Britannia on ”jälkikristillinen maa”, mikäli oli uskominen Canterburyn emeritusarkkipiispa Rowan Williamsia. Williams otti brittiläiselle Sunday Telegraph lehdelle viime lauantaina antamassaan haastattelussa kantaa pääministeri David Cameronin pääsiäisen aikana esittämään näkemykseen, jonka mukaan Britannia saattoi yhä luottavaisesti todeta olevansa kristitty maa.
Pääministeri Cameronin pääsiäislausuntoa on Britanniassa ehditty sekä kiittää että paheksua. Ryhmä maan tiedemaailman ja älymystön edustajia julkaisi pääministerille osoitetun avoimen kirjeen, jossa he paheksuivat Cameronin lausuntoa ja näkivät, että anglikaanisen kirkon perustuslaillisesta asemasta huolimatta kirkon ja uskonnon merkitys saarivaltiossa on vähentänyt niin merkittävästi, että on liioiteltua puhua ”kristitystä maasta”. Tukea Cameron saanut on muun muassa Canterburyn nykyiseltä arkkipiispalta Justin Welbyltä, joka totesi blogissaan, että on historiallinen tosiseikka, että niin Britannian laki, etiikka kuin kulttuurikin perustuu kristinuskoon.
Sunday Telegraphin haastattelussa Justin Welbyn vuonna 2012 eläkkeelle jäänyt edeltäjä Rowan Williams arvioi, ettei Britannia ole enää kristitty maa, koska laajan uskonnon harjoituksen aika on ohi. Hän kuitenkin tarkensi, ettei välttämättä tarkoittanut jälkikristillisellä ei-kristillistä maata, koska näkee, että Britannian kulttuuriperimä perustuu yhä selkeästi kristillisiin arvoihin.
Nykyisen Canterburyn arkkipiispan ja hänen edeltäjänsä hieman erilaiset lähestymisnäkökulmat siihen, että mikä on kristinuskon asema tämän päivän Britanniassa varmasti takaavat sen, että jo pidemmän aikaa käyty keskustelu aiheesta saarivaltakunnassa jatkuu. Viime vuoden marraskuussa Rowan Williamsin edeltäjä emeritusarkkipiispa George Carey arvioi, että kristinusko on Englannissa sukupolven päässä katoamisesta, jollei kirkko löydä uusia tapoja saada nuoria ihmisiä kiinnostumaan toiminnastaan.
Suomessa olemme maallistumisprosessissa selkeästi Britanniaa jäljessä, mutta monet merkit kertovat siitä, että olemme matkalla luterilaisen kirkon yhteiskunnallisen roolin merkittävän kaventumisen suuntaan, jollei mitään käännöstä prosessissa tapahdu. Tarkemman pohdinnan ja teologisen tutkimuksen paikka olisi siinä, että mistä mahdollisesti johtuu, että protestanttiset kirkot näyttävät olevan nopeasti menettävänsä asemaansa useissa Euroopan maissa.
Samaan aikaa toisaalta näyttä, että katolinen kirkko olisi uuden vahvan sosiaalieettisesti suuntautuneen paavi Franciscuksen johdolla löytämässä suuntaa eteenpäin sitä viime vuosikymmenet kohdanneista välillä ylipääsemättömiltä vaikuttaneista vaikeuksista. Selvää on se, etteivät kirkot entisillä tavoilla tässä ajassa tavoita Euroopan nuorisoa vaan on löydettävä uusia keinoja sanoittaa parituhatta vuotta vanhaa sanomaa tämän ajan ihmisiä puhuttelevalla tavalla.
Vierastan ajatusta, että joku maallinen liitto ottaa kantaa uskonnollisen yhdyskunnan vihkikaavan muuttamisen puolesta.
Miksi protestanttiset kirkot menettävät vauhdilla Euroopassa asemiaan?
Yksi vastaus voisi olla se, ettei moderni (protestanttis-luterilainen) teologia anna kirkon historialle mitään arvoa.
Lutherin oma näkemys oli se, ettei kirkon historian yksimielistä todistusta vastaan pidä asettua. Moderni protestanttinen teologia, ja sen mukana protestanttiset kirkot Euroopassa, taas eivät anna kirkon pitkän historian yksimielisimmillekkään todistuksille mitään arvoa. Kaikki käy, kunhan se vain on ajan hengen kanssa linjassa.
Tämä on melko ohut kristinuskonkäsitys, siksi en pidä kovin suurena ihmeenä, jos kirkon historialle arvoa antavat katolinen ja ortodoksinen pitävät asemansa, mutta protestanttinen ”lahko” pikku hiljaa näivettyy.
Suomesta on tullut järkikristillinen maa. Täällä on järkevää olla kirkon jäsen, koska saa uskoa mitä vain. Kunhan se on omasta mielestä järkevää. Tämämmöistä järkevää uskoa Luther ei opettanut. Eiköhän uskon tulisi näkyä jollain muotoa myös elämässä, eikä vain järjen päätelmissä. Kirkko on laiminlyönyt tämän puolen opetuksestaan. Niinpä tästä laiminlyönnistä joudutaan nyt maksamaan kova hinta. Kirkko on menettänyt suolastaan maun. Joten eipä ihme jos monet sen nyt hylkää.
Ohhoh, Sarin oma blogiteksti. Harvinaista tavaraa. 🙂
Oletatko siis, että Jumala ei kerro Raamatussa ”omalla suullaan” omasta raakalaismaisuudestaan? Ja jos kertoo, miten ne kohdat pitäisi unohtaa ja miksi?
No, voit antaa esimerkkikohdan. Niin katsotaan sitten 🙂
Olen siis ajatellut ja tutkinut asiaa, ja kokemukseni ja näkemykseni on, ettei sellaisia kohtia ole. Haastaa saa.
Mitä Sari tuumaat siitä, että Jeesus sanoi olevansa Jumala. Aikamoinen ristiriitahan siinä on kun yrittää Jumalakuvaa luoda VT: n tekstien pohjalta. Jeesuksen kautta minä olen oppinut Jumalan tuntemaan. Hänen puoleensa on aina pulassa ollessaan hyvä kääntyä. Aina on jelpitty yllättävällä tavalla.
Tämä on myös aikamoisessa ristiriidassa sen kanssa, kun aikaisemmin kirjoitin blogin rukouksiin liittyen ja minulle kerrottiin, ettei se noin toimi.
Toisaalta sitten kyllä todettiin, että voi se noinkin toimia, mutta ei silleen kuitenkaan.
Uskovat eivät näytä itsekään tietävän, miten rukous toimii. Toimii jos toimii, ja jos ei toimi, niin sekin on osoitus toimivuudesta. Tulee mieleen venäläinen teknologia.
Antero. Rukouksessa on omat lainalaisuutensa. Jos toimii niiden mukaan, niin tuloksia alkaa nähdä.
Rukous on kuin valtava voimavirta, jonka saa käyttöönsä. Sitä ei voi käyttää miten vain mieleen sattuu juolahtamaan. Niinhän on voimakkaiden sähkövaraustenkin kanssa. Emme niillä mene leikkimään.
Niihin on suhtauduttava suurella kunnioituksella. Rukousta on jopa uskoville vaikea opettaa saatikka sitten muille. Aika harva uskova näyttää tuntevan rukouksen suuria salaisuuksia. Sen näkee siinä, että kun rukousta opetetaan jossain, niin vain harvat tulevat kuulemaan. Aika harvat elävät jatkuvassa rukousyhteydessä Jeesuksen kanssa.
Pekka Sari varmaan vastaa. Minäkin yritän. Jumalan taloudenhoidossa ( tätä nimitystä käytetään yleisesti pelastus-suunnitelmasta, sovituksesta) on eri kausia. 1. vt: Isän kausi, 2. Ut Pojan, 3. Kirkon kausi, Pyhän Hengen aika. Vt:n teksteissä löydämme jos ollenkaan Poikaa, enhä muutamissa kohdin.
Antero:” Uskovat eivät näytä itsekään tietävän, miten rukous toimii. Toimii jos toimii, ja jos ei toimi, niin sekin on osoitus toimivuudesta. Tulee mieleen venäläinen teknologia.”
Mitä ajattelet sitten siitä, että me jota rukoilemme kolmiyhteistä Jumalaa emme ikinä saa nähdä, häntä. Eivät edes enkelit ja seraffit ole ikinä Häntä nähneet. Miten Jumalan kolmas persoona ei ikinä näyttäydy ja on samaan aikaan läsnä ( ontologisesti) kaikissa kristityissä? Miksi rukous ei tule kuulluksi ja miksi pitää pyytää samaa asiaa 30 vuotta, eikä tule kuulluksi onko Jumala kuuro?
”Jeesuksen kautta minä olen oppinut Jumalan tuntemaan.”
-Tietenkin. Jeesuksessahan Jumala ilmestyi ihmisille, ja Jeesus oikaisi monia vääristyneitä käsityksiä siitä millainen Jumalan uskottiin olevan.
Jeesuksen sanat ja Jumalan omat sanat profeettojensa kautta. Niiden perusteella muodostan käsitykseni siitä millainen Jumala on.
Myös se mitä Jeesus teki, ja mitä hän oli ja on. Hän näytti meille Jumalan, ja Jumala on hyvä.
”Uskovat eivät näytä itsekään tietävän, miten rukous toimii. Toimii jos toimii, ja jos ei toimi, niin sekin on osoitus toimivuudesta. Tulee mieleen venäläinen teknologia.”
-Mitähän mahdoit väittää tai olettaa rukouksesta… Tai miten sen sinusta pitäisi ns. toimia.
Rukouksen varsinainen tarkoitushan on se, että ihminen itse muuttuu, kun on yhteydessä Jumalaan. Se ei ole tilauslomake.
Sari: ”Rukouksen varsinainen tarkoitushan on se, että ihminen itse muuttuu, kun on yhteydessä Jumalaan. Se ei ole tilauslomake.”
Monet uskovat silti suhtautuvat siihen kuin joulupukin toivelistaan. Se ei taida asian kieltämällä miksikään muuttua.
”Monet uskovat silti suhtautuvat siihen kuin joulupukin toivelistaan.”
-Varmasti näin on. Mutta silloin se on ymmärretty väärin.
Miten voit olla asiasta varma ja mitätöidä muiden kokemuksen uskosta ja rukouksesta?
Nähdäkseni kyse ei ole ”kokemuksesta”. Eikä kaikki määrity sen kautta miten se koetaan.
Kristityn tulee etsiä Jumalan tahtoa ja tarkoitusta. Jos näkee Jumalan pelkästään ikäänkuin joulupukkina, jolle rukouksessa esitetään toiveita ja pyyntöjä, niin eikö sinustakin sellainen kuva Jumalasta jää aika pinnalliseksi? Samoin rukouksesta.
Koska Jumala on olemassa, on olemassa myös totuus siitä mitä hän tahtoo, ja millaiseksi hän on asiat, kuten rukouksen, tarkoittanut. Kokee tai kuvittelee ihminen mitä tahansa.
Miksi olen varma? Koska Jumalan sanat ja ilmoitus itsestään Raamatussa, profeettojen ja Jeesuksen todistuksen kautta. Jeesus opetti, että meidän tulee rukoilla Jumalaa hänen nimessään, ja Jumalan tahdon mukaisesti. Ei luetellen, mitä itse satumme kulloinkin haluamaan.
Sari: ”Nähdäkseni kyse ei ole ”kokemuksesta”.”
Eiköhän uskossa ole kysymys käytännössä ainoastaan kokemuksesta. Raamattu on vain väline siihen mistä kokemus juontaa.
”Jos näkee Jumalan pelkästään ikäänkuin joulupukkina, jolle rukouksessa esitetään toiveita ja pyyntöjä, niin eikö sinustakin sellainen kuva Jumalasta jää aika pinnalliseksi? Samoin rukouksesta.”
Yksinkertaistat turhaan. Tietenkään kyse ei tarvitse olla pelkästään tuosta, vaikka osa rukoukseen liittyvistä ilmiöistä ymmärrettäisiinkin niin että Jumalalle voi esittää toiveita ja niille on lupa odottaa toteutumista. Pyyntörukous on ihan yleisesti käytössä oleva kristillinen termi.
”Koska Jumala on olemassa”
Argumentointivirhe. Jumalaa ei ole todistettu missään, koskaan.
”…on olemassa myös totuus siitä mitä hän tahtoo, ja millaiseksi hän on asiat, kuten rukouksen, tarkoittanut.”
Argumentointivirheestä johdettu virheellinen johtopäätös.
”Miksi olen varma? Koska Jumalan sanat ja ilmoitus itsestään Raamatussa, profeettojen ja Jeesuksen todistuksen kautta.”
Tämä on vain oma tulkintasi asiasta. Aivan yhtä arvokas kuin kenen muunkin uskovan tulkinta, jotka ovat mielestäsi vääriä.
Tässä todistetaan vain taas sitä samaa ilmiötä josta olen jaksanut muistuttaa toistuvasti. Kaikki uskovat kuvittelevat omaavansa sen oikean tavan uskoa ja tulkita Raamattua. Niin sinäkin. Ja ne jotka eivät ole kanssasi samaa mieltä, ovat väärässä. Tämä johtaa siihen, että kaikki uskovat ovat väärässä.
”Eiköhän uskossa ole kysymys käytännössä ainoastaan kokemuksesta. Raamattu on vain väline siihen mistä kokemus juontaa.”
-Noh, sanoisin, että omassa tapauksessani, siinä miksi olen _teisti_ on kyse ensin loogisesta päättelystä. Tai siitä minkä katson olevan loogista päättelyä. Tästä käyn mielelläni debattia, jos on eri näkökulma siitä mikä on loogista.
Kokemuksiin ja tuntemuksiin tarrautumisesta usein juuri varoitetaan. Niitä on jos on, mutta usko ei voi olla niiden varassa.
”Jos näkee Jumalan pelkästään ikäänkuin joulupukkina, jolle rukouksessa esitetään toiveita ja pyyntöjä, niin eikö sinustakin sellainen kuva Jumalasta jää aika pinnalliseksi? Samoin rukouksesta.”
Antero: ”Yksinkertaistat turhaan. Tietenkään kyse ei tarvitse olla pelkästään tuosta, vaikka osa rukoukseen liittyvistä ilmiöistä ymmärrettäisiinkin niin että Jumalalle voi esittää toiveita ja niille on lupa odottaa toteutumista. Pyyntörukous on ihan yleisesti käytössä oleva kristillinen termi.”
-Tämä on toki aivan totta. Mutta silti rukouksen varsinainen pohja, perusta, ja funktio on Jumalan ja ihmisen välisessä yhteydessä, vuorovaikutuksessa. Ja siinä, että ihminen etsii Jumalan tahtoa. Siksi Jeesus puhui siitä, että on rukoiltava Hengessä ja totuudessa, ja hänen nimessään. Siis siten, että pyynnön esittäjänä voisi olla Jeesus.
Rukous on siis vuorovaikutusta. Siksi sitä ei voi myöskään arvioida ”hoitomuotona” sairaiden puolesta rukoiltaessa.
”Koska Jumala on olemassa”
”Argumentointivirhe. Jumalaa ei ole todistettu missään, koskaan.”
-Ei se ollut argumentti, vaan väite 🙂 Tästä juuri voi keskustella sen logiikan osalta. Ateistisessa maailmankuvassa ei ole logiikkaa. Ja tämäkin on väite, jonka voi kumota osoittamalla että on.
”…on olemassa myös totuus siitä mitä hän tahtoo, ja millaiseksi hän on asiat, kuten rukouksen, tarkoittanut.”
”Argumentointivirheestä johdettu virheellinen johtopäätös.”
-Johdonmukainen kuitenkin. Siltä pohjalta ajateltuna, että Jumala on olemassa.
”Miksi olen varma? Koska Jumalan sanat ja ilmoitus itsestään Raamatussa, profeettojen ja Jeesuksen todistuksen kautta.”
Antero: ”Tämä on vain oma tulkintasi asiasta. Aivan yhtä arvokas kuin kenen muunkin uskovan tulkinta, jotka ovat mielestäsi vääriä.”
-Entä sinun tulkintasi?
”Tässä todistetaan vain taas sitä samaa ilmiötä josta olen jaksanut muistuttaa toistuvasti. Kaikki uskovat kuvittelevat omaavansa sen oikean tavan uskoa ja tulkita Raamattua. Niin sinäkin. Ja ne jotka eivät ole kanssasi samaa mieltä, ovat väärässä. Tämä johtaa siihen, että kaikki uskovat ovat väärässä.”
-Pöh. Minä etsin dialogia, haastetta. Vaihtoehtoista ajattelutapaa, joka perustellaan johdonmukaisesti. Onko sinulla esittää sellaista, vai vain huomautuksia ja muistutuksia?
”Kaikki uskovat kuvittelevat omaavansa sen oikean tavan uskoa ja tulkita Raamattua. Niin sinäkin. Ja ne jotka eivät ole kanssasi samaa mieltä, ovat väärässä.”
-Tarkoitan sitä, että luonnollisesti kaikki ajattelevat olevansa oikeassa. Luterilaiset, helluntailaiset ja muut kirkkokunnat ja yksittäiset uskovaiset. Ja pidän tärkeänä, että näistä asioista, kuten mm. rukouksesta käydään keskusteluja ja debatteja myös uskovien kesken, ja kukin perustelee niinkuin mielestään parhaiten kykenee.
Parasta on, jos ei lukittaudu niin oikeassaolemiseensa (paraskin sanomaan, mutta täytyy käydä tässäkin asiassa edelleen koulua) ettei halua kuulla toisten perusteluja tai verrata niitä omiinsa.
Kiitos, Sari W, hyvästä tekstistä. Lähdetäänpä tässä rukousasiassa liikkeelle Jeesuksen opetuksesta: ”Rukoilkaa te siis näin: Isä meidän, joka olet taivaissa…” Jos Jumala sanan jossakin merkityksessä on meidän isämme, niin kukahan Telluksen päällä asusteleva isä aina vastaa lapsensa pyyntöihin tai vaatimuksiin aina kuten lapsi haluaisi tai toivoisi? Ja toisaalta: eiköhän isä kuitenkin toivo myös kommunikaatiota lapsensa kanssa, vaikka antaisi esimerkiksi pyyntöön kielteisen vastauksen? Käsitys Jumalasta jonkinlaisena kosmisena rukousvastausten arpomalaitteena tai joulupukkina on naiivi ja virheellinen.
” Käsitys Jumalasta jonkinlaisena kosmisena rukousvastausten arpomalaitteena tai joulupukkina on naiivi ja virheellinen.”
-Nimenomaan. Rukouksesta on täällä ollut blogia ja keskustelua erikseen, ja siitä Jeesuskin puhui ja opetti.
Toisinaan se mitä pyydämme rukouksessa voi ollakin se ”kivi” tai ”skorpioni”, jota Jumala ei tahdo antaa. Siksi pääpaino ja ratkaiseva tekijä ei voi olla se mitä pyydämme, vaan minkä Jumala katsoo olevan meille parhaaksi.
Antero hyvä,
Jumalan olemassaolo ei riipu kokemuksestamme.
Se, ettei Jumalan olemassaoloa tai Jumalan olemassolottomuutta ei voi todistaa, ei suinkaan määrittele tai määrää tai ratkaise Jumalan olemassaolon todellisuutta.
Kokemuksia taas on paljon, erilaisia; niitä on ollut ja uusia syntyy. Kokemusten todellisuudesta ei voi todistuksenomaisesti päätellä Jumalan olemassololoa eikä olemassaolemattomuuttakaan. Kokemus voi johtaa oikeaan tai väärään. Jonkun asian sanominen ”vääräksi” ei mitätoi ”toisenlaista kokemusta”. Tässä suhteessa aikamme tuntuu ”käyttäytyvän” perin oudosti ja epäjohdonmukaisesti. Näin ainakin minun – ja monen muun – kokemukseni sanoo.
Kokemuksesta on tullut ikäänkuin tapa määritellä todellisuus. Kokemukseen vaikuttaa se, miten haluaisimme tai toivoisimme asioiden olevan – tai miten pelkäämme niiden olevan.
Kaikki evidenssimme perustuu luottamukseen johonkin, jota emme lopulisesti kykene todistamaan. Valtataistelu(a) on siitä, mikä tai mitkä ovat meidankin ”aikamme ”virallisesti hyväksytyt” – tai peräti sallitut premissit. Tai joissain asioissa yksikkömuodossa premissi.
Usko Jumalaan – edes luoja-jumalaan – ei tee uskosta kristillistä uskoa. Jumalalla ja jumalalla on eroa.
Uskonto taas ei ole sama kuin usko.
Jumalauskosta on erilasiia kokemuksia – Jumalaan uskomattomuudesta on myös moniniaisia kokemuksia.
Mielenkiintoinen kirjoitus! Sarin ajattelussa on logiikkaa. Odotan itseäni viisaampien kommentteja.
Selvästi jotkut (uskovaiset) haluavat nähdä Jumalan pelkästään hyvänä. Se lienee uskon ydin ja pitää yllä uskoa. Muutenhan usko olisi turha. Tietynlaista sokeutta tarvitaan. Rakastuneetkin ovat sokeita toistensa vioille, kunnes totuus särkee illuusion.
Parisuhteessa useinmiten katsotaan täydellistymistä eri sfääreissä tyydytyksen saamista varten on se turvallisuutta, kompensaatiota, uuden hakemista, tai muuta vastaavaa.
Kristinusko tarjoaa edellisen samat Kirkkomme todistuksella.
Kirkkomme on luotettava kun jäsenyytemme tulee maksuun kasteen kautta jo ensimmäisten tilien jälkeen.
Miksi kirkkomme ei vaadi avion konsensukseen hakeneiden pareille avioehtosopimuksen näyttämistä ennen kirkollista vihkimistä jolloin sen validiteetti tulee voimaan papin Aamenen jälkeen.
Kovin helppoa, ja yksinkertaista, mutta kirkollinen kausaliteetti ei edellistä halua toimituksien varjelemiseksi.
Elämämme on jokaisen läsnä olevan päivän hetkissä ja sen kudelmissa. Eivät ne ole tunnistamattomsssa tulevaisuudessa, vaan arkielämän preesensissä. Kun kirkkomme todistaa muuta on se Ihmisen Eksistenssin väärinkäyttöä mikä tulisi olla kiellettyä epäasiallisena pakottamisena konformaatioon laiminlyömällä Ihmiset hyvät kyvyt arkensa hallitsemiseen.
Jumala uskoni mukaan siunaan Ihmisen joka EnTheos merkityksessä haluaa Herraamme lähentyä. Tässä on kyse vuoropuhelusta missä harjaantumalla pääsee eteenpäin.
Niin,
Mitä on käsite ”pelkästään hyvä” tarkemmin määriteltynä?
Joskus ns. paha voi saada aikaan ns. hyvää. Onko siinä tapauksessa tuo ”pahja” oikeasti pahaa vai hyvää?
Onko se, että ”paha saa palkkansa” hyvää? Onko anteeksiantamus hyvää vai pahaa (jotkut pitävät sitä epätasa-arvoisena tai vain ”kristillisenä hapatuksena”)?
Hyvästä ja pahasta tunnutaan olettavan yleisesti, että jonkinlainen ehdoton hyvyys ja pahuus olisi olemassa – vaikka sitä ei (ääneen9 myönnettäisikään. Muussa tapauksessahan niistä kiistely lienee jonninjoutavaa ajanvietettä tai valtataistelua.
Hyvä blogi!
Raamatusta löytyy Jumalan tahto, Totuus ja Armo.
Kirjoitusten Jumala on myös Itse sovittanut ihmisen synnin Kristuksessa, koska ihminen ei siihen kykene. Hän lähetti Poikansa, jotta me Hänen kauttaan saisimme sovituksen.
Tämä kaikki on tapahtunut täällä maapallolla ja tämän maailman ajanlaskun aikana.
Tästä myös Apostolit todistivat silminnäkijöinä.
Kristus luettiin synnintekijöiden joukkoon ja uhrattiin synnittömänä, jotta ihminen saisi sovituksen Jumalan tahdon mukaan. Tämä mysteeri on ylpeitä vastaan, niitä, jotka vastustavat Jumalan tahtoa pelastaa ihminen yksin Kristuksen kautta.
Kristitty rukoilee Jumalaa Kristuksessa, eläen itse Jumalan Armosta.
Aloitus oli todella hyvä ja hyväntahtoinen pohdiskelu, monessa kohdassa voin olla samaa mieltä, mutta valitettavsati kaikki meni jeesusteluksi kommenteissa.
Uskon Raamatun kokonaisuuden olevan Jumalan Hengen innoittama ja Jumalan itsensä valvovan sanaansa (2.Tim.3:16) (Ps.127:1 ym.). Jumalan Henki avaa sanansa (myös ”yksinkertaiselle”) (Ps.119:130). Mielestäni on hyvä lähestyminen mainitsemasi, kuka kirjoittaa, kenelle, mihin tilanteeseen, niin kuin tietoa on saatavana. Silti sanaa on lähestyttävä myös ”kirjoitettu on” ymmärryksellä, pois selittämättä. Esim kirjeet seurakunnille ovat myös meille säilytetty (edelleen 2.Tim.3:16).
Terveintä on Herran kanssa, lukea juuri Raamatun kokonaisuutta ja kysyä Häneltä. Olen Raamatun lukemisessani mainitsemassasi Vanhan testamentin teksteissä. Ajattelen itse, että siellä erityisesti tulee ilmi mitä merkitsee se että Jumala on Pyhä (etsi myös tästä tietoa Raamatusta!). Jumalan pyhyys ei ole muuttunut, kun Jumala toimii uuden liiton kautta; sitä silti ei pidä sivuuttaa. (Mal.3:6) (Hepr.13:8). Minusta vaan näyttää siltä, että Jumala etääntyy meistä, kun vähättelemme sitä, että kysyisimme Jumalalta/Jumalan sanalta neuvoa elämässämme, vaikka se kipeää joskus tekeekin. Jeesus on täynnä armoa ja totuutta; ne ovat aina rinnakkain. Koen Raamatun olevan laajemmaltikin minulle elämäni tärkein peili. Jokaisen on aikanaan tehtävä tili itsestään Jumalan edessä. Myös minun. Jumala vaatii tulevina päivinä tilille esim. Sanansa julistajia, kuten Aaronin poikia, joille oli erityisen tehtävän uskonut (3.Moos.10) (Luuk.12:48). Parasta on rukoilla sananjulistajien puolesta ja pyrkiä itse kasvamaan Herran Jeesuksen tuntemisessa. Joh.3:16, on todella hyvä sanankohta, se vaatisi selittämistä, jakeita ympärilleen ja uskossa vastaanottamista. Siunausta!
Tuon tähän sellaisen näkökulman, joka tietysti herättää keskustelua.
Kirkon alkulähde ei ole Raamattu, vaan pyhä perimätieto ( traditio). Ne jotka torjuvat kirkon perimätiedon ja luulevat Raamattua kirkon alkulähteeksi erehtyvät. Ensimmäisten vuosikymmenten aikana kirkolla ei olut uutta testamenttia, vaan traditio ( 2 tess 2:15). Traditio kattaa siis koko kirkon elämän, niin täydellisesti, että Raamattukin on vain yksi sen muodoista. Pyhä Raamattu ei ole syvempi eikä tärkeämpi kuin perimätieto, vaan se on perimätiedon eräs muoto.
Kyllä, ja katolisuudessa juuri ymmärretään tätä edellä mainittua perintöä tietona mitä muille ei avata.
Onko sitten miten kristillistä en tiedä.