KUSTAA II AADOLF JA KENTTÄPAPPI
KIRKKO ON VALTION OMATUNTO. Jumala on asettanut Kirkkonsa saarnaamaan parannusta esivallalle ja tuomitsemaan myös sen synnit.
Johannes Rudbeckius (1581 – 1646, myöhemmin Vesteråsin piispa, vuodesta 1619 kuolemaansa asti. Wikipedia.) sanoo eräässä kenttäsaarnassaan, jonka hän on pitänyt Venäjän sotaretkellä 1615, että Sanan palvelijoiden on seurattava profeettoja eivätkä he saa antaa lupaa syntiin eivätkä hyväksyä väärintekoja, vaan heidän tulee nuhdella synnistä. (Ks. Sananlaskut 28:23, Luukas 17:3, 1. Timoteus 5:1,2 ja 5:20, 2. Timoteus 4:2, Tiitus 1:13) Henkilöön he eivät saa katsoa. Ei kulunut kauaakaan, kun peloton kenttäpappi sai kuulla kuninkaan (Hän on varmasti Kustaa II Aadolf (1594 – 1632), lempinimeltään “Pohjoisen Leijona”, vaikka hänen nimeään ei tässä suoraan mainita.) itsensä langenneen raskaaseen syntiin. Rudbeckius ei pysynyt vaiti. Katumuspäivänä kesäkuussa 1617 hän piti “juuri voitollaan kruunatun ja luonteeltaan toisinaan vaarallisen kiivaan kuninkaan” edessä sekä arvovaltaisen että isällisen kehotuspuheen, jossa hän sanoo mm. näin: “Teidän Kuninkaallinen Majesteettinne on nyt rikkonut Jumalan käskyn. Näin K.M. ei ole ainoastaan herättänyt hänen vihaansa, vaan myös merkinnyt melkoisella tahralla sen kuuluisan nimen, jonka K.M. monessa muussa asiassa on ansainnut. K.M:n tulee tätä kaikkea vakavasti miettiä ja sallia sen päästä todella sydämeen asti, ajoissa tehdä parannus ja sopia Jumalan kanssa, jos K.M. muutoin haluaa jälleen saada Jumalan armon ja ystävyyden … Tätä en ole voinut Jumalan käskystä ja sen uskollisuuden vuoksi, johon virkani minut velvoittaa K.M:a kohtaan, jättää sanomatta.” Kuningas taipui nuhtelun edessä, ja peloton sielunhoitaja piti hänelle myöhemmin hautauspuheen, jossa sanoi: “Hänen ansiostaan saarnatuolimme on seissyt lujalla perustalla ja olemme saaneet saarnata vapaasti totuutta ja avoimin suin julistaa Israelille sen synnit ja Jaakobin huoneelle sen rikokset, eikä kukaan ole meitä sen vuoksi rohjennut ahdistaa tai vainota.” (“Mutta minä olen täynnä voimaa, Herran Henkeä, oikeutta ja väkevyyttä ilmoittaakseni Jaakobille sen rikokset ja Israelille sen synnit.” Miika 3:8)
Bo Giertz, Kristuksen kirkko, s. 108 – 109. Tämän kertomuksen otsikkoa ei Bo Giertzin kirjassa ole. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
KATOLISUUDESTA ELI KIRKON YLEISYYDESTÄ JA YHTEISYYDESTÄ
Jerusalemin Kyrillos (Kyrillos Jerusalemilainen n. 315 – 386 Jerusalem), eräs vanhan kirkon suurimpia opettajia, tekee katekismuksessaan yhteenvedon Kirkon katolisuudesta seuraavin sanoin:
Kirkkoa kutsutaan katoliseksi,
– koska se on levittäytynyt YLI KOKO MAAILMAN, maailman äärestä toiseen,
– toiseksi, koska se kattaa kaiken (eli on katolinen) ja taukoa pitämättä julistaa KAIKKI OPINKAPPALEET, jotka ihmisten tulee tuntea,
– edelleen, koska se kasvattaa jumalanpelkoon KAIKENLAISIA IHMISIÄ, ruhtinaita ja heidän alamaisiaan, oppineita ja sivistystä saamattomia;
– lopuksi siitä syystä, että sillä on LÄÄKE JA PARANNUSKEINO KAIKENLAISIIN SIELUN JA RUUMIIN SYNTEIHIN,
– ja lisäksi se omaa KAIKENLAISET HYVEET, olkoot minkä nimisiä tahansa, ja KAIKENLAISET HENGEN LAHJAT.
Bo Giertz, Kristuksen kirkko, s. 80-81, SLEY-kirjat, 1994, Alkuteos Bo Giertz, Kristi Kyrka, 1939. Bo Giertz (1905 – 1998) oli aikoinaan ruotsalainen piispa ym.
Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?” Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Joh. 14:5-6.
Pidä uskossa Kristuksesta kiinni, sillä silloin aloitat hyvin; pysy hänessä, niin sinä vaellat tiesi oikein; kestä sillä tavalla loppuun asti, niin sinä tulet autuaaksi!
Martti Luther, Hengellinen aarreaitta, s. 236, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirjat, 2016.
Kun Herra on minun kanssani, en minä mitään pelkää. Ps. 118:6.
Daavidilla ei ollut muuta turvaa, johon hän olisi luottanut, kuin tämä sana ja usko, että Herra oli hänen kanssaan, vaikkei hän häntä nähnyt. Hän seisoo vahvana, sillä hän tyytyy siihen, että Herra on hänen kanssaan, ja hän tietää voittavansa ja pysyvänsä pystyssä, vaikka koko maailma olisi häntä vastaan.
Martti Luther, Hengellinen Aarreaitta, s. 228, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirja, 2016.
KRISTITTYJEN KESKUUDESSA NÄET TÄYTYY ENNEN KAIKKEA OLLA PÄTEVÄÄ JA VARMAAKIN VARMEMPAA, ETTÄ PYHÄ RAAMATTU ON HENGELLINEN VALKEUS, AURINKOAKIN PALJON KIRKKAAMPI, VARSINKIN NIISSÄ ASIOISSA, JOTKA KUULUVAT AUTUUDEN ASIAAN TAI JOTKA OVAT TÄRKEITÄ TIETÄÄ.
Martti Luther, Sidottu Ratkaisuvalta, DE SERVO ARBITRIO, s. 80, SLEY, 1982.
Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Ps. 25:4-5
Jumala on pyhä eikä hylkää uskoviaan yksin silloinkaan, kun he lankeavat syntiin (se on: syntiä ei lueta heille kadotukseksi, vaan he saavat sen Kristuksen tähden anteeksi).
Martti Luther, Hengellinen aarreaitta, s. 208, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirjat, 2016.
Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha. Kol. 3:15
Kokonainen laivue joutui kerran äkillisen myrskyn kouriin, mutta muutama laiva ei kärsinyt riehuvasta myrskystä lainkaan. Kävi ilmi, että ne olivat olleet ”myrskyn silmässä”. Kun kaikki ympärillä oli yhtä tuhoa, ne olivat turvassa. Samoin on sen ihmisen laita, jolla on sydämessään Jumalan rauha.
Pilkington
Exit: Levottoman Taivaan Alla
https://youtu.be/JeOOiQZpakc
Pyhien esimerkeistä ovat hyödyllisempiä ne, joissa kerrotaan enemmän uskosta kuin teoista ja ihmeistä, koska usko on tärkeämpi ja välttämätön tekojen ohessa, mutta tekoja voidaan useammin tehdä ilman uskoa. Kristus näet (Matt. 24) ennustaa tulevan sellaisia, jotka tarjoavat ihmeitä ja merkkejä harhauttaakseen, mikäli mahdollista, myös valittuja. Ei mihinkään tekoihin tai ihmeisiin ole luottamista, elleivät ne ole uskon kannalta vakuuttavia ja sitä tukevia.
Martti Luther, En minä kuole-vaan elän, s. 277-278, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirja, 2016, WA 10 III, 81. T. O.
Raamattu se on, Raamattu, Pyhän Hengen kirjoitus, jota me käsittelemme. Kuka tähän on kelvollinen, niinhän Paavali sanoo. Sehän on joki, jossa karitsa astelee ja norsu ui. Se on Jumalan Viisaus, joka tekee tyhmiksi tämän maailman viisaat, vieläpä tämän maailman ruhtinaatkin. Kirjoitus, joka tekee puhekyvyttömistä lapsista kaunopuheisia ja sulkee kaunopuheisten suut.
Martti Luther, Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 1-7, s. 2, Suomen Luther-säätiö, 2004.