Jos haluaa puolustaa uskonnonopetusta, on puhuttava kaikkien klassisten aineiden tärkeydestä. Ilman matematiikkaa, biologiaa, historiaa tai kuvataiteita uskonto on vain säädöskokoelma.
Vaikka uskonto on oppiaineena toistaiseksi tunnustuksellista, se ei ole vain sitä. Parasta lobbausta uskonnonopetuksen puolesta on se, että uskontoa rohkaistaan tutkimaan kronologisen lähestymistavan sijasta sivilisaatioiden kautta. Ilman Jeesusta, Muhammedia tai Buddhaa ei voi ymmärtää Euroopan, Lähi-idän tai Intian historiaa. Periaate toimii myös toisinpäin: ilman luterilaisuutta on vaikea ymmärtää suomalaista sosiaalidemokratiaa ja ortodoksisuus on avain Venäjän valtiollisen kehityksen käsittämiseen.
Uskonnonopetuksen tärkeydestä puhuttaessa ei ole reilua liittää argumentointiin epämääräisiä kausaaliteorioita siitä, mitä tapahtuisi, jos tunnustuksellinen opetus korvattaisiin uskontotieteellä. Tällaisia kauhukuvia ovat esimerkiksi uhkat koraanikouluista tai yleisestä moraalikadosta.
En saanut valitettavasti kouluaikoinani kokea uskontoa taideaineena. Uskonto oli 1960- ja 70-luvuilla ortodoksikoululaiselle vähemmistöidentiteetin vahvistaja. Uskontotunnilla opittiin, että ortodoksin tulee pitää kiinni perinteistään, eikä kulkea valtavirran mukana. Tuo oppi meni perille.
Omat lapseni kävivät vuosia peruskoulua ja lukiota Ranskassa. Siellä tunnustuksellista uskontoa ei kouluissa opetettu, mutta kristillisyyden historia tuntui olevan vahvasti läsnä historian ja kuvataiteiden kautta. Onnistuisiko tämä meilläkin?
Uskonto vahvistaa identiteettiä. Uskonnollisesti pirstaloituvan suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta tämä on sekä vahvuus että haaste: identiteettejä on koko ajan enemmän. Tästä syystä uskon, että oman uskonnon status quo ei voi jatkua pitkään.
Lahtinen, se, että Jeesus (tai Muhammed) on myyttinen hahmo, ei tarkoita sitä, että kumpikaan olisi vain myyttinen hahmo, saati pelkkä myytti.
Matti Pulkkisen kommenteissa on paljon kompattavaa. Viimeisimmässä tuli esille myös se syy (kiiluvasilmäiset maallikkosaarnaajat) minkä vuoksi minusta olisi erittäin kannatettava ajatus aloittaa korkeakouluperustainen imaamikoulutusohjelma Suomessa.
”Tuolla samalla logiikalla ilmeisesti sitten pitäisi kääntyä kaikkien niiden kulttuurien uskoon, joihin haluaa tutustua.” Käännyttämisen pelkoko tässä sittenkin on takana? Sanotaan, että Islamin uskontunnustuksen kolme kertaa toistamalla muuttuu muslimiksi. Tällainen ajattelu ei ole uskontoa vaan magiaa, uskoa taikasanojen voimaan. Älkää pelätkö, ateistit, ei uskonto niin helposti tartu!
Uskonto on, ja sen pitää olla, myös, ellei jopa ensisijaisesti, taito- ja taideaine.
Arvoisat keskustelijat! Esittäisittekö nakemyksiänne siitä, millaista vahinkoa uskonnon poistaminen kouluaineista aiheuttaisi? Oletuksena luonnollisesti se, että uskontoja ja niiden vaikutuksia käsiteltäisiin muissa aineissa.
Arvoisa Risto! Se, että on oman uskonnon opetusta, antaa jonkinlaisen pohjan ja mittarin arvioida opetuksen oikeellisuutta, ei lopullisten totuuksien, sillä niitä meillä ei ole, mutta jonkin yhdyskunnan hyväksytyn tunnustuksen mukaisesti. Muuten opiskelija/oppilas on liikaa opettajan henkilökohtaisen ajattelun armoilla. Totta kai opetuksen sisältö kontrolloidaan, mutta kun tuppaavat olemaan eläviä yksilöitä nuo oppilaat ja siksi myös ovat avoimessa vuorovaikutuksessa opettajansa kanssa. Se ei aina mene Opetushallituksen ohjeiden mukaan. Kun opettaja vastaa ”Luterilainen/ortodoksinen kirkko opettaa asiasta näin… ” niin ”kuluttajansuoja” (en keksi parempaakaan sanaa) on taattu. Jos opetus on näennäisen neutraalia, on siinä suurempi vaara opettajan mielipiteiden käsittelemiselle faktoina.
Muuten kyllä olen ainejaottoman peruskoulun kannalla. ”The division in the universe is not the same as the division in the university”.
”Esittäisittekö nakemyksiänne siitä, millaista vahinkoa uskonnon poistaminen kouluaineista aiheuttaisi?” Niinkin voisi käydä, että suomalaiset olisivat helpompia saaliita kaikenlaisille villeille lahkolaissaarnaajille. Uskonnonopetus voidaan nähdä myös vastalääkkeenä hengelliselle vallankäytölle.
Elias tuo kuluttajansuoja on oikein hyvä sana. Siis kuluttajan oikeus on saada tietoonsa, miten Suomessa ja maailmalla erilaiset uskonnolliset tai ei uskonnolliset ryhmät oletetusti toimivat. Sitten kun kohtaa näiden ryhmien jäseniä, niin on helpompi huomata , mistä johtuu ja miten ne oikeasti toimivat, mutta on jotain tietopohjaa ennakoida. Samaten on hyvä olla jotenkin tiedossa, miten tähän asetelmaan on jouduttu.
Mutta tässä ei ole kaikin osin onnistuttu edes kolmen suuren uskonnon kanssa. Netissä huomaa selkeästi, että kaikilla ei ole tajua esimerkiksi muslimien irtautuminen juutalaisista ja kristillistä juurista omaksi uskonnokseen haaroittuen.
Kiitos Elias ja Martti vastauksista, hyviä pointteja.