Venäläinen päivälehti MK julkaisi Valko-Venäjän presidentinvaalien alla erinomaisen analyysin Lukašenkan oligarkiasta (Портрет белорусской экономики: ”Лукашенко стал главным олигархом” Беловежская пуща социализма, 11.8.2020).
MK kutsuu Valko-Venäjän eliitin markkinataloutta ”Białowiezan metsän sosialismiksi”. Kysymyksessä on lahjarahalla toimiva talousdemokratia. Lukašenka myy ulkomaille tuotteita, joiden kilpailukykyinen hinta perustuu puoli-ilmaiseksi Venäjältä ostettuun energiaan.
Valko-Venäjä on makrokokoinen ja brutaali kuva kylästä tai kunnasta, jossa julkinen hallinto ja talous elää käsikynkässä ansiosidonnaisessa liittolaisuudessa.
Lukašenkan oligarkia ei ole pikkuporukka, vaan julkishallinnon ja talouden korporaatio: satoja läänien, kaupunkien ja yritysten johtajia, tuhansia heidän sukulaisia ja ystäviä. Mitä tapahtuu, jos tämä pyramidi hajoaa ja tilalle otetaan markkinatalouden lait?
MK:n toimittaja Georgi Stepanov ei tiennyt 11. elokuuta, mitä Valko-Venäjän presidentinvaaleista tulisi seuraamaan. Talousjuttu ”Białowiezan metsän sosialismi” antaa hyvää pohdintaa siihen, miten hankalaksi ansiosidonnaisen talousdemokratian säilyttäminen voi käydä.
Lukašenka on mužikka, joka rakensi suosionsa vuosikymmeniä populistin hokemaan ”kyllä kansa tietää”. Vielä vuosi sitten Lukašenkan asemaa voitiin perustella sillä, että parempiakaan ei ollut tarjolla.
Nyt johtajan vaihtaminen käy koko ajan helpommaksi niin maan oppositiolle kuin Venäjällekin. Vaihtoehtoja on paljon, koska se on kuka tahansa muu kuin Lukašenka.
Nyt kumarran maahan asti.
Olet ensimmäinen ortodoksi tällä palstalla, joka on valmis myöntämään , että siellä oikeauskoisten kirkossakaan kaikki asiat eivät ole ihan tarkkaan sellaisia, kuin niiden toivottaisiin olevan.
En halua sanoa, että ne väärät asiat, jotka luterilainen kirkko on tehnyt voitaisiin pyyhkiä poks.