Britannia on ”jälkikristillinen maa”, mikäli oli uskominen Canterburyn emeritusarkkipiispa Rowan Williamsia. Williams otti brittiläiselle Sunday Telegraph lehdelle viime lauantaina antamassaan haastattelussa kantaa pääministeri David Cameronin pääsiäisen aikana esittämään näkemykseen, jonka mukaan Britannia saattoi yhä luottavaisesti todeta olevansa kristitty maa.
Pääministeri Cameronin pääsiäislausuntoa on Britanniassa ehditty sekä kiittää että paheksua. Ryhmä maan tiedemaailman ja älymystön edustajia julkaisi pääministerille osoitetun avoimen kirjeen, jossa he paheksuivat Cameronin lausuntoa ja näkivät, että anglikaanisen kirkon perustuslaillisesta asemasta huolimatta kirkon ja uskonnon merkitys saarivaltiossa on vähentänyt niin merkittävästi, että on liioiteltua puhua ”kristitystä maasta”. Tukea Cameron saanut on muun muassa Canterburyn nykyiseltä arkkipiispalta Justin Welbyltä, joka totesi blogissaan, että on historiallinen tosiseikka, että niin Britannian laki, etiikka kuin kulttuurikin perustuu kristinuskoon.
Sunday Telegraphin haastattelussa Justin Welbyn vuonna 2012 eläkkeelle jäänyt edeltäjä Rowan Williams arvioi, ettei Britannia ole enää kristitty maa, koska laajan uskonnon harjoituksen aika on ohi. Hän kuitenkin tarkensi, ettei välttämättä tarkoittanut jälkikristillisellä ei-kristillistä maata, koska näkee, että Britannian kulttuuriperimä perustuu yhä selkeästi kristillisiin arvoihin.
Nykyisen Canterburyn arkkipiispan ja hänen edeltäjänsä hieman erilaiset lähestymisnäkökulmat siihen, että mikä on kristinuskon asema tämän päivän Britanniassa varmasti takaavat sen, että jo pidemmän aikaa käyty keskustelu aiheesta saarivaltakunnassa jatkuu. Viime vuoden marraskuussa Rowan Williamsin edeltäjä emeritusarkkipiispa George Carey arvioi, että kristinusko on Englannissa sukupolven päässä katoamisesta, jollei kirkko löydä uusia tapoja saada nuoria ihmisiä kiinnostumaan toiminnastaan.
Suomessa olemme maallistumisprosessissa selkeästi Britanniaa jäljessä, mutta monet merkit kertovat siitä, että olemme matkalla luterilaisen kirkon yhteiskunnallisen roolin merkittävän kaventumisen suuntaan, jollei mitään käännöstä prosessissa tapahdu. Tarkemman pohdinnan ja teologisen tutkimuksen paikka olisi siinä, että mistä mahdollisesti johtuu, että protestanttiset kirkot näyttävät olevan nopeasti menettävänsä asemaansa useissa Euroopan maissa.
Samaan aikaa toisaalta näyttä, että katolinen kirkko olisi uuden vahvan sosiaalieettisesti suuntautuneen paavi Franciscuksen johdolla löytämässä suuntaa eteenpäin sitä viime vuosikymmenet kohdanneista välillä ylipääsemättömiltä vaikuttaneista vaikeuksista. Selvää on se, etteivät kirkot entisillä tavoilla tässä ajassa tavoita Euroopan nuorisoa vaan on löydettävä uusia keinoja sanoittaa parituhatta vuotta vanhaa sanomaa tämän ajan ihmisiä puhuttelevalla tavalla.
Pariin edelliseen kommenttiin. En ole perehtynyt erityisen syvällisesti kirkkohistoriaan. Myös Raamatun, elävän Jumalan palveleminen voi olla, kuin mikä tahansa ”uskonnollisuus”, eli ulkoista; tapoja ja tekemiskäytäntöjä. Jeesus puhuu kuitenkin läheisestä, henkilökohtaisesta ja intiimistäkin suhteesta, Isän, Jumalan ja ihmisen välillä, jonka välimies Jeesus on (1.Tim.2:5). Valtakunnasta, joka on ”sisällisesti teissä” (Luuk.17:21). Jeesuksesta puhutaan myös yleisesti kolkuttamassa ”sydämen ovella”, liittyen Ilmestyskirjan seurakunnalle tulleeseen ilmoitukseen (Ilm.3:20). Siis alunperin seurakunnalle, ei yksilölle. Silti sitä voinee Jumala laajentaa myös muuhun käyttöön, jos tilanne on saman kaltainen, sanoisinko pois poikennut olennaisesta. En tiedä onko ”kirkko” yleensä oikea käännös vai ” seurakunta”, kun Jeesus ilmoittaa Pietarille rakentavansa seurakunnan Pietarin ”kautta”, rakentaen sen itsensä perustukselle (Matt.16:18). Apostolien teot ovat varsinaisen uuden liiton seurakunnan perustus kirjoituksissa, jatkuen kirjeisiin seurakunnille ja päättyen Ilmestyskirjaan. Erilaisilla kirkoilla voi olla perimätietoa yms, mutta onko se (edes) sen arvoista kuin Raamatun mainitsemille kirjanoppineille ja fariseuksille, joiden uskon (myös uskonnollisten tapojen) lähtökohta oli kuitenkin elävässä Jumalassa, ja joiden isäksi, Jeesus mainitsi Aabrahamin (mm.Joh.8 luku). Lopuksi mainitsen, että Jumalan lapseuden kautta Jumala yksin rajaa valtakuntansa. Eräänä päivänä loppuu keskustelu ja mielipiteet. Kieli vaikenee. Niin kuin joku saarnaaja painottaa, Jumalan valtakunta on ”kuningaskunta”, englantilaisessa käännöksessä ”kingdom”. Ei demokratia. Siellä ei äänestetä. Sen Kuningas on yli kaikkien kuninkaiden ja Herra, yli kaikkien herrojen. Jeesus on todella hyvä Herra ja mielelläni rakastan Häntä ja pyrin oppimaan tekemään Hänen tahtonsa mielelläni, ilolla. (Anteeksi pitkäsanaisuuteni, ehkä jaksatte lukea).
Ihminen luo Jumalan omaksi kuvakseen.
Jumala on kaikkivaltias ja hyvä. Hän myös rakastaa ihmistä iankaikkisella rakkaudella. Ne on niin käsittämättömän suuria ajatuksia, etteivät ne mahdu pienen ihmisen käsitysten joukkoon.
Siksi usko on tärkeä ja jopa välttämätön apuväline. Mikäli tahtoo edes jossakin määrin päästä käsittämään näitä faktoja. Usko nimittäin auttaa näiden vaikein asioiden käsittämiseen huomattavasti.
Marko Sjöblom: ”Jos Jumala sanan jossakin merkityksessä on meidän isämme, niin kukahan Telluksen päällä asusteleva isä aina vastaa lapsensa pyyntöihin tai vaatimuksiin aina kuten lapsi haluaisi tai toivoisi?”
Jokainen lapsestaan välittävä isä vastaa pyyntöihin aina. Tavalla tai toisella. Jumalalta ei saa minkäänlaisia vastauksia. Vastaukset koetaan uskovan toimesta kuten halutaan. Täsmälleen samalla tavalla rukous toimii osoitti sen sitten mille tahansa jumalalle, tehosekoittimelle tai öljynsuodattimelle. Ruokoukseen uskova voi tulkita asiat juuri kuten haluaa, ja myös tulkitsee.
Marko: ”Käsitys Jumalasta jonkinlaisena kosmisena rukousvastausten arpomalaitteena tai joulupukkina on naiivi ja virheellinen.”
Arpomalaite on hyvä termi, se kuvaa erinomaisesti siitä mistä on kyse. Kuten voi odottaakin keksityltä ja mielikuvitukseen perustuvalta entiteetiltä.
Kaikki rukousvastaukset voi myös aina tulkita sattumiksi. Toimii se ihmisen mieli niinkin päin.
Sari, yliluonnollisiin ilmiöihin uskovat näkevät maailmassa ja elämässään paljon mystisiä tapahtumia. Kun yhdistelee mielessään asioita, ja haluaa uskoa niihin, kaikelle saa luotua halutessaan tarkoituksia ja taustavaikuttajia. Mitään näyttöä näiden todenperäisyydestä ei kuitenkaan ole saatu koskaan.
Jos yliluonnollisia ilmiöitä tai rukousvastauksia olisi olemassa, niistä saisi väistämättä ongittua tilastollisen poikkeaman.
Samin vastausten laatu näyttää yhä laskevan. Epäasiallisuus korostuu entistä vahvemmin. Kehottaisin miettimään, mitä järkeä tuollaisia kommentteja on lähettää. Ne eivät anna itsestäsi kovinkaan mairittelevaa kuvaa.
”Jos yliluonnollisia ilmiöitä tai rukousvastauksia olisi olemassa, niistä saisi väistämättä ongittua tilastollisen poikkeaman.”
-Jos nyt erotetaan toisistaan ”yliluonnollinen ilmiö” ja rukousvastaus, niin miten jälkimmäistä voisi tilastollisesti tutkia?
Sari, eivätkö nuo Paajasen kommentit ole sen verran asiattomia, että ne kannattaisi poistaa.
Ah, olen tottumaton blogistina…
Viimeisimmät viestit poistettu. Sami voi jatkossa käyttää asiallisempaa ilmaisutapaa.
Sari: ”Jos nyt erotetaan toisistaan ”yliluonnollinen ilmiö” ja rukousvastaus, niin miten jälkimmäistä voisi tilastollisesti tutkia?”
Jos rukouksiin on mahdollista saada vastauksia, niitä voidaan verrata laadullisesti samantyyppisiin tilanteisiin, joissa ei ole rukoiltu. Näistä sitten vain dataa kasaan ja ihmettelemään, mitä se meille kertoo.
Pyyntörukouksiin liittyen asetelma on toki sitäkin yksinkertaisempi.
Jokin kuitenkin kertoo sisälläni, että kysymykseesi oli piilotettu ketunhäntä ja seuraavaksi kerrot, ettei tällainen tutkimus ole mahdollista, koska se nyt ei vain toimi niin. Tässä tulemme jälleen oleellisen kysymyksen äärelle. Joko ilmiö toimii tai ei toimi. Jos toimii, sitä voidaan _aina_ mitata ja tilastoida tai muuten havainnoida. Sellaista ilmiötä ei ole olemassa, jota ei voida havainnoida millään tavalla. Uskovan olisi ehkä tässäkin yhteydessä hyvä tunnustaa, että kyse on lopulta vain uskosta, luulosta. Jota ei voi todistaa.
”Jokin kuitenkin kertoo sisälläni, että kysymykseesi oli piilotettu ketunhäntä ja seuraavaksi kerrot, ettei tällainen tutkimus ole mahdollista, koska se nyt ei vain toimi niin. Tässä tulemme jälleen oleellisen kysymyksen äärelle. Joko ilmiö toimii tai ei toimi.”
-Ei tarvitse tulkita niin negatiivisesti. Kyse on siitä mitä tarkoitetaan ”toimimisella”.
Ymmärrätkö mitä tarkoittaa kun sanotaan että rukous on vuorovaikutusta, ei mekaanista toimintaa. Eli miten mitataan rukouksen ”toimivuus” kun toimintaperiaate on samankaltainen kuin vuorovaikutuksessa ylipäätään? Esim kun lapsi on vuorovaikutuksessa vanhemman kanssa, tai kaksi läheistä ihmistä keskenään.
Miten mitataan ”toimivuutta”?
”Jos rukouksiin on mahdollista saada vastauksia, niitä voidaan verrata laadullisesti samantyyppisiin tilanteisiin, joissa ei ole rukoiltu. Näistä sitten vain dataa kasaan ja ihmettelemään, mitä se meille kertoo.”
-Eli avaapa nyt, vaikka esimerkin kautta, mitä tarkoitat tällä. Niin katsotaan.
Antero. Totta kai Jumala kuulee lastensa (eli uskovaisten) pyynnöt. Mutta pointti on siinä, että Isä ei tietenkään täytä KAIKKIA lastensa pyyntöjä siten kuin nämä pyytävät. Ajatellaan nyt vaikka lasta, joka haluaisi syödä älyttömän määrän suklaata ja isä joutuu eri syistä sanomaan ”ei”. Rukouksessahan on kysymys sydämen puheesta – keskustelusta – Jumalan kanssa. Koko uskonelämässähän on keskeisesti kysymys relaatiosta kahden tai useammankin todellisen persoonan välillä. Eivätkä rukousvastaukset ole vain uskovan omia tulkintoja mistä tahansa, vaikka tylkinnallinen elementti mukana onkin.
Raamatun mukaan Jumala puhuu tavalla ja toisella, sitä vain ei aina huomaa.
Toki voidaan kysyä, miksi Jumala ei aina puhu sellaisella tavalla, joka olisi meille kaikille kääntäen yksiselitteisesti selvää. Itse en kyllä iedä, miten tuolla tavalla voitaisiin ihmisille varsinaisesti puhua – meillähän on myös/erityisesti omaa tahtoa ymmärtääkin asioita.
Pohjimmiltaan kysymys kai olisi: ”Miksi (,Jumala,) minusta (tai meistä) tällaisen loit?” Itse en osaa siihen vastata.
Toinen näkökulma Jumalaan on, että Häntä kyllä tituleerataan Taivaan Isäksi; mutta mionella muullakin ”tittelillä”, joista mikään ei liene suoranainen tyhentävä määritelmä vaan kuvaus tietystä ja vain tietystä perspektiivistä.
Monet lienevät luopuneet uskosta Jumalaan, koska ovat uskoneet sellaiseen jumalaan, joka Jumala ei oikeasti ole. Kaikilla (uskovillakin) on sangen vajavainen käsitys Jumalasta ja Hänen valtasuuruudestaan. Joten ei ihme, jos Jumalaan uskomattomillakin näin on. Jumala ei sovi määritelmiin, jotka ovat aina ”maallisia”. Jo yksin Jumalan kolmiyhteys on järjellemme vaikea käsittää. Toisaalta, myös moderni fysiikka rikkoo ns. normaalin arkijärjen ymmärrystä – ja tarvitsemme matemaattisen koneiston kuvaamaan sitä, miten luonnon nykyisin uskomme tai ajattelemme ”toimivan”. Onhan ainekin toisaalta ”materiaa”, toisaalta aaltoliikettä.
Toisaalta monet ovat löytäneet uskon Jumalaan (tai myöntyneet Hänen löytämäkseen, jos niin pidetään asian parempana ilmaisuna) kun ovat luopuneet omasta mielikuvastaan (tai mielikuvituksestaan) siitä, millainen Jumala olisi. Ihmisellä on tapana luoda oma jumalansa. Jos ei ”taivaallista”, niin joku ”maallisempi jumala”, johon hän pohjimmiltaan tai/ja viimekädessä elämänsä tai kuolemansa toivon/toivottomuuden asettaa.
Meitä ihmisiä luonnehtii kyky mielikuvitykseen monella tapaa. Mielikuvitus voi osoittautua oikeaksi tai vääräksi – noin karkeasti ottaen. Täysin oikeaksi tuskin koskaan.
Oikeastaan ajassamme on yt alkanut olla asioita, joita ei voi ”todistaa” muulla kuin henkilökohtaisella kokemuksella. Niitäkin kuitenkin väitetään ”tieteellisisksi” näkemyksiksi. Tämä ei tietenkään selitä rukouksen vaikutuksen mysteerimäisyyttä.
Kaiken ”selittäminen” tai argumentointi vain yksilön kokemuksena on kuitenkin ajassamme yhä yleistyvämpi selitystrendi; miksi se ”kokemus” ei sitten kelpaisi rukouksen vaikutusten kohdalla – noin tasapuolisuuden (ei ”selitysten kelpaavuuden kaksoisstandarsien välttämisen”) vuoksi? Eihän ”sukupuolikaan” enää ole Anteron toivoman tieteellisen yleisperiaatteen pohjalta kaiketi ositettavissa joksikin tietyksi ”ulkoisen tarkkailijan” havainnointiin perustuen? (Tästä sukupuoliaiheesta ei sitten tämän enempää; tässä yhteydessä tämä ei ole kannanotto poliittiseen kysymykseen – vain esimerkki loogisuusperiaatteen ”joustavuudesta”.)
Ihan suoraan sanoen: rukous koetaan kyllä vuorovaikutuksena mutta vaikuttavuuden arvioinnin menetelmän käyttö arvioinnissa lienee joka tapauksessa haastava periaatteellisen kysymys miten teoreettinen tutkimuysongelma operationalisoitaisiin ”mitattavaksi” ilmiöksi. Selvää kuitenkin kristillisen käsityksen pohjalta on, että ”rukousautomaatti” ei ole toimiva kuvaus rukouksen voimasta.
(Ns. menestysteologian harrastajat lienevä hiukan eri mieltä?)
Jumala puhuu myös Sanansa eli Raamatun välityksellä. Se, ymmärrämmekö ”puhetta” oikein – ja milloin – on oma kysymyksensä. Oma kysymyksensä lienee sekin, olisimmeko valmiita (enemmän) noudattamaan Jumalan ”ääntä” jos kuulisimme Jumalan yksittäiskohtiasen puheen – mm. meidän synneistämme ja siis vääristä valinnoistamme ym. Mahtaisimmeko sitä kestää? Emme ainakaan yhteiskuntana tunnu enää ”sulattavan” syntisyydestä puhumista.
Vai moittisimmeko Jumalaa vähän kuin murrkuikäiset ”penskat”, joiden mielestä vanhemmat ”eivät tajuu mitään” tai ovat ”ihan kalkkikiksia” (tai joku modernimpi vastaava termi); tai sitten, että hän aina ”motkottaa”, ja ”huutaa” ihan käsittämättömistä syistä…
Jos Jumalaa tarkastellaan Isänä, tarkasteltakoon meitä myös lapsina.
Tai sitten voitaisiin pohtia, miksi Jumala ei luonut ihmisiä viisaammiksi, niin, että osaisimme kaiken jo ilman opettelua ja siihen liittyvää kipuilua? Näin kai lapset…
Ei kristinusko kaikkeen anna helppoja ja suoria vastauksia. Mielestäni kuitenkin paljon enemmän vastaukssia – ja parempia sellaisia – kuin epäusko ja epäluottomus Jumalaan.
Tiede ei korvaa (eikä kumoa) kristillistä uskoa – eikä kristillinen usko tiedettä itsessään.
Marko: ”Totta kai Jumala kuulee lastensa (eli uskovaisten) pyynnöt. Mutta pointti on siinä, että Isä ei tietenkään täytä KAIKKIA lastensa pyyntöjä siten kuin nämä pyytävät.”
No enhän minä mistään sellaisesta maininnutkaan, vaan siitä että asialleen omistautunut isä kyllä _vastaa_ kaikkiin pyyntöihin. Useat uskovat kertovat jäävänsä alituiseen ilman vastausta ja tiedän sellaisiakin uskovia, jotka lakkasivat uskomasta kun mitään vastausta ei kuulunut yhtään koskaan. Nämä ovat siis entisiä uskovia Jumalan omasta syystä. Tai sitten juuri siksi, ettei mitään rukousvastauksia ja Jumalaa ole olemassakaan.
”Nämä ovat siis entisiä uskovia Jumalan omasta syystä. Tai sitten juuri siksi, ettei mitään rukousvastauksia ja Jumalaa ole olemassakaan.”
-Minä olen usein lukenut joidenkin uskovien saamista ihmeellisistä rukousvastauksista, ja miettinyt onko se oikeasti mennyt noin ihmeellisesti.
On omiakin kokemuksia, mutta ymmärrän oikein hyvin, ja kokemuksen kautta, sen että tuntuu ettei vastausta tule.
Ehkä ei kannata uskoa tai olla uskomatta rukousvastauksiin nojautuen pelkästään toisten kertomuksiin. Aina voi kokeilla itse.
Ja kuten sanoin, rukouksen varsinaisena tarkoituksena on se, että rukoilijan ja Jumalan välinen suhde lujittuu, ja rukoilija muuttuu ja kasvaa ihmisenä ja uskovana. Vastaukset pyyntöihin ja toteutetut toiveet ovat sitten siunausta kaiken päälle.
Kiitos ensinnäkin Anterolle siitä, että haastat meidän uskoamme kaikkein keskeisimmissä asioissa.
Toisekseen se mikä jo aiemmin tuli esiin, että kaikki rukousvastaukset voidaan selittää sattumiksi.
Lisäksi se periaate, että Jumala on salattu ja emme voi löytää pienintäkään todistusaineistoa Hänen vaikutuksestaan missään. Sellaista, jolla voisi todistaa sinulle Jumalan vastaavan rukouksiin. Tänään löysin kuitenkin yhden vastauksen Jesaja 44:18.
Käsitän tuosta kohdasta että:
Ihminen kykenee yhtä helposti sulkemaan silmänsä, kuin sisäisetkin silmänsä ja myös sydämensä Jumalalta. Jos sydämen avaa Jeesukselle, niin Hän lupauksensa mukaan tulee sinne asumaan Henkensä kautta. Silloin avautuu hengelliset silmät käsittämään rukousvastausten olemassaolon.
Toinen, joka pitää sydämensä suljettuna Jeesukselta ei tietenkään voi havaita mitään tavatonta.
Sydämen avaaminen Jeesukselle on se avain, jonka avulla nämä hengelliset asiat on mahdollista käsittää.
Vain Jeesus kykenee antamaan tyydyttävän vastauksen sinänsä hyviin kysymyksiisi. Minun on turha etsiä tieteellistä todistetta sinulle, vaikka mielelläni sellaisen esittäisin. jos voisin. Jos kuitenkin löytyisi jokin todiste, niin siitä seuraisi heti se ettei Jumala voisi enää olla Jumala.
Kiitos kiitoksista. 🙂
Tässä yhteydessä tulee mieleen kysymys, että miksi uskon asioiden pitää olla niin maan perusteellisen vaikeita. Siis siitä näkökulmasta, että Jumala on salannut itsensä ja rukouksetkin toimivat miten toimivat, jos toimivat. Mikä hyöty tällaisesta salauskuviosta on ihmiselle, pelastukselle ja Jumalan suunnitelmalle?
Todistaminen ei vakuuta, jollei todistusta oteta vastaan. Jos sydän on suljettu niin sitähän ei toinen voi avata. Kunkin on tehtävä se itse. Jeesus sanoikin, että hän kolkuttaa ovella ja odottaa että joku avaa.
Jokaisen joka on uskoon tullut on pitänyt itse avata sydämensä ovi. Sillä jonka sydän on auki Jumalalle on hyvä yhteys Hänen kanssaan. Synti ja syyllisyys estää tämän yhteyden toimimisen. Este pitää saada pois kunkin sydämeltä ja siksi Jeesus tuli maailmaamme. Toisessa paikassa Jesajaa on sanat: ”onko Herran käsi lyhyt auttamaan, tai korva kuulemaan. Ei, vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalasta , niin ettei hän kuule.”
Kristillisen käsityksen mukaan ihmisen hyvyys merkitsee toimimista Jumalan tahdon mukaisesti ja vastaavasti pahuus merkitsee toimimista Jumalan tahtoa vastaan. On loogisesti ilmeistä, että Jumala ei toimi omaa tahtoaan vastaan. Tästä seuraa, että Jumala siis on täydellisesti hyvä. Maailmassa tapahtuu kyllä paljon pahaa. Huomattava osa tuosta pahasta johtuu ihmisten pahuudesta, siis kapinasta Jumalan tahtoa vastaan. Jumala on nähnyt hyväksi luoda tähän maailmaan olennon, ihmisen, joka pystyy ainakin joissakin rajoissa kapinoimaan Jumalaa vastaa, toisin kuin muut eliöt. Jumalan kaikkivaltius ilmenee siinä, että hän tästä huolimatta lopulta saa hyvän tahtonsa toteutumaan. On kuitenkin semmoista ihmisen pahaksi kokemaa kärsimystä, joka ei johdu ihmisten toiminnasta, kuten esim. monet luonnononnettomuudet. Se, miksi Jumala ei ole luonut tätä maailmaa täysin turvalliseksi jää lopulta selvittämättä. Kristittyinä uskomme kuitenkin siihen, että odottamassamme ”tulevan maailman elämässä” (Nikean tunnustus) ei ole minkäänlaista kärsimystä.
Toki Jumalalta voisi odottaa paljon parempia todisteita, kuin meikäläisten sekunda todistukset . Jostain kumman syystä Hän on jättänyt asian täysin meidän huoleksi.
Oivalsin juuri sen, että rukousvastaukset kuuluvat Jumalan salattuun olemukseen. Nehän ovat aina ihmeitä. Vain usko näkee ihmeet rukousvastauksina. Muille ne on ihmeellisiä sattumia.
”Siis siitä näkökulmasta, että Jumala on salannut itsensä ja rukouksetkin toimivat miten toimivat, jos toimivat.”
-Tänään Radio Deissä Eero Junkkaala kertoi ateistista, jolta oli kysytty mitä hän sanoisi Jumalalle, jos nyt kuolisi ja huomaisi, että Jumala onkin todellinen.
Ateisti oli vastannut, että ”ei ollut kylliksi todisteita”.
Eero sanoi miettineensä vastausta ja halunneensa sanoa tälle ateistille, että ”todisteita on riittävästi niille, jotka haluavat uskoa, mutta ei niin paljon, että kaikkien olisi pakko uskoa.”
Itse olen asiaa myös joskus miettinyt, että olisiko Jumalalta viisaasti tehty järjestää sellainen ihme tai ihmeitä, että kaikki varmasti uskoisivat. Tulin siihen tulokseen, että se ei olisi viisasta, eikä mahdollista.
Jos ja kun ihmeitä on kaikessa olemassaolossa ja ympärillämme, niistä tulee ”tavallisia”, ja jos taas tapahtuu jotain harvinaista, se muuttuu aikaa myöten legendanomaiseksi, ja jää joka tapauksessa uskon asiaksi…
Minulla olisi Jumalalle paljon muutakin sanottavaa. 🙂
Mutta tottahan nyt toki Jumalan olisi mahdollista päättää todistaa itsensä jokaiselle vastaanpanemattomasti. Kaikkivoivalle entiteetille asia ei tuottaisi mitään ongelmia. Eikä sen tarvitsisi olla millään tavalla riippuvaista ajan kulumisesta. Sen kuin tekee saman tulevillekin polville.
Mielenkiintoista on, miksi uskova pitää asiaa mahdottomana ja epäviisaana.