Internet on yksi viime vuosisadan merkittävimmistä keksinnöistä. On arvioitu, että jos Internet olisi kansantalous, se olisi vuonna 2016 G20-maiden joukossa viidenneksi suurin talous. Arvioiden mukaan vuoteen 2016 mennessä myös yli 3 miljardia, eli lähes puolet maapallon väestöstä, käyttäisi Internetiä. Sähköisen maailman valloitukselle ei näytä olevan loppua.
Monien kuluttajien arjessa Internetistä on tullut korvaamaton. Verkkopankit korvaavat pankissa jonottamisen ja verkkohakemistot moniosaiset puhelinluettelot ja tietosanakirjat, aikataulu- ja osoitehauista puhumattakaan. Niin kirkot kuin kansalaisjärjestötkin tiedottavat ja toimivat netissä.
Myös yritystoiminta muuttunut Internetin myötä merkittävästi. Uusi laitteita, sovellutuksia ja palveluja putkahtelee maailmaan päivittäin. Yrityksen liikeideaa ei enää hiota vuosia, vaan alkuviikosta pohdinnassa ollut liikeidea saattaa olla asiakkaiden ostettavissa jo loppuviikosta – ja kuukauden päästä poissa markkinoilta. Internetin kasvu haastaakin niin perinteiset liiketoimintamallit kuin kuluttajateoriat. Maailman sähköistyminen ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet saavat myös sen arvon ymmärtävät hamuamaan itselleen lisää valtaa.
Valtaan liittyen yksi keskeinen puheenaihe on Internetin avoimuus. Asiasta kiistellään myös Euroopan parlamentin käytävillä poliittisten ryhmien edustajien kesken.
Oma kantani on se, että Internetin on myös jatkossa pysyttävä avoimena. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että Internetin tulee olla kaikkien saatavilla kilpailukykyisin hinnoin ja operaattoreiden tulee välittää data samalla nopeudella lähteestä riippumatta. Esimerkiksi uskonnollisten yhteisöjen ja muiden kansalaisjärjestöjen tärkeät viestit eivät saa jäädä isolla rahalla toimivien kaupallisten viestijöiden jalkoihin.
Avoimuus on myös olennainen osa demokratiaa sekä kuluttajansuojaa. Kansalaisia on suojeltava syrjiviltä käytännöiltä ja epäoikeudenmukaiselta palvelunestolta. Kansalaisten käyttämien palveluiden nopeus ei saa riippua siitä, kenen operaattorin palveluja kuluttaja käyttää ja millaisia sähköisiä palveluja hän käyttää. Yhteisillä sisämarkkinoilla palvelujen tulisi myös olla tarjolla kaikille EU-kansalaisille, ei vain tietyissä jäsenmaissa asuville.
Internet ja sähköiset markkinat ovat tulleet jäädäkseen. Tästä syystä EU:n ja sen jäsenmaiden tulee olla valppaita. Sähköisten markkinoiden sääntelyä ei voi jättää vain markkinoilla toimivien yritysten tehtäväksi. Viranomaisten on toimittava aktiivisesti ja ennakoiden. Heidän tulee varmistaa, etteivät kuluttajat jää markkinavoimien kohtuuttomien vaatimusten ja oman edun tavoittelun jalkoihin. Markkinoiden tulee palvella kuluttajia, eikä kuluttajien markkinoita.
Jokainen ihminen on samanarvoinen ja jokaisella ihmisellä on oikeus tulla kohdelluksi samalla tavoin. Ilman julkisen vallan asettamia selkeitä sääntöjä demokratia ei toteudu. Tämä pätee myös sähköiseen maailmaan. Digitaalisuus oikein toimiessaan kasvattaa demokratiaa ja vahvistaa yksilön oikeusturvaa, eikä päinvastoin. Kaupalliselta näyttävä kysymys verkkoliikenteen nopeudesta on hyvä esimerkki siitä, että eurooppalaisessa päätöksenteossa törmää usein eettisiin ongelmiin. Niihin on oltava valmis ottamaan rohkeasti kantaa!
