Tällä viikolla olen lueskellut Barukin kirjaa. Tänään, jos Herra suo, puhun sen kolmannesta luvusta Somerolla Svenssonilla pidettävissä Siionin kanteleen kevätlaulajaisissa.
Barukin kirja kuuluu kirkkomme Raamattuun. Edellinen virallinen käännös hyväksyttiin vuonna 1938 ja uusin käännös 2007. Käännökset ruotsiksi ehtivät vähää aikaisemmin: kuninkaallinen vahvistus 1921 ja uudempi tuli Bibel 2000 käännöksen mukana. Alkukieli on kreikka.
Baruk oli profeetta Jeremian kirjuri, vastaten nyky-yhteiskunnassa sihteeriä tai toimistonhoitajaa. Profeetta saneli ja Baruk kirjoitti sekä toimitti tekstit asianmukaisille vastaanottajille ja muutoinkin huolehti profeetan kirjeenvaihdosta.
Aikoinaan luin professori Jussi Aron johdolla erästä toista Barukin elämää kuvaavaa kirjaa muinaisen Etiopian klassisella kielellä ge’eziksi. Valitettavasti heti tuon kirjan lopettamisen jälkeen Jussi Aro kuoli ja luentosarja keskeytyi, joten erään toisen ge’ezin kielisen kirjan lukeminen jäi aloittamatta.
Barukin kirja on apokryfinen eli deuterokanoninen kirja. Valitettavasti kaikissa raamatuissa ei ole deuterokanonisia kirjoja, vaan ne on jätetty pois tilan ja kustannusten säästämiseksi. Vain täydellisimmissä kirjoissa ne on otettu mukaan.
Barukin kirjan teksti Bar. 3:9–38 on tämän viikon raamatuntekstien joukossa.
http://evl.fi/Evkirja.nsf/vpFI?OpenPage&d=27.04.2016
Tekstin luettuani mieleeni nousi, että sillä on osittain samankaltaisuutta joidenkin Jobin kirjan kohtien kanssa. Jos kohta joidenkin muidenkin VT:n kirjoitusten kanssa.
Salme
Kiitos huomioistasi.
Teksti liikkuu Jumalan kansan tuntemusten valtavirrassa. Siksi sillä on moniakin kosketuskohtia sekä muihin Vanhan testamentin että Uuden testamentin kirjoihin.
Vanhojen käännöksien mukaisesti voi Barukin kirjaa päästä lukemaan alkaen esim. osoitteesta:
http://www.finbible.fi/Apkryfk/baruk1776_3.htm
Selkeän ja lyhyen esittelyn Barukin kirjasta olen löytänyt ortodoksien sivustolta:
http://www.ortodoksi.net/index.php/Barukin_kirja
Latinankielisessä Vulgatassa Barukin kirjassa on kuudentena lukuna Jeremiaan kirje.
Viikon tekstin lopussa oleva Viisauden asuminen ihmisten keskuudessa on vanhan kirkon aikana tulkittu Jeesuksen tuloksi meidän keskuuteemme. Kirkkoisät ovat tulkinneet kohtaa tällä tavoin.
Gnostikot tulkitsevat viisauden eli Sophian yhdeksi maailmaan emanoituneeksi jumalalliseksi tekijäksi:
’ Sofia (m.kreik. Σοφία ’viisaus’) viittaa gnostilaisessa perinteessä Jumalan viimeiseen ja alimpaan emanaatioon. Useimmissa ellei kaikissa gnostilaisissa myyteissä, kuten klassisessa setiläisen gnostilaisuuden myytissä, Sofia sai aikaan epävakauden jumalallisessa Pleromassa eli Täyteydessä, mikä sai vuorostaan aikaan materiaalisen maailman luomisen. Myönteinen tai kielteinen asenne aineelliseen maailmaan riippuu näin ollen siitä, kuinka Sofian tekoihin suhtaudutaan.
Seppo
Kiitos että otit keskustelun alaiseksi tuon vanhana aikana esiintyneen opin muodon, koska siellä täällä samantapaisia ajatuksia esiintyy siellä täällä meidänkin aikanamme.
Gnostilaisuuttakin on monenlaista. Kuitenkin juuri tuo kuvaamasi emanaation esiintyminen on useimmille systeemeille tyypillistä.
Toinen gnostilaisuudelle tyypillinen piirre on se että aineellinen ja henkinen erotetaan toisistaan toistensa vastakohdiksi. Tämä on tullut nimenomaan kreikkalaisesta ajattelutavasta, missä aine ja henki, ruumis ja sielu, toiminnallinen ja mietiskelevä jne. erotetaan toistensa vastakohdiksi.
Kristillisessä käsityksessä puolestaan aineellinen ja henkinen yhdistetään yhdeksi kokonaisuudeksi. Niinpä luomiskertomuksessakin Jumala ottaa maan tomua eli aineellista materiaa ja puhaltaa siihen henkensä. Näin ihmisestä tulee
e l ä v ä
s i e l u .
Sielun rakentamisessa siis käytettiin materiaalista ainetta.
Aineellisuus ja henkisyys siis ovat ilmausta saman Jumalan kokonaisvaltaisesta luomisteosta.
Edelleen kuolemassa kreikkalaisessa ajattelussa uskotaan sielun kuolemattomuuteen. Sielu vapautuu ruumiin vankilasta kun ihminen kuolee.
Kristillisessä ajattelussa puolestaan tasan tarkkaan luomisteon kanssa samassa linjassa uskotaan
r u u m i i n
y l ö s n o u s e m u k s e e n ,
joka lahjoittaa iankaikkisen elämän.
Kristillisen opin mukaan tämä aineellinen lihan ylösnousemus on Pyhän Hengen työ.
Kristillinen oppi ja gnostilaisuus siis ovat sisäiseltä olemukseltaan jyrkästi eri linjoilla oleva.
Niinpä keskiviikkoiltana kun puhuin Barukin kirjan Viisauden elämisestä ihmisten keskellä, puhuin Jeesuksen ruumiillisestä läsnäolosta keskuudessamme. Vielä taivaassakin hän on Jumala ja ihminen yhtä aikaa, yksi meistä ruumiillisista ihmisistä Jumalan kirkkauden valtaistuimella, koska hänen olemuksensa on sekä Jumala että ihminen yhdessä persoonassa.
Aineellinen ja henkinen yhdentyvät myös tämän viikon tekstissä Barukin kirjan kolmannessa luvussa.
Jumala tuntee kaiken. Hän tuntee viisauden sen kaikissa ulottuvuuksissaan, koska hän itse Ikuisena Viisautena on todellisen viisauden ainoa lähde.
Samalla hän on myös aineellisen maailman Luoja.
”Vain hän, joka tietää kaiken, tuntee sen,
vain hän on ymmärryksellään sen tavoittanut,
hän, joka
m u o v a s i
m a a n
ikiajoiksi.”
ja täytti sen nelijalkaisilla eläimillä.”
Tässä siis Jumala on kaiken viisaudenkin alkuperä ja peruste. Samalla hän on aineellisen olemassaolon lähtökohta ja peruste, koska aineellnen maailmakin on hänen luomistyötään.
Tämän raamatullisen näköalan rinnalla gnostilaisuuden näkemys on täysin päinvastainen. Siinä aineellisuus on pahasta, koska paha jumala, demiurgi, on luonut aineellisuuden.
Barukin kirjan nykysuomennos on nähtävissä osoitteessa:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/69C60F18F50CD9E5C225730F001F09B7/$file/kuusi_apokryfikirjaa.pdf
e l ä v ä
s i e l u .
Sielun rakentamisessa siis käytettiin materiaalista ainetta.
Minun tulkintani mukan tässä sielu eli henkilö on jo materiaalisti olemassa, mutta hapen puhaltaminen tämän ’sielun’ eli henkilön sieraimiin tekee hänet eläväksi. Ko yhteydesä käytetään sielusta sanaa ruach joka merkitsee kirjaimellisesti ’tuuli’ eli tässä siis hengitysilma eli elämälle tärkeän hapen välittyminen ihmiseen. Rucah /sielun lukuaurvo on 16 mikä onkin juuri h a p e n atomipaino…
Seppo
Sanan ” rūaḥ ” , ” ר֫וּחַ ” , ”Henki”, ”henki”, ”tuuli”, kirjainten arvot = 200+6+8 = 214.
1. Moos. 2:7 ei tätä sanaa kuitenkaan käytetä, vaan
verbi ”ja puhalsi” on sana וַיִּפַּ֥ח wajjippaḥ .
ja henkäys -sana on נִשְׁמַ֣ת nišmaṯ .
Sielu sana tässä on לְנֶ֥פֶשׁ lənäp̄äš ”sieluksi”.
Pausamuotoinen eläväksi -sana tässä on חַיָּֽה׃ hajjāh -adjektiivi.
Ratkaiseva verbi tuohon missä vaiheessa tuo eläväksi sieluksi tulo tapahtuu on tapahtua -verbin kohdalla, hepreaksi וַֽיְהִ֥י wajhî , ” ja tapahtui että ”.
Ihmisestä siis tuli elävä sielu eli ihmisenä elävä olento eli ihmisolento kun Jumala puhalsi häneen henkäyksensä. Näin siis meidän ihmisten elämä on jo alusta alkaen ollut Jumalan antaman elämän henkäyksen varassa. Hänen luomistyönsä tähden me ihmiset elämme niin että aineellinen ja henkinen ovat meissä yhden ja saman Jumalan luomistyön tulosta.
Kiitos Matias tarkkuudesta ja korjauksesta, muistin ruach sana väärin ko paikkaan,missä on todellakin nishmat. Asialisesti kylläkin molemmat viittaavat ilmaan /happeen,sillä ruach onsiis tuuli ja nishmat henkäys. (tuulen henkäys…) Molempien yksi lukaurvo on 16. Ruahh sana 16 tule kokonaisluvuista redushoituna 2+6+8 ja נִשְׁמַ֣ת nišmaṯ 400+40+300+50 on 790 ja redushoituna 7+9=16. Ihmistä henkilönä tarkoityava נֶ֥פֶשׁ saa arvon 300+80+50 eli redushoituna 3+8+5 eli 16.
Kaikki kolme savat siis väli lukaurvon 16 mikä ei ole sattuma. koska siis hengityksen mahdolistava elämä perustuu veren hapettamisen ja hapen ap. on juuri 16.
Gematriassa on vuosisatojen kuluessa kehittynyt useita merkitsemistapajoa,joista nollat poissulkeva redushointi on yksi käytetty tapa. Professori Scholem mainitsee 72 eri gematrista metodia.