Tässä päivänä muutamana tajusimme, että diabeettisena pappina emme voi käyttää mustaa virkapaitaamme sellaisenaan, koska kun kerran siihen kuuluu jättikokoinen sokeripala. Siitä kielletystä ”hedelmästä” on siis päästävä eroon. Hetken tuumittuamme päätämme vaihtaa sokerin banaaniin. Tuumasta toimeen. Tarkemmin sanottuna Bulevardilta (kadun nimi muutettu) Kampin kauppakeskuksen (ostohelvetin nimi muutettu) aina auki olevaan X-kauppaan (kauppiaalla on kuulemma suljetun paikan kammo) etelänhetelmäosatolle papin paidassa, mutta tietenkin ilman sokrupalaa.
Nuori henkilökuntanainen asettelee suihkussa käyneitä banskuja myyntipöydälle. Laatikoita on lattialla niin paljon, että me joudumme valkoisen keppimme kanssa pujottelemaan lodjujen välissä kuin mikäkin Ingmar Stenmark.
Yllättäen kyseinen nainen (nimi ei tiedossa) kysyy meiltä:”Taidatte tekin olla pappi?”
Toki vanhalle rovastille teki gutaa kuulla nuoren ihmisen teitittelevän meitä. Siksi käänsimme sen edes vähän jotakin näkevän silmämme armollisesti ja laupiaasti kohti kaunista puhuttelijaamme (meidän silmässämme kaikki hymyilevät nuoret naiset ovat nättejä), jotta saisimme selville, miksi hän puhutteli meitä muodossa tekin. Onko täällä tänään käynyt useitakin banaaninhimoisia pappeja, vai?
Näytämme ilmeisesti siltä, että meillä ei nyt oikein ajatus kulje, kun nainen päättää auttaa meitä jatkamalla:”Niin, minäkin olen pappi, vaikka olenkin nyt täällä kaupassa töissä. On niin vaikea nykyään saada oman alan töitä.” Onneksi Joblink (nimi muutettu) on hommannut hänelle tämän hedelmällisen keikan.
Nyökyttelemme myötätuntoisesti. Vaihdamme muutamia ajatuksia keskenämme. Kerromme myös aivan pokkana, mihin tarvitsemme banaania. Nyt tuntuu, että nuorella papilla ei oikein säteile. Mutta mepä otammekin banaanitertun kanssa hatkat ja jätämme kollegan hämmennyksen valtaan. Sellaista elämä usein on, jos ja kun joutuu tekemisiin Ruttopuiston rovastin kanssa.
PS: Piispa Askola (nimi muutettu) ei oikein tykännyt tuosta banaanitempustamme ja käski meidän pikimmiten palata takaisin perinteiseen sokeripalaan, jota Sacrumin (nimi muutettu) pappistarvikemyymälässä myös etulipukkeeksi kutsutaan. Emme ole vielä onnistunut saamaan mitään etuja vilauttamalla kaulassamme olevaa blankoa tarjouskuponkia kenellekään ihmiselle tai yhdellekään maksulaitteelle. Me laitamme kuitenkin kaiken toivomme siihen, että edes 110-vuotias Kotimaa-lehti tahtoo ostaa mainostilaa sokeripalastamme…
Mielestäni jos maailmalla on juuri tapahtunut jotain pahaa ja kuohuttavaa, on oikein, että se huomioidaan saarnassa tai viimeistään esirukouksessa.
Olin kirkossa Ukrainan tilanteen ensimetreillä ja pappi teilasi EU:n ja katolisuuden ja paavin. Tuntui pahalta.
Jos tuo pitää paikkansa, olisi kyllä syytä jo tuomiokapitulin puuttua asiaan ja puhutella ko. pappia.
Entäpä Jeesuksen opetuksiin sisältyneiden lupausten ja ennustusten maailmanaikojen muutoksesta, ”tämän maailman lopusta” ja ”lopun ajoista” ja ”viimeisistä päivistä” merkityksen selvittämisestä?
Niitähän on kirjattu muun muassa Matteuksen 24. ja 25. lukuun ja Luukkaan 21. ja 17 lukuun ja Larkuksen 13. lukuun. Lisäksi Paavalin 2. kirjeessä Timoteukselle 3. luvussa. Ilmestyskirjan 6. ja 19. luku.
Piti olla yllä Markuksen 13. luku.
Olen Google ssa paljon osallistunut musiikin (hengellisen) arvosteluun, myönteisesti. Myös muita
Kristillisiä ajatuksia tuonut ilmi. Mulla on se vakaumus että Jeesus Kristus on kirkon herra ja
Kaikkien uskovien herra (vapaat kristilliset myös) .Uskon että Jeesus Kristus Golgatan keskimmäisellä
Ristillä on sovittanut kaikki menneet, kaikki nykyiset ja tulevatkin synnit. Hän on myös voittanut
Perkeleen mahdin +demonit, kaiken sairauden j a kuoleman. On niin turvallista olla kristitty
Raamatun opin mukaisesti. Raamattu ei koskaan vanhene, ei muutu tai menetä merkitystään.
Aina ajankohtainen ja sieltä saa vakaumuksensa ja kristillisen oppinsa terveellä ja aina
Tuoreella tavalla.
Osmo, asia hoidettiin.
Jatkan vielä toisaalta olleeseen kommenttiini. Toivottavasti en ole häpeäksi Lapinlahdelle kun uskon
Näin Jeesukseen. Kirkkoherra Jäntti sieltä on ollut ajatuksineen esillä. Olen ilmoittanut Google ssa
Että olen syntynyt Lapinlahdella.. siellä ihan hyvä lapsuus nuoruus, koulunkäynti meni hyvin.
Kävin paljon kirkossa. Sisareni ja äiti myös kävi kirkossa. Oltiin ns. ”Kirkkouskovaisia” . Minä koin
Että minä parempi kuin toiset, vaikka niin ei saisi ajatella. Farisealaista koko ajatuksie
Jäi kesken äskeinen. Niin että farisealainen ajatus tuo että parempi. Ei kukaan ole toistansa parempi
Armahdettuja syntisiä kaikki. Toiset ehtineet pitemmälle Kristus-tiellä, toiset tulee sitten minkä
Kerkiää perässä. Siunausta Lapinlahden seurakunnalle, oli ihanaa aikoinaan käydä kirkossa ja
Ehtoollisyhteydessämtoisten uskovien kanssa. Siunausta myös Suomen kirkolle. Jeesusta ihan
Tosissaan seuraamaan ja Hänestä puhumaan.
Jos vielä vähän aikaa jaksatte minua lukea. Yhdessä tv-ohjelmassa sanottiin että Jeesus-nimi tullaan
Pyyhkimään tulevaisuudessa kaikista kirkoista pois. Tilalle toimintaa kaikenlaista, jonninjoutavaa.,
Toisarvoista. Ja minähän en usko tuollaista. Jeesus Kristus on kirkkojen, kaikkien kristillisten
Kirkkojen ja seurakuntien Herra ihan vielä näin lopunaikoinakin. Ei Herra anna kirkkoisä ryöstää kelle
Vain. Minä odotan että Jeesus Kristus tulee vielä kunnioitetuksi Suomessa ja muuallakin. Herätys
Tuulkom
Jatkan vähän aikaa : herätys tulee ja synnintunto ja parannuksenteko . Kaikki tulee muuttumaan
Kauniiksi, ihanaksi Kristuksen käsissä. Hän on kauneuden, rakkauden, totuuden lähde. Hänessä
Tosi elämä ja autuus. Kirjoitan joskus lisää, jos mahdollista. Siunausta teille kaikille seurakunta-
Työssä oleville. Kristuksen rauhaa!!!!
SITÄ MÄÄ VAAN, ETTÄ ON SE NIIN PERKELEEN VÄÄRIN ETTÄ OIKEA PAPPI (PITÄÄ OLLA MONIKOSSA) JOUTUU TEKEMÄÄN TYÖTÄ KAUPPAKESKUKSESSA. EI SIKSI, ETTÄ SIELLÄ TEHTÄVÄ TYÖ OLISI VÄHEMPIARVOSITA, VAAN SIKSI ETTÄ SEURAKUNNAT PIHTAAVAT RAHOJANSA JA VEROVAROIN KERÄTTYJÄ TULOJANSA JÄTTÄMÄTTÄ PALKKAAMASTA SANANJULISTAJIA KOULUTUSTAAN JA KUTSUMUSTAAN VASTAAVAAN TYÖHÖN. TUOMIOKAPITULEISSA ON YHTEENSÄ SATOJEN TEOL.MAISTEREIDEN JONOT ODOTTAMASSA PAPPISVIHKIMYSTÄ. KIRKKOHERRAT JA -VALTUUSTOT: MYYKÄÄ METSÄÄ JA KIINTEISTÖJÄ, KOTOUTTAKAA OSAKESALKKUJA JA KOROTTAKAA KIRKOLLISVEROJA. EI SIPILÄN JUHAKAAN PYSTY VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ KULUJA RAHOITTAMAAN ILMAN ETTÄ NE KUSTANNETTAISIIN JOSTAIN JO OLEMASSA OLEVISTA VAROISTA. PFARRER ALLER LÄNDER, VEREINIGT EUCH!
KAIMA HUUTAA KYLLÄ IHAN OIKEITTEN ASIOITTEN PERÄÄN!
Luin hiljan jostain lehdestä, että lähihoitajiakin on jo koulutettu liikaa. Samoin ilmeisesti myös teologeja. Robotit hoitelevat mummoja hoitokodeissa.
Hyvin monet tekevät muuta työtä, kuin mihin ovat koulutetut Ja tulevaisuudessa tämä trendi luultavasti jatkuu. Sivistys on aina hyväksi. Kauppakeskuksessakin sitä voi käyttää työssään ja levittää ympärilleen sen tähtipölyä.
Silloin kun minut 36 vuotta sitten vihittiin papiksi, ei juurikaan tunnettu ilmiötä nimeltä pappien työttömyys eikä ollenkaan naispappeutta. Työttömiä pappeja ei ollut, koska tuomiokapituli oli velvollinen järkkäämään duunia ensisijaisesti jo vihityille. Eli ns. varastoon tai reserviin ei vihitty. Piispa Nikolainen ei myöskään vihkinyt teologeja yhdistysten palvelukseen, sillä tuolloin katsottiin, että pappien paikka on seurakunnassa. Nykyään puolet teologian maistereista suuntautuu jo opiskeluvaiheessa muualle kuin seurakuntiin.
Oma vihkimykseni myöhästyi puolella vuodella, kun en suostunut ennen armeijaan menoa menemään kahdeksi kuukaudeksi papiksi Kanta-Espoon seurakuntaan. Kun olin opiskellut tauotta melkein 20 vuotta, niin päätin, että ei nyt sitten hötkyillä vaan otetaan vaihteeksi iisimmin. Menin mieluummin teologian maisterina opettamaan Tapiolan seurakunnan rippikoululeirille.
Kävin useammankin kerran pitämässä neuvoa piispan kanssa, että josko hän kuitenkin suostuisi vihkimään minut siten, että vokaatio olisi Tapiolaan. Ei kuulemma käynyt ennen inttiä, koska piispa pelkäsi, että saatuani vihkimyksen minä nauraisin partaani enkä Miesten Koulun jälkeen enää edes vilkaisisi seurakuntaan päin. Eli suomeksi: Piispa pelkäsi huijausta. Lieneekö sitten törmännyt huijareihin, mene tiedä. Vaikka kertoohan Vanha testamenttikin tapauksesta, jossa esikoisoikeus (siunaus) viedään viekkaudella ja vääryydellä.
Höh. Osasi sitä piispallakin olla aikanaan pelkoja! Ei riittänyt selitykseksi se, että enhän minä mitään niin paljon toivokaan kuin pääseväni seurakuntaan papiksi.
No, mahtaako lukija arvata, mihin seurakuntaan sitten syksyllä 1979 sain lopulta vokaation? Seurakunnan nimi alkaa T-kirjaimella. Kun varusmiespappeusaikani päättyi, Jumala johdatti minut Helsinkiin, silloiseen Vanhankirkon seurakuntaan töihin. Ja vaikka seurakunnan nimikin on tässä matkan varrella ehtinyt vaihtua, niin olen Vanhan kirkon vaiheille kasvattanut niin vahvat juuret, että ei kenelläkään toisella voi sellaisia olla. Pöh!