Arvoisa pääministeri
Onnittelut valinnan johdosta ja viisautta tärkeän viran hoidossa !
OLETTE SANONEET että tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat Teille tärkeitä. Lähestyn Teitä oikeuksiensa säilymisestä huolissaan olevana kansalaisena ja yksityishenkilönä. Tiedän myös, että huoleni sananvapauden ja uskonnonvapauden säilymisestä jakaa laaja joukko eri vakaumuksia edustavia kansalaisia. Oletteko tutustuneet kansalaisaloitteeseen Tahdon 2020? Kansalaisaloitteen tavoitteena on turvata uskonnollisten yhdyskuntien oikeudet ja yhdenvertaisuuslain asianmukainen toteutuminen.
Osoituksena yhdenvertaisuuden vääristymästä yhdenvertaisuusvaltuutetun vastaus yhteydenottooni 20. marraskuuta 2019. Tiedustelin oikeudestani pitää esillä tasavertaisesti muiden yhteiskunnassa vaikuttavien vakaumusten kanssa perinteistä kristillistä ihmiskäsitystä, siitä johdettua avioliitto- ja perhemallia sekä seksuaalietiikkaa, johon uskonnollisessa kontekstissa liittyy syntikäsitys. Yhdenvertaisuusvaltuutetun edustaja vastasi puhumalla seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Jos olisin kysynyt seksuaalivähemmistöjen oikeuksista, olisiko minulle vastattu puhumalla perinteistä seksuaalietiikkaa kannattavien oikeuksista? Tuskin. Kysymykseni jätettiin vastaamatta, koska se on kuulemma liian monimutkainen. Voiko näin olla? Ovatko oikeuteni tasa-arvoiseen kohteluun ja ihmisoikeuksien toteutumiseen (artiklat 18 ja 19) liian monimutkainen asia?
Yhdenvertaisuusvaltuutettu neuvoi lukemaan Helsingin Sanomien haastattelun samalta päivältä: ”Raamattu-siteeraus voi olla rikos” (20.11.2019). Luin artikkelin. Artikkelissa Päivi Räsänen ja hänelle tukensa antaneet leimattiin ihmisarvosta piittaamattomiksi ja homoille kuolemaa toivoviksi. Mielestäni artikkeli oli lähellä vihapuhetta ja kiihottamista kansanryhmää vastaan. Helsingin Sanomat on sittemmin oikaissut artikkelin valheellista syytöstä mutta ei ole pyytänyt anteeksi sen tuottamaa vahinkoa kansanryhmälle.
Mielestäni vaarana on, että voimakkaassa yhteiskunnallisessa arvomurroksessa yhdenvertaisuuslakia ryhdytään tulkitsemaan seksuaalipoliittisella tavalla, jolloin laki ei enää turvaakaan kansalaisten yhdenvertaisuutta. On jo olemassa viitteitä siitä, että muut lait (erityisesti uskonnonvapaus, sananvapaus, työsopimuslaki) pyritään saattamaan alisteiseksi yhdenvertaisuuslain seksuaalipoliittisesti värittyneelle tulkinnalle tavalla, jota laki itsessään ei vaadi ja joka on vastoin lain luonnetta.
KANSALAISALOITE TAHDON 2020 ei vaadi yhteiskuntaa omaksumaan kristillistä sukupuoli- ja avioliittokäsitystä, vaan että sitä edustavilla uskonnollisilla yhdyskunnilla ja yhteisöillä säilyy oikeus perinteiseen raamatuntulkintaan, joka on perusteltu.
Aloite ei myöskään vaadi esimerkiksi evankelisluterilaista kirkkoa sitoutumaan perinteiseen kristilliseen ihmiskäsitykseen ja kirkon omaan tunnustukseen. Kirkko voi valita poikkeavan linjan ja toimia vastoin omaa perustaansa, sitä perustaa, jossa kristillinen usko on uskoa synnit sovittaneeseen ja ylösnousseeseen Kristukseen, uskon kautta toteutuvaan elämänyhteyteen Hänen kanssaan, ja jonka perusasioihin kuuluu uskollisuus Jumalan sanalle sekä tasapuolisuus kaikkia kohtaan. Nyt kirkkoa vaaditaan asettamaan yksi ihmisryhmä eriarvoiseen asemaan. Muissa asioissa saa puhua Jumalan anteeksiantamuksesta ja armosta, joka on kutsu sovitukseen ja Jumalan sanan ohjeiden ja Hengen mukauttamaan elämäntapaan, mutta homoseksuaalit ja muut seksuaalivähemmistöt olisivat ryhmä, jonka kohdalla syntikäsitystä ja oppia pitää muuttaa. Heidän kohdallaan pitäisi opettaa, että Henki ohjaa toisella tavalla ja muuhun suuntaan. Se ei ole evankeliumin tasapuolisuuden mukaista eikä kirkon opin kannalta rehellistä, ja olisi sitä paitsi karhunpalvelus niille seksuaalivähemmistöihin kuuluville, jotka haluavat tulla tuntemaan mitä evankeliumi on, löytää Jumalan armon ja elää siinä.
Samaan kirkkoon ei mahdu opetus, jonka mukaan homoseksuaalisuus olisi Jumalan luomistyön rikkautta ja moninaisuutta ja että tämän tai jonkin muun syyn perusteella samaa sukupuolta olevat tulisi halutessaan vihkiä siinä kuin muutkin, ja opetus, että avioliitto on tarkoitettu miehelle ja naiselle ja että homoseksuaalisuus on syntiinlangenneen maailman rikkinäisyyttä ja vääristymä. Nämä ovat liian paljon toisensa kumoavia kokonaisuuksia.
Jos kirkko päättää ryhtyä vihkimään samaa sukupuolta olevia ja sen mukaisesti korvaa käsitteet mies ja nainen käsitteellä henkilö, kirkon perinteistä uskoa edustavat joutuvat väistymään ja vaikenemaan. Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa yksikään pappi ei voisi enää pitää esillä perinteistä kristillistä seksuaalietiikkaa, koska kirkon kanta olisi että se on syrjintää. Tällä olisi vaikutuksensa kirkon kaikkeen oppiin ja käytäntöön. Evankeliumi ja siitä kumpuava kristillinen lähimmäisenrakkaus irtoaisivat puitteistaan ja saisivat uuden merkityssisällön.
USKONNOLLISILLA YHDYSKUNNILLA tulee säilyä oikeus pitäytyä perinteisessä opissaan. Jos uskotaan ja opetetaan että avioliitto on tarkoitettu miehelle ja naiselle, silloin vihitään mies ja nainen, ei muita.
Tällä on vaikutuksensa myös työsopimuslaissa määritellyn lojaliteettivelvoitteen tulkintaan. Uskonnollisen yhdyskunnan jossa perinteinen ihmiskäsitys ja siitä johdettu seksuaalietiikka kuuluvat perusasioihin, ei tarvitse pitää palveluksessaan henkilöä joka olennaisesti vastustaa työnantajan eetosta ja toimii työyhteisöä vahingoittavasti. Kyse ei ole uskonnollisen yhdyskunnan oikeudesta syrjiä, vaan sen oikeudesta syrjimättömyyteen eli turvata omien perusteidensa ja lähtökohtiensa säilyminen käytännön toiminnassa, mikä on lojaliteettivelvoitteen keskeinen tarkoitus.
Olisi mielestäni kunnioitettava ja vastuullinen teko, jos voisitte ilmaista tukenne aloitteelle, osoituksena että olette kaikkien kansalaisten oikeuksien, sananvapauden ja asiallisen tasa-arvon toteutumisen ja säilymisen puolella.
Kunnioittaen
Mika Murto, Kansalaisaloite Tahdon 2020 ensimmäinen allekirjoittaja
10. 12. 2019
Tämä avoin kirje on lähetetty pääministerille sähköpostitse
”Sinä ehkä huomaat nyt, että perusoikeudet eivät ole toisistaan riippumattomia vaan menevät limittäin ja niiden välillä joudutaan tekemään priorisointia.”
Tiedostan tämän asian kyllä ihan lähtökohtaisesti.
”Jos ymmärsin oikein, sinä koet että sinun perusoikeutesi toteutuisivat paremmin, jos seksuaalivähemmistöihin kuuluvilta vietäisiin oikeus tiettyihin uskonnollisten yhteisöjen tehtäviin. Tämä puolestaan loukkaisi heidän perusoikeuksiaan.”
Ei. Perusoikeuteni eivät toteudu paremmin jos seksuaalivähemmistöiltä viedään oikeuksia. Kyse on siitä, että seksuaalivähemmistöjen oikeudet laajennetaan alueelle jossa opetetaan että avioliitto kuuluu miehelle ja naiselle. Tässä mennään tulkintoihin joissa uskonnonvapaus saatetaan alisteiseksi yhdenvertaisuuslaille tai pikemminkin yhdenvertaisuuslain seksuaalipoliittiselle tulkinnalle joka on lain hyödyntämistä sateenkaariagendan laajentamiseksi joka paikkaan. Pyrkimys on luonteeltaan totalitaristinen ja kyykyttää toisin ajattelevia.
Kirkon perusta on kristillinen evankeliumi, joka toteutuu kristillisessä kontekstissaan. Kristillinen seurakunta on ensisijassa niiden yhteisö jotka uskovat Jeesukseen syntien sovittajana ja ylösnousseena Herrana joka tekee ihmisessä parantavaa ja eheyttävää työtään ihmisen vaeltaessa kuuliaisuudessa Pyhälle Hengelle ja Jumalan sanan ilmoitukselle. Näin jokainen kristillinen seurakunta periaatteessa opettaa muuten opillisista eroista ja erilaisista painotuksista huolimatta. Joissain tapauksissa kuten esimerkiksi evankelisluterilainen kirkko uskonnolliseen yhdyskuntaan voi kuulua ja kuuluu sellaisiakin jotka eivät allekirjoita yhteisönsä perustaa. Se ei kuitenkaan voi olla syy muuttaa yhdyskunnan/yhteisön oppia, koska muutos kohdistuisi olennaisesti niihin joille yhteisö on perustansa mukainen yhteisö eli sen oppiin sitoutuneisiin.
En koe että oikeuttani uskoa että avioliitto kuuluu ainoastaan miehelle ja naiselle, millään tavalla rajoittaa se, että yhteiskunnassa vihitään myös samaa sukupuolta olevia pareja. Rajoittavaa ja loukkaavaa sen sijaan on, että kristilliseltä seurakunnalta ”seksuaalivähemmistön oikeuksien” nojalla viedään oikeus omaan oppiinsa eli kielletään kristillistä kirkkoa olemasta kristillinen.
”joten lainsäätäjällä tulisi olla melkoisen painava peruste siitä, että homoseksuaalin toimiminen kyseisessä tehtävässä aiheuttaa merkittävää haittaa.”
Jos kyseisen yhteisön oppiin perustavanlaatuisesti kuuluu kristillinen ihmiskäsitys, niin kuin se Raamatussa ja siihen perustuvassa opissa ja tunnustuksessa ilmenee, jopa niin, että tämän käsityksen säilyttäminen ja opettaminen on tärkeä osa yhteisön tehtävää, niin totta kai se, että tällaista asiaa ei ole oikeus huomioida työntekijän lojaliteettivelvoitteessa, aiheuttaa uskonnonvapauden toteutumiselle merkittävää haittaa.
”Pelkkä mielipaha ei riitä perusteluksi.”
Ei todellakaan. Siinä olen samaa mieltä. Sen ei pitäisi riittää perusteluksi myöskään uskonnon- ja sananvapauden rajoittamiseen.
> Sen ei pitäisi riittää perusteluksi myöskään uskonnon- ja sananvapauden rajoittamiseen.
Minua edelleenkin kiinnostaa, mitä nämä uskonnon- ja sananvapauden rajoittamiset käytännössä ovat. Rikosilmoituksen tekeminen Räsäsestä ei rajoita kenenkään oikeuksia. Haluaisin ihan konkreettisen esimerkin.
Muistuttaisin myös että lainsäädännössä ei ole koskaan ollut homoseksuaaleille kieltoa toimia uskonnollisissa tehtävissä. Se olisi uusi rajoite, jos sen nyt haluaisit kieltää.
”Minua edelleenkin kiinnostaa, mitä nämä uskonnon- ja sananvapauden rajoittamiset käytännössä ovat. Rikosilmoituksen tekeminen Räsäsestä ei rajoita kenenkään oikeuksia. Haluaisin ihan konkreettisen esimerkin.”
Konkreettinen esimerkki on että uskonnollinen yhteisö ei saa huomioida omaa vakaumustaan työsopimuslain mukaisessa lojaliteettivelvoitteessa. Se on yhteisön uskonnonvapauden rajoittamista.
Ilmeisesti on jo menty siihen pisteeseen että rajoittaminen on pultattu juridiikkaan niin ettei sitä ole mahdollista juridisesti katsoa rikkomukseksi uskonnonvapautta vastaan, eli ollaan nurinkurisessa tilanteessa, jossa yhteisön pitäytyminen omassa opissaan eli uskonnonvapauden suojaama toiminta katsotaankin yhdenvertaisuuslain rikkomiseksi ja syrjinnäksi. Siitä huolimatta että sama laki (ainakin teoriassa, paperilla) turvaa samanarvoisesti niin seksuaalisen suuntautuneisuuden omaavia kuin uskontoa edustavia. Olennaista tässä on, että seksuaalisen suuntautuneisuuden syrjimättömyys on ulotettu nimenomaan uskonnon alueelle ottamatta huomioon kyseisen uskonnon vakaumuksellista luonnetta.
Kansalaisaloite pyrkii osaltaan vaikuttamaan että seksuaalipoliittinen liike yhteiskunnassa ei etene totalitarismiksi vaan lainsäädäntö ja sen tulkinta pysyy tasapuolisena, niin ettei yhdenvertaisuuslain ja muiden lakien tulkinta tulevaisuudessa johda Setan agendan vastaisten vakaumusten ja uskomusten rajoittamiseen, ja äärimmillään niiden kriminalisointiin.
Viitteitä siitä että sateenkaariliike pyrkii seksuaalipoliittiseen hallintaan jonka myötä asiat, jotka nyt vielä on tulkittavissa rikkomuksiksi uskonnonvapautta, sananvapautta ja ihmisoikeuksia vastaan, eivät enää olisikaan sitä, on riittämiin.
> Konkreettinen esimerkki on että uskonnollinen yhteisö ei saa huomioida omaa vakaumustaan työsopimuslain mukaisessa lojaliteettivelvoitteessa. Se on yhteisön uskonnonvapauden rajoittamista.
Meillä ei koskaan ole työlainsäädännössä ollut sellaista pykälää, että ihmisen homoseksuaalisuutta saa käyttää perusteluna palkkaamatta jättämiselle tai työsuhteen irtisanomiselle. Sellainen, mitä ei koskaan ole ollutkaan, ei määritelmällisesti ole kenenkään oikeuksien rajoittamista.
Ja jos lähdemme viitoittamallesi tielle, kuinka pitkälle olet valmis asiassa menemään?
Saako isänmaallinen rautakauppias asettaa rajoitteen, että hänen omistamiinsa rautakauppoihin saa palkata vain valkoihoisia syntyperäisiä suomalaisia?
Saako islaminuskoa tunnustava autokouluyrittäjä laatia säännön, että hänen autokouluunsa otetaan vain miespuolisia ajo-oppilaita?
Saako vaateliike kieltäytyä palkkaamasta ylipainoisia myyjiä, jos heidän liikeideaansa kuuluu myydä vaatteita nuorille, hoikille ja hyvännäköisille?
Haluaisitko viedä yhteiskuntaa tällaiseen suuntaan? Vai katsotko että tällainen työntekijöiden valikoimisen oikeus kuuluu ainoastaan uskonnollisille yhdyskunnille?
> Kansalaisaloite pyrkii osaltaan vaikuttamaan ettei lakien tulkinta tulevaisuudessa johda uskomusten rajoittamiseen, ja äärimmillään niiden kriminalisointiin.
Lainsäädännössä uskonnolliset opit nauttivat erittäin korkeaa lainsuojaa. Uskonnonvapaus mainitaan erikseen perustuslaissa. Meillä on uskonnonvapauslaki, joka turvaa uskonnon harjoittamisen. Jokainen uskonnollinen yhdyskunta saa vapaasti määrittää oman oppinsa. Ja avioliittoon vihkimisen osalta avioliittolaki antaa uskonnollisille yhdyskunnille vapauden määritellä vihkimisen ehdot haluamallaan tavalla.
En näe mitään merkkejä siitä, että eduskunta olisi rajoittamassa uskonnonvapautta millään tavalla.
Mitä kansalaisaloitteeseen tulee, eduskunta ei voi säätää lakia siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Eduskunta ei myöskään voi säätää lakia, joka kieltää uskomusten kriminalisoinnin tulevaisuudessa. Eduskunnalla on niinsanottu kompetenssi-kompetenssi eli jokainen uusi valittu eduskunta voi tehdä perustuslakimuutoksia, säätää poikkeuslakeja sekä muuttaa kaikkia edellisten eduskuntien tekemiä päätöksiä. Tältä osin kansalaisaloitteen missio on hieman naiivi.
Ei sillä, että pitäisi missään mielessä realistisena tulevaisuudenkuvana, että mikään kuviteltavissa oleva eduskunta kriminalisoisi kristinuskon. Puhun lähinnä teoreettisella tasolla, että tältä osin kansalaisaloitteen motiivi on epärealistinen.
En ole esittänyt lakiin kieltoa homoseksuaalin toimia jossakin tehtävässä. En ole esittänyt sellaisen kiellon kirjaamista myöskään uskonnollisten yhdyskuntien sääntöihin. Sellaista kieltoa ei mielestäni tarvita. Työsopimuslakiin sisältyvä lojaliteettivelvoite riittää. Sen asianmukaiseen toteutumiseen kuuluu, että avioliittoa miehen ja naisen liittona opettava yhteisö voi – tarvittaessa eli jos katsoo sen opillisesti välttämättömäksi – kieltäytyä palkkaamasta homosuhteessa elävää henkilöä, siis: henkilöä joka pyrkii toimimaan yhteisössä jota vastustaa.
Uskonnollinen yhdyskunta voi halutessaan jos se niin päättää valita työtehtäviin henkilöitä, jotka vastustavat sellaisia asioita, joiden omaksuminen kuuluu työyhteisön perustukseen eli näin ollen myös työn luonteeseen. Sehän on kirkkokunnan tai yhteisön oma linjaus. Mutta sillä tulee olla oikeus myös toisenlaiseen eli omaa oppiaan noudattavaan ja työyhteisön toimivuutta suojaavaan käytäntöön.
Jos kehitys menee tai on mennyt siihen että työsopimuslakiin sisältyvä lojaliteettivelvoite ei enää riitä, sitten uskonnollisten yhdyskuntien olisi ehkä syytä muotoilla selkeä kielto, tms. Siinäkään tapauksessa kyse ei olisi lakiin kirjoitetusta kiellosta vaan yhteisön määrittelemä ja noudattama kriteeri työhön soveltuvuudesta. Lakiin tulisi kirjata uskonnollisen yhdyskunnan oikeus tällaisen kriteerin muodostamiseen ilman että asia katsotaan syrjinnäksi.
Lain mukaan on oikeus ”perustelluista syistä” kohdella työnhakijoita eriarvoisesti, joten periaatteessa vaatisi ainoastaan lisäyksen, jonka mukaan ”perusteltuihin syihin uskonnollisessa yhdyskunnassa kuuluu… jos yhdyskunta on niin määritellyt”.
> Jos kehitys menee tai on mennyt siihen että työsopimuslakiin sisältyvä lojaliteettivelvoite ei enää riitä
Ei ole riittänyt milloinkaan. Jos siis viittaa tällä siihen, että mikään työnantaja voisi kieltäytyä palkkaamasta homoseksuaalia. En ymmärrä, miksi yrität kokoajan esittää asian siten, että tässä olisi tapahtunut jotain muutosta. Ei ole tapahtunut.
> Lakiin tulisi kirjata uskonnollisen yhdyskunnan oikeus tällaisen kriteerin muodostamiseen ilman että asia katsotaan syrjinnäksi.
Pidän tätä lainsäädännöllisesti hyvin vaikeasti toteutettavana. On hyvin vaikea kuvitella sellaista asiallista ja painavaa perustelua, joka menisi läpi perustuslakivaliokunnan tarkastelussa. Suosittelisin käyttämään energian jonkin muun tavoitteen ajamiseen, koska tässä tulee kyllä perustuslain kanssa seinä vastaan, puhumattakaan että tällainen voisi poliittisessa järjestelmässä saada enemmistön tuen eduskunnassa. Kristillisdemokraatteja lukuunottamatta tällaisen ”syrjintälain” ajaminen läpi olisi poliittinen itsemurha.
”Ja avioliittoon vihkimisen osalta avioliittolaki antaa uskonnollisille yhdyskunnille vapauden määritellä vihkimisen ehdot haluamallaan tavalla.”
Jos annettuun vapauteen ei sisälly yhdyskunnan luonteen huomioiminen – siis toisaalta myönnetään vapaus määritellä ehdot mutta toisessa yhteydessä kielletään toimimasta näiden ehtojen mukaisesti eli irrotetaan asia opista johon se perustuu – silloin yhteisöä vaaditaan toimimaan myönnetyn vapauden vastaisesti.
Annetaan oikeus pitäytyä siinä että ainoastaan mies ja nainen vihitään, ja sitten kuitenkin pakotetaan valitsemaan vihkitoimitusta suorittavaksi henkilöksi eli papin virkaan sellainen, joka vastustaa suorittamansa toimituksen luonnetta. Se voisi tulla kyseeseen jos kyseessä olisi muusta irrallinen toiminto, ikäänkuin tekninen työsuoritus ja that’s it. Seurakunnan perusolemukseen kuuluu että se on hengellinen yhteisö, jossa toimitaan Sanan alaisuudessa, ja tämä on perusta myös vihkitoimituksen luonteen ja sisällön määrittelylle. Nyt vaaditaan että yhdyskunnan pitää toimia Setan alaisuudessa…
Homosuhteessa elävän ja/tai sellaisia avoimesti ja työn luonteen vastaisesti kannattavan valitseminen kyseiseen virkaan olisi yhteisön henkeä vastaan ja rikkoisi yhteisön toimivuutta. Kun ajatellaan että jokin asia on Jumalasta ja että jokin asia vastustaa Jumalan asettamaa tarkoitusta. Kyseessä on hengellinen kysymys. Kuinka voidaan vaatia että Jumalaan uskovien yhteisössä toimii henkilö joka vastustaa Jumalaa? Tähän on menty jos lojaliteettivelvoite ei päde ja yhdenvertaisuuslain setalainen tulkinta alistaa uskonnonvapauslain.
”En näe mitään merkkejä siitä, että eduskunta olisi rajoittamassa uskonnonvapautta millään tavalla.”
Esitin juuri konkreettisen esimerkin uskonnonvapauden rajoittamisesta, ja menossa olevassa arvomurroksessa on vaarana että kehitys lähtee etenemään tuohon suuntaan juurikin siinä miten lakien keskinäisiä suhteita tulkitaan.
”Mitä kansalaisaloitteeseen tulee, eduskunta ei voi säätää lakia siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.”
Eipä tietenkään. 🙂
On kuitenkin mahdollista tarkentaa ja täsmentää pykäliä, ja etenkin jos on olemassa viitteitä että lakia on tulkittu tai on muodostumassa painetta tulkita tavalla joka rajoittaisi toisten oikeuksia, silloin on syytä huomioida asia. Siis pyrkiä turvaamaan uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvien oikeudet, ettei esim. yhdenvertaisuuslain ja uskonnonvapauslain välille muodostu tarpeetonta ristiriitaa, jota jouduttaisiin aina tapauskohtaisesti ratkomaan.
”Ei sillä, että pitäisi missään mielessä realistisena tulevaisuudenkuvana, että mikään kuviteltavissa oleva eduskunta kriminalisoisi kristinuskon. Puhun lähinnä teoreettisella tasolla, että tältä osin kansalaisaloitteen motiivi on epärealistinen.”
Jos yhdenvertaisuuslain tulkinta etenee sateenkaariliikkeen tavoittelemaan seksuaalipoliittisen totalitarismin suuntaan ja esimerkiksi ihmisoikeuksia aletaan muotoilla uudestaan, käytännön seurauksena on, että kristinusko tulee kriminalisoiduksi tai että sen kriminalisointi etenee. Se ei tarkoita että uskonto sinällään määritellään laittomaksi vaan että laki kieltää uskovia toimimasta uskonsa edellyttämällä tavalla.
”Kirkon perusta on kristillinen evankeliumi, joka toteutuu kristillisessä kontekstissaan.” Mitä tarkoitat oudolla sanonnallasi ’toteutuu kristillisessä kontekstissaan’? Evankeliumi on sanoma Kristuksen palastavasta työstä, joka on jototeutunut. Sanoma kuuluu ihan kaikille: ”Hän sanoi heille: ’Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.'”
”… yhdenvertaisuuslain tulkinta etenee sateenkaariliikkeen tavoittelemaan seksuaalipoliittisen totalitarismin suuntaan…” Minä olen jo iäkäs henkilö ja toiminut sateenkaariliikkeessä eri puolilla pitkään. En ole koskaan kuulluut liikkeen tavoittelevan seksuaalipoliittista totalitarismia. En itse asiassa ymmärrä, mitä tuo käsite voisi tarkoittaa. Kertoisitko minulle? Kertoisitko myös tietolähteesi: missä ja milloin sateenkaariliike (ja siis tarkemmin, kuka tai ketkä liikkeen edustajista) on / ovat ilmaissut / ilmaisseet ajavansa seksuaalipoliittista totalitarismia?
Ilman lähdeviitteitä epäilen vahvasti, että kyse on oman mielikuvituksesi tuotoksista.
> Annetaan oikeus pitäytyä siinä että ainoastaan mies ja nainen vihitään, ja sitten kuitenkin pakotetaan valitsemaan vihkitoimitusta suorittavaksi henkilöksi eli papin virkaan sellainen, joka vastustaa suorittamansa toimituksen luonnetta.
Työnantajalla on direktio-oikeus työsopimuksessa mainittujen tehtävien hoitamisessa. Mikäli papin virkaan valittu henkilö ei suorita tehtävää työnantajan ohjeiden mukaisesti, työntekijälle voidaan antaa asiasta varoitus ja mikäli hän ei korjaa toimintaansa, työsuhde voidaan irtisanoa.
Minun mielestäni meidän lainsäädäntö ei voi lähteä siitä, että tehdään jonkinlaista ”profilointia” henkilöön liittyvien seikkojen perusteella, jotta voidaan poissulkea tietyt ihmisryhmät. Työnantajan kannalta merkittävää on se, suoriutuuko henkilö siitä tehtävästä, jota hänet on palkattu hoitamaan. Työnantajalla on tälläkin hetkellä keinot puuttua asiaan, jos työsuorituksessa on ongelmia.
> Jos yhdenvertaisuuslain tulkinta etenee sateenkaariliikkeen tavoittelemaan seksuaalipoliittisen totalitarismin suuntaan ja esimerkiksi ihmisoikeuksia aletaan muotoilla uudestaan, käytännön seurauksena on, että kristinusko tulee kriminalisoiduksi tai että sen kriminalisointi etenee.
Pikkaisen taas tekisi mieleni mutista siitä, että kansalaisaloitteen tekijällä tuo lakituntemus on vähän hukassa.
Yhdenvertaisuuslain ensimmäisen luvun toisen pykälän toinen momentti kuuluu: Lakia ei kuitenkaan sovelleta yksityis- eikä perhe-elämän piiriin kuuluvaan toimintaan eikä uskonnonharjoitukseen.
Yhdenvertaisuuslakia ei sovelleta uskonnonharjoittamiseen, joten ilman eduskunnan tietoista lakimuutosta ei ole mahdollista, että sen pohjalta kristinusko tulisi kriminalisoiduksi.
Olen yleensä käyttänyt termiä henkinen totalitarismi, ja tarkoitan pyrkimystä sellaiseen asiaintilaan, jossa yhdenlaista ajattelutapaa pidetään niin oikeana että siitä tulee vallitseva käytäntö, ja josta käsin toisenlainen ajattelu yhteiskunnassa katsotaan niin vääräksi ja vahingolliseksi, että sitä pitää rajoittaa. Se ei siis välttämättä tarkoita että jokin asia olisi lailla kielletty mutta tilaa, jossa sateenkaariliikkeen agenda saa yhteiskunnassa yleisesti hyväksytyn aseman ja läpäisee sen rakenteet niin, että erilaiset toimijat alkavat rajoittaa ja estää tietyntyyppistä (vallitsevasta seksuaalipoliittisesta/seksuaalieettisestä poikkeavaa) ilmaisua, muun muassa media ja some, ja että rajoitukset sallitaan eikä niihin puututa, koska ne katsotaan oikeutetuiksi tai jopa välttämättömiksi, tyyliin:
suvaitsemattomiin kohdistettu suvaitsemattomuus ei ole suvaitsemattomuutta vaan suvaitsevaisuutta, koska varjelee ihmisiä suvaitsemattomuudelta.
Oletko Seija havainnut sateenkaariliikkeessä tällaista pyrkimystä? Mikä mahdollisesti olisi sellaista minkä voisin edellä antamani määritelmän mukaisesti perustellusti tulkita pyrkimykseksi henkiseen totalitarismiin? Tunnistatko liikkeessä sellaisia pyrkimyksiä, toimintatapoja? Miltä pohjalta ja millä tavalla sellainen toiminta mielestäsi olisi oikeutettua ja perusteltua? Vai oletko sitä mieltä, ettei tuonkaltainen pyrkimys – jota totalitaristiseksi nimitin – kuulu sateenkaariliikkeeseen ja olisi ehdottomasti väärin?
Minulla on kyllä valmiina asiasta koostettua materiaalia, ja palaan siihen myöhemmin. Yritän pitää kommenttini tiiviimpinä. Mutta tässä kohtaa jos voit vastata tuohon, niin saadaan keskustelusta vastavuoroista ja päästään katsomaan miltä asiat näyttävät tältä puolen ja siltä puolen.
”Työnantajan kannalta merkittävää on se, suoriutuuko henkilö siitä tehtävästä, jota hänet on palkattu hoitamaan. Työnantajalla on tälläkin hetkellä keinot puuttua asiaan, jos työsuorituksessa on ongelmia.”
Hengellisen yhteisön tosiallinen luonne pitää siis jättää huomiotta eli uskonnollinen yhdyskunta saa ihan rauhassa olla uskonnollinen, kunhan sen uskonnolliset/hengelliset perusnäkemykset eivät millään tavalla vaikuta työntekijän valintaan tai ainakin jos on kyse seksuaalietiikkaan liittyvistä kysymyksistä tavalla, jossa työntekijän seksuaalisella suuntautumisella olisi merkitystä?
Taisi olla Joona joka tuolla aiemmin vertasi tilannetta että – tulkintani Joonan väitteestä: Setassa työssä olevaa uskoontullutta ei voi erottaa vaikka hän ryhtyisi julkisesti sanomaan että Setan agenda on perkeleestä ja homojen pitäisi eheytyä. Häntä ei voi erottaa koska se olisi uskontoon kohdistuvaa syrjintää. Kunhan hän vain hoitaa työtehtävänsä oikein? Sillä ei ole merkitystä että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ja seksuaalisuudessaan epävarmat, jotka tulevat kysymään häneltä neuvoa asioihinsa, tunnistavat hänet henkilöksi joka julkisuudessa leimaa homot luonnottomiksi? Sillä ei ole merkitystä – kunhan hän vain työssään toistelee Setan mukaisia lauseita?
Samalla tavalla kuin homon seksuaalisella suuntautumisella ja että hän tunnetusti elää homosuhteessa, ei ole mitään merkitystä yhteisössä, joka opettaa avioliittoa miehen ja naisen liittona, rohkaisee ja tukee heteronormatiiviseen seksuaalietiikkaan ja tarjoaa yhteisön, jossa uskoontulleet homot voivat turvallisesti sitoutua kristilliseen homoseksittömään elämäntapaan ja siinä saada tukea toisiltaan sekä seurakunnalta?
Setassa ehkä on mahdollista tarkastella asioita vain teknisinä työsuorituksina. Ei hengellisessä yhteisössä, jolle hengellinen maailma on todellisuus. Siinä ihminen on kutsuttu sitoutumaan Kristukseen ja Jumalan sanaan. Erityisesti paimentehtävässä olevilta eli mm. kirkkoherrat, pastorit, edellytetään siksi esimerkillistä elämäntapaa ja tämä kuuluu velvoitteena itse työhön. Juurikin sen hengellisen luonteen vuoksi. Ajatus että henkilö, jonka elämä on sidoksissa tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan ja sellaisena kumartaa sielunvihollisen suuntaan, voisi työskennellä yhteisössä, jonka tarkoitus on kumartaa Jumalan suuntaan ja opettaa niitä hyviä rajoja, mitkä Jumala on ihmisen suojaksi asettanut, se on yksinkertaisesti järjetön.
Jos asiaa tarkastellaan siinä mielessä neutraalisti ettei oteta kantaa onko Jumalaa tai paholaista olemassa, niin joka tapauksessa on kysymys yhteisöstä jossa nämä ovat olemassa ratkaisevalla tavalla uskomuksina, ja tämä on uskonnollisen yhdyskunnan perustavaa laatua oleva luonne, jonka perusteella se on uskonnollinen/hengellinen. Uskonnollisen yhteisön luonteen kieltäminen tai jyrääminen ”seksuaalivähemmistön oikeuksien” nojalla on ratkaisevaa uskonnonvapauden rajoittamista.
Mitä hyötyä uskonnonvapaudesta edes on jos se ei saa koskettaa uskonnollisia kysymyksiä, jos myönnetyissä vapauksissa ei oteta huomioon uskonnon erityisluonnetta? No joo, muissa asioissa sen saa ottaa huomioon mutta ei seksuaalietiikassa koska siinä tietyn vähemmistön syrjimättömyys ajaa kaiken muun edelle…
> Hengellisen yhteisön tosiallinen luonne pitää siis jättää huomiotta eli uskonnollinen yhdyskunta saa ihan rauhassa olla uskonnollinen, kunhan sen uskonnolliset/hengelliset perusnäkemykset eivät millään tavalla vaikuta työntekijän valintaan tai ainakin jos on kyse seksuaalietiikkaan liittyvistä kysymyksistä tavalla, jossa työntekijän seksuaalisella suuntautumisella olisi merkitystä?
Poliittiset puolueet saavat edellyttää poliittista työtä tekevältä ihmiseltä puolueen jäsenyyttä ja aivan samalla tavalla uskonnolliset yhdyskunnat saavat edellyttää uskonnollista työtä tekevältä ihmiseltä kyseisen uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyyttä.
Työsopimuslain mukainen lojaliteettivelvoite koskee kaikkia työntekijöitä vaikka sen soveltamisessa otetaankin huomioon työntekijän asema työyhteisössä. Toimitusjohtajalta odotetaan enemmän kuin kesäharjoittelijalta. Jokainen tapaus tarvitsee harkita tapauskohtaisesti, mutta yleisellä tasolla esimerkiksi työnantajan edun vastainen mielipiteenilmaisu voidaan katsoa lojaliteettivelvoitteen rikkomiseksi. Yrityksen myyntimies ei esimerkiksi voi haukkua yrityksen tuotteita sosiaalisessa mediassa.
Lähtökohtaisesti mikään perustuslain yhdenvertaisuutta koskevassa 6. pykälässä mainittu henkilökohtainen seikka ei voi olla lojaliteettivelvoitteen vastainen. Kuuluminen helluntaiseurakuntaan ei ole epälojaalisuutta ateistista yrittäjää kohtaa. Tumma ihonväri ei ole epälojaalisuutta perussuomalaista työnantajaa kohtaan. Homoseksuaalisuus ei ole epälojaalisuutta uskonnollista työnantajaa kohtaan.
Sikäli kun on kyse ihmisen henkilöön liittyvästä seikasta, ne nauttivat työlainsäädännössä erittäin korkeaa suojaa, niin korkeaa että pelkkä epäily syrjinnästä siirtää todistustaakan työnantajalle, mikä on lainsäädännössä muutoin hyvin poikkeuksellista. Normaalisti todistustaakka on sillä, joka väitteen esittää.
Minusta tästä aiheesta jauhaminen voidaan nyt lopettaa. Suomen laki ei mahdollista sitä, että mikään työnantaja voisi kirjata edes sisäisiin ohjeisiinsa että homoja tai homosuhteessa eläviä ei saa rekrytoida. Tämä on fakta ja on epärealistista olettaa, että se siitä muuksi muuttuisi. Sen kanssa on nyt vaan opittava elämään.
> No joo, muissa asioissa sen saa ottaa huomioon mutta ei seksuaalietiikassa koska siinä tietyn vähemmistön syrjimättömyys ajaa kaiken muun edelle…
Älä nyt iso mies heittäydy lapselliseksi. Sama syrjimättömyyden suoja työelämässä koskee kaikkia henkilöön liittyviä seikkoja.
Työnantaja ei voi kirjoittaa sisäistä ohjetta siitä, että uskovaisia ei saa rekrytoida tai että tummaihoisia ei saa rekrytoida.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt eivät ole tässä asiassa yhtään sen kummallisemmassa asemassa kuin ketkään muutkaan.
”Mitä hyötyä uskonnonvapaudesta edes on, jos se ei saa koskettaa uskonnollisia kysymyksiä, jos myönnetyissä vapauksissa ei oteta huomioon uskonnon erityisluonnetta?” Mitä ovat kristinuskon ’uskonnolliset kysymykset’ tai ’uskonnon erityisluonne’, joita uskonnonvapauden tulisi saada koskettaa? En näe, että avioliittoon tai sukupuolisuuteen liittyvät asiat olisivat mitenkään keskeisiä. Kristinusko on uskoa Kristukseen, joka on kantanut maailman synnin ristille, jotta kaikki häneen uskovat pelastuisivat kuolemasta elämään. Tätä kristillinen kirkko on kutsuttu julistamaan koko maaulmaan.
” yleisellä tasolla esimerkiksi työnantajan edun vastainen mielipiteenilmaisu voidaan katsoa lojaliteettivelvoitteen rikkomiseksi. Yrityksen myyntimies ei esimerkiksi voi haukkua yrityksen tuotteita sosiaalisessa mediassa.”
”Homoseksuaalisuus ei ole epälojaalisuutta uskonnollista työnantajaa kohtaan.”
”Suomen laki ei mahdollista sitä, että mikään työnantaja voisi kirjata edes sisäisiin ohjeisiinsa että homoja tai homosuhteessa eläviä ei saa rekrytoida.”
En puhunut homoseksuaalisuudesta vaan homosuhteessa elämisestä. Ihmisellä voi olla taipumusta taikka kiusausta mihin suuntaan tahansa eikä se ole synti tai rikkomus kirkon/seurakunnan oppia vastaan. Kristillisessä seurakunnassa homosuhteessa eläminen sen sijaan on mielenilmaus ja yrityksen tuotteen haukkumista silloin kun kristillinen avioliittokäsitys olennaisesti kuuluu markkinoitaviin ”tuotteisiin”.
Lähtökohtaisesti tulee voida olettaa että yhteisöä edustava on sitoutunut yhteisön oppiin ja perustaan miltä pohjalta sen kaikki toiminta nousee. Se ei tarkoita että urkitaan kenenkään yksityiselämää ja mitä kukin yksityisesti tekee, mutta esimerkiksi parisuhde on jo avoin kannanotto. Muuten täytyy luottaa siihen että työhön hakeutuva ja siinä toimiva ymmärtää missä yhteisössä toimii ja mitä siihen kuuluu. Nämä on perinteisesti olleet asioita joista on keskusteltu työhaastattelussa ja ennen asettamista ehdolle virkaan. Nyt kysymyksen painopiste ei enää ole elääkö pastori esimerkiksi avoliitossa (mitä ennen pidettiin paheksuttavana ja papille sopimattomana) eikä edes siinä elääkö hän homosuhteessa, varsin usein sen sijaan ja en tiedä onko jo yleinen sääntö ainakin evankelisluterilaisessa kirkossa, kysytään, mikä on kantasi homosuhteisiin ja homojen vihkimiseen. Ei oikein uskalleta valita sellaista henkilöä jonka kanta on kielteinen kun pelätään että siitä tulee vaikeuksia. Kirkon täytyy siis pelätä omaa oppiaan.
Tiedän että ainakin vuonna 2013 (mahdollisesti aiemminkin) jotkut sateenkaarimyönteiset ev.lut. papit ottivat asiakseen perata muun muassa isosiksi pyrkivien joukosta ne joilla oli perinteinen kirkon mukainen seksuaali- ja avioliittokäsitys ja jotkut varmuuden vuoksi perkasivat kaikki tunnustavasti Jeesukseen uskovat. Tämä on ollut kulissien takana tapahtuvaa toimintaa ja tällä tasolla on syrjintää tapahtunut kirkon sisällä jo pitkään.
Mutta eipä tästä muutu, joten lopetan asian jankkaamisen.
Mika: Kielitoimiston sanakirjan mukaan ”totalitarismi (taivutus: totalitarismi/a, -lla jne.) pol. järjestelmä, jossa valtion valta ulottuu yhteiskunnan kaikille aloille.”
En ole havainnut, että hyvin erilaisista yksilöistä koostuva sateenkaariliike edes pyrkisi valtion asemaan, saati sitten edistämään totalitarismia.
Sen sijaan poliittisen populismin työkalupakkiin kuuluu sanojen käyttäminen niiden väärässä merkityksessä ja sillä tavoin keinotekoisten uhkakuvien ja pelon ilmapiirin lietsomiseen.
”…lopetan asian jankkaamisen”. Järkevä päätös sinulta. Mika Murto.
Kiitos Jorma
Seija. On paljon sanoja joita käytetään monessa merkityksessä ilman että merkityksen vaaditaan olevan identtinen sanan alkuperäismerkityksen kanssa, esimerkkinä fasisti, jonka käyttö on yleistynyt niin laajalle että Mussolinin kannattajien pää menisi pyörälle ellei peräti nitkahtaisi sijoiltaan kuullessaan kuinka laaja kannatus heidän ideologialla nykymaailmassa on. 🙂
Totalitarismi on käyttökelpoinen sana kuvaamaan pyrkimystä valta-asemaan jossa yksi agenda hallitsee ja läpäisee yhteiskunnan kerrokset asettaen kirjoitetut tai kirjoittamattomat standardit joiden mukaan kaikkea toimintaa arvioidaan. Seksuaalipoliittisella totalitarismilla tarkoitan seksuaalisiin ja sukupuolisiin kysymyksiin keskittyvää vallankäyttöä eli pyrkimystä määritellä kuinka yhteiskunnassa saa uskoa ja puhua seksuaalivähemmistöistä. Kuten mainitsin olen yleensä käyttänyt ilmaisua henkinen totalitarismi, jolla tarkoitan pyrkimystä tietyn mielipideilmaston, vallitsevan ajattelutavan luomiseen, jossa vääränlaista ajattelua paheksuttaisiin niin voimakkaasti, että se johtaisi median ja somen toteuttamaan agendan mukaista valikoivaa julkaisupolitiikkaa, ym.
Täytyy pitäytyä tuossa ilmauksessa henkinen totalitarismi jos se vähentäisi tahattomia väärinkäsityksiä. Tahallisille väärinkäsityksille en tietysti voi mitään.
En ole juridiikan enkä politiikan enkä edes sanankäytön asiantuntija joka osaisi valita aina oikeat termit, olen vain tavallinen ihminen jolla on oma perusteltu vakaumus ja huoli yhteiskunnan tilasta ja kehityksestä. Yksittäisiin sanoihin tarttumisen sijasta toivoisin keskustelua asiasta. Jos jokin käyttämäni sana on niin väärä että lauseen tarkoitusta on vaikea ymmärtää, aina saa ehdottaa korvaavaa sana…
Mitä sanaa tai ilmaisua ehdottaisit, Seija? Siis sanaa tai ilmaisua joka olisi minun näkökulmasta oikea antamatta kuitenkaan virheellistä kuvaa, jos sana ”totalitarismi” tai ”henkinen totalitarismi” ei sovi kuvaamaani vallankäyttöön? ”Ihmisoikeudet” voisi olla hyvä sana, ja ”Pyrkimys ihmisoikeuksia kunnioittavaan ja oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan” voisi olla hyvä ilmaus, mutta siinä mennään totalitarismia kannattavien populistiseen retoriikkaan, ja etsin nyt sanaa, joka olisi oikea tällä puolella käytettäväksi.
Jos sanakiistojen sijaan puhutaan itse asiasta, niin
– Oletko Seija havainnut sateenkaariliikkeessä tällaista pyrkimystä? Mikä mahdollisesti olisi sellaista minkä voisin edellä antamani määritelmän mukaisesti perustellusti tulkita pyrkimykseksi henkiseen totalitarismiin? Tunnistatko liikkeessä sellaisia pyrkimyksiä, toimintatapoja? Miltä pohjalta ja millä tavalla sellainen toiminta mielestäsi olisi oikeutettua ja perusteltua? Vai oletko sitä mieltä, ettei tuonkaltainen pyrkimys – jota totalitaristiseksi nimitin – kuulu sateenkaariliikkeeseen ja olisi ehdottomasti väärin?
”Täytyy pitäytyä tuossa ilmauksessa henkinen totalitarismi jos se vähentäisi tahattomia väärinkäsityksiä.” Jospa käyttäisit vanhaa hyvää ilmaisua ’yhtenäiskulttuuri’. Sitähän sinä kuvaat: ”Yksi agenda hallitsee ja läpäisee yhteiskunnan kerrokset asettaen kirjoitetut tai kirjoittamattomat standardit joiden mukaan kaikkea toimintaa arvioidaan.” Kaipaat viime vuosisadan alussa maassamme vallinnutta tilannetta ja pelkäät, että tulevaisuudessa muodostuu uusi, jonka arvot eivät vastaa omiasi.
Mika Murto,
minulle on syntynyt sellainen vaikutelma, että puheesi seksuaalipoliittisesta totalitarismista on sinun päänsisäisiä juttujasi. Et kestä sitä, että omaksumiasi näkemyksiä kritisoidaan ja että yhteiskunnassa ollaan niistä voittopuolisesti sinun kanssasi eri mieltä. Uhriudut. Edes se mennyt maailma, yhtenäiskulttuurin aika vuosisata sitten, johon Martti Pentti viittaa, ei ollut vailla syviäkin näkemyseroja ihmiselon kannalta perustavanlaatuisista kysymyksistä. Jos et pysty hyväksymään yhteiskunnan moniarvoisuutta, en osaa antaa muuta neuvoa kuin sen, että koeta kestää.
Mika: Vastasin jo kysymyksiisi, mutta et taida niitä edes yrittää ymmärtää, koska ne eivät vastaa sinun poliittista tai vapaakirkollista agendaasi.
Haluaisin kiinnittää huomion vielä yhteen asiaan. Toivon, että tätä ei tulkita besser-wisserismina tai pyrkimyksenä takertua blogistin jokaiseen yksittäiseen sanaan. Vilpitön pyrkimykseni auttaa keskustelun osapuolia kohtaamaan toisensa sekä pohtia, millä tavalla ns. ”konservatiivinen uskonnollisuus” saisi yhteiskunnassa tilaa hengittää.
Kiinnitin huomioni siihen, että blogisti käyttää toisinaan tarpeettoman voimakkaita termejä ja sortuu populistiseen kielenkäyttöön. Tässäkin keskustelussa on puhuttu henkisestä totalitarismista, seksuaalipolitiittisestä fasismista tai terromismista tai kristinuskon kriminalisoimisesta. Silloin kun sorrutaan tällaisiin vähän ympäripyöreisiin taistelutermeihin, on aina iso riski, että niille ei löydy katetta. Sillä harvoin voittaa mitä, että pyrkii leimaamaan vastapuolta katteettomilla ylisanoilla.
Tässä keskustelussa on muutamaan otteeseen noussut blogistin huoli siitä, että seksuaalivähemmistöön kuuluvat ihmiset saavat kohtuuttoman suurta etua puolelleen tai muiden yläpuolelle meneviä ihmisoikeuksia. (En välttämättä muista täsmällisiä sanamuotoja, mutta tällainen kuva minulle jäi Mika Murron kommenteista.)
Jos unohdetaan nämä homosuhteessa elävät papit, jotka teoriassa voisivat päästä sellaisiin työtehtäviin joihin et heitä haluaisi, mitä muita konkreettisia esimerkkejä sinulla on mielessä tilanteista, joissa seksuaalivähemmistöön kuuluvilla ihmisillä on mielestäsi ”liikaa tai liian hyviä ihmisoikeuksia”?
Kysyn tätä siksi, että haluaisin päästä pintaa syvemmälle siinä, mitä tämä seksuaalipoliittinen totalitarismi mielestäsi on konkreettisella tasolla.
Mika, sinulla on tässä maassa täydet oikeudet harrastaa uskontoasi ja pitää kiinni omista näkemyksistäsi. Kansalaisaloitteesi perusteella toivoisit kuitenkin eduskunnalta lakia, joka oikeuttaa työsyrjintään. Räsäsen kohdalla toivot, että homoista voi puhua rumia ja ihmisarvoa saa loukata. Pelkäät kaiketi, että kohta tullaan niin onnettomaan tilanteeseen, ettei muita saa enää syrjiä. Edes uskonnon perusteella. Sulla on asiat varmaankin aika hyvin jo nyt. Noin niinkuin juridiselta puolelta katsottuna.