Arvoisa pääministeri
Onnittelut valinnan johdosta ja viisautta tärkeän viran hoidossa !
OLETTE SANONEET että tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat Teille tärkeitä. Lähestyn Teitä oikeuksiensa säilymisestä huolissaan olevana kansalaisena ja yksityishenkilönä. Tiedän myös, että huoleni sananvapauden ja uskonnonvapauden säilymisestä jakaa laaja joukko eri vakaumuksia edustavia kansalaisia. Oletteko tutustuneet kansalaisaloitteeseen Tahdon 2020? Kansalaisaloitteen tavoitteena on turvata uskonnollisten yhdyskuntien oikeudet ja yhdenvertaisuuslain asianmukainen toteutuminen.
Osoituksena yhdenvertaisuuden vääristymästä yhdenvertaisuusvaltuutetun vastaus yhteydenottooni 20. marraskuuta 2019. Tiedustelin oikeudestani pitää esillä tasavertaisesti muiden yhteiskunnassa vaikuttavien vakaumusten kanssa perinteistä kristillistä ihmiskäsitystä, siitä johdettua avioliitto- ja perhemallia sekä seksuaalietiikkaa, johon uskonnollisessa kontekstissa liittyy syntikäsitys. Yhdenvertaisuusvaltuutetun edustaja vastasi puhumalla seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Jos olisin kysynyt seksuaalivähemmistöjen oikeuksista, olisiko minulle vastattu puhumalla perinteistä seksuaalietiikkaa kannattavien oikeuksista? Tuskin. Kysymykseni jätettiin vastaamatta, koska se on kuulemma liian monimutkainen. Voiko näin olla? Ovatko oikeuteni tasa-arvoiseen kohteluun ja ihmisoikeuksien toteutumiseen (artiklat 18 ja 19) liian monimutkainen asia?
Yhdenvertaisuusvaltuutettu neuvoi lukemaan Helsingin Sanomien haastattelun samalta päivältä: ”Raamattu-siteeraus voi olla rikos” (20.11.2019). Luin artikkelin. Artikkelissa Päivi Räsänen ja hänelle tukensa antaneet leimattiin ihmisarvosta piittaamattomiksi ja homoille kuolemaa toivoviksi. Mielestäni artikkeli oli lähellä vihapuhetta ja kiihottamista kansanryhmää vastaan. Helsingin Sanomat on sittemmin oikaissut artikkelin valheellista syytöstä mutta ei ole pyytänyt anteeksi sen tuottamaa vahinkoa kansanryhmälle.
Mielestäni vaarana on, että voimakkaassa yhteiskunnallisessa arvomurroksessa yhdenvertaisuuslakia ryhdytään tulkitsemaan seksuaalipoliittisella tavalla, jolloin laki ei enää turvaakaan kansalaisten yhdenvertaisuutta. On jo olemassa viitteitä siitä, että muut lait (erityisesti uskonnonvapaus, sananvapaus, työsopimuslaki) pyritään saattamaan alisteiseksi yhdenvertaisuuslain seksuaalipoliittisesti värittyneelle tulkinnalle tavalla, jota laki itsessään ei vaadi ja joka on vastoin lain luonnetta.
KANSALAISALOITE TAHDON 2020 ei vaadi yhteiskuntaa omaksumaan kristillistä sukupuoli- ja avioliittokäsitystä, vaan että sitä edustavilla uskonnollisilla yhdyskunnilla ja yhteisöillä säilyy oikeus perinteiseen raamatuntulkintaan, joka on perusteltu.
Aloite ei myöskään vaadi esimerkiksi evankelisluterilaista kirkkoa sitoutumaan perinteiseen kristilliseen ihmiskäsitykseen ja kirkon omaan tunnustukseen. Kirkko voi valita poikkeavan linjan ja toimia vastoin omaa perustaansa, sitä perustaa, jossa kristillinen usko on uskoa synnit sovittaneeseen ja ylösnousseeseen Kristukseen, uskon kautta toteutuvaan elämänyhteyteen Hänen kanssaan, ja jonka perusasioihin kuuluu uskollisuus Jumalan sanalle sekä tasapuolisuus kaikkia kohtaan. Nyt kirkkoa vaaditaan asettamaan yksi ihmisryhmä eriarvoiseen asemaan. Muissa asioissa saa puhua Jumalan anteeksiantamuksesta ja armosta, joka on kutsu sovitukseen ja Jumalan sanan ohjeiden ja Hengen mukauttamaan elämäntapaan, mutta homoseksuaalit ja muut seksuaalivähemmistöt olisivat ryhmä, jonka kohdalla syntikäsitystä ja oppia pitää muuttaa. Heidän kohdallaan pitäisi opettaa, että Henki ohjaa toisella tavalla ja muuhun suuntaan. Se ei ole evankeliumin tasapuolisuuden mukaista eikä kirkon opin kannalta rehellistä, ja olisi sitä paitsi karhunpalvelus niille seksuaalivähemmistöihin kuuluville, jotka haluavat tulla tuntemaan mitä evankeliumi on, löytää Jumalan armon ja elää siinä.
Samaan kirkkoon ei mahdu opetus, jonka mukaan homoseksuaalisuus olisi Jumalan luomistyön rikkautta ja moninaisuutta ja että tämän tai jonkin muun syyn perusteella samaa sukupuolta olevat tulisi halutessaan vihkiä siinä kuin muutkin, ja opetus, että avioliitto on tarkoitettu miehelle ja naiselle ja että homoseksuaalisuus on syntiinlangenneen maailman rikkinäisyyttä ja vääristymä. Nämä ovat liian paljon toisensa kumoavia kokonaisuuksia.
Jos kirkko päättää ryhtyä vihkimään samaa sukupuolta olevia ja sen mukaisesti korvaa käsitteet mies ja nainen käsitteellä henkilö, kirkon perinteistä uskoa edustavat joutuvat väistymään ja vaikenemaan. Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa yksikään pappi ei voisi enää pitää esillä perinteistä kristillistä seksuaalietiikkaa, koska kirkon kanta olisi että se on syrjintää. Tällä olisi vaikutuksensa kirkon kaikkeen oppiin ja käytäntöön. Evankeliumi ja siitä kumpuava kristillinen lähimmäisenrakkaus irtoaisivat puitteistaan ja saisivat uuden merkityssisällön.
USKONNOLLISILLA YHDYSKUNNILLA tulee säilyä oikeus pitäytyä perinteisessä opissaan. Jos uskotaan ja opetetaan että avioliitto on tarkoitettu miehelle ja naiselle, silloin vihitään mies ja nainen, ei muita.
Tällä on vaikutuksensa myös työsopimuslaissa määritellyn lojaliteettivelvoitteen tulkintaan. Uskonnollisen yhdyskunnan jossa perinteinen ihmiskäsitys ja siitä johdettu seksuaalietiikka kuuluvat perusasioihin, ei tarvitse pitää palveluksessaan henkilöä joka olennaisesti vastustaa työnantajan eetosta ja toimii työyhteisöä vahingoittavasti. Kyse ei ole uskonnollisen yhdyskunnan oikeudesta syrjiä, vaan sen oikeudesta syrjimättömyyteen eli turvata omien perusteidensa ja lähtökohtiensa säilyminen käytännön toiminnassa, mikä on lojaliteettivelvoitteen keskeinen tarkoitus.
Olisi mielestäni kunnioitettava ja vastuullinen teko, jos voisitte ilmaista tukenne aloitteelle, osoituksena että olette kaikkien kansalaisten oikeuksien, sananvapauden ja asiallisen tasa-arvon toteutumisen ja säilymisen puolella.
Kunnioittaen
Mika Murto, Kansalaisaloite Tahdon 2020 ensimmäinen allekirjoittaja
10. 12. 2019
Tämä avoin kirje on lähetetty pääministerille sähköpostitse
Mika Murto: ”Jos kirkko päättää ryhtyä vihkimään samaa sukupuolta olevia ja sen mukaisesti korvaa käsitteet mies ja nainen käsitteellä henkilö, kirkon perinteistä uskoa edustavat joutuvat väistymään ja vaikenemaan. Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa yksikään pappi ei voisi enää pitää esillä perinteistä kristillistä seksuaalietiikkaa, koska kirkon kanta olisi että se on syrjintää. Tällä olisi vaikutuksensa kirkon kaikkeen oppiin ja käytäntöön. Evankeliumi ja siitä kumpuava kristillinen lähimmäisenrakkaus irtoaisivat puitteistaan ja saisivat uuden merkityssisällön.”
Mika Murto, minulla tuli bloginne luettuani käsitys, että tuskinpa uusi pääministeri tulee kannattamaan Tahdon 2020 kansalaisaloitettanne. Vaikka aloite saisi taakseen 50000 kannattajaa, niin epäilen ettei se etene myöskään Eduskunnassa. Minun mielestä ko. laille ei ole yksinkertaisesti tarvetta.
Tarkoittaako tuo yllä oleva blogin esimerkkikappale, että ongelmia tulisi vasta sitten kun ”Jos kirkko päättää ryhtyä vihkimään samaa sukupuolta olevia…”? Asiahan on ko. kappaleessa esitetty -isi l. konditionaali muodossa. Varautuuko kansalaisaloite siis tilanteeseen, jos kirkko päättää, niin siitä seuraa… ?
Vapaassa maassa voi puuhata kaikenlaista. Jään mielenkiinnolla seuraamaan aloitteenne etenemistä. Noin neljän kuukauden aikana on sille kertynyt 3 879 kannatusilmoitusta, joten reilun kahden kuukauden aikana (17.2.2020 mennessä) pitäisi löytyä vielä n. 46000 kannattajaa. Ei näytä rohkaisevalta.
Leolle vielä. Se on sekä että. Ongelmia on jo nyt. Sananvapaudesta pitää herätä huolehtimaan ettei se kapene entisestään ja ettei yhdenvertaisuuslain seksuaalipoliittisesti värittynyttä tulkintaa sementoida juridiseksi käytännöksi, mistä seuraisi seksuaalipoliittinen totalitarismi jossa vain yhdenlainen ajattelu ja yhdenlaiset uskomukset ovat sallittuja.
Suomen evankelisluterilaisen kirkon kohdalla tilanne on se, että perinteisen kristillisen ihmiskäsityksen edustajat ovat nyt jo ahtaalla monissa ev.lut. kirkon seurakunnissa ja jopa syrjinnän kohteina. Hassua että ihminen voi joutua syrjityksi siitä syystä että edustaa oppia johon on pappisvalassa sitoutunut. Se ei kuitenkaan ole koko kirkon tilanne ja toistaiseksi kristinusko elää ja vaikuttaa vielä kirkossakin. Mutta jos sateenkaariagendasta tulee osa kirkkoa – sitä kautta että kirkko ryhtyy vihkimään samaa sukupuolta olevia, mikä merkitsee muun muassa kirkon tunnustuksen uutta tulkintaa – sen jälkeen perinteinen luterilainen kristikansa on todella ahtaalla. Perinteisen kristinuskon näkökulmasta kirkko ei sitten enää ole kristillinen kirkko tai ainakin on hyvin kyseenalaista onko se sitä.
Nyt on vielä kyse osittaisesta konditionaalista. Niin kirkossa kuin laajemmin yhteiskunnassa. Uskonnonvapauden säilyminen on kaikkien etu – myös niiden, jotka eivät usko.
> Mutta jos sateenkaariagendasta tulee osa kirkkoa
Eduskunta ei päätä evankelis-luterilaisen kirkon avioliittokäsityksestä eikä vihkikäytännöistä. Näiltä osin tämä kansalaisaloite on kohdistettu aivan väärälle taholle. Ihmettelen, jos tämä ei ollut kansalaisaloitteen tekijöiden tiedossa.
Tästä pitäisi tehdä aloite kirkolliskokoukselle.
mistä seuraisi seksuaalipoliittinen totalitarismi jossa vain yhdenlainen ajattelu ja yhdenlaiset uskomukset ovat sallittuja.
Epäilenpä, että avoimen valtakirjan antaminen myös operatiivisesti biblisisteille tässä kysymyksessä veisi meidät takaisn keskiajalle. Ja saahan täällä toki uskoa ja ajatella miten vain, tieteellisten tosiasioittenkin vastaisesti, mutta toienasia on se, että uskomustensa julkinen sanoittaminen ja jopa toimenpaneminen kuuluu erilaisen lainsäädännön kontrolliin. Mutta jos faktat Murtoa kiinnostavat,niin tässä muutama ko. ’uskomusten’ vaihtoehdoksi:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaistutkijat-selvittivat-miten-homoseksuaalisuus-maaraytyy-nykyaan-on-vankat-todisteet-siita/7060658#gs.lkts16
Seppo. Osalla homoista pitää varmasti paikkansa. En minä ole sitä kiistänytkään. Olen monessa yhteydessä sanonut että joidenkin kohdalla se voi olla merkittävä tekijä. Nyt uutinen antaa ymmärtää että niin on kaikkien homojen kohdalla mikä ei pidä paikkaansa. Ja kuten olen toistanut useita kertoja, homouden syntymekanismi ei ole olennainen tekijä vaan mitä Raamattu sanoo synnistä. Elämme monin tavoin haavoittuneessa ja rikkinäisessä maailmassa. Olen lukenut tutkimuksia myös synnynnäisestä alttiudesta pedofiliaan, joka sekin on joidenkin mielestä synnynnäinen ominaisuus ellei peräti seksuaalinen suuntautuneisuus, samoin on löydetty geeniperäinen alttius väkivaltaan.
Mika Murto, ole hyvä ja käy Setan sivuilla päivittämässä tietosi, jotta et sekoita keskenään eri kategoriaan kuukuvia asioita.
Pedofilia ei ole seksuaalinen suuntautuminen. Niin heteroseksuaalisesti kuin homoseksuaalisesti suuntautuneiden ihmisten keskuudessa on heitä, jotka tuntevat seksuaalista vetoa lapsiin.
Mika Murto,ko tieteellinen tutkimus on varsin vakuuttava, ns. substituutio homous on aivan toinen asia eikä siinä ole kyse aidosta primääristä poikkeavuudesta. Synnynnäisyys ei muuten ole välttämättä vain geneettistä, ko tutkimus näkee syyn lähinnä hormooneissa ja hormooni ei ole sama kuin geeni.
Pedofiliakortin esiinvetäminen kuuluu saman kategoriaan natsikorttien kanssa. Pedofilian toteuttaminen on lakisääteinen rikos, homous ei ole. Oliko Raamatun Josef muuten pedofiili kun hän otti vaimoksen about murrosikäisen Marian?
Kolmas kysmys on se, että miksi Jumala rankaisee syntiinlankeemuksen seurauksina toisia ihmisiä lähtökohtaisestsi julmemmin kuin toisia? Tämäkin kysymys kuuluu pohjimiltaan loogisesti täysin ratkaisemattoman ns. Theodikean ongelman piiriin.
Jorma, en sanonut että pedofilia on seksuaalinen suuntautuneisuus. Voin käydä Setan sivuilla päivittämässä tietoni siitä miten kyseinen aatteellinen yhdistys asioita määrittelee, mutta uskoani ja vakaumustani en voi ”päivittää” sen mukaan. Sitä päivittää Jumalan sana ja Henki, ja voin vain rukoilla ja toivoa että pysyisin ajan tasalla tässä tärkeimmässä päivityksessä. Siihen ei ole myynnissä setalaista versiota…
”Synnynnäisyys ei muuten ole välttämättä vain geneettistä, ko tutkimus näkee syyn lähinnä hormooneissa ja hormooni ei ole sama kuin geeni.”
Kiitos täsmennyksestä Seppo.
”Pedofiliakortin esiinvetäminen kuuluu saman kategoriaan natsikorttien kanssa.” No en kyllä koe vetäneeni mitään pedofiliakorttia mutta jos perustelu on että jotain asiaa ei saa sanoa vääräksi SEN TÄHDEN koska sille voi löytää perusteita geeneistä, hormooneista tms.
Samalla tapaa kun Pride 2019 käymäni keskustelu vasemmistolaisen lätynpaistajan kanssa, joka vetosi rakkauteen ja siltä pohjalta oikeutettuihin ratkaisuihin. Otin puheeksi objektiseksuaalit ja heidän oikeudet saada kirkollinen vihkiminen, jne. Henkilö suuttui ja sanoi että rinnastus on typerä, koska kyse on niin erilaisesta asiasta. Kyse oli kuitenkin rakkaudesta ja perusteluista että SEN TÄHDEN jokin asia on ilman muuta hyväksyttävä kirkkoon.
”Oliko Raamatun Josef muuten pedofiili kun hän otti vaimoksen about murrosikäisen Marian?”
En ole varma Marian iästä eikä ole nyt aikaa perehtyä siihen asiaan, näissä on myös kulttuurillisia eroja, mutta selkeästi lapseen kohdistuva pedofilia on aina äärimmäisen tuomittavaa eikä sille löydy Raamatusta minkäänlaista oikeutusta. On syytä myös erottaa pedofilia joka on eri asia kuin about murrosiässä oleviin kohdistuva kiinnostus (efebofilia). Josefin kohdalla tuskin oli kyse edes efebofiliasta vaan kulttuuriin liittyvästä tavasta ja kuten totesin en ole perehtynyt selvittämään Marian tarkkaa ikää. Setan ohella aktiivinen toimija tai sellaiseksi pyrkivä seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajava Sexpo kannattaa, tai tarkemmin sanottuna Sexpon toiminnanjohtaja (jos muistan tittelin oikein), suojaikärajan alentamista. Sitä en pidä suotavana, en usko että siitä olisi minkäänlaista etua vanhemman ja nuoremman ihmisen rakkaussuhdetta ajatellen, en pidä niin nuorta kypsänä sellaiseen suhteeseen, pikemminkin se ruokkisi efebofiliaa ja altistaisi yhä nuoremmat hyväksikäytöille sekä muokkaisi kehitystä suotuisammaksi myös pedofilian suuntaan eli ikärajan asteittaiseen alentamiseen tai tietynikäisiin alaikäisiin kohdistuvien rikosten rangaistavuuden lieventämiseen.
”Kolmas kysmys on se, että miksi Jumala rankaisee syntiinlankeemuksen seurauksina toisia ihmisiä lähtökohtaisestsi julmemmin kuin toisia? Tämäkin kysymys kuuluu pohjimiltaan loogisesti täysin ratkaisemattoman ns. Theodikean ongelman piiriin.”
En koe että rankaisee. Teologisesti tuo voi olla vaikea kysymys, mutta minä en tullut kristityksi teologisen pohdiskelun kautta vaan koska koin Jeesuksen vakuuttavan sisimpääni, että Hän on se rakkaus joka on minua kutsunut ja rukoilin jokseenkin näin: ”Jeesus, jos se on totta… jos sinä olet oikeasti olemassa ja on totta että olet kuollut ihmisten syntien tähden, siinä tapauksessa olen valmis antamaan elämäni sinulle… johda minut totuuden tuntemiseen.” Tämän rukouksen seurauksena elämäni muuttui ja Jumalan sanasta on tullut minulle johdattaja syvemmälle Hänen rakkautensa, armonsa ja johdatuksensa kokemiseen. Teologisia kysymyksiä on mielenkiintoista pohtia ja ne ovat opillisesti tärkeitä, mutta sisäinen vakuuttuminen kristinuskon perusteista tuskin löytyy sitä kautta, se syntyy vain Jumalan yhteydessä. Tällaiset kysymykset eivät sitten enää ole esteinä.
Elämässä on erilaisia haasteita ja Jumala ei vaikeuta niiden kanssa elämistä vaan johtaa kohtaamaan todelliset haasteet ja antaa niihin avun ja voiman mennä eteenpäin.
MM: ”…mutta jos perustelu on että jotain asiaa ei saa sanoa vääräksi SEN TÄHDEN koska sille voi löytää perusteita geeneistä, hormooneista tms.”
Eihän sitä noinpäin ole esitetty, vaan synnynnäisyyttä on korostettu torjumaanse f ndamentalistien virheellinen väite tai suoranainen valhe ,että esim. homomies voisi noin vain vapaasti valita suuntauksensa,muta ei sitä vain tahdo ah niin himokkaana ja syntisenä tehdä.
MM (Theodkian ongelmaan) En koe että rankaisee.
Jos sinusata syntiinlankemuksen seurauksena syntynyt esim. halvaantunut kuurosokea lapsi on saanut samanarvoisen rangaistuksen kuin täyisn ilman vammoja syntynyt myös perisynnin saastuttama fyysisesti ja psyykkisesti terve lapsi, niin en voi kuin käsitystäsi ihmetellä.
”Mika Murto, minulla tuli bloginne luettuani käsitys, että tuskinpa uusi pääministeri tulee kannattamaan Tahdon 2020 kansalaisaloitettanne.” Ihmisoikeuksia ja sananvapautta ei ole pakko kannattaa. Mielestäni siihen olisi kyllä tarvetta. Mitä mieltä itse olet Leo? Aloitehan on ihmisoikeuksien ja asianmukaisen juridiikan kannalla. Niin kuin aloitteen perusteluissa todetaan: ”Yhteiskunta on tarkoitettu kaikille jäsenilleen. Siksi sen kuuluu huolehtia kaikkien jäsentensä oikeuksista kohtuullisessa määrin. Demokratiassa kohtuullisuuden määrittely esim. vähemmistöjen oikeuksien suhteen kuuluu kansan valitsemalle eduskunnalle. Vähemmistön oikeuksista huolehtiminen ei kuitenkaan saa johtaa valtaväestön tai muiden vähemmistöjen aseman ja oikeuksien kohtuuttomaan kaventumiseen.”
Tämä kansalaisaloite ajaa uskonnollisille yhdykunnille erioikeuksia verrattuna muihin työnantajiin. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole pätevä peruste jättää henkilö palkkaamatta taikka irtisanomisen peruste. Tämä on puhdasta syrjintää ja jonka Suomen laki kieltää.
Tämä kansalaisaloite on 100% rampa ankka.
Olet siis sitä mieltä että seurakunta ei saa pitää kiinni opistaan että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen (mieheksi ja naiseksi, joiden sukupuolinen tarkoitus on täydentää toisiaan) ja tästä johdetusta ihmiskäsityksestä sekä avioliitto- ja perhemallista? Seurakunta ei saa omassa uskonnollisessa kontekstissaan opettaa että avioliitto kuuluu vain miehelle ja naiselle? Seurakunta ei saa pitäytyä siinä että ainoastaan mies ja nainen vihitään?
Jos seurakunnalle kuitenkin sallitaan nämä oikeudet (aloitteen kohdat 1 ja 2) uskonnonvapauden varjolla, johdonmukaista ja väistämätöntä seurausta että työntekijän pitäisi tässä asiassa edustaa työnantajan eetosta (kohta 3), ei missään tapauksessa voida sallia?
Vaatimuksesi on epäjohdonmukainen. Se on myös kohtuuton kieltäessään seksuaalietiikkaa opettavalta yhteisöltä oikeuden työntekijän lojaliteettivelvoitteeseen seksuaalieettisissä kysymyksissä.
Yhdenvertaisuuslaki 1. luku 2§: ”Tätä lakia sovelletaan julkisessa ja yksityisessä toiminnassa. Lakia ei kuitenkaan sovelleta yksityis- eikä perhe-elämän piiriin kuuluvaan toimintaan eikä uskonnonharjoitukseen.”
Työsopimuslaki 2. luku 2§: ”Työnantaja ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa työntekijöitä eri asemaan iän, terveydentilan, kansallisen tai etnisen alkuperän, sukupuolisen suuntautuneisuuden, kielen, uskonnon, mielipiteen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi.”
”Työntekijän lojaliteettivelvoite edellyttää, että työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa.” (minilex.fi)
Kysymys on siis siitä, että jos tekee työtä yhteisössä jonka perusteisiin kuuluu perinteinen sukupuolikäsitys ja siitä johdettu seksuaalietiikka, antavatko yhdenvertaisuuslaki tai työsopimuslaki oikeuden (seksuaalisen suuntautuneisuuden syrjintäkieltoa hyödyntäen) olla piittaamatta näistä? Velvoittaako yhdenvertaisuuslaki palkkaamaan homosuhteessa elävän henkilön sellaiseen virkaan johon kuuluu heteronormatiivisen ihmiskäsityksen esillä pitäminen ja opettaminen – jos hänellä on muita hakijoita parempi pätevyys? Vai koskeeko lojaliteetti tälläisessa tapauksessa perustellusti myös seksuaalisuuteen liittyviä kannanottoja eli onko tällöin kyse hyväksyttävästä perusteesta jättää henkilö palkkaamatta tai erottaa työsuhteesta?
Keskustelimme samasta kysymyksestä aiemmin. Tuolloin kirjoitit mm.:
– Jokainen työnantaja toimii täsmälleen saman lain puittessa. Ja tämä laki kieltää syrjinnän seksuaalisen suuntaumisen perusteella. Aivan kuten sinua ei voida jättää palkkaamatta taikka irtisanoa sen takia että olet kristitty.
Vastasin että jos heteronormatiivista kristillistä sukupuolikäsitystä edustava, joka vakaumuksellisesti vastustaa muunlaisia käsityksiä, hakee Setan paikallisyhdistyksen työtehtävään tai että jos Seta:ssa työskentelevä henkilö sattuu tulemaan uskoon ja ryhtyy vapaa-ajallaan esittämään Setan seksuaalipolitiikan vastaisia näkemyksiä ja vaikkapa leimaa työnantajansa perkeleelliseksi, niin mielestäsi henkilöä ei saa jättää palkkaamatta tai irtisanoa, koska kyseessä on uskonnollinen asia jonka perusteella ei saa syrjiä?
Kansalaisaloitteessa ei ole kyse ”puhtaasta syrjinnästä jonka Suomen laki kieltää” vaan luonnollisesta oikeudesta toimia yhteisön periaatteiden mukaan. Juridisten oikeuksien määrittely on nyt tärkeää, ettei yhdenvertaisuuslain värittynyt tulkinta johda seksuaalipoliittiseen totalitarismiin ja äärimmillään kristinuskon kriminalisointiin.
Kristillisestä ihmiskäsityksestä luopuva kirkko ei edusta kristinuskoa. Tai sanotaan niin, että on kristillisiä kirkkoja ja yhteisöjä joiden opin ja raamatuntulkinnan mukaan sellainen kristinusko ei enää olisi kristinuskoa. Onko uskonnollisella yhdyskunnalla ja yhteisöillä oikeus tähän perusteltuun näkemykseensä?
Kenenkään ei ole pakko kuulua yhteisöön jonka perusteita ei hyväksy eikä olla töissä yhteisössä jonka perusteita ei hyväksy.
”Olet siis sitä mieltä että seurakunta ei saa pitää kiinni opistaan..”
Voit pitää kiinni ihan mistä vain opista kunhan se ei riko Suomen lakia. Voit esimerkiksi olla sitä mieltä että valkoinen ja musta pari ei voi mennä naimisiin ja että jumala ei tällaista liittoa siunaa. Jos taasen käytät tätä perustetta mustan henkilön irtisanomiseen taikka palkkaamatta jättämiseen niin syyllistyt syrjintää, jonka laki kieltää.
>>Kenenkään ei ole pakko kuulua yhteisöön jonka perusteita ei hyväksy eikä
>>lla töissä yhteisössä jonka perusteita ei hyväksy
Eikä yhdenkään työnantajan ole pakko toimia yhteisössä, jonka lakeja kuten
syrjinnän kieltoa se ei halua noudattaa.
Joona: ”Voit pitää kiinni ihan mistä vain opista kunhan se ei riko Suomen lakia.”
Nimenomaan laista on kysymys ja sen oikeudenmukaisesta tulkinnasta. Uskonnonvapauslaista. Työsopimuslaista. Yhdenvertaisuuslaista. Lakien keskinäiset suhteet ja tältä pohjalta muotoiltu asianmukaisesti kaikkien oikeuksia kunnioittava tulkinta on olennainen osa juridiikkaa. Mielestäni lakien keskinäisten suhteiden tarkka pohtiminen on erittäin tarpeellista meneillään olevassa arvomurroksessa.
” Voit esimerkiksi olla sitä mieltä että valkoinen ja musta pari ei voi mennä naimisiin ja että jumala ei tällaista liittoa siunaa. Jos taasen käytät tätä perustetta mustan henkilön irtisanomiseen taikka palkkaamatta jättämiseen niin syyllistyt syrjintää, jonka laki kieltää.”
Onko yhteiskunnassamme jokin tunnustettu ja virallisen aseman saanut vihkioikeuden omaava yhteisö, jonka oppi perustellusti kieltää musta- ja valkoihoisen avioitumisen? Ei ole. Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu huomattava enemmistö Suomen kansaa, minkä lisäksi muut kirkkokunnat ja vapaat seurakunnat. Kaikkien näiden ihmis- ja sukupuolikäsitys on perusteiltaan yhteneväinen. Yhdenvertaisuuslain sateenkaaripoliittinen tulkinta kieltää kristillisen perinteen tekemällä siitä ”syrjintää”.
Julkisoikeudellisena toimijana, vaikka tässä asia on heikosti katsottavissa, kirkolla on oikeuksia ja velvoitteita jotka samastuvat muutoinkin yhteiskunnassa käytettäviin, ja niistä laistettaessa ja edelleen valitettaessa saa katsoa valituksen tulosta.
Harvempi pitää kirkon moninaista työvalikkoa valituksen aiheena, vrt. perisynti, erilaisen syyllisyyden ymmärtäminen uskonnon kontekstissa, ja vielä häpeän tunteminen, mutta kaste tietysti työvalikossa kirkossamme on ensimmäinen.
Tällä viimeisellä onkin sitten iänaikaiset vaikutukset kertakaikkisina lupauksina olla koko elämän ajan Jumalan työn vaikutuksen mahdollisuuden kohteena, ja samalla palautteen antajana seurakuntajäsenyyden harjoittajana ja edelleen asian harjoittamisessa.
Sääli vain ettei kirkkomme edellistäkään avaa maksaville rivijäsenilleen.
Julkisoikeudellinen asema on tässä yksi vaiva. Onhan meillä vielä Jumalanpalvelukset päättäjillemme.
Tästä luopuminen antaa kirkollemme tilan päättää aivan itse intohimoistaan, mutta ikäväksi jää kysymys miten valtiovalta on pitkään hyötynyt konsensuksesta kirkon kanssa, ja asia myös päinvastoin.
Näin kirkko ja maallinen hallinto kyllä tahtovat katsoa yhteisiä etuja konsensuksissa yhteisissä eväissä kuin niiden nauttimisessa.
>>Nimenomaan laista on kysymys ja sen oikeudenmukaisesta tulkinnasta.
Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän. Tämä on ihan selvää pässinlihaa. Ei ole olemassa mitään syytä mikä antaisi oikeuden syrjiä henkilöä sukupuolisen suuntautumisen perusteella.
>>jonka oppi perustellusti kieltää musta- ja valkoihoisen avioitumisen?
Tämä oli esimerkki siitä että sinulla voi olla uskonnollinen vakaumus, jonka perusteella et pidä musta ja valkoihoisen avioliittoa oikeana ja jumalan tarkoittamana. Ja sinulla on oikeuden tähän mielipiteeseen, mutta sinulla ei olisi oikeutta irtisanoa valkoihoista henkilöä joka avioituu mustaihoisen kanssa.
>>Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu huomattava enemmistö Suomen kansaa
Kuulutko sinä?
>>Kaikkien näiden ihmis- ja sukupuolikäsitys on perusteiltaan yhteneväinen
Minä en ainakaan jaa sinun näkemyksiäsi sukupuolietiikasta tahi avioiliitosta enkä käsityksiäsi siitä mitä Jumala hyväksyy tai ei hyväksy.
>>Yhdenvertaisuuslain sateenkaaripoliittinen tulkinta kieltää kristillisen perinteen
Jos ihmisten syrjiminen sukupuolisen suuntautumisen perusteella on mielestäsi osa kristillistä perinnettä niin silloin siitä on hyvä luopua.
Evankelisluterilainen kirkko on selvittänyt asiaa aikanaan kun laki rekisteröidystä parisuhteesta säädettiin. Tuolloin lainopillisen selvityksen johtopäätös oli, että kirkko ei voi työnantajana syrjiä rekisteröidyssä parisuhteessa eläviä työntekijöitä tai työnhakijoita.
Tästähän tehtiin aikanaan aloite kirkolliskokoukselle. Aloitteen keskeinen sisältö oli se, että kirkko ei palkkaisi rekisteröidyssä parisuhteessa eläviä työntekijöitä. Aloite raukesi lainsäädännön vastaisena.
Tältä osin lainsäädäntö on ollut selvä lähes 20 vuotta. Tästä aiheesta on mielestäni turha jatkaa spekulaatiota.
Joona: ”Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän.” Myös uskontoon kohdistuvan syrjinnän.
”Kuulutko sinä?” Kuulun.
Siteerasit lauseesta vain osan, kirjoitin nimittäin näin:
– Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu huomattava enemmistö Suomen kansaa, minkä lisäksi muut kirkkokunnat ja vapaat seurakunnat. Kaikkien näiden ihmis- ja sukupuolikäsitys on perusteiltaan yhteneväinen.
En kuulu evankelisluterilaiseen kirkkoon, mutta kyllä, kuulun kirkkokuntaan jonka pastoreilla myös on oikeus kirkollisiin toimituksiin, mm. vihkioikeus. Enkä näe kristillisyyttä lahkolaisesti luterilaisuuden, helluntailaisuuden, vapaakirkollisuuden tai muunkaan kautta vaan kaikkien Jeesukseen uskovien ykseytenä, niin kuin Raamattu sen ilmoittaa. Kristinuskolla on perusteet ja puitteet että voidaan edes puhua kristillisyydestä. Tulkinnat täytyy olla perusteltavissa. Samaa sukupuolta olevien liitto tai homosuhteet ylipäätään on äärimmäisen vaikeasti perusteltavissa kristinuskon puitteisiin sopivaksi, se edellyttäisi muun muassa ristiriidan rakentamista Jeesuksen ja Hänen valitsemansa apostoli Paavalin opetusten välille, kristillisen lähimmäisenrakkauden irrottamista raamatullisesta kontekstista ja määrittelemistä uudella tavalla ym.
”Minä en ainakaan jaa sinun näkemyksiäsi sukupuolietiikasta tahi avioiliitosta enkä käsityksiäsi siitä mitä Jumala hyväksyy tai ei hyväksy.”
En puhu subjektiivisista käsityksistä. Omaa vertaustasi käyttäen, sinä voit väittää että valkoihoinen ja tummaihoinen eivät saa mennä naimisiin tms. Mutta se ei riitä. Se on pystyttävä perustelemaan ja sellaisia perusteita et Ut:sta löydä.
”Jos ihmisten syrjiminen sukupuolisen suuntautumisen perusteella on mielestäsi osa kristillistä perinnettä niin silloin siitä on hyvä luopua.”
Tässähän se sitten tulikin esiin millaista ”kristillisyyttä” monikin pitää kristillisyytenä ja sen perusteella vaatii kirkkoja muuttamaan oppinsa. Kun joku asia on sinun mielestä syrjimistä, on ihan sama mitä Jumalan sana ja kristillinen oppi siitä sanoo, asiasta pitää luopua, koska se ei sovi sinun uskomusmalliin.
>>En kuulu evankelisluterilaiseen kirkkoon
Eli se ei sinulle edes kuulu keitä me päätämme vihkiä avioliittoon.
>>ja sen perusteella vaatii kirkkoja muuttamaan oppinsa
Edelleen jokainen uskonnollinen yhdyskunta voi päättää keitä vihkivät avioliittoon. Minulle on yhdentekevää keitä sinun kirkkokuntasi vihkii avioon ja mitä te pidätte ”oikeana” kristillisyytenä. Eiköhän se teillekkin aikanaan selviä että joka itsensä korottaa, se alennetaan.
Tähän sellainen työjärjestyspuheenvuoro että siteeraamasi kohdat ovat Joona Ojasen eikä minun kynästäni. 🙂
Juu Mikko huomasin sen itsekin hetki sitten ja kerkesin jo muokkaamaan kommenttia eli vaihdoin oikean osoitteen. Olen pahoillani. Tässä muiden kiireiden keskellä kirjoittaessa on menneet Joona ja Mikko sekaisin. Häpeällistä mutta antanette kömmähdykseni anteeksi. Nettikeskustelun varjopuolia on että kun ihminen sanojen takana jää tuntemattomaksi syntyy helposti vääristynyt kokemus, ikäänkuin väittelisi vastaväitteiden kanssa ja ihminen niiden takana, se keskustelukumppani, muuttuu jonkinlaiseksi epäpersoonaksi, hänen inhimillisyys ikäänkuin supistuu esitettyihin väitteisiin. Ja koska kirjoitetussa tekstissä itsessään ei ole äänenpainoja ja -sävyjä niitä tulee joskus huomaamattaankin asettaneeksi toisen kommentteihin tavalla joka ei välttämättä vastaa todellisuutta…….
”Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa yksikään pappi ei voisi enää pitää esillä perinteistä kristillistä seksuaalietiikkaa, koska kirkon kanta olisi että se on syrjintää.” Tällainen mustavalkoinen ’yksikään ei enää’ -ajattelu on mielestäni ihanteiden käsittämistä vähimmäisvaatimuksiksi. Pidetäänhän kirkossa esillä myös Jeesuksen kehotusta: ”Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa.” Silti suostutaan siihen, että se ei käytännössä juuri koskaan toteudu.
Muistelen vuosikymmeniä sitten papiksi vihityn käyneen tuomarin edessä vahvistamassa lupauksen hoitaa lainhoitovelvoitteensa oikeudessa vahvistaa tahtominen kahden Ihmisen konsensuksessa.
Kun tästä on luovuttu täytyy asian sisältyä papin lupauksiin huolehtia kirkkolain ja järjestyksen hänelle antamista velvoitteista oikeuksissa myös vihkimyksen asiassa.
Kun nyt Ihmisiin ei voi eikä saa katsoa samanarvottomasti sukupuolen perusteella muuten vihkimyksen edellytysten täyttyessä ei kirkolla ole vaihtoehtona kuin vihkiä kaikki parit tai luopua oikeudesta vihkiä.
Maistraarin konsensusten siunaamisen asia olisi kirkolle myös haasteellinen kun tulisi katsottavaksi kuka pappi katsoo voivansa pyytää siunausta minkäkinlaiselle liitolle. Lisäksi ilman kirkon päätöksiä siunaus on uskovan maallikon siunaus ilman kirkon ja alttarin siunausta mikä uskovalta maallikolta tapahtuu myös maistraatin vahvistaman konsensuksen jälkeen, eikä kestä ajassa kauan aikaa. Lutherhan lupasi parin saavan osan siunauksesta jo kihlautuessaan ettei asia niin suuri ole.
Kirkkolaki on tietysti mahdollista kirjoittaa avio koskemaan vain miehen ja naisen tahtomaa konsensuksen vahvistamista.
Ehdotukseni sanamuodoksi: Suomen Evankelisessa ja Luterilaisessa Kirkossa edellytysten täyttyessä voidaan pyydettäessä vahvistaa konsensus avioon tahtomisessa kaikille mies· ja naispareille.
> Ehdotukseni sanamuodoksi: Suomen Evankelisessa ja Luterilaisessa Kirkossa edellytysten täyttyessä voidaan pyydettäessä vahvistaa konsensus avioon tahtomisessa kaikille mies· ja naispareille.
Samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen ei vaadi kirkolliskokoukselta muutoksia kirkkolakiin tai kirkkojärjestykseen, koska niissä ei tälläkään hetkellä ole kieltoa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja eikä niissä myöskään katsota avioliiton solmimisen edellytykseksi kihlaparin eri sukupuolta.
En nyt hetikään keksi valmiina kuolleempaa vetoomusta. Marin vasemmistolaisena ja sateenkaariperheessä kasvaneena ei ehkä katsele maailmaa samasta tynnyrinraosta kuin herra Murto.
Antero. Jokainen voi tietysti määritellä toisen vakaumuksen tynnyrinraosta katsomiseksi mutta en tiedä kuinka hyvä lähtökohta se on mihinkään keskusteluun. En toivoisi Marinin katselevan maailman kenenkään kanssa samasta tai erilaisesta tynnyrinraosta vaan toivon että tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista huolta kantavana, niin kuin on julkisuudessa ilmaissut, oikeasti kykenisi näkemään nämä asiat kaikkia koskevina oikeuksina.
Mika Murto. Tiedoksi seuraava asia;
”Sanna asui kunnan vuokra-asunnossa äitinsä ja tämän naisystävän kanssa. Vaikkei poliitikonura siintänyt vielä silmissä, Sanna uskoo, että perhetausta vaikutti sekä hänen arvoihinsa että haluunsa vaikuttaa.” (Ma naiset lehti)
– Minulle ihmiset ovat aina olleet yhdenvertaisia. Se ei ole mikään mielipideasia. Se on kaiken perusta, Sanna sanoo.
Hei Leo. Yhdenvertaisuudesta juurikin on kyse. Uskoisin että korkean tason poliitikko kykenee erottamaan toisistaan omat mielipiteensä ja oikean yhdenvertaisuuden, ja ainakin pyrkii asianmukaisesti tasapuoliseen asennoitumiseen. Yhdenvertaisuuslaki tarkastelee uskontoa ja siihen kohdistuvaa syrjintää lähtökohtaisesti samanlaisena asiana kuin seksuaaliseen suuntautuneisuuteen kohdistuvaa syrjintää.
Jos on oikeasti yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien asialla silloin voi puolustaa myös perinteisen seksuaalietiikan edustajien yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia, vaikka oma agenda muuten olisi toisenlainen. Se olisi kaikin puolin fiksua ja osoittaisi henkilön kykyä nähdä omaa agendaa laajemmalle yhteiskuntaan.
Itse tarkastelen asioita luonnollisista perusteista käsin eli otan huomioon niiden luontaiset lähtökohdat. Mielestäni on järjetöntä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon nojalla esimerkiksi vaatia homopareille täysin samoja oikeuksia esimerkiksi vanhemmuuteen, mukaan luettuna adoptio-oikeudet, hedelmöityshoidot ym. kuin heteropareille, koska lähtökohdat ovat niin erilaiset (en tiedä missä vaiheessa keskustelu valtion kustantamista hedelmöityshoidoista ja esimerkiksi sijaissynnyttämisestä on, jälkimmäinen ei käsittääkseni ole mahdollista Suomessa). Samaa sukupuolta olevat eivät lähtökohtaisesti voi saada lapsia eivätkä toimia vanhempina. Mikä sitten olisi asianmukaista yhdenvertaisuuden toteutumista homoparien kohdalla? Minä en ole kykenevä asian juridiseen määrittelyyn. Eduskunta on päätynyt tällaiseen lainsäädäntöön eli laajoihin oikeuksiin kuin nyt on.
Seksuaalivähemmistöjen laajat oikeudet eivät saa kuitenkaan johtaa muiden oikeuksien kaventumiseen. Yhdenvertaisuuslaki ei vaadi seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ylikorostamista muiden oikeuksien kustannuksella.
Kun seksuaalivähemmistöjen tarpeet nyt otetaan huomioon näin laajalti että heille suodaan oikeuksia asioihin joiden toteuttamiseen heillä luonnostaan ei ole mahdollisuutta, eikö ole syytä huomioida myös perinteisen seksuaalietiikan edustajien oikeudet vakaumukseensa ja sen esillä pitämiseen yhteiskunnassa? Sateenkaariliikkeen uskomuksilla ei voi olla ylivertaista asemaa muiden vakaumukseen nähden.
Kansalaisaloite ei ole kenenkään oikeuksia vastaan vaan pyrkii turvaamaan uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvien ja perinteistä sukupuolikäsitystä edustavien oikeudet. Kuten perusteluissa sanotaan:
Yhteiskunta on tarkoitettu kaikille jäsenilleen. Siksi sen kuuluu huolehtia kaikkien jäsentensä oikeuksista kohtuullisessa määrin. Demokratiassa kohtuullisuuden määrittely esim. vähemmistöjen oikeuksien suhteen kuuluu kansan valitsemalle eduskunnalle. Vähemmistön oikeuksista huolehtiminen ei kuitenkaan saa johtaa valtaväestön tai muiden vähemmistöjen aseman ja oikeuksien kohtuuttomaan kaventumiseen.
”Sateenkaariliikkeen uskomuksilla ei voi olla ylivertaista asemaa muiden vakaumukseen nähden.” Sekin olisi yhdenvertaisuutta, että joidenkin vakaumusta ei nimitettäisi uskomuksiksi.
Kiitos täsmennyksestä Pentti. Sateenkaariliikkeen uskomuksilla/vakaumuksella ei voi olla ylivertaista asemaa muiden uskomuksiin/vakaumukseen nähden. Olen käyttänyt myös omista uskomuksista nimitystä uskomus. Riippuu vähän tilanteesta ja tekstin muusta sisällöstä. Jos tarkastellaan asioita pelkkinä asioina arvottamatta niiden sisältöä ja ottamatta kantaa totuussisältöön, niin totta kai kaikki ovat saman tasoisia uskomuksia. Poikkeuksena tietysti aivan selkeät tosiasiat kuin että maa on pyöreä ja että maito tulee lehmästä (vaikka maa ei ole täysin pyöreä ja joidenkin mielestä se on pannukakku, maitoa tulee muustakin kuin lehmästi ja lehmästä tulee muutakin kuin maitoa, mutta that’s not a question). Juridisina ja ihmisoikeuskysymyksinä minun ja sateenkaariliikkeeseen kuuluvan uskomukset/vakaumus ovat samalla viivalla. Samoin myös asiat kuten seksuaalinen suuntautuneisuus ja toisaalta asiat kuten uskomus/vakaumus ovat samassa yhdenvertaisuuslaissa joka takaa syrjimättömyyden kummallekin. Jos sanon että homosuhteet on syntiä ja siteeraan Roomalaiskirjeen ensimmäistä lukua, se ei ole yhdenvertaisuuslain kieltämää syrjintää. Jos taas oikeuttani sanoa estetään ilman pätevää syytä vaikka toisilla on oikeus sanoa, se on yhdenvertaisuuslain kieltämää syrjintää. Yhdenvertaisuusvaltuutettu ja tarvittaessa oikeusistumet tekee tietysti tulkinnat ja päätökset. Yhdenvertaisuuslaki ei siis saa olla seksuaalipoliittisesti painottunut työväline muiden oikeuksien rajoittamiseksi
Mika Murto, kukaan/mikään ei estä sinua vetoamasta roomalaiskirjeen 1. lukuun. Räsäsen opetuskirjasen tutkinnassa ei ole kysymys Raamattuun vetoamisesta tai sen lainaamissta. Ongelmat ovat tekstin sekulaarisessa osassa.
Jorma. En ole lukenut pamflettia. Ensimmäinen tutkinta-asia liittyy nimenomaan Roomalaiskirjeen suoraan siteeraamiseen ilman oleellisia lisämausteita, ja siteerauksen tahalliseen väärinymmärtämiseen, jota on edustanut muun muassa Hesarin toimittaja. Jos Paavali olisi elossa oleva henkilö Hesarin toimittaja ja valtakunnansyyttäjä olisivat oitis joutuneet syytettyjen penkille. Asiaa ei mielestäni muuta että nettiartikkelin virheellisintä kohtaa on lievennetty, koska valheellinen muoto ehti levitä painetussa lehdessä, ja koska lehti ei ole pahoitellut kansanryhmälle tuottamaansa vahinkoa. Nyt valtakunnansyyttäjä ei kuitenkaan esittänyt minkäänlaista tutkintapyyntöä Hesarin toimittajaa ja itseään kohtaan, ja miksiköhän ei?
Tämä osoittaa että juridiset asiat eivät ole pelkästään juridisia, koska lakeja tulkitsevat ihmiset ovat usein aatteellisia ja valitettasti näyttää siltä että nykyisessä seksuaalipoliittisessa tilanteessa yhdenvertaisuuslaki mahdollistaa hyvinkin värittyneet tulkinnat, mikä on johtanut muun muassa kansanryhmää kiihottamisen tulkintoihin. No, juridisesti tilanne on vielä kohtalaisen uusi eikä esimerkiksi Räsästä ole tuomittu ja tuskin tuomitaan. Jos perinteistä kristinuskoa edustavat ei olisi nousseet puolustamaan ihmisoikeuksiaan niin seksuaalivähemmistöjen asiaa ajavien lobbaus ym. vaikutus olisi hyvinkin voinut johtaa siihen että yhdenvertaisuuslain yksipuolinen käyttö tulisi sementoiduksi juridiikkaan tavalla joka on kaikkea muuta kuin yhdenvertainen.
”Yhdenvertaisuuslaki ei siis saa olla seksuaalipoliittisesti painottunut työväline muiden oikeuksien rajoittamiseksi.” Ajatus laeista, jotka eivät ole poliittisesti painottuneita, on epärealistinen. Lait säädetään poliittisten ryhmien muodostamassa eduskunnassa. Haitallisten painotusten välttämiseksi on olemassa perustuslakien säätämisjärjestyksessä määräenemmistösäädökset. Muiden lakien kohdalla korjausliikkeet tapahtuvat uusien vaalien jälkeen säädetyillä edellisen lain kumoavilla laeilla. Oikeuksia perätessä on aina hyvä muistaa myös velvollisuudet. Rajoittamattomat oikeudet muuttuvat helposti erivapauksiksi. Sitä kai sinäkin pelkäät. Jonkinlaista tasapainon hakemista tämä kai on.
Mika Murto,
Päivin tviitin ”synti” on tässä virkkeessä ja nimenomaan sen relatiivipronominilla alkavassa sivulauseessa:
”Miten kirkon oppiperusta, Raamattu, sopii yhteen aatteen kanssa, jossa häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi?”
Hän siis leimaa monen ihmisen syvimpään persoonallisuuteen olennaisena osana liittyvän ominaisuuden häpeäksi ja synniksi.
Edellä oleva ei nouse Raamatusta, vaan on sen vulgääriä tulkintaa.
Joo olihan siinä tosiaan tämän verran maustetta, tarkistin twiitin ja kyllä tuo lause siitä löytyy, mutta ei sittenkään sisällä omaa tulkintaa, vaan on kontekstissaan pride&kirkko&raamattu ymmärrettävä. Raamatunkohta esittää asian selkeästi häpeänä ja syntinä – alleviivaten raamatullista sukupuoli- ja seksuaalikäsitystä jonka lähtökohta on miehessä ja naisessa toisiaan täydentävänä kahtena sukupuolena – ja ylpeys löytyy jo nimestä Pride. Kristillisestä näkökulmasta synnin nostaminen asiaksi jonka puolesta marssitaan on synnillä ylpeilemistä (ihminen uhmaa Jumalaa, niinkuin siteerattu Roomalaiskirje ensimmäinen luku asian esittää) niin kuin kirkko johon Räsänen kritiikkinsä kohdistaa perinteisesti ymmärtää.
Voimakkaan luonteensa vuoksi pridekulkueet ovat ilmiö johon esim. kaikki homot eivät halua osallistua ja tiedän henkilökohtaisestikin lesboparin joka sanoo ettei ikipäivänä osallistuisi tuollaiseen meuhkaamiseen.
Priden luonne ei ole ainoastaan että ajetaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia vaan liikkeen mukaisen seksuaalikäsityksen ja siihen sisältyvien seksuaalisuuden muotojen juhlistamista ja niillä juhlimista tyyliin: ollaan ylpeästi homoja sanotkoon muut mitä vaan! Tähän jokaisella on oikeus mutta jos asia jota juhlitaan on kirkon opin vastainen, kirkko ei voi siihen osallistua.
Se että homoseksuaalisuus monen kohdalla on ”syvimpään persoonallisuuteen olennaisena osana liittyvä ominaisuus” on asia erikseen. Siihen twiitti ei ota kantaa. Kannanotto koskee kirkon oppia ja sen perustaa Raamattua eli miksi kirkko ei voi tuollaiseen tapahtumaan ottaa osaa.
Pride voidaan kääntää muutenkin kuin ylpeydeksi, vaikkapa omanarvontunnoksi ja kunniaksi. Vastakohtana on tosiaankin häpeä. Sehän on yhteisön torjunnasta syntynyttä ahdistusta. Häpäisty kokee häpeää. Syyllisyys ja synnintunto on huonon omantunnon kolkutusta, häpeä ei ole. Se on toisten ihmisten istuttamaa huonommuudentuntoa. Kristittyjä ei ole kutsuttu häpäisemään vaan päästämään häpeästä.
Mika Murto,
roomalaiskirje puhuu seksistä samaa sukupuolta olevien kesken ja tuomitsee sen kuoleman ansaitsevaksi synniksi.
Homoseksuaalisuudesta ihmisen persoonallisuuden olemuksellisena osana Paavali ei sano mitään – eikä voikaan, koska hänen aikanaan ei ollut mitään käsitystä ihmisn seksuaalisesta identiteetistä. Oman aikamme käsitteitä käyttäen ihmiset olivat Paavalille heteroita.
Ole hyvä ja lue tarkkaan ja ajatuksen kanssa Room. 1:26-27.
Näen kansalaisaloitteessa kaksi ongelmaa, joista myös käy selväksi, että aloitteen tekijöiden lainopillinen osaaminen on ollut kovin heikkoa:
1) Aloitteessa listatut kohdat 1 (uskonnollisen yhdyskunnan oikeus opettaa avioliiton olevan miehen ja naisen välinen) ja 2 (oikeus päättää kirkollisen vihkimisen kriteereistä) toteutuvat jo nykyisessä lainsäädännössä. Kirkkolaista ja kirkkojärjestyksestä päättää kirkolliskokous. On hyvin vaikea nähdä, mitä lainsäädäntöä eduskunta voisi asiassa muuttaa.
2) Aloitteen kolmas vaatimus oikeudesta olla palkkaamatta homosuhteessa elävää henkilöä vaatisi käytännössä perustuslain säätämisjärjestyksen ja on tässä mielessä täysin epärealistinen. Kannatuksen perusteella aloite tuskin päätyy eduskuntaan, mutta voisin silti ennustaa lakivaliokunnan lausunnon keskeisimmän sisällön aloitteen kolmannesta kohdasta.
Avioliitto on Suomessa lakiin perustuva instituutio. Jokaisella avioliittolain ehdot täyttävällä kansalaisella on oikeus avioliiton solmimiseen. Johtava periaate suomalaisessa oikeusjärjestelmässä on se, että lakiin perustuvien oikeuksien käyttämisestä ei voi olla yksilölle negatiivisia seurauksia. Sillä, että joku solmii avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen, ei voi olla sitä seurausta, että hänestä tulee epäkelpo johonkin virkaan tai työsuhteeseen. Ei varsinkaan, jos tätä sovellettaisiin vain osaan avioliitoista puolison sukupuolen perusteella.
Tällainen muutos työlainsäädäntöön tarvitsisi tehdä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Vaikka tällainen muutos nykyisen eduskunnan toimesta hyväksyttäisiin ja asetettaisiin lepäämään ja vaalien jälkeen valittu uusi eduskunta hyväksyisi sen 2/3 määräenemmistöllä, on enemmän kuin todennäköistä, että Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin katsoisi sen kansainvälisten sopimusten vastaiseksi.
Aloitteessa ei ole mitään sellaista, mikä olisi eduskunnan toimivallassa tai mitä eduskunta realistisesti katsoen voisi edistää.
”Näen kansalaisaloitteessa kaksi ongelmaa, joista myös käy selväksi, että aloitteen tekijöiden lainopillinen osaaminen on ollut kovin heikkoa… Aloitteen kolmas vaatimus oikeudesta olla palkkaamatta homosuhteessa elävää henkilöä vaatisi käytännössä perustuslain säätämisjärjestyksen ja on tässä mielessä täysin epärealistinen.”
Kiitos Mikko että osaat antaa asiallistakin kritiikkiä joka ei perustu ainoastaan subjektiiviseen käsitykseesi mitä kristinusko saa olla ja sisältää.
Myönnän että lainopillinen tuntemus on ollut heikkoa. Kyse ei olekaan ehdotuksesta uudeksi laiksi vaan asiakokonaisuuden tuomisesta keskusteluun ja yhdenvertaisuuslain tulkinnan avaamisesta niin että uskonnollisten yhdyskuntien oikeudet tulevat huomioiduiksi.
Ymmärrän perustuslaillisen ongelman ja ristiriidan siihen syrjimättömyystulkintaan mikä on muodostettu, mutta asia tuskin vaatisi perusteellista muutosta, ainoastaan tulkinnallisen muutoksen mikä huomioi jo olemassaolevat oikeudet, uskonnonvapauslain ja työsopimuslain lojaliteettivelvoitteen niin, että asia voidaan sisällyttää niiden puitteisiin. Mutta kuten sanottu minulla ei ole riittävää perustuslain tuntemusta. Eikä tarvitsekaan olla koska minä en istu niitä lakeja säätämässä. Tämä aloite on yksi työväline että uskonnollisten yhdyskuntien oikeudet nousevat keskusteluun ja ettei yhdenvertaisuuslakia tulkita yksipuolisella tavalla, jota laki itsessään ei vaadi.
”Avioliitto on Suomessa lakiin perustuva instituutio. Jokaisella avioliittolain ehdot täyttävällä kansalaisella on oikeus avioliiton solmimiseen.”
Aloite ei puutu sanallakaan seksuaalivähemmistöjen oikeuteen avioliiton solmimiseen, mutta korostaa uskonnollisten yhdyskuntien oikeutta perinteiseen ihmiskäsitykseen ja sen mukaiseen uskonnonharjoitukseen ja seurakuntaelämään, johon samaa sukupuolta olevien vihkiminen ei kuulu. Homopareilla on mahdollisuus tulla vihityiksi muualla. Epärealistista ja kohtuutonta että kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen pitäisi tämän vuoksi muuttaa oppiaan ja käytäntöjään, mikä käytännössä tarkoittaisi sitä, että seurakunta luopuisi olemasta niiden yhteisö joista se pohjimmiltaan koostuu.
”Sillä, että joku solmii avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen, ei voi olla sitä seurausta, että hänestä tulee epäkelpo johonkin virkaan tai työsuhteeseen. Ei varsinkaan, jos tätä sovellettaisiin vain osaan avioliitoista puolison sukupuolen perusteella.”
Tärkeä pointti mutta mielestäni asiaa tulee tarkastella uudelleen ja katsoa löytyykö laista mahdollisuus realistiseen tulkintaan, jossa aloitteen ensimmäinen ja toinen kohta ymmärretään johtaviksi kolmanteen kohtaan. Se olisi johdonmukaista. Jos näin ei ole, kolmannen kohdan täyttymättömyys muodostaa ristiriidan, koska ensimmäinen ja toinen kohta ovat sitten käytännössä näennäisiä oikeuksia, niiltä putoaa pohja.
”Tällainen muutos työlainsäädäntöön tarvitsisi tehdä perustuslain säätämisjärjestyksessä…”
Milloin lojaliteettivelvoite on työlainsäädännöstä poistettu?
> Ymmärrän perustuslaillisen ongelman ja ristiriidan siihen syrjimättömyystulkintaan mikä on muodostettu, mutta asia tuskin vaatisi perusteellista muutosta, ainoastaan tulkinnallisen muutoksen
Nyt haen vauhtia aika kaukaa, mutta Suomessa valtiosääntö pohjaa Montesquieun jo 1700-luvulla hahmottelemaan vallan kolmijako-oppiin. Eduskunta säätää lait ja riippumaton tuomioistuin käyttää tuomiovaltaa. Toimeenpanovalta kuuluu valtioneuvostolle, mutta se ei varsinaisesti liity tähän keskusteluun.
Oikeuskäytäntö syntyy tuomioistuimissa, jossa tuomiot tietysti perustuvat lainsäädäntöön sekä lainvalmistelumateriaaliin, jossa lainsäätäjä ilmoittaa tarkoitusperistään seikkaperäisemmin kuin pelkissä lakipykälissä.
Käytännössä eduskunta ei voi missään tilanteessa pyytää riippumatonta tuomioistuinta tulkitsemaan eduskunnan säätämiä lakeja eri tavalla. Ainoa keino vaikuttaa ”lakien tulkintaan” eli käytännössä oikeuskäytäntöön on se, että eduskunta antaisi uuden lain, jonka pohjalta tuomioistuimet päätyisivät erilaisiin ratkaisuihin kuin tällä hetkellä.
Olen pahoillani ajamasi hankkeen kannalta, mutta sellaisen lain säätäminen, jossa määrättäisiin ihminen epäkelvoksi johonkin kirkolliseen virkaan tai uskonnollisen yhdyskunnan työsuhteeseen, jos hän solmii avioliiton samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa on käytännössä mahdoton. Eduskunta ei pysty sellaista lakia säätämään ilman perustuslain säätämisjärjestystä ja vaikka sellainen saataisiin säädettyä, kuten aiemmin sanoin, se tulisi kaatumaan EIT:ssä. Se olisi niin voimakkaasti ristiriidassa niiden kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa, joissa Suomi on sitoutunut toimimaan seksuaalivähemmistöjen syrjimättömyyden kanssa.
> Milloin lojaliteettivelvoite on työlainsäädännöstä poistettu?
Vaikka lojaliteettivelvoite voi tietyissä tilanteissa laajentua työntekijän vapaa-aikaan, työnantajalla ei ole oikeutta kontrolloida työntekijänsä parisuhdetta.
Ortodoksikirkkolla on työlainsäädännössä oikeus poiketa tästä. He saavat edellyttää piispalta naimattomuutta ja papeilta vain yhtä avioliittoa, joka on solmittu ennen papiksi vihkimistä. Tätä poikkeusta on työlainsäädännössä perusteltu kirkon pitkällä traditiolla.
Ymmärrän, jos tästä syntyy ajatus, että miksi homoliittojen osalta ei voisi säätää samanlaista poikkeusta, jonka halukkaat uskonnollisen yhdyskunnat saisivat ottaa käyttöönsä. Kyse ei ole kuitenkaan samasta asiasta. Ortodoksikirkon kohdalla legitimiteetti syntyy siitä, että kyse on jo olemassa olevasta käytännöstä, jolla on satojen vuosien perinne.
Jos nyt lähtisimme luomaan uusi syrjiviä rakenteita lainsäädäntöön, niissä päädyttäisiin edellä kuvaamiini perustuslaillisiin ongelmiin.
”Käytännössä eduskunta ei voi missään tilanteessa pyytää riippumatonta tuomioistuinta tulkitsemaan eduskunnan säätämiä lakeja eri tavalla. Ainoa keino vaikuttaa “lakien tulkintaan” eli käytännössä oikeuskäytäntöön on se, että eduskunta antaisi uuden lain, jonka pohjalta tuomioistuimet päätyisivät erilaisiin ratkaisuihin kuin tällä hetkellä.”
Eduskunnan tulee kiinnittää huomiota tapaan jolla yhdenvertaisuuslakia (kuin myös vihapuhetta ja kiihottamista kansanryhmää vastaan) on ryhdytty tulkitsemaan. Setan seksuaalipoliittisen agendan vyöryminen yhteiskuntaan ei saa johtaa siihen että yhdenvertaisuuslakia aletaan tulkita tavalla jossa muut lait (uskonnonvapaus, sananvapaus, työsopimuslaki) joutuvat alisteisiksi seksuaalipoliittiselle tulkinnalle. Eduskunnan on mielestäni syytä kiinnittää huomiota asiaan ja tarkentaa juridista käytäntöä niin että uskonnollisten yhdyskuntien sekä perinteistä sukupuolikäsitystä edustavien oikeudet tulevat paremmin turvatuiksi. Puutteellisesta muotoilustaan huolimatta asia mielestäni on riittävän hyvin aloitteessa sanoitettu, mm.:
Että eduskunta tarpeelliseksi katsomallaan tavalla, joko uudella pykälällä tai olemassaolevien pykälien tai momenttien muotoilemisella, varmistaa sen, ettei yhdenvertaisuuslain 1325/2014 tulkinta tulevaisuudessakaan johda kristinuskon kriminalisointiin eikä kavenna uskonnonvapauteen kuuluvaa ja YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa mainittua oikeutta: yksin ja yhdessä toisten kanssa, julkisesti ja yksityisesti julistaa ja opettaa uskon mukaisesti, harjoittaa hartautta ja uskonnollisia menoja (artikla 18) ja tasavertaisesti ilmaista vakaumustaan julkisesti (artikla 19).
”Se olisi niin voimakkaasti ristiriidassa niiden kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa, joissa Suomi on sitoutunut toimimaan seksuaalivähemmistöjen syrjimättömyyden kanssa.”
Harmillista on että ihmiset eivät ole ajoissa havahtuneet huolehtimaan oikeuksiensa säilymisestä. Tässä on päässyt käymään niin, että lait ja sopimukset joiden oli tarkoitus johtaa ihmisoikeuksien parempaan huomiointiin (?) ovat johtaneet toisten ihmisoikeuksien kaventumiseen ja syrjintään. Räsäsen tapaus oli ehkä merkittävin tekijä mikä herätti Suomen kristittyjä näkemään missä mennään ja peräämään oikeuksiaan. Yksipuolisen aggressiivisen seksuaalipolitiikan aikaansaamaan sananvapauden kaventamiseen ovat ottaneet kantaa monet sellaisetkin henkilöt jotka sinällään eivät ole Räsäsen kannalla. Televisiokeskustelussa kuultiin muun muassa vapaa-ajattelijan huolestunut näkökulma kristittyjen sananvapauden kaventumiseen. Sebastian Tynkkynen on ilmoittanut kannattavansa Räsäsen oikeutta uskonnon- ja sananvapauteen ”ihan homona”.
Suomen perinteisten kristittyjen sekä muuten perinteistä sukupuolikäsitystä ja seksuaalietiikkaa kannattavien oikeus vakaumukseensa on asia josta on syytä keskustella yhteiskunnallisella tasolla. Muussa tapauksessa muun muassa ihmisoikeustulkinnat menevät yhä yksipuolisempaan suuntaan ja vain yhdenlaisista uskomuksista tulee korrekteja.
”Vaikka lojaliteettivelvoite voi tietyissä tilanteissa laajentua työntekijän vapaa-aikaan, työnantajalla ei ole oikeutta kontrolloida työntekijänsä parisuhdetta.”
Työsopimuslain mukaan lojaliteettivelvoite koskee myös työntekijän yksityiselämää ja vapaa-aikaa. Ymmärrän että seksuaalinen suuntautuneisuus (ja parisuhde) on rajattu oikeuden ulkopuolelle, juurikin syrjimättömyyden vuoksi, mutta tällöin ei ole riittävästi huomioitu uskonnollisten yhdyskuntien luonnetta. Asia on syytä palauttaa keskusteluun. Muussa tapauksessa kehitys johtaa siihen että kristinusko tulee kriminalisoiduksi.
Kiitos hyvistä kommenteistasi joita oli nyt erinomaisen miellyttävä lukea. Tuntuu terveelliseltä joutua niin sanotusti seinää vasten ja kohdata oman argumentaation mahdolliset heikkoudet silloin kun siihen on aihetta, ja haluan olla riittävän avoin huomatakseni heikkoudet, myös vakaumuksellisissa asioissa pohtia kantaani uudelleen jos syytä ilmenee. Useinkin huomaan itsessäni kovuutta ja vääränlaista asennoitumista, jos en muuten niin viimeistään siinä kun hiljennyn rukoukseen. Silloin ei auta muu kuin tehdä parannusta ja kiittää Jeesusta siitä, että Hänen armonsa varassa se on mahdollista. Seksuaalieettistä kantaani sinällään en koe heikkoudeksi, päinvastoin se on Jumalan sanan tutkimisen, hiljentymisen ja rukouksen kautta vain vahvistunut. Olen joutunut pureutumaan Jumalan sanaan ja miksi uskon sen ilmoitukseen, enkä näe syytä tämän kannan muuttamiseen.
Pidän kiinni oikeudestani uskoa Jeesuksen sovitustyöhön ja Jumalan armoon, joka ankkuroituu kristillisiin puitteisiinsa. Lähtökohtani ei ole homofobinen eikä seksuaalivähemmistöjä halveksiva vaan pyrkimys kohdata lähimmäiset sen evankeliumin pohjalta minkä Ut osoittaa. Perinteisen kristillisen ihmiskäsityksen ja siitä johdetun seksuaalietiikan kannattaminen ei ole homofobiaa, vaikka se on yritetty sellaiseksi leimata.
Uskovien taipumus keskittyä vain ”hengellisiin kysymyksiin” on johtanut yhteiskunnallisen keskustelun laiminlyömiseen. Nyt on syytä ottaa kantaa myös yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ikävä vain että se pakkaa usein menemään molemminpuoliseksi loanheitoksi. Minusta tuntuu kovin kiusalliselta lukea esimerkiksi Mariniin kohdistettuja heittoja ”pikkupimu pääministerinä” ym. ym. joita jotkut kristitytkin näyttävät viljelevän. Mielestäni se on häpeällistä eikä palvele keskustelua.
Eli jos vedän vielä yhteenvedon kansalaisaloitteestasi. Mielestäni siinä on kolme pääkohtaa:
1) Vaaditaan uskonnollisille yhdyskunnille oikeutta päättää omasta opistaan ja esimerkkinä käytetään opetusta vihkiparin sukupuolesta. Tältä osin aloite on mielestäni turha, koska tämä oikeus uskonnollisilla yhdyskunnilla on. Eduskunta ei päätä niiden opista.
2) Vaaditaan uskonnollisille yhdyskunnille oikeutta päättää siitä, vihkivätkö he samaa sukupuolta olevia pareja. Tältäkin osin aloite on mielestäni turha, koska tämä oikeus uskonnollisilla yhdyskunnilla on avioliittolain 4. luvun 16. pykälän mukaisesti. Tämä ei vaadi eduskunnalta uusia päätöksiä.
3) Vaaditaan, että uskonnolliset yhdyskunnat kieltäyty palkkaamasta homosuhteessa eläviä ihmisiä (ja mahdollisesti irtisanoa homosuhteen solmineen työntekijän?). Tämä on aloitteen ainoa kohta, joka lainsäädännössä ei vielä toteudu ja oma sangen perusteltu arvioni on, että tämä kaatuisi hyvin selkeisiin perustuslaillisiin ongelmiin. Oman valtiosääntöoikeudellisen asiantuntumukseni perusteella sanoisin, että ristiriita on niin ilmainen että lakivaliokunta tuskin lähettäisi aloitetta perustuslakivaliokunnalle vaan kumittaisi tämän kohdan aloitteesta pois omalla päätöksellään jatkokeskustelun ja asiantuntijakuulemisten ilmeisen tarpeettomuuden vuoksi.
Koen, että aloitteessa ei ole oikein relevanttia sisältöä, koska iso osa siinä kuvatuista asioista toteutuu jo nykyisessä lainsäädännössä (pyydetään sellaista, mikä jo on) ja tuo ainoa varsinainen lakimuutos on epärealistinen (pyydetään sellaista, mikä ei ole mahdollista).
Sikäli kun aloite ei jää kertayritykseksi, neuvoisin jatkossa miettimään jotain hieman konkreettisempaa tavoitetta, missä ehdotettu lakimuutos olisi yksilöity hieman spesifimmin (ei välttämättä pykälinä). Tällaiset ”me ajetaan jotain vähän tämän tapaista asiaa” -tyylisen aloitteet tuppaavat hautautumaan sen vuoksi että niistä puuttuu konkretia.
(kolmanteen kohtaan osui pieni painovirhe. Tarkoitukseni oli kirjoittaa, että uskonnolliset yhdyskunnat SAAVAT kieltäytyä palkkaamasta homosuhteessa elävää.)
> Räsäsen tapaus oli ehkä merkittävin tekijä mikä herätti Suomen kristittyjä näkemään missä mennään ja peräämään oikeuksiaan.
Tässä kohtaa täytyy kuitenkin muistaa, että Räsästä ei ole tuomittu vielä yhtään mistään.
Eduskunnalla on kovin vähän keinoja puuttua siihen, mistä asioista saa tehdä rikosilmoituksen. Ja ajattelen myös, ettei sitä sinänsä oikeusvaltiossa erityisesti pitäisi rajoittaa. Se on sitten kokonaan eri asia, johtaako se jonkinlaiseen tuomioon. Maailmaan mahtuu jos jonkinlaisia syytöksiä, mutta vasta tuomio nostaa esiin sen, onko lainsäädännössä jotain sellaisia epäkohtia, joihin eduskunta voisi puuttua.
Olen jossain aikaisemmassa keskustelussa kommentoinut, että minun mielestäni Räsäsen Luther-säätiölle kirjoittaman pamfletin uskonnollisessa osuudessa ei ole ”ongelmallista” sisältöä. Varmastikaan kaikki kristityt eivät jaa hänen näkemyksiään, mutta mielestäni siinä ei ole mitään väärää, että hän tuo esiin omia ajatuksiaan.
Räsäsen kirjoituksen ongelmakohta on kirjoituksen alkuosassa, jossa hän ei käsittele homoseksuaalisuutta uskonnollisesta vaan ”tieteellisestä” näkökulmasta. Kirjoitan tieteellisen sitaatteihin, koska hän kirjoituksessa hyvin tarkoitushakuisesti käyttää materiaalina Freudin toissavuosisadan tekstejä, joilla ei nykypäivänä mitään tieteellistä todistusarvoa. Hän muun muassa lääkärinä kirjoittaa, että homoseksuaalisuus on psykososiaalinen kehityshäiriö, homosuhteet ovat haitallisia sen osapuolille ja lähipiirille sekä kirjoittaa myönteisen suhtautumisen homoseksuaaleihin johtavan alaikäisten lasten seksuaaliseen väärinkäyttöön.
Tarkoitukseni oli sanoa, että ne kohdat jossa Räsänen kirjoittaa hyvin epäasialliseen ja loukkaavaan sävyyn vähemmistöistä eivät ole sisällöltään uskonnollisia. Ongelma on siinä, että hän tiedeyhteisön edustajana esittää valheellisia ja panettelevia näkemyksiä.
”3) Vaaditaan, että uskonnolliset yhdyskunnat kieltäyty palkkaamasta homosuhteessa eläviä ihmisiä (ja mahdollisesti irtisanoa homosuhteen solmineen työntekijän?). Tämä on aloitteen ainoa kohta, joka lainsäädännössä ei vielä toteudu ja oma sangen perusteltu arvioni on, että tämä kaatuisi hyvin selkeisiin perustuslaillisiin ongelmiin. Oman valtiosääntöoikeudellisen asiantuntumukseni perusteella sanoisin, että ristiriita on niin ilmeinen että lakivaliokunta tuskin lähettäisi aloitetta perustuslakivaliokunnalle vaan kumittaisi tämän kohdan aloitteesta pois omalla päätöksellään jatkokeskustelun ja asiantuntijakuulemisten ilmeisen tarpeettomuuden vuoksi.”
Aloitteen kolmas kohta on juurikin sen varsinainen pointti. Kohtien 1 ja 2 tarkoitus on osoittaa, että kolmas kohta on niiden johdonmukainen seuraus ja siksi oikeutettu. Olin jonkin verran selvillä aloitteen perustuslaillisesta ongelmasta mutta toivoin että jos aloitteelle löytyy kannatusta eduskunta joutuisi pureutumaan kysymykseen, eikä lakipykälien tarkennus/lisäys vaatisi perustuslaillista muutosta. Tarkoituksena oli myös synnyttää keskustelua.
Itse asiassa sain aloitteen aiheen jonkinmuotoisena sydämelleni jo vuoden 2013 paikkeilla tai pian sen jälkeen, vaikka varsinainen teksti muotoutui myöhemmin. Oma mokani etten pyytänyt siihen lainopillista neuvoa. Tai itse asiassa pyysin kolmelta taholta, joista kaksi ei vastannut yhteydenottooni mitenkään ja kolmaskin vaikeni. Olisi pitänyt jatkaa kyselyä, koska nyt muotoilu jäi tosiaan minun varaan. En pitänyt puutteellista muotoilua ongelmana koska tarkoitus ei ole esittää uutta lakia sinänsä vaan kiinnittää eduskunnan ja keskustelun huomiota aiheeseen.
Olen edelleen toiveikas että aloitteella on paikkansa huomion kiinnittämisessä kristilliseen seksuaalietiikkaan uskonnollisten yhdyskuntien luonteeseen kuuluvana ja ns. konservatiivikristittyjen laillisiin oikeuksiin, vakaumuksen yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen sekä ihmisoikeuksiin.
”Eduskunnalla on kovin vähän keinoja puuttua siihen, mistä asioista saa tehdä rikosilmoituksen. Ja ajattelen myös, ettei sitä sinänsä oikeusvaltiossa erityisesti pitäisi rajoittaa. Se on sitten kokonaan eri asia, johtaako se jonkinlaiseen tuomioon.”
Tässä olen periaatteessa samaa mieltä. Joihinkin facebookissa esitettyihin kommentteihin joissa esitettiin että valtakunnansyyttäjä on noussut Jumalaa ja Hänen sanaansa vastaan jne. laitoinkin kommenttia, että valtakunnansyyttäjän tehtävä on tarkastella asioita ainoastaan juridiikan valossa ja jos näyttää siltä että lakia on mahdollisesti rikottu, puuttua siihen.
Kuitenkin on myös niin, että jos esimerkiksi mainitulla valtakunnansyyttäjällä on itsellä voimakas ja ehkä tunteellisesti värittynyt kanta asiaan, puoleen tai toiseen, se voi vaikuttaa siihen mihin tartutaan ja kuinka se julkisessa keskustelussa perustellaan.
Löysin kommenttini yhdeltä facebook-sivulta: ”Valtakunnansyyttäjä EI VOI virkansa puolesta suhtautua Raamattuun Jumalan sanana, koska se tarkoittaisi, että hänen pitäisi sitten suhtautua myös Koraaniin Jumalan sanana jne. Yksityishenkilönä valtakunnansyyttäjä saa tietysti ajatella että Raamattu tai Koraani on Jumalan sana tai että kumpikaan ei ole. Juridiikka ei ota kantaa kysymykseen onko Jumala olemassa. Juridiikan tehtävä on tulkita lakeja ja niiden keskinäisiä suhteita ja jos pykälien valossa näyttää siltä että mahdollinen rikos on tapahtunut, sitten tutkia se. Mutta se mikä tässä on olennaista ja oireellista on se, että monet joilla on sateenkaariliikkeen mukainen näkemys ja/tai Raamatun vastainen näkemys pyrkii tuomaan sen sisälle juridiikkaan ja maalaamaan lainkäytöksi, kun etsimällä etsivät mistä kohtaa pääsisi syyttämään kristittyjä. Esimerkiksi yhdenvertaisuuslakia on pyritty käyttämään äärimmäisen yksipuolisella tavalla mitä laki itsessään ei vaadi.”
Hesarin juttu oli yksi osoitus tilanteesta. Valtakunnansyyttäjä ei kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi puuttua Hesarin artikkeliin, koska se olisi tarkoittanut, että Hesarin toimittaja ja mahdollisesti valtakunnansyyttäjä itse ovat syyllistyneet rikokseen.
https://www.kotimaa.fi/blogit/sananvapauden-ja-ihmisoikeuksien-puolesta/
Kiitos analyysistäsi Räsäsen pamflettiin. Itse olen taipuvainen ajattelemaan että mainitsemasi Räsäsen esille nostamat asiat ovat osa kokonaisuutta, mutta ongelmana on, jos homoseksuaalisuus kokonaisuudessaan tulkitaan tuota kautta, silloin kuvasta mahdollisesti muodostuu halventava. En ota siihen enempää kantaa koska en ole tutustunut pamflettiin. Ehkä Räsänen muotoilisi joitain kohtia eri tavalla ja laajemmin jos kirjoittaisi tekstin tänään.
Tapaus Räsänen vielä täsmennyksenä etten tarkoittanut niinkään pamfletista nostettua haloota, en ole tutustunut siihen asiaan, tarkoitin Roomalaiskirjeen siteerausta, jota myös Hesarin artikkelissa käsiteltiin. Hesarin artikkelista saa kuvan ettei valtakunnansyyttäjä ollut tutustunut aineistoonsa. Liikutaan kuitenkin sellaisen suuruusluokan asioissa että niin olisi pitänyt tehdä. Joidenkin esittämä näkemys että valtakunnansyyttäjä on noussut Jumalan sanaa vastaan, on siis osittain ymmärrettävä. Jos jätetään Jumala ulkopuolelle, koska juridiikka ei siihen ota kantaa, niin ainakin Raamattua vastaan. Yleensä taustalla on jokin tunneperäinen reaktio kun näin voimakkaasti tartutaan tällaiseen asiaan kuin kristillisen opin perusta, ei viitsitä perehtyä asian sisältöön, ja sitten vielä asetetaan se samaan lauseeseen Mein Kampfin kanssa.
Syyteharkinta kohdistuu suoraan Ut:n sisältöön, että Uudessa testamentissa mahdollisesti on sellaista aineistoa, joka tekee kirjan eli niin muodoin kristinuskon rikolliseksi.
Ymmärrän että Raamatun siteeraaminen voi muodostua vihapuheeksi ja kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan niin kuin mikä tahansa riippuen yhteydestä missä ja millä tavalla siteerataan. Räsänen ei kuitenkaan lisännyt siteeraukseen omia mausteitaan vaan kyse oli suorasta siteerauksesta eli valokuva Ut:n sivusta.
Totta kai olisi pitänyt siteerauksen yhteydessä mainita että kyse ei ole kuoleman toivomisesta tai toivottamisesta, jne. Tarkoitus oli kuitenkin osoittaa miksi kirkko ei voi osallistua prideen: koska homosuhteet ovat näin vakava synti. Kirkon edustajat joihin Räsänen siteerauksen kohdisti tiesivät mistä on kyse tai ainakin mistä ei ole kyse, eli Paavali ei todellakaan toivo homoseksuaaleille kuolemaa vaan sovituksen ja elämän löytymistä. Ut:n sanomaa tuntemattomien vuoksi asiaa olisi pitänyt avata että virheellisiltä tulkinnoilta olisi vältytty.
Seksuaalipoliittisen painostuksen vaikutuksesta ja värittyneestä juridiikan tulkinnasta kertoo mielestäni myös se, ettei yhdenvertaisuusvaltuutettu, jonka tehtävä on huolehtia oikeuksieni toteutumisesta, osaa ottaa sananvapauteeni minkäänlaista kantaa, vaan vastaa puhumalla seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Minun ihmisoikeuteni on liian monimutkainen asia siinä kontekstissa. Kaiken lisäksi minulle linkitettiin tuo mainittu Hesarin artikkeli, joka silloin vielä oli korjaamattomassa muodossaan ja mikä jokseenkin suoraan väitti, että Paavalin ja Räsäsen tulkintaa edustavana olen toisten ihmisarvosta piittaamaton ja toivon heidän kuolemaansa.
>>Tarkoitus oli kuitenkin osoittaa miksi kirkko ei voi osallistua prideen
Ai se kirkko ja uskonnollinen yhteisö, jonka jäsen sinä et ole?
>>koska homosuhteet ovat näin vakava synti
Näinkin vakava? Onko sinulla luettelo synneistä ja näiden vakavuusasteista? Voisitko esittää missä kohtaa raamattua homoseksuaalinen suhde todetaan synniksi?
Mitä synti on? ”Ihmisen sydän on luopunut Jumalasta, ja sydämen luopumus ilmenee tottelemattomuutena Jumalan ilmoittamaa tahtoa kohtaan.” Tämä ajatus löytyy Aapeli Saarisalon teoksesta Raamatun sanakirja. Sen yhteydessä viitataan seuraaviin kohtiin Raamatussa: 1. Moos. 6:5; 8:21; Ps. 51:7-12; Hes. 11:19; Mark. 7:21. Viimeiseen jakeeseen liittyy Jeesuksen luettelemia synnillisiä asenteita, mutta siitäkään on turha hakea mitään luokittelua vakaviin ja lievempiin. Sydämen luopumus on olennaisempaa kuin se, millaisen muodon sen seuraukset saavat.
> Aloitteen kolmas kohta on juurikin sen varsinainen pointti.
Miksi tämä varsinainen pointti on jotenkin hämärästi verhoiltuna eikä sitä tuoda aloitteessa selkeämmin ilmi? Mä näen ongelmaksi sen, jos asiaa yritetään piilotella korulauseiden taakse. Siitä syntyy helposti se vaikutelma, että aloitteen tekijä ei ole täysin rehellinen tai sitten aloitteen sisältö on jotenkin niin häpeällinen ettei pointtia kehdata suoraan sanoa.
Jos tuo on varsinainen pointti, aloitteen olisi voinut aloittaa seuraavasti:
OTSIKKO: Kansalaisaloite mahdollisuudesta estää homosuhteessa elävien ihmisten palkkaaminen uskonnollisiin tehtäviin
ALOITTEEN SISÄLTÖ: Me allekirjoittaneet pyydämme, että eduskunta ryhtyy lainsäädäntötyöhön sen mahdollistamiseksi, että uskonnolliset yhdyskunnat voivat kieltäytyä palkkaamasta samaa sukupuolta olevassa parisuhteessa elävää ihmistä työ- tai virkasuhteeseen. Lisäksi katsomme, että kyseisen parisuhteen solmimisen tulisi olla työnantajalle hyväksyttävä peruste irtisanoa tällaisen työntekijän työsuhde. Näemme epäkohtana, että nykyiseen työlainsäädäntöön sisältyvä vähemmistöjen syrjintäsuoja estää edellä mainitun toimimisen ilman pelkoa, että siitä syntyy työnantajalle huomattavia yksityisoikeudellisia ja rikosoikeudellisia sanktioita.
Jos nyt ollaan ihan rehellisiä, eikö tämä ole se, mitä aloitteella haetaan?
Aloite ei koske vain samaa sukupuolta olevien parisuhteessa eläviä, vaan myös henkilöä, joka ”muuten ilmaisee suosivansa ja kannattavansa homoseksuaalisia suhteita”. Tämäkin riittäisi aloitteen mukaan tehtävään palkkaamisen esteeksi samoin kuin työsuhteen purkamisen perusteeksi.
Tulee mieleen Room. 1: 32.
”Miksi tämä varsinainen pointti on jotenkin hämärästi verhoiltuna eikä sitä tuoda aloitteessa selkeämmin ilmi? Mä näen ongelmaksi sen, jos asiaa yritetään piilotella korulauseiden taakse. Siitä syntyy helposti se vaikutelma, että aloitteen tekijä ei ole täysin rehellinen tai sitten aloitteen sisältö on jotenkin niin häpeällinen ettei pointtia kehdata suoraan sanoa.”
Mikko. Ymmärsit viestini sisällön perusteellisesti väärin. Kolmas kohta on olennainen pointti juurikin siksi, koska ensimmäinen ja toinen kohta ovat varsinainen asia eli kolmas kohta osoittaa käytännössä ovatko kohdat 1 ja 2 todellisesti toteutuvia oikeuksia, onko niillä todellinen painoarvo. Jos kolmas kohta ei toteudu sillä tulee olemaan merkittävä vaikutus myös varsinaiseen asiaan. Tämä on kyllä luettavissa viesteistäni.
”Räsänen ei kuitenkaan lisännyt siteeraukseen omia mausteitaan vaan kyse oli suorasta siteerauksesta eli valokuva Ut:n sivusta.” Siteeraus oli suora, mutta kiinteästi liitetty Päivi Räsäsen ’omiin mausteisiin’ eli vanhentuneisiin ja kiistanalaisiin lääketieteellisiin väitteisiin.
Martti Pentti. Sekoitat keskenään kaksi eri syyteharkintaa. Pamfletti ja Roomalaiskirje. Puhuin jälkimmäisestä
Ovatko ne oikeastaan eri asia? Pidän jokseenkin selvänä, että Roomalaiskirjeen lainaus luettiin tässä yhteydessä kiinteästi Päivi Räsäsen aiempiin kannanottoihin liittyvänä. Tutkinta kohdistuus siis häneen eikä Raamatun tekstiin.
> koska ensimmäinen ja toinen kohta ovat varsinainen asia
Nyt sinä Mika et ole kovin johdonmukainen… 🙂
Kohdissa yksi ja kaksi todetaan, että uskonnollisten yhdyskuntien pitäisi saada päättää omasta opetuksestaan koskien avioliittoa ja että uskonnollisten yhdyskuntien pitäisi saada päättää siitä, mitä ehtoja asettavat vihkimiselle, joka tapahtuu uskonnollisen yhdyskunannan toimensta. Nämä molemmat toteutuvat jo nykyisessä lainsäädännössä.
Miksi ihmeessä lähettää eduskuntaan kansalaisaloite, jonka sisältö ei edellytä mitään lakimuutoksia? Eduskunnan tehtävä on säätää lakeja.
Eli kysymys kuuluu edelleen, onko tuo edellä kirjoittamani ehdotus paremmaksi kansalaisaloitteeksi se, mitä lakimuutosta sinä toivoisit vai ei?
Blogisti kuvailee itseään sanoin: ”tärkeintä henkilökohtainen suhde Jeesukseen ja Hänestä kumpuava ymmärrys kohdata lähimmäinen ihmisarvoisesti, hyväksyen.”
Sitten hän kuitenkin ilmoittaa olevansa ensimmäinen allekirjoittaja sellaiseen kansalaisaloitteeseen, jonka päällimmäinen tarkoitus on kohdata lähimmäinen hänen ihmisarvoaan väheksyen , häntä hyväksymättä, häntä loukaten häntä haavoittaen, hänet oman pienen jeesustelupiirin ulkopuolelle sysäten.
Joku tässä ei nyt matsaa.
Hei Seija. Tältä pohjalta ei keskustelua voi syntyä. Kuuntelepa omia sanojasi: ”päällimmäinen tarkoitus on kohdata lähimmäinen hänen ihmisarvoaan väheksyen, häntä hyväksymättä, häntä loukaten häntä haavoittaen, hänet oman pienen jeesustelupiirin ulkopuolelle sysäten.” Joku tässä ei todellakaan matsaa.
Joo, eipä voi keskustella, jos keskustelukumppani antaa itsestään noin kovin ristiriitaisia tietoja.
Seijan kommentti on taas tahallista vääristämistä.
Avioitumisiässä ovat tänään Seijan ikäisten kristityiden lastenlapset ja lastenlasten lapset. Mistä he voivat saada oikeaa opetusta miehen ja naisen välisestä avioliitosta ja tukea kutsumukselleen ja elämälleen.
Sodan jälkeen suomalaisille syntyi lapsia keskimäärin 3,5/nainen. Sanna Marinin hallituksen neljällä kolmekymppisellä puheenjohtaja ministerillä on yhteensä yksi lapsi. Tilanne sodan jälkeisten naisten eduksi 14- 1. Tällainenko on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden hedelmä?
Ei ole hyvä järjestys, että nuoret naiset johtavat maan halllitusta.
Minusta on loisto juttu, että maan hallitusta johtaa viisi luottamusta herättävää naista, heistä neljä alle 35-vuotiaita. Tunnen viisikosta kaksi varsin hyvin ja kolmannenkin kohtuullisesti. Werner, älä suotta ole peloissasi.
Menee vähän blogin aiheesta sivuun, mutta minua ihmetyttää myös tuo Wernerin mainitsema ’avioitumisikä’. Kaipa naimisiin saa mennä minkä ikäisenä hyvänsä? Joten älä heitä toivoasi Werner?.
Avioitumisiälle on toki alaraja. Werner Janhonen ei taida kuitenkaan viitata siihen. Nykyisin taidetaan maassamme mennä ensimmäistä kertaa naimisiin keskimäärin vähän yli kolmekymppisinä.
Hei Mikko. Luin nyt tuota sinun muokkaamaa aloitetekstiä ajatuksen kanssa. En ole huomannut ajatella asiaa tästä näkökulmasta, koska minulle kristillinen ihmiskäsitys ja sukupuolikäsitys on se varsinainen asia, ja rehellisesti sanottuna aloite lähti siitä huolesta että perinteistä ihmiskäsitystä edustavien oikeudet ovat kaventumassa, asiakokonaisuus on laaja.
Tuo ei ollut minulla asiana edes mielessä kun kansalaisaloite ensimmäisen kerran tuli sydämelle 2013-2014, vasta myöhemmin tajusin että tämäkin oikeus on uhattuna, olin pitänyt itsestäänselvänä että uskonnollisilla yhdyskunnilla on oikeus noudattaa oppiaan myös työntekijän valinnassa. En ajatellut vielä siinäkään vaiheessa kun aloitetekstin luonnostelin 2018 ja viimeistelin loppukesästä 2019 että kolmas kohta olisi perustuslain vastainen ja vaatisi lakimuutoksen, joten se ei ollut asian ydin.
Aloitteentekijänä keskeinen huolenaiheeni liittyi yhdenvertaisuuslakiin ja että vallitsevassa tilanteessa varmistetaan sen asiallinen käyttö niin ettei yhdenvertaisuuslain seksuaalipoliittinen tulkinta saata muita lakeja alisteisiksi tavalla, joka johtaisi perinteistä seksuaalietiikkaa edustavien uskonnon- ja sananvapauden sekä ihmisoikeudet uhatuksi ja käytännössä kaventaisi niitä.
Sukupuolineutraalin avioliittolain ja sitten yhdenvertaisuuslain myötä tilanne esimerkiksi somessa oli se että perinteistä kristillistä käsitystä edustavien kommentteja poistettiin ja niihin suhtauduttiin selvästi kriittisemmin kuin muihin vakaumuksen ilmauksiin, näyttäisi että 2019 tässä on tapahtunut muutosta, olisiko osittain käynnissä olevan keskustelun ansiota eli sillä on merkitystä kun ihmiset ovat nousseet puolustamaan oikeuksiaan.
Kolmas kohta tuli minulle aloitetta kirjoittaessani olennaiseksi, koska se osoittaa selkeästi että nämä oikeudet ovat uhattuina ja on juridinen tarttumakohta asiaan, itse asiassa se on olennaisempi pointti kuin olin ajatellutkaan, koska nyt on ilmennyt että kolmas kohta ei ole ainoastaan uhattuna vaan itse asiassa perustuslain vastainen (?), mutta sittenkään se ei ole minulle itse asia, se ei ole se, mitä olen hakemassa. Se mitä haen on että kiinnitetään huomiota uskonnollisten yhdyskuntien oikeuksiin toimia perustansa mukaisesti ja että seksuaalipoliittinen agenda ei johda perinteisen kristinuskon kriminalisointiin. Aloite on työväline tämän keskustelun synnyttämiseksi. Keskustelu ehti sitten lähteä liikkeelle ennen aloitettakin ja hyvä niin, siitä kiitos mm. Räsäsen roomalaiskirje-twiitille, joka nosti kristittyjen oikeudet laajempaan julkiseen keskusteluun.
Olennaisinta aloitteessa on tämä:
”Että eduskunta tarpeelliseksi katsomallaan tavalla, joko uudella pykälällä tai olemassaolevien pykälien tai momenttien muotoilemisella, varmistaa sen, ettei yhdenvertaisuuslain 1325/2014 tulkinta tulevaisuudessakaan johda kristinuskon kriminalisointiin eikä kavenna uskonnonvapauteen kuuluvaa ja YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa mainittua oikeutta: yksin ja yhdessä toisten kanssa, julkisesti ja yksityisesti julistaa ja opettaa uskon mukaisesti, harjoittaa hartautta ja uskonnollisia menoja (artikla 18) ja tasavertaisesti ilmaista vakaumustaan julkisesti (artikla 19).”
Aloite ei esitä uutta lakipykälää tai millaiseen muotoon jokin pykälä pitäisi muuttaa, koska sitä ei aloitteelta vaadita, vaan jättää asian eduskunnan huomioitavaksi: että eduskunta TARPEELLISEKSI KATSOMALLAAN TAVALLA, joko uudella pykälällä tai olemassaolevien pykälien tai momenttien muotoilemisella, varmistaa sen, jne.
”Eli kysymys kuuluu edelleen, onko tuo edellä kirjoittamani ehdotus paremmaksi kansalaisaloitteeksi se, mitä lakimuutosta sinä toivoisit vai ei?”
Kun nyt luin tuon muotoilemasi aloitetekstin niin kyllä, tällainen lakimuutos olisi mielestäni tarpeellinen, toivoisin sitä ja aloitteen olisi hyvinkin voinut kirjoittaa noin, mutta en katsellut silloin asiaa tuosta näkökulmasta. Aloite ei koskenut työsopimuslakiin tehtäviä muutoksia, vaan nimenomaan yhdenvertaisuuslakiin ja/tai rikoslain syrjintäpykälään ja/tai uskonnonvapauslakiin ja/tai johonkin muuhun yhteyteen tehtävää muotoilua tai uutta pykälää tai momenttia niin, että uskonnollisen yhdyskunnan oikeudet seksuaalieettiseen vakaumukseen tulisivat paremmin turvatuiksi.
Ehdotuksesi uudeksi aloitetekstiksi (en siihen kuitenkaan ryhdy) on mielestäni oikein hyvä, ei siksi, että on niin väärin kun homoja päästetään kirkon virkoihin, se ei edelläänkään ole minulle itse asia, vaan koska se olisi vahva osoitus kristittyjen oikeudesta oppinsa mukaiseen kristilliseen ihmiskäsitykseen.
Vaikka nyt olisikin niin – niin kuin luulin aloitetta tehdessäni olevan – että uskonnollisilla yhdyskunnilla vielä toistaiseksi on oikeus kolmanteen kohtaan, joka tapauksessa tarvitaan laajaa keskustelua yhdenvertaisuuslain ja muiden kokonaisuuteen liittyvien tulkinnallisten lakien asianmukaisesta käytöstä, että tulkinta todella täsmentyy asianmukaiseksi ja pysyy sellaisena eikä muodostu seksuaalipoliittisen terrorin ja totalitarismin välineeksi.
Sinä ehkä huomaat nyt, että perusoikeudet eivät ole toisistaan riippumattomia vaan menevät limittäin ja niiden välillä joudutaan tekemään priorisointia.
Jos ymmärsin oikein, sinä koet että sinun perusoikeutesi toteutuisivat paremmin, jos seksuaalivähemmistöihin kuuluvilta vietäisiin oikeus tiettyihin uskonnollisten yhteisöjen tehtäviin. Tämä puolestaan loukkaisi heidän perusoikeuksiaan.
Se, että ihmiseltä vietäisiin oikeus toimia jossain tehtävässä hänen seksuaalisen suuntautumisen takia on suhteellisen äärimmäinen toimenpide, joten lainsäätäjällä tulisi olla melkoisen painava peruste siitä, että homoseksuaalin toimiminen kyseisessä tehtävässä aiheuttaa merkittävää haittaa. Pelkkä mielipaha ei riitä perusteluksi.