Kirkolliskokousedustaja Marjatta Pulkkinen, kysyitte kirkolliskokouksen täysistunnossa puheenvuorossanne torstaina 5.8.2021 klo 14:30: ”Onko meillä ihmisillä varaa halveksia Jumalan luomistyötä?”. Puheenvuoronne liittyi keskusteluun kirkolliskokousaloitteesta: Pyyntö piispainkokoukselle valmistella esitys kirkolliskokoukselle samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta.
Kysymykseenne vaikuttaisi olevan sisäänrakennettuna ajatus, että homoseksuaalinen suuntautuminen olisi Jumalan hyvän luomistyön mukaista. En lähde tässä kiistelemään onko niin vai eikö ole, vaan sen sijaan kysyn mihin nimenomaiseen raamatunjakeeseen tämän oletuksenne perustatte? Itse en ole sellaista jaetta vielä löytänyt. Puheenvuoronne perusteella teillä vaikuttaisi kuitenkin olevan asiasta täysi varmuus.
Luterilainen käsityksemme Jumalan hyvästä luomistyöstä on kahtalainen. Toisaalta on Jumalan alkuperäinen luomistyö, josta Raamatun alkulehdet kertovat. Kuten Raamattu kertoo, luomistyönsä jälkeen Jumala totesi, että kaikki oli hyvin. Toisaalta on se jatkuva huolenpito, jonka Jumala meihin kohdistaa. Toisin kuin alussa, Jumala ei enää luokkaan kaikkea tyhjästä, vaan uudistaa kaikkea sitä, mitä on jo luonut.
Alkuluominen on asian suhteen selvä: Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi sekä kehotti heitä olemaan keskenään hedelmällisiä. Jatkuvan luomisen näkökulmasta asia ei ole näin yksinkertainen. Kaikki eivät saa lapsia, vaikka kuinka itse haluaisivat. Onko Jumalan tahto siis muuttunut, vai onko kysymys siitä, ettei kaikki mitä meillä on, ole sittenkään Jumalan tahdon mukaista?
Luterilainen oppi on vahvasti jälkimmäisellä kannalla: Kaikki se mitä on meissä myötäsyntyistä, ei todellakaan ole Jumalan hyvän luomistahdon mukaista. Kaikkivaltiaan sallimus sallii meissä myös sellaista, mikä on vastoin hänen hyvää tahtoaan.
Alkuperäisen luomistyönsä päätteeksi Jumala tosiaan totesi, että kaikki on hyvää, mutta niin ei jatkunut ikuisesti. Ihmiskunta lankesi synnin tielle ja maailman tasapaino särkyi. Kaikki se, mitä meissä on myötäsyntyistä, ei ole Jumalan hyvän luomistyön mukaista. Jumala kuitenkin hyväksyy meidät kaikki juuri sellaisina kuin olemme Kristuksen ristillä vuodattaman veren tähden.
Sellainen opetus, että kaikki myötäsyntyinen olisi hyvää, olisi vastoin luterilaista tunnustustamme ja hukkaisi meidän kristittyjen kalleimman aarteen: Ristiinnaulitun Kristuksen sovituskuoleman.
Mikäli teillä kirkolliskokousedustaja Marjatta Pulkkinen ei ole luomiskäsityksellenne osoittaa selkeää raamatunpaikkaa, niin olen pakotettu kysymään myös tätä: Oletteko kirkkomme päättäjänä johdattamassa kirkkoamme pois luterilaisesta kristinuskosta?
Saapuessaan ensimmäistä kertaa Korintiin apostoli Paavali ei halunnut tietää mistään muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta. Ristiinnaulittu Kristus on kaiken uskomme ydin. Jos opetamme että kaikki myötäsyntyinen meissä on hyvää, teemme samalla turhaksi ristiinnaulitun Kristuksen. Pois se kaikista meistä. Kirkkomme ei välttämättä kaadu siihen, miten ratkaisemme suhteemme yhteiskunnalliseen avioliittokäsitykseen, mutta hukkaamalla Kristuksen sovitusuhrin hukkaamme samalla koko kristinuskon.
Edustaja Marjatta Pulkkisen puheenvuoro: http://domus.evl.fi/ktwebscr/fileshow?doctype=3&docid=1766601
Tämä blogikirjoitus käsittelee kirkon oppia, opetusta ja uskoa sekä laajemminkin luterilaista tunnustusta. Kirjoitus on varsinaisesti suunnattu kirkolliskokousedustaja Marjatta Pulkkiselle, mutta keskustelu aiheesta on vapaa. Blogin aiheen ulkopuolelle menevät kommentit kuitenkin poistetaan.
Luomisteologian analyysin vois alkaa vaikkapa
1) verbin bara uusimpien kielitieteellisen tutkimuksen (Ellen van Wolde esim) antamista merkityssisällöistä, sillä verbi EI merkitse tyhjästä luomista.
2) Seksuaalisen poikkeavuuden perustumisen ’luomiseen’ voi perustella esim. raamatunjakeella Gn 5:2 ב זָכָר וּנְקֵבָה, בְּרָאָם; וַיְבָרֶךְ אֹתָם, וַיִּקְרָא אֶת-שְׁמָם אָדָם, בְּיוֹם, הִבָּרְאָם. 2 male and female created He them, and blessed them, and called t h e i r name a d a m, in the day when t h e y were created
Siis myös נְקֵבָה kutsuttiin adamiksi eli ihmiseksi ja oli luotu yhdessä זָכָר kansa eli ihminen oli aluksi androgyyni, mistä muistona miehillä on yhä nännit.
Kaikki voi Jumalan niin tahtoessa tietysti olla hänen tahtonsa mukaista, onhan Hän kaikkivaltias…
Jukka Kivimäki kysyy blogissaan Marjatta Pulkkiselta raamatunpaikkaa, mihin tämän luomisusko perustuu. Marjatta vastatkoon omalta kohdaltaan.
Blogisti lupasi, että keskustelu aiheesta on vapaa, joten voin omasta puolestani vastata Jukka Kivimäelle, että lue Psalmista 139, jakeesta 13. eteenpäin.
Teksti alkaa seuraavast: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen…”
Psalmissa 139 kerrotaan todellakin raskauden aikana tapahtuvasta ihmeestä. Ja pikaisesti lukemalla voisi ajatella, että Luoja on jokaisen yksilön ihan henkilökohtaisesti “kutonut kokoon äitini kohdussa.”. Siten Jumala olisi ihan käsityönään aikaansaanut homoseksuaalisen taipumuksen sikiölle siinä missä kaikki ihmisen myönteiset ja kielteiset ominaisuudet, jotka sitten myöhemmin elämässä puhkeavat kukkaan.
Jakeessa 16 tulee kuitenkin tuollaiselle logiikalle ongelmia: “Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.” Onko siis menestyminen elämässä ratkaistu jo hedelmöitymisen hetkellä, ja myös ongelmat, koska jakeen alkuosassa sanotaan: “Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani”?
Ei Psalmi 139 kerro mitään jonkun ihmisyksilön henkilökohtaisesta muovautumisesta Luojan henkilökohtaisella työpöydällä, vaan koko luku on ylistystä Kaikkivaltiaan nerokkuudelle ihmisyksilön prenataalisen vaiheen kehityskulussa. Informaatio on todellakin “kirjoitettu kaikki sinun kirjaasi”, nykytieteen termein DNA-nimiseen valtavan laajaan kirjastoon. Siellä se lukee koodattuna voiko uudesta yksilöstä tulla oopperalaulaja tai koripallotähti, vai saako noilla aineksilla peräti onnettomat lähtökohdat elämänsä jatkolle. Tiedetään myös suurella varmuudella, että äidin raskaudenaikainen elämä vaikuttaa syntyvän lapsen ominaisuuksiin, ainakin niitä voi tehokkaasti turmella ilman, että tarvitsee ketään itseään korkeampaa syyttää.
Nykytiede ei ole selvittänyt perussyitä siihen, että toiset ovat taipuvaisia homoseksuaalisiin suhteisiin elämänsä aikana. Joitakin raskausajan hormonitasapainoon liittyviä tekijöitä on löydetty, mutta taitaa olla kaukana se päivä, jona homoseksuaalisuuteen liittyvä raskaudenaikainen tapahtumasarja on selvitetty ja myös viimeistä geeniä myöten.
Jukka Kivimäki kysyi perusteluja Raamatusta sille, että homoseksuaalinen suuntautuminen olisi Jumalan hyvän luomistyön mukaista”. Psalmi 139 soveltuu siihen hyvin huonosti, mutta ehkä kirkolliskokousedustaja löytää paremman raamatullisen perustelun. Tai sitten voi olla niin, ettei sellaista ajattelua kukaan Jumalan sanasta voi tavoittaa?
Kirjoitin tähän psalmiin 139 liittyvän oman perusteellisen blogin.
> mihin nimenomaiseen raamatunjakeeseen tämän oletuksenne perustatte?
Ymmärtääkseni luterilaisessa teologiassa Mooseksen kirjan kohtaa, jossa Jumala kehottaa lisääntymään ja täyttämään maan (1. Moos. 1:28) ei tulkita jokaista yksilöä velvoittavaksi vaan se on ohje koko ihmiskunnalle.
Edellisestä seuraa se, että emme katso, että yksilö toimii Jumalan tahdon vastaisesti, jos hän omasta päätöksestään pysyy naimattomana eikä hanki omia jälkeläisiä. Emme myöskään ajattele, että naimaton ja lapseton henkilö ei olisi Jumalan hyvän luomistyön tulosta. Nähdäkseni Jeesus vahvistaa tällaisen ajattelun (Matteus 19:12).
Jos hyväksymme sen ajatuksen, että Jumala ei vaadi joka ikistä yksilöä lisääntymään, on teologisesti ristiriitaista vedota edellä mainittuun Mooseksen kirjan kohtaan väittää, että homoseksuaalisuus ei olisi Jumalan hyvän luomistyön tulosta.
Yleisellä tasolla koen, että on myös ongelmallista käydä keskustelua ”kerro minulle se Raamatun jae” argumenteilla, koska kaikki tiedämme, että Raamattu perustuu sen kirjoitusajan yhteiskuntaan ja siihen tietoon, mitä sen ajan ihmisillä oli. Yhtä mielekästä olisi keskustella siitä, onko tietotekniikkainsinöörin ammatti Jumalan hyvän luomistyön tulosta. Ei taida Raamatussa olla jaettakaan tekstiä tietokoneista.
Viittasin tilanteeseen, ettei ihminen saa omia lapsia, vaikka haluaisi. Siis käytännössä hedelmällisyyden puuttumiseen.
Hyvä kommentti, mutta paradoksaalisesti Vt tuntee kyllä tietokoneen eli nykyhepreaksi muchsebin so ’ajattelijan’. Kone on kryptattu Daniel 12 jakeeseen 4
“Mutta sinä, Daniel, pidä nämä asiat salassa ja sulje tämä kirja sinetillä LOPUN AIKAAN SAAKKA. Monet harhailevat, mutta TIETO LISÄÄNTYY.”
Ko kohdan käännökseni ja selitys:
וְאַתָּה דָנִיֵּאל, סְתֹם הַדְּבָרִים וַחֲתֹם הַסֵּפֶר–עַד-עֵת קֵץ; יְשֹׁטְטוּ רַבִּים, וְתִרְבֶּה הַדָּעַת.
Mutta sinä Daniel kodifoi nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti, monet surffailevat ja data kasvaa.
Ei tarvita kummoistakaan lukutaitoa, kun voi huomata, että profeetta Daniel saa tehtävän, salakirjoittaa saamansa materiaali niin, että se aukeasi vasta lopun aikana kasvaneen tiedon ja surffailun ansiosta. Käännän verbimuodon יְשֹׁטְטוּ (Kuljeksia edestakaisin) modernisti verbiksi surffailla siksi, että kysymys on lopunajan tapahtumista, jolloin sana דָּעַת Daat eli tieto on kasvanut juuri data-surffailun avulla! Näin minua ei hämmästyttänytkään vielä tähän samaiseen Danielin perikooppiin liittyvä se tosiasia, että alkaen siteeratun sanonnan sanan רַבִּים rabim eli monet B-kirjaimesta 29 kirjaimen intervallein (Kts. Els.) saadaan lisäksi kirjaimet מחש, jolloin on koossa sana מחשב machshev, joka muinaishepreassa merkitsi ajatus, mutta joka nyt lopun aikoina on saanut nykyhepreassa merkityksen tietokone!
Tämä tietokone esiintyy myös rabbiinisessa kirjallisuudessa. Hepreantaitoisille The Book of Bahir chapter 194 in hebrew:
אמר רבי רחומאי כך קבלתי כשבקש משה לדעת ידיעת השם הנכבד והנורא ית’ ואמר (שמות ל”ג יח) הראיני נא את כבודך, בקש לדעת מפני מה צדיק וטוב לו צדיק ורע לו, ורשע וטוב לו רשע ורע לו ולא הודיעוהו. ולא הודיעוהו סלקא דעתך, אלא לא הודיעוהו מה שבקש, וכי תעלה על דעתך שמשה לא היה יודע סוד זה אלא כך אמר משה דרכי הכחות אני יודע אבל איני יודע איך המחשבה מתפשטת בה, יודע אני שבמחשבה האמת אבל לא ידעתי חלקיו ובקשו לדעת ולא הודיעוהו:
Kiinnittäisin huomiota alimman rivin 9 sanaan vasemmalta המחשבה ja saman rivin 5. sanaan oikealta חלקיו . Minkä älyn tuotosta nuo?
Tiedon eli Datan lisääntymine on ’surffailun’ ansiosta kasvanut siis myös ihmisen biologiaa koskevien faktojen osalta ,mitkä liittyvät soveltuvin osin myös aiheen luomisteologiaan.
“Mutta sinä, Daniel, pidä nämä asiat salassa ja sulje tämä kirja sinetillä LOPUN AIKAAN SAAKKA. Monet harhailevat, mutta TIETO LISÄÄNTYY.”
Jumalan data on täydellinen data. Raamatun sanomaa ei saa muuttaa!!! Seppo Heinola toisella blogilla ei harhaudu muuttamaan Jumalan viisautta ihmisen viisaudeksi.
Seppo, mahtavaa, että sinä olet harrastanut numeroita. Huomaatko millaisen aarteen äärellä sinä olet ollut? Nyt saamme täydellisesti unohtaa ihmisen viisauden. ”Kehuessaan viisaita olevansa, he ovat tyhmiksi tulleet.” Room.1
Seppo Heinola: ”Psalmi 118 on Raamatun keskimmäinen luku . Ennen sitä Raamatussa on 594 lukua ja jälkeen on 594 lukua, molemmin puolin siis yhteensä 1188 lukua. Psalmin 118 jae 8 on Raamatun keskimmäinen jae. Huomaathan yhteensattuman 1188 / 118:8.”
Seppo, oletko lukenut Psalmin 118 jakeen 8?
Psalmi 118:8 ”Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin” HALLELUJA! Kiitos Seppo!
Ajatelkaa, että Raamatun Jumala on näin tarkasti 594/594 kertonut, ETTÄ PAREMPI ON LUOTTAA HERRAAN KUIN IHMISIIN!
Tämä on kertakaikkiaan tajuntaa räjäyttävä uutinen. Sinun olisi pitänyt Seppo ilmoittaa tämä jo aikaisemmin!
Ihmeellinen Jumala, ihmeellinen Raamattu. Keskeinen on keskellä, tottakai!
Psalmi 84:13 Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!
Tämä nainen ja mies asetelma on ollut olemassa luomisesta lähtien. Alkuperäinen luomisteko on edelleen voimassa. ”Parempi on turvata Herraan kuin ihmisiin.” Jumalan sana ei ole muuttunut, ihmisten käsitykset elämän hyvästä ovat muuttuneet.
Kari Paukkune anta tietoisestivääränkuvan psalmi 118 :ta liittyvästä vietistäni, sillä olennaista siinä oli tämä:
Psalmia 118 seuraava ps. 119 on Vanhan testamentin pisin ja edellinen ps. 117 sen lyhin luku, ja psalmi 118 on siis Vanhan testamentin keskimmäinen luku, jossa keskimmäisen jakeen keskimmäisen sanan JHVH keskimmäinen kirjain Hee on samalla koko Vanhan testamentin keskimmäinen kirjain, jonka ympärille koko Vt. on rakennettu. Rakentajista saat vihjeen kun avaat ELS salakirjoituksen lähtien ko psalmin jakeen 10 sanan g o j j i m (a l i e n = muukalainen) viimeisestä mem-kirjaimesta ylöspäin skipein 8 ja saat esiin sanan midam. Sitten riittääkin kun sanan midam luet ’alas laskeutuen’ madim ja tiedämme mitä näin ’alas laskeutunut’ madim tarkoittaa. Se on heprean yksi nimi Mars planeetalle! Merkittäväksi koodin tekee sen alkaminen sanasta gojjim (muukalainen/alien) ja loppuminen sanaan Adam eli ihminen. Muinainen sana Adom ja Madim olivat samaa tarkoittavia nimiä. Lisäksi voimme tutkia mitä tunnettu heprealainen eksegeetti Moses Maimonides lausui Misnassa nefilimien luonteesta.
Seppo, en anna väärää kuvaa. Olen suoraan kopioinut sinun tekstiäsi:
Seppo Heinola: ”Psalmi 118 on Raamatun keskimmäinen luku . Ennen sitä Raamatussa on 594 lukua ja jälkeen on 594 lukua, molemmin puolin siis yhteensä 1188 lukua. Psalmin 118 jae 8 on Raamatun keskimmäinen jae. Huomaathan yhteensattuman 1188 / 118:8.”
Jae kuuluu: ””Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin”
Eikö tämä muka ole sinun tekstiäsi?
Tottakai tulkitsen sinulta saamaani informaatiota eteenpäin oman viitekehykseni kautta.
Seppo,
Minulle katkelma viestistäsi oli kuin aarteen löytäminen pellosta. Aarre innoitti innostukseen.
Anteeksi jos olen sinun löytöäsi käsitellyt kovakouraisesti? Toivottavasti korjaus, jonka teit, selventää syvintä ajatteluasi.
Blogien haaste on se, että voidaan ymmärtää väärin ja jakaa disinformaatiota. Siihen en haluaisi olla osallinen.
Älä viitsi Kari, jätit olennaisen, jonka annoin uudelleen, kokonaan pois. Kysyit,missä alienit piilevät psalmissa 118 ja kun vastasin ja näytin jätit/sensuroit siis vastauksen ja näytön pois.
Seppo, innostuin vastauksesi kolmannesta kappaleesta niin paljon, että alienit unohtuivat täysin. Raamattu on hienosti rakennettu. Parempi turvata Herraan kuin ihmisiin 1188/118:8. Kokonainen vastauksesi alla kysymykseeni alieneista.
Seppo Heinola 15.08.2021 21:37
Minulla on mehiläisiä. Tämän kesä hunaja sato 215kg. Missä ovat alienit Psalmissa 118? Mehiläisen toivat legendojen mukaan ’jumalat’ (alienit) alas taivaalta. Deboran laulussa (Deborah on juuri mehiläinen hepreaksi, näitä alieneita kutsutan Merozin eli Marsin asukkaiksi.
Psalmi 118 on Raamatun keskimmäinen luku . Ennen sitä Raamatussa on 594 lukua ja jälkeen on 594 lukua, molemmin puolin siis yhteensä 1188 lukua. Psalmin 118 jae 8 on Raamatun keskimmäinen jae. Huomaathan yhteensattuman 1188 / 118:8.
Psalmia 118 seuraava ps. 119 on Vanhan testamentin pisin ja edellinen ps. 117 sen lyhin luku, ja psalmi 118 on siis Vanhan testamentin keskimmäinen luku, jossa keskimmäisen jakeen keskimmäisen sanan JHVH keskimmäinen kirjain Hee on samalla koko Vanhan testamentin keskimmäinen kirjain, jonka ympärille koko Vt. on rakennettu. Rakentajista saat vihjeen kun avaat ELS salakirjoituksen lähtien ko psalmin jakeen 10 sanan gojjim (alien = muukalainen) viimeisestä mem-kirjaimesta ylöspäin skipein 8 ja saat esiin sanan midam. Sitten riittääkin kun sanan midam luet ’alas laskeutuen’ madim ja tiedämme mitä näin ’alas laskeutunut’ madim tarkoittaa. Se on heprean yksi nimi Mars planeetalle! Merkittäväksi koodin tekee sen alkaminen sanasta gojjim (muukalainen/alien) ja loppuminen sanaan Adam eli ihminen. Muinainen sana Adom ja Madim olivat samaa tarkoittavia nimiä. Lisäksi voimme tutkia mitä tunnettu heprealainen eksegeetti Moses Maimonides lausui Misnassa nefilimien luonteesta.
Aika rankka kysymys…
Mutta kai tämä asia on vain puolin ja toisin käytävä läpi ”pohjia myöten”. Ei se varmaan muuten ikinä selviä…
Kuudennen päivän Ihmisen silloista anomaliaa joka hyvin oli yhtä muiden luomiensa kanssa Jumala kaiken ymmärryksen mukaan käski lisääntymään.
Näin eläimet ovat tehneet tähän päivään asti.
Mistä ja milloin Raamatun mukaan Ihmisen anomalia sai silloin vielä orastavat lahjat omassatunnossa ja kyvyssä harkita valintaansa.
Senhän pitäisi löytyä Raamatusta kun näillä mennään.
Katolisen kirkon Luonnontieteellinen kongregatio hyväksyy myös Ihmisen kuudennen päivän anomalian ja vielä näin kutsuttuna kuten nimettynä.
Ainoa paikka on Vanhassa Testamentissa Luomisen kahdeksannen päivän asia jolloin Jumala kielsi nyt kuudennen päivän anomaliaa jolloin tästä tuli edellisen diskontinuiteetti eli erijatkuvuus.
Kysymyksessä on suuret lahjat Ihmisen suvulle mitä asiaa kirkko arvostaa perisyntikäsityksellä.
Kun huomaatte toisin, kertokaa.
Luomisen Teologian tulisi näin hyväksyä Raamatun todistus kehityksessämme Raamatun sanan mukaan eikä kieltäytyä katsomasta ilmeisintä asiaa perisyntinä.
Jotkut haluaisivat meidän elävän vielä Paratiisissa mutta näin ei ole käynyt. Toki, on meillä paratiisi vieläkin, osittain, mutta kadotamme rippeetkin siitä kun samaa latua kuljemme.
Huono traditio tuottaa huonoa traditiota ja sen kanssa kipuilemme ajasta aikaan.
Kirkko ei kykene ajatuksiaan muuttamaan varhaisista pohdinnoista, ja hyvin se tulee viimeisen siunauksensa antamaan kehnolle opetukselle ja hengelliselle tiennäytölle. Tässäkö tämä oli, ja Jumalaamme tahtoen uskoa.
Rauli Toivonen: ”Jukka Kivimäki kysyi perusteluja Raamatusta sille, että homoseksuaalinen suuntautuminen olisi Jumalan hyvän luomistyön mukaista”. Psalmi 139 soveltuu siihen hyvin huonosti, mutta ehkä kirkolliskokousedustaja löytää paremman raamatullisen perustelun. Tai sitten voi olla niin, ettei sellaista ajattelua kukaan Jumalan sanasta voi tavoittaa?”
Rauli Toivonen, Ihan taitavasti pyörittelit perustelusi, mutta minun mielestä vastauksesi soveltuu peruskysymykseen erittäin huonosti.
Marjatta Pulkkinen on kysynyt kirkolliskokouksen täysistunnossa; ”Onko meillä ihmisillä varaa halveksia Jumalan luomistyötä?”. Tuohon edelliseen kysymmykseen pitäisi Sinun ja Jukka Kivimäen kyetä vastaamaan, sillä Psalmi 139 osoittaa yksiselitteisesti, että me ihmiset olemme Jumalan työtä.
Kai sinäkin olet sivistyneen yhteiskunnan keskellä saanut tiedon, että kukaan meistä ei valitse sukupuolisuuntaustaan? Niin kuin tiedät, se tulee meille ”syntymälahjana”eikä meidän ole syyttä halveksia toistemme ominaisuuksia, jotka ovat minunkin vakaumuksen mukaan ”Suuren Luojan” työtä.
Tiedän, että me voimme ominaisuuksinemme käyttäytyä myös huonosti – elää synnissä kuten te ”uskikset” sanotte, mutta olisiko teidän sittenkin käytettävä järkeä ja tajuttava, että aikuiset ihmiset supuolisuuntauksista riippumatta, voivat elää yhdessä toisiaan rakastaen. Siis solmia vaikka avioliiton jos se heille sopii.
Leo Tihinen toteat ettei kukaan meistä ei valitse sukupuolisuuntaustaan. Entä sitten?
Ei meistä kukaan myöskään valitse että syntyy esimerkiksi rampana. Seikka, että ihminen syntyy rampana, eikä ole sitä itse valinnut, ei tarkoita, että Jumala olisi hyvän luomistyönsä tuloksena tarkoittanut hänet syntymään rampana. Kyse on Jumalan sallimuksesta.
Kirjoitat tietäväsi, että me voimme ominaisuuksinemme käyttäytyä myös huonosti. Niinpä niin, mutta tiedätkö myös, että me olemme syntymästämme saakka pakotetut käyttäytymään huonosti. Emme ole sitäkään itse valinneet. Vain Jeesuksen Kristuksen veren voimalla me kaikki huonosti käyttäytyvät ihmiset saamme armon.
Psalmissa 139 lukee myös, että “Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut”.
Suomessakin syntyy runsaan raskausajan alkoholinkäytön seurauksena FAS-lapsia. Pitäisikö tuollaisen onnettoman startin elämäänsä saaneen todeta, että “Jumala loi minut tällaiseksi” vai “äitini joi minut tällaiseksi”? Ja jos on sattunut perimään lyhytkasvuisuuden geenit, voisiko syyttää Psalmin 139 perusteella Luojaa siitä, että “äitini kohdussa olet minut punonut” liian lyhyeksi? Vai pitäisikö miettiä uudelleen kyseisen Psalmin sisältö ja merkitys?
Muistutan, että keskustelun ydin on Jumalan luomistöissä, joiden lopuksi Raamattu esittää ajatuksen “Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.”(1.Mo1:31) Samaa ei voitane millään mittarilla sanoa kaikista vastasyntyneistä nykyään, vaikka he varmasti ovat Jumalalle hyvin rakkaita kaikkine hyvine ja huonoine ominaisuuksineen. Ja aikanaan jokaisella heistä on mahdollisuus elää ikuisesti Jeesuksen maksamien lunnaiden ansiosta.
Kivimäen mauton rampa-vertaus toimi suhteessa synnynnäiseen seksuaalisen poikkeavuuteen vain, jos rammalle sanottaisiin, etä rampuutesi ei toki ole sinun syysi eikä syntisi, mutta kun Jumalan tarkoitus on, että kaikki kävelevät ja tekevät sen oikein, et saa toteuttaa luontaista haluasi kävellä, koska rampana kävelisit ’väärin’.
Jukka Kivimäki, aluksi pitää kysyä, että mikä ero on Jumala tarkoituksella tai Jumalan sallimuksella? Jos luet Psalmin 139. jakeesta 13, niin huomaat että siinä puhutaan Jumalan luomistyöstä. Esim. ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut…”
Ko. Psalmissa ei puhuta Jumalan sallimuksesta ja minun käsitys on, että Raamattu painottaa enemmän Jumalan luomistyötä kuin Hänen sallimustaan. Jumalan sallimus-käsitteen tuominen tähän keskusteluun on yritys kiertää Raamatun totuus tässä asiassa ja välttyä vastaamasta Marjatta Pulkkisen esittämään kysymykseen ”Onko meillä ihmisillä varaa halveksia Jumalan luomistyötä?”. Voimmeko halveksia Hänen sallimustaan?
Toiseksi. Minusta oli outoa, että otit sukupuolisuuntauksen vertailukohdaksi ramman. Ihmisen rampuus on lääketieteellinen käsite ja jos ihminen syntyy rampana, niin uskonnolliset ihmiset pitävät sitäkin Jumalan luomistyönä. Siitä seuraa, että syntynyt ihminen ansaitsee kaiken ihmiskunnioituksen.
Jukka Kivimäki, eikö ole hassua, että minä ”maallistunut” seurakuntalainen joudun keskustelussamme tukeutumaan Raamattuun ja sinä ”aktiivikristitty” joudut vetämään keskusteluun lääketieteellisen termin, joka ei siihen sovi. Tietenkin haluaisin, että tämmöinen asia käsiteltäisiin ev. lut. kirkossammekin ihan ihmisjärjellä tieteen tuloksia hyödyntäen. Lopputulos olisi varmaan kaikkien kannalta ihanteellisin.
”jos ihminen syntyy rampana, niin uskonnolliset ihmiset pitävät sitäkin Jumalan luomistyönä.”
Arvelisin että sinulla on tästä asiasta täysin virheellinen käsitys.
Rauli Toivonen. Vastasin juuri Jukka Kivimäen kommenttiin ja sen jälkeen paneuduin sinun tekstiisi. Päällimmäinen havaito sinunun kommentistasi oli, että siinäkin yritettiin kumota Psalmin 139. sanoma, että me ihmiset olemme kaikilta osin Jumalan luomistyön tuloksia.
Psalmin teksti on tältä osin selkeä. ei siihen tarvitse mitään lisätä, eikä mitään ottaa pois. Kyselet omien esimerkkiesi perusteella, että ”… pitäisikö miettiä uudelleen kyseisen Psalmin sisältö ja merkitys? Vastaan että ehdottomasti ei pitäisi.
Tiedän, että maailmaan syntyy monin tavoin vammaisia ihmisiä, mutta pidän kaikkia Luojamme luomina. Kaikkia vammautumisen syitä ei edes voitaisi tietää, mutta kaikki syntyneet ihmiset ansaitsevat täyden ihmiskunnioituksen. Minusta on jopa ihmisarvoa loukkaavaa viedä keskustelua siihen suuntaan, että kaikki syntyvät ihmiset eivät olisikaan ominaisuuksineen Luojamme luomistyön tuloksia .
Kuten olet huomannut, niin minä maallistunut seurakuntalainen en kaipaa Psalminjakeiden sisältöjen ja merkityksien uudelleen miettimistä. Minulle kyseessä oleva Psalmi kelpaa erinomaisesti ja erityisesti kun olen siihen perehtynyt olen alkanut näkemään siinä Jumallallista- ja ehkä ikiaikaista viisautta.
”Tiedän, että maailmaan syntyy monin tavoin vammaisia ihmisiä, mutta pidän kaikkia Luojamme luomina. Kaikkia vammautumisen syitä ei edes voitaisi tietää, mutta kaikki syntyneet ihmiset ansaitsevat täyden ihmiskunnioituksen. Minusta on jopa ihmisarvoa loukkaavaa viedä keskustelua siihen suuntaan, että kaikki syntyvät ihmiset eivät olisikaan ominaisuuksineen Luojamme luomistyön tuloksia .”
Niputat nyt karkeasti yhteen asioita, jotka eivat yhteen kuulu.
Mitä tekemistä sillä on ihmisarvon kunnioituksen kanssa, onko jokin piirre meissä Jumalan hyvän luomistyön tulosta vaiko ei. Meissä itsessämme on vahvaa itsetunnon puutetta, jos emme kykene hyväksymään omaa vajaavaisuuttamme. Kanssaihmistemme ihmsarvoa loukkaavaa on edellyttää kanssaihmisiltämme täydellisyyttä. Jokainen meistä on jollakin tavalla vajaavainen ja okaiselle ihjmiselle kuuluu täysi ihmisarvo juuri sellaisena vajavaisena kuin hän on.
Emtäpä kun ihmisen ruumis tai mieli rikkoutuu syntymän jälkeen? Väitämmekö edelleen että hän on täydellinen sellaisena kuin on, vai annammeko ihmiselle ytäyden ihmisarvoin ja kunnioituksen täydellisyyden puuttumisesta riippumatta?
Arvelisin, että keskustelussamme on nyt ongelmana, ettet ole sisäistänyt Kristuksen veren merkitystä kistinuskossa, vaan yrität tehdä ihmiset kelvollisiksi Jumalalle ilman Kristusta. Asia on kuitenkin niin, että me kaikki olemme kelvottomia omilla voimillamme ja me kaikki olemme kelvollisia Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesuksen Kristuksen armo olkoon meidän kaikkien kanssa.
LT: ”Tiedän, että maailmaan syntyy monin tavoin vammaisia ihmisiä, mutta pidän kaikkia Luojamme luomina.”
Tulisiko meidän nähdä, että myös nuo vammat ovat Luojan aikaansaamia, hänen upeita luomistöitään tai kenties lipsahduksia kohdunsisäisessä projektissaan? Vai pitäisikö meidän Psalmia 139 lukiessamme ymmärtää, että sekä geeneissämme olevat virheet että raskauden aikaiset tapahtumat vaikuttavat syntyvän yksilön ominaisuuksiin? Ja kaikissa meissä kaikissa olevaan sekundaan ei Luoja halua tässä vaiheessa puuttua, niin kaikkivaltias ja kaikkitietävä kuin onkin. Ohjeet kyllä antaa, jotta voisimme olle onnellisia puutteistamme huolimatta tässä maailmanajassa.
Vammaisuuden tuominen keskusteluun Psalmin139 ymmärtämiseksi on mielestäni oleellista. Reaalitodellisuus kertoo vääjäämättä, että vastasyntyneen status ei ole Kaikkivaltiaan täydellisen hyvä luomus. Raamattu opettaa tämän olevan seurausta syntiinlankeemuksesta, jonka seuraamukset ”viimeinen Adam” kyllä on jo korjannut. Toistaiseksi meidän alkuaan täydellisiksi luonut sallii tämän epätyydyttävän menon jatkua, mutta ei suinkaan ikuisesti.
Jukka Kivimäki ja Rauli Toivonen, menen vielä Marjatta Pulkkisen Kirkolliskokouksessa esittämään kysymykseen:
”Onko meillä ihmisillä varaa halveksia Jumalan luomistyötä?”.
Raamattu Psalmi 139 jakeesta 13. eteenpäin voimme lukea yksiselitteisesti, että olemme Jumalan (käytän itse mielummin Luoja-sanaa) luomistyön tuloksia. Vaikka ihmisarvo on riippumaton mielipiteistä ja arvostuksista, niin ajattelen, että jopa Luojamme luomistyön perusteella meillä kaikilla on jakamaton ihmisarvo. Ko. Psalmin tekstiä ei tarvitse eikä saa muuttaa .
Jukka ja Rauli jos hauluatte jatkaa keskustelua, niin vastatkaa esitettyyn kysymykseen. Minulla ei ole kykyä esittää tätä, mielestäni niin selvää asiaa selkeämmin. Kiitos
Kysymys: ”Onko meillä ihmisillä varaa halveksia Jumalan luomistyötä?”
Ei ole, vaan meidän tulee kunnioittaa kiaikkia luojan luomia sellaisina rikkinäisinä, kuin itse kukin meisatä on.
Raamatusta ei löydy tykera sille että Jumala olisi erityisesti luonut homoseksuaalisuuden, sen sijaan löytyy useitakin kohtia Raamatusta, joiden perusteella kyse on sellaisesta asiasta, jonka Jumala sallii osana maailman rikkinäisyyttä. Tiedämme kuitenkin että asiasta on useita eri näkemyksiä.
Kristinuskomme perusteet eivät välttämättä kaadu kiistaan siistä, onko myötäsyntyinen homoseksuaalisuus osa Jumalan luomistyötä, vaiko vastoin sitä. Sitä vastoin klassinenj kristinusko kyllä hukkuu sellaiseen olettamaa, että pelkästään sillä perusteella, että myötäsyntyistä homoseksuaalisuutta on, sen voisi päätellä luojan nimenomaisen luomistyön tulokseksi.
”Onko meillä ihmisillä varaa halveksia Jumalan luomistyötä?”
Ei varmasti ole kenelläkään sellaiseen varaa, jos nimittäin Raamattuun ja sen sisältämään Jumalan näkemykseen tukeutuu. Meidän on kuitenkin otettava huomioon, että nykyinen maailma ei ole sellainen kuin mitä se oli Jumalan lepopäivän alkaessa, ei edes se sikiökausi siellä kohdussa.
Uusi raamatunkäännös kertoo nykyisestä rikkinäisyydestä seuraavin sanoin: “Taivas otti Jeesuksen vastaan, ja hän on siellä, kunnes on aika palauttaa järjestys maailmaan.”(Apt3:21UT2020) Paavali lausui samasta tilanteestamme myös toiveikkaana: “Koko Jumalan luoma maailma on alistettu, ja se katoaa – ei vapaaehtoisesti vaan alistajan tahdosta. Tällä maailmalla on kuitenkin toivo, että se kerran päästetään kuoleman orjuudesta.”(Ro8:20,21UT2020)
Tuossa alempana on siteerattu oivallinen kohta Raamatun määrittelemästä ja kaikille kuuluvastayhtäläisestä ihmisarvosta. Sokeana syntyneen arvokkuuden Jumalan silmissä Jeesus määritteli näin: “Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.” Ja sitten ne tulivat julki: Jeesus paransi kaverin.
Kuuluisassa kohdassa 1. Korinttilaiskirjettä kannattaa suunnata mielenkiinto lopputulokseen, joka korostaa Jumalan osuutta, jotakin sellaista, jota ei saatu pelkästään luomistyön tuloksena “Meidän Jumalamme Henki teki teistä oikeamielisiä Herran Jeesuksen Kristuksen nimissä.”(1.Ko6:11) Jos luettelossa mainitut, esimerkiksi “seksuaalisesti holtittomat”(UT2020), olisivat päätelleet olevansa Luojan jäljiltä sellaisia kuin he olivat, tuollaista muutosta ei Kaikkivaltias heille olisi tuottanut. Tarvittiin myös oma pyrkimys, koska tuo aiempi oli ollut jotakin sellaista jolla ei “peritä Jumalan valtakuntaa”.(9)
”Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: ’Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?’ Jeesus vastasi: ’Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.'” Kun keskustelemme inhimillisistä vammoista, vajavuuksista ja poikkeamista, emme aina muista, että niillä ja niiden kantajilla saattaa hyvinkin olla tarkoituksensa Jumalan suunnitelmissa. Eräs tuttavuus, jota suuresti arvostan ja lämmöllä muistan, oli vaikeavammainen tyttö, jonka monella tavalla vaikea elämä kesti vain viitisen vuotta. Hän oli ainakin minulle syvällinen saarna loukkaamattomasta ihmisarvosta.
Syntisyyden seuraus ja synnin tekemisen seuraus ovat kaksi eri asiaa. Olemme koko ihmiskunta jatkuvasti syntisiä, vaikka emme jatkuvasti tekisi syntiä.