TAIVAALLINEN OHJELMANJULISTUS AVIOLIITOSTA
1 Ms 1:26-28
- Ja Jumala sanoi: “Tehkäämme ihminen kuvaksemme (be-tsalmeenuu), kaltaiseksemme (kii-dmuuteenuu); ja vallitkoot (ve-jiirduu) he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat”.
- Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi (zaachaar uunekeevaa) hän loi heidät.
- Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: “Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi (kivshuuhaa ‘ottakaa se valtaanne’); ja vallitkaa (uu-reduu) meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet”.
“Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme!” Tässä profeetallisessa sanassa on nähtävissä suuri ohjelmajulistus tulevia, iankaikkisia aikoja varten. Siinä ei puhuta vain alussa tapahtuvasta ihmisen luomisesta. Kysymyksessä on valtava pelastushistoriallinen suunnitelma, jonka lopputulos ja päämäärä on täydellinen Jumalan kuva, mies ja nainen luomakunnan herrana ja valtiaana.
Kuten sanasta “tehkäämme” näkyy, tähän tehtävään luomisen alusta alkaen kaikkivaltias Jumala kutsuu työtoverikseen luomakuntansa ja erityisesti ihmisen itsensä. Vakuuttavalta ei tässä tunnu selitys, että monikon ensimmäinen persoonamuoto todistaisi jostakin kolminaisuusopista, vielä vähemmän, että suuri Jumala keskustelisi itsensä kanssa. On kysymys työtoveruudesta, josta myöhemmin apostoli Paavali toteaa: “Sillä me olemme Jumalan työtovereita” ja jatkaa: “Te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus” (1 Kr 3:9).
Niinpä on erittäin suurta ymmärtämättömyyttä, jos kuvitellaan, että jo alussa kaikki oli täydellistä, mutta sitten tapahtui valitettava katastrofi, ihminen lankesi ja kaikki meni vikaan! Suunnitelma syntiinlankeemuksineen, kaikkineen oli valmis jo ennen aikojen alkua. Jumalalle ei tapahdu vahinkoja! Ihmisestä tehtiin lähes jumalolento (Ps 8:6), mutta kuitenkin “vähäksi aikaa” enkeleitä halvempi (Hb 2:7). Hänet luotiin lankeamaan, muttei ilman vastuuta!
Jumalallista ihmisessä alunpitäen oli heijastaa Jumalan kuvaa ja kaltaisuutta. Kuva (hepr. tselem, kreik. eikón) tarkoittaa havainnollista, konkreettista. Samankaltaisuus (hepr. demuut, kreik. homoíosis) on epämääräinen, abstraktinen käsite. Mitä tämä samankaltaisuus sitten on? Apogryyfisessä Viisauden kirjassa puhutaan “nuhteettomien sielujen kunnialahjasta” ja tarkoitetaan sillä katoamattomuutta. “Sillä Jumala loi ihmisen katoamattomuuteen ja teki hänet oman olemuksensa kuvaksi”. “Heidän toivonsa on täynnä kuolemattomuutta” (Viis 2:22s; 3:4). Niinpä profeetallinen sana jakeessa 26 samankaltaisuudesta puhuessaan julistaa ihmisen lopullista, tulevaista osaa: ylösnousemuksen jälkeistä iankaikkista ja persoonallista elämää Jumalan yhteydessä. Seuraavassa 27. jakeessa ei nimittäin vielä kerrotakaan Jumalan luoneen ihmistä kaltaisekseen, vaan kuvaksensa. “Mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä” (1 Kr 15:46).
Näin kuva ja kaltaisuus puhuvat ulkonaisesta ja sisällisestä ihmisestä. Ulkonainen määrättiin menehtymään, sisällinen uudistumaan ja perimään määrättömän kirkkauden (2 Kr 4:16-18).
Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi (zaachaar uu-nekeevaa uros ja naaras). Tämä osoittaa, että Hänellä jo alussa oli mielessään suuri salaisuus: Kristus ja Hänen seurakuntansa (Ef 5:32). Me kaikki olemme alkuisin yhdestä, Aadamista, niin myös seurakunta on alkuisin yhdestä, Kristuksesta (Apt 17:26; Hb 2:11).
Jumala sanoi: “Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi”. Lisääntymiseen tarvitaan miestä ja vaimoa, niin myös seurakuntakasvuun tarvitaan sekä Kristusta että uskovia. Miehen ja vaimon välistä kiinteää, Jumalan säätämää yhteyttä sanotaan avioliitoksi. Ajallinen avioliitto on kuva taivaallisesta avioliitosta, mikä luomistapahtumassa on mitä keskeisin asia, sen lopputulos ja päämäärä.
Reino, sukulaiset ovat samaa ’verta’, samaa ’luuta ja lihaa. Lapset ovat usein vanhempiensa ’kuvia’ myös geneettisesti ja kromosomit,joissa geenit ovat otetaan ihmisen verestä. Heprean ihmistä tarkoitava sanassa adam osa dam merkitseekin juuri veri ja sen lukuarvo on 44 eli juuri ihmisen autosomisten kromosomien lukumäärä!
Heprean sana kaltaisuus on dam ja se kirjoitetan täsmälleen samoin konsonantein kuin dam eli veri. Gezenius hakusanat 1818 ja 1819 Veri on punaista ja niinpä Raamattu sanoo esim. että äitisi on viinin kaltainen.
Mistä sinä Reino tiedät ettei elohimeilla joiden kaltaisiksi ihminen tehtiin, ollut sukuelimiä?
Genesis 6 kertoo aivan selvästi että avaruudesta (ovlam) alaslakeutuneet nefilimimit yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä nefilimit ja gibborimit olivat juuri elohimien poikia.
Annan tähän sanamukaisaen käännökseni Genesis 6 :n ao. jakeesta:
”Ja oli, koska alkoivat nuo ihmiset lisääntymiselle yllä tuon maa-aineen ja tyttäriä syntyi heille ja näkivät pojat noiden elohimien (jumalien) tyttäret noiden ihmisten että hyviä ne ja ottivat heille vaimoja kaikista joita valitsivat. Nuo alaslaskeutuneet olivat maassa päivinä niinä ja myös jälkeen kuin milloin tulivat pojat noiden elohimien luo tyttärien noiden ihmisten ja synnyttivät heille. Nämä olivat noita väkeviä (ylöskohoavia) jotka avaruudesta miehiä tuon taivaalle nousevan (ha-shem). ”
Seppo H: ”Mistä sinä Reino tiedät ettei elohimeilla joiden kaltaisiksi ihminen tehtiin, ollut sukuelimiä?”
Aivan samasta, mistä sinäkin! Eli teemme johtopäätöksiä sen materiaalin pohjalta, mitä olemme itse omaksuneet!
Kuulijat joutuvat sitten ratkaisemaan, kummanko perustelut ovat vakuuttavimmat!
Arkeologien enemmistö on muuten kallistunut sille kannalle, että ihmiskunnassa kehitys on kulkenut yksijumalisuudesta monijumalisuuteen eikä päinvastoin!
Aluksi ymmärrettiin, että Jumala on yksi, mutta Hänen edustamista eri voimista puhuttiin adjektiiveina. Näitä adjektiiveja ryhdyttiin sitten aikaa myöten palvomaan eri jumaluuksina.