Euroopan kirkkojen konferenssin yleiskokouksen pitopaikaksi valikoitui Budapest sen varsin keskeisen sijainnin, keskimääräistä edullisemman hintatason ja uskottavien fasiliteettien vuoksi. Nyt kun yleiskokous on liki kulkenut päätökseensä, voidaan sanoa valinnan olleen varsin onnistunut. Aurinko säteili ja Tonava oli etenkin iltavalaistuksessa lumoavan kaunis.
Unkari on ollut uutisissa viime aikoina varsin ikävissä merkeissä liittyen ongelmiin demokratiassa, sananvapaudessa ja antisemitismin yltymiseen. Nyt oli tilaisuus pyrkiä vakuuttamaan meitä muita eurooppalaisia, etteivät asiat ole niin huonosti kuin luullaan. Ainakin mitä tulee kokousjärjestelyihin ja puitteisiin sekä ystävälliseen vieraanvaraisuuteen oli tulos onnistunut. Kokouksessa puheenvuoron käyttänyt Unkarin hallituksen ministeri, joka on myös pappi ja ekumeeniseen liikkeeseen vuosien varrella osallistunut, kertoi pyrkimyksistä edistää Unkarin romanien koulutusta, työllisyyttä ja osallisuutta. Näyttää siltä, että tällä osa-alueella Unkari toden totta on onnistunut naapureitaan paremmin.
Suomalaisesta näkökulmasta hienoa oli paitsi se, että huoliamme ja korjausehdotuksiamme otettiin huomioon konferenssin perussääntöä uudistettaessa myös se, että saimme ehdokkaamme puolitettuun hallintoneuvostoon (Governing Board). Ensisijainen ehdokkaamme Tapani Rantala ei tosin kiintiösyistä mahtunut listalle, mutta saimme läpi yhtä kaikki erinomaisen edustajan: dekaani, professori Aila Lauhan, joka on toiminut muutaman vuoden konferenssin kirkko ja yhteiskunta-komission jäsenenä ja tuntee kylmän sodan ajan ekumeenisen kentän nykytilanteen taustana erinomaisesti. Hallintoneuvosto tarvitsee hänen hallinnollista ja talousasioiden sekä ekumenian tuntemustaan kipeästi pannessaan täytäntöön uudistettua perussääntöä, niin että se palvelee konferenssin toiminnan uudistumista ja hyvien osa-alueiden säilymistä ja kehittämistä.
Ruotsin kirkon ehdokas hallintoneuvostoon Karin Burstrand oli jäämässä ilman paikkaa, mutta ruotsalaiset keräsivät nimilistan, jota myös Suomen ehdokkaat tukivat, ja niinpä äänestyksessä tuomiorovasti Karin Burstrand syrjäytti tanskalaisten ehdokkaan pastori Kristian Roar Pedersenin. Tämä oli kohtuullista myös siitä näkökulmasta, että tanskalaiset eivät ole jäsenmaksussaan yltäneet heille asetettuun reiluun osuuteen, kun taas ruotsalaiset ovat suomalaisten tavoin maksaneet yli oman osuutensa. Yleiskokouksen järjestelykomitean pj:n mukaan suomalaisten taloudellinen tuki ja lojaalisuus tekivät mahdolliseksi tämän yleiskokouksen järjestämisen ylipäätään.
Summa summarum: voimme olla tyytyväisiä ja jatkaa luottavasti työtä. Nyt huomio kiinnittyi konstituution uudistamiseen. Seuraavaksi tulee keskittyä vision toteuttamiseen konkreettisesti – kokouksen tunnuksen sanoin: ”Ja mitä me nyt odotamme?”
