Betlehem on meille kristityille merkittävä paikka – Kristuksen syntymäpaikka Jerusalemin kupeessa. Sieltähän kaikki alkoi – eikä mikään ollut enää niin kuin ennen. Hiljennymme tällä viikolla muistelemaan taas kerran ensimmäistä joulua Betlehemissä.
Jouluun alun työmatkani vei Betlehemiin. Sinnehän Josef ja Maria lähtivät verolle pantavaksi, ja siellä sitten Jeesus syntyi. Tallin seimessä – epäoikeudenmukaisuuden ja orjuuden keskellä.
Nykyajan Betlehem on varsin erilainen paikka verrattuna siihen ensimmäisen joulun paikkaan. Moderni kaupunki, jossa tosin moni asia muistuttaa läsnäolollaan historian suurista tapahtumista. Jerusalemista sinne ajaa alle puolessa tunnissa, jos vaan turvatarkastuksista pääsee sujuvasti läpi.
Betlehemiin saapuminen Gilon tarkastuspisteen kautta on aina ahdistava kokemus. Korkeiden muurien keskellä avautuu reikä Betlehemiin ja jos hyvin käy, niin läpi pääsee ilman papereiden tarkempaa tarkastusta. Jos taas sotilaat ovat hankalalla päällä niin jonossa joutuu odottamaan ja usein pitkään.
Tuhannet palestiinalaiset ja turistit kulkevat tarkastuspisteen kautta päivittäin. Siinä missä turisteille matka sujuu näppärästi ilmastoidussa turistibussissa, on monien paikallisten noustava neljältä aamulla keretäkseen jonottamaan päästäkseen työhön Israelin puolelle.
Olen usein seurannut työläisten paluuta takaisin Betlehemiin Gilossa ja se on aika masentavaa seurattavaa. Turvatarkastuksessa voi kestää pitkään, jos sotilailla on tärkeämpää tekemistä I-Podinsa kanssa tai esitellessä kollegoilleen valokuvia. Hyvin jos menee niin läpi pääse viidessä minuutissa. Jos huonosti, niin sitten odotellaan jopa parikin tuntia.
Vähän matkan päässä Jerusalemissa monet eivät tiedä mitä heidän takapihallaan, puolen tunnin matkan päässä tapahtuu, tai eivät edes halua tietää. Se aiheuttaisi vain turhaa päänvaivaa. On helpompi elää illuusiossa, että valtakunnassa kaikki hyvin.
En tiedä millaisia turvatarkastuksia Joosefilla ja Marialla oli matkallaan, mutta nykyisellään heillä olisi voinut mennä aika pitkään päästäkseen Betlehemiin. Ja papereiden pitäisi olla kunnossa.
Suurin osa Betlehemiin tulevista turisteista käy lähinnä vain Jeesuksen syntymäkirkossa, Kanisa al-Mahdissa. Tunnin kierros kirkossa ja sitten jo kiirehditään pois.
Valitettavasti kohtaaminen paikallisväestön kanssa jää pinnalliseksi ja olemattomaksi. Betlehemissä asuvien palestiinalaisten kohtaaminen voisi kuitenkin antaa parhaimman kuvan nykyajan Betlehemistä ja avartaa koko alueen näkemystä.
Vaikka sadat tuhannet kristityt turistit vierailevat Betlehemissä vuosittain, hyvin harva heistä vierailee palestiinalaisseurakunnissa. Se kokemus voisi saada meidät miettimään laajemmin Palestiinan todellisuutta, jännitteitä ja epäoikeudenmukaisuutta. Ensimmäisen joulun maisemissa sinnittelee edelleen Kristuksen seurakunta miehityksen todellisuuden keskellä. Valitettavasti heidän määränsä on laskussa lähinnä maastamuuton takia.
Kun istuin palestiinalaisten kristittyjen konferenssissa Betlehemissä, jäi aamuhartaudesta mieleen Isä Fadi Diabin ajatukset. Hän kysyi meiltä mukana olijoilta:
”Jos seurakunta ei seiso sen takana minkä takana Jeesus seisoi, tulemmeko me osaksi epäoikeudenmukaista maailmaa?”
Hän jatkoi:
”Vapaus on avain oikeudenmukaisuuteen. Kun ihmisille ei sallita mahdollisuutta vastakkaiseen ajatteluun, kritisoimiseen ja toisenlaisen näkökulman esittämiseen, tulee heistä marionetteja.”
Näitä ajatuksia tuli mietittyä, kun takaisin Jerusalemiin ajaessamme ajoimme 9-metriä korkean Betlehemin muurin ohi, joka erottaa ihmiset toisistaan. Voiko ihmisen oman mielipiteen ja kritiikin (yrittää) kieltää edes turvallisuuden nimissä?
Hyvää, rauhallista ja oikeudenmukaista joulua!
Rauhallisuuden etsiminen tuskin tarkoittanee silmien sulkemista maailman epäoikeudenmukaisuudelta – tänäkään jouluna!
