Kotimaa Pro julkaisi viime viikolla kriittisen jutun Rakastakaa toisianne! (RT!) -lehdessä olevasta Puhtaiden sydämien liikkeen rukouksesta, jossa tytöt sitoutuvat säädylliseen pukeutumiseen. Jutusta julkaistiin myös lyhempi versio Kotimaan nettisivuilla. Kriitikkona on Väestöliiton asiantuntijalääkäri, lastenpsykiatri Raisa Cacciatore, jonka mielestä tyttöjen siveyslupaus on ”julma”.
Rukous (”Päätän pukeutua säädyllisesti ja olla herättämättä muissa tahallisesti himokkaita ajatuksia tai haluja”) on ”julma”, koska asettaa tytön kuulemma ”mahdottoman tehtävän eteen”. Onko tosiaan mahdotonta päättää pukeutua säädyllisesti ja olla tahallaan herättämättä muiden himoa? Ei tietenkään ole. Julma on paremminkin Cacciatoren ihmiskäsitys, joka pitää jaloja vapaita päätöksiä mahdottomuuksina.
Cacciatore jatkaa, että tytön rukous ”alistaa hänet täydellisesti ulkopuolisten päätöksille ja ottaa hänen oman elämänhallintansa pois”. Alistaa kenen päätöksille? RT! -lehden toimituksenko? Samassa artikkelissa Cacciatore valittaa, että annetut ohjeet ovat täysin epämääräisiä ja että tytölle pitäisi antaa ”tarkka lista” säädyllisiksi määritellyistä puvuista. Päätä jo, hallitseeko rukous liikaa vai liian vähän?
Todellisuudessa rukous on tietenkin täysin vapaaehtoinen, eikä kukaan ota sillä mitään elämänhallintaa keneltäkään pois. Siinä vain tarjotaan ihmiselle mahdollisuus vapaasti sitoutua siveyden hyveen harjoittamiseen myös pukeutumisen alalla. Jokaisen omaan harkintaan jää yksityiskohtien toteuttaminen.
Entä miehet? Cacciatoren mukaan rukous kuvaa miehiä ”harkintakyvyttöminä, vailla itsehillintää olevina ja seksuaalisen viettinsä vieminä”. Niinkö? Rukoushan sitouttaa tytön vain siihen, ettei hän tahallisesti pyri herättämään miesten himoja. Itsehillintähän tulee kuvaan vasta siinä vaiheessa, kun himot ovat jo heränneet.
Cacciatoren kuvaus sopii itse asiassa juuri sekulaarivalistajien ihmiskäsitykseen. Valistajammehan vain jakelevat miehille kondomeja sen sijaan, että uskaltaisivat puhua puhtauden hyveestä ja pidättyväisyydestä. Yleinen mentaliteetti on se, että koska ”ne kuitenkin tekevät sitä”, parempi antaa kondomi. Tässä ihmisiä kohdellaan kuin eläimiä, jotka eivät voi sanoa vieteilleen ”ei”. Ihmisen suuruus on juuri siinä, että hän on persoona, jonka vietit ovat tahdolle alisteisia.
Cacciatoren mukaan rukous viestittää, että on tyttöjen vastuulla ”valvoa miesten siveellisyyttä”, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä rukous koskee vain tytön omaa intentiota, miehillä on sitten oma vastuunsa, jonka käytännöllisiä sovellutuksia rukouksessa luetellaan pitkä liuta.
Tässä vaiheessa artikkelia Cacciatorelta nähtävästi kysyttiin kysymys, ja vastauksessa asiantuntijalääkäri ajautuu aiemman kritiikkinsä kanssa periaatteelliseen ristiriitaan. On kuulemma toki tärkeää puhua nuorille pukeutumisen merkityksestä ja seksuaalisesta viestinnästä. Tulee tietää, millainen asu on ”asiallista ja muita kunnioittavaa eri tilanteissa”. On siis hyvä puhua, ja on hyvä, että nuoret tietävät, mutta ei ole hyvä, että he sitoutuvat myös tekemään asialle jotain?
Seuraavaksi Cacciatore yrittää vesittää ja relativoida rukouksen sillä, että jotakuta ”himottaa univormu ja toista kumisaappaat” ja että tyttö ei voi koskaan tietää olevansa turvallisilla vesillä. Meikkiä vai ei? Hame vai housut? Ilman tarkkaa ohjelistaa tyttö ei voi ”todistaa olevansa säädyllinen”. Cacciatore selvästikin näkee koko jutun uskonnollisena kontrollina eikä halua tajuta, ettei tässä tarvitse ”todistaa” kenellekään mitään, vaan kyse on yksinomaan tytön omasta asenteesta.
Cacciatore jatkaa absurdiuksiaan seuraavassa kohdassa, joka käsittelee tahallista himojen herättämistä. Mistä kukaan voi tietää, mistä katsojan himo herää? Cacciatore pohtii asiaa ja toteaa, että ”tytön pitäisi saada kirjallinen lista kaikilta kohtaamiltaan henkilöiltä koskien sitä, millainen puhe, käytös, asento tai asu nostattaa itse kunkin vastaantulijan himon”. Onko lastenpsykiatri aivan tosissaan?
Cacciatoren logiikalla kukaan (presidentti, pappi, vanhemmat) eivät saisi kehottaa ketään (kansalaisia, seurakuntalaisia, lapsia) tekemään hyvää ilman että heille annettaisiin kirjallinen lista kaikkien kohtaamiensa ihmisten käsityksistä siitä, mikä on hyvää. Tietenkin on eri mielipiteitä ja harmaata aluetta, mutta se ei poista sitä, että meillä on myös yhteinen ihmisyys, ja sen pohjalta tiedämme ainakin joitain ilmiselviä hyvyyden, pahuuden, säädyllisyyden ja säädyttömyyden tapauksia.
Lopuksi Cacciatore kritisoi sitä, että rukouksessa on vain tytöille kohdistettu lisäys, josta hän tekee sen johtopäätöksen, että pojat saavat ”esiintyä seksikkäästi mielin määrin”, mikä on päivänselvästi tahallaan vääristelevä tulkinta rukouksen hengestä. Tyttöjen erityiskorostamisella ei ole Cacciatoren mielestä ”tieteellistä pohjaa”. Kaipaako Cacciatore tosiaan empiiristä näyttöä siitä, että tyttöjen ja poikien kohdalla on tässä ero? Noh.
Tyttö tulee kouluun minihameessa ja paljastavassa kaula-aukossa, ja poikien hormonit alkavat heti jyllätä, ja se johtuu suoraan pukeutumisesta (ja tytön muodoista). Entä poika? Kysyin asiaa varmuuden vuoksi vaimoltani, joka tokaisi: ”Anteeksi vaan, mutta miten poika voi pukeutua herättääkseen tytössä himokkaita ajatuksia?”
Vaikka poika tulisi kouluun boksereissa, hän saisi tytöiltä korkeintaan kiljuntaa ja naurua. Univormu taas herättäisi yleisesti ottaen ehkä ihailua, ja vaikka jonkun yksittäisen tytön mielessä se kehittyisi himoksi, ei tällaista voi mitenkään verrata edellä mainittuun kauniimman sukupuolen esimerkkiin. Mitä Cacciatorelle jää? Kumisaappaat?
Cacciatore ajautuu jälleen ristiriitaan, kun hän ”muistuttaa, että tyttöjen ulkonäköpaineet ja ahdistus jatkuvasta katseiden kohteena olemisesta näkyvät itsetunto-ongelmina, syömishäiriöinä, sosiaalisina pelkoina ja pakonomaisena laittautumisena muutenkin, ilman tällaisen rukouksen luomia velvoittavia lisäpaineitakin”. Tytöt ovat sittenkin jatkuvasti katseiden kohteena, ja heitä ahdistaa pakonomainen laittautuminen? Entä pojat? Eivätkö he olekaan samalla viivalla?
Entä ”lisäpaineet”? Sana sopii Cacciatoren maalaamaan kuvaan ihmisestä alhaisena olentona, joka ei pysty jaloihin, hyveellisiin päätöksiin ja jolle uskonnon motivoimat sitoumukset ovat vain ulkoista pakkokontrollia. Mutta jos vertaillaan Cacciatoren mainitsemia ongelmia tyttöjen paineista ja rukouksen tekstiä, huomaamme vain sen, että rukous on juuri se vapauttava voima, jota tällaiset ahdistuneet tytöt kaipaavat. Se kun kertoo heille, ettei heidän tarvitse maailman ehdoilla:
Herra Jeesus, kiitän sinua siitä, että rakastat minua rajattomalla rakkaudella, joka suojelee pahalta, nostaa suurimmistakin lankeemuksista ja parantaa kipeimmätkin haavat. Annan sinulle muistini, ymmärrykseni, tahtoni, sieluni ja ruumiini sekä sukupuolisuuteni.
Cacciatoren haastattelu lukemattomine mielettömyyksineen ja ristiriitoineen vain vahvisti käsitystäni Väestöliiton vahingollisuudesta Suomelle ja suomalaiselle nuorisolle. Ehkä vielä surullisempaa on se, että kristillinen Kotimaa kääntyy sekulaarin valistajan puoleen, joka ”ei ota kantaa rukouksen uskonnolliseen sisältöön”, vaikka luterilaisella kirkolla olisi iso liuta perhe- ja nuorisotyöntekijöitä käytettävissään.
Kristittyjen pitäisi olla yhtä mieltä siitä, että Jumala on luonut ihmisruumiin ja seksuaalisuuden sekä siitä, että Kristus paljastaa meille avioliiton tarkoituksen, himon turmiollisuuden ja lopullisen päämäärämme taivaallisessa hääjuhlassa. Jos nämä asiat ovat totta, mennään automaattisesti hakoteille, kun uskontoon ei oteta kantaa. Kristuksen ignooraaminen on yhtä kuin kannanotto häntä vastaan. Ihmiskäsitys muuttuu, moraali muuttuu, kaikki muuttuu.
On myös harmi, että keskustelu kiinnittyi yhteen lauseeseen, kun lehdessä on erinomaisia artikkeleita kristillisestä ja puhtaasta rakkaudesta sekä mm. Cacciatoren mainitsemasta syömishäiriöstäkin. Kaiken julkisuuden sanotaan kuitenkin olevan hyvää julkisuutta. Lehteä voi tilata ilmaiseksi mm. lähettämällä nimen ja postiosoitteen mailitse tilaukset@rakastakaatoisianne.org. Lisää vaihtoehtoista, kristilliseen arvomaailmaan pohjautuvaa seksuaalivalistusta voi lukea sivustolta mieheksijanaiseksi.com. Dixi.
Kiitokset blogistille mielestäni asiallisesta kritiikistä. Siitä löytyy vastaus näiden 90-luvun laman jalkoihin jätettyjen nuorten epätoivoon: ”Suuret ikäluokat mahdollistivat juppi-kulttuurin nousun ja tuhon, laman, työttömyyden, eläkepommin. Kaiken tämän nuoret joutuvat elämällään maksamaan. Nyt on herättävä eettisyyden maailmaa, ihmistä ja kaikkea elollista kohtaan. Tämän eettisyyden pitää näkyä myös talouselämässä ja politiikassa. Moraalin on pakko tulla juppi-kulttuurin jälkeen.”
Moraali on jokapäiväistä pyrkimystä elää eettisten arvojen mukaisesti [=kilvoittelua] ja eettisten arvojen mukainen elämä on ihmisen vastaus Luojalle, jonka tahto on ihmisen pelastaminen.
Blogistin tekstistä muistuivat mieleen oma ajat seurakuntanuorissa. Tuon suuntainen henkihän vielä silloin 60-70 -luvuilla oli vallitseva. Ikävä jos ajat ovat noin valtavasti muuttuneet kirkossa. Paljosta on luovuttu!
Nyt on oikaistu ( https://aamunkoitto.fi/maailmalta/oikaisu-aamun-koiton-printtiversiossa-32021-olleeseen-maailmalla-osion-juttuun ).
Aika ikävästi Venäjän kirkon toimijat ja muut venäläiset lähteet (ria.ru, vesti.ru, life.ru, patriarchia.ru, mospat.ru ) olivat levittäneet valheellista tietoa. Kannattaneeko näitä käyttää jatkossa ollenkaan lähteinä?
Kiitos kommentistasi, Jari Haukka! Olin juuri tulossa postaamaan tänne saman Aamun Koiton linkin, mutta rekisteröiminen kesti jonkun aikaa, joten ehdit ensin. Oikein hyvä niin! Olemme keskustelleet toimituksessa lähdekritiikistä ja muuhun asiaan liittyvästä, joten jatkossa voimme toivon mukaan välttää tällaiset tapaukset. Jutun kirjoittaja vastaa kirkossamme nimenomaan venäjänkielisestä uutisseurannasta, joten tuo linkkivalikoima selittynee osaltaan tällä. Toki hän on seurannut ja seuraa muitakin lähteitä, ei pelkästään venäjänkielisiä sivustoja.
Tästä koko episodista jäi kuitenkin ikävä sivumaku. Ei siksi, että Lars Ahlbäck vaati asiaan oikaisua. Vaan siksi, että kerroin hänelle useaan otteeseen, että ennen kuin voin laatia oikaisua, minun täytyy selvittää asia ensin jutun kirjoittajan kanssa: mitä täsmälleen ottaen oikaistaan ja millaisia lähteitä hän on käyttänyt. Lars Ahlbäck halusi kuitenkin nostaa keskeneräisen asian toisen median blogikirjoitukseensa ja ruotia sitä täällä, ennen kuin pystyin reagoimaan asiaan Aamun Koiton osalta. Siihen hänellä on toki oikeus, mutta oliko ratkaisu muuten tyylikäs, siitä voimme olla montaa mieltä. Oman mausteensa tähän asian tekee se, että Lars Ahlbäck on kirjoittanut blogeja myös Aamun Koittoon.
Yst. pääpoimittaja Susanna Somppi, Aamun Koitto
Jari. Tein oikaisusta lisäyksen blogirjoitukseen.
Oikaisussa mainitut venäläiset tahot eivät voi olla pääasiallisina lähteinä ajankohtaisessa aiheessa. Ne eivät ole luotettavia ja tulee käyttää hyvin harkiten.
Ne toki käyvät hyvin lähteinä, jos analyysin aiheena olisi Venäjän ortodoksisen kirkon asenteellisuus suhteessa ekumeeniseen patriarkaattiin.
Susanna. En ole teillä töissä. Kirjoitan toki jatkossa teille palkkioperusteisesti, jos haluatte.
Julkaisen aiheesta halutessani. Hyvä, kun blogikirjoitus laittoi vauhtia. Toimittajanne ensimmäinen vastaus ei ollut kovinkaan tasokas.
Sähköpostitse lähestymme piakkoin taas lehteä. Pari asiaa jäi vielä käsittelemättä.
Journalismi on vaikea laji. Minusta on hyvä että prosessia avattiin. Lopputulos on mielestäni hyvä.
Rauhallista syntymäjuhlan odotusta
Valitettavasti yllä selostettu ei ollut jutun ainoa ongelma, vaikka toki perustavanlaatuinen. Oikaisu oli valitettavasti puolittainen. Asiassa ollaan yhteydessä lehteen.
Post scriptum
Aamun Koitto julkaisi 2.12.2021 oikaisun.
Valitettavasti oikaisu oli vajavainen, eikä ollut riittävän yksiselitteinen.
Oikaisussa ei tullut ilmi, mitä lehti varsinaisesti pahoitteli.
Se ei tuo esiin Aamun Koiton virhettä siinä, ettei lainausta ole pyritty tarkastamaan mahdollisimman hyvin.
Oikaisussa mainitut mediat suhtautuvat jopa vihamielisesti patriarkka Bartolomeokseen. Matkan tapahtumat ja erityisesti lausunnot olisi tullut pyrkiä varmistamaan myös muista, mieluummin asianosaisten lähteistä.
Oikaisu ei valitettavasti ota kantaa jutussa esitetyn, patriarkan (virheellisesti lainattua) lausuntoa tulkinneen analyysin omaperäisyyteen. Siinä on ilmeistä yhtenevyyttä venäläisten medioiden julkaisemiin analyyseihin.
Vaikuttaa siltä, että lehti käytti patriarkan Yhdysvaltain vierailun selostamiseen ainoastaan venäläisiä medioita ja levitti edelleen niiden mahdollisesti tarkoituksellisesti vääristelemiä tietoja.
Patriarkan matkaa selostivat reaaliaikaisesti myös muut uutislähteet.
Oikaisu tällaisenaan ei ole riittävän yksiselitteinen ja on puolittainen.
Jutun heikkolaatuisuus on oma lukunsa.
Esim. katolilaiset muodostavat n. 21 % (tarkalleen 20,8 %) Yhdysvaltojen väestöstä. Jutussa muu luku.
Ihmisryhmän nimittäminen jutussa laittomaksi on tyylitöntä, jopa loukkaavaa.
Ilmaisu lahkot jutussa on virheellinen, mutta myös sopimaton Suomen ortodoksisen kirkon ekumeenisten sitoumuksien vuoksi.
Jutussa käytetty nimitys lahkot kattavat nyt esim. luterilaiset ja anglikaanit (episkopaalit).
Amerikkalaisen uskonnollisuuden suurin päälinja on evankelikaaliset protestantit, joiden jälkeen katoliset ja perinteiset protestanttiset yhteisöt (esim. jo mainitut luterilaiset ja anglikaanit).
Ilmiönä merkittävä on nones, joilla tarkoitetaan ihmisiä, jotka eivät sitoudu mihinkään tunnustuskuntaan, mutta eivät välttämättä julistaudu uskonnottomiksi tai ateisteiksi. Heitä on yhtä paljon kuin katolisia. Kyseessä on kasvava joukko.
Juttu, joka käsittelee Yhdysvaltain valtiollista suhdetta uskontoon ilman riittävää uskonnon ja valtion peruslaillisen separaation käsittelyä on perustavanlaatuisesti puutteellinen.
Huonon tai hyvän laadun, joka ei ole makukysymys, voi tunnistaa esimerkiksi siitä, kuinka kirjoitus onnistuu kuvailemaan tapahtuman kontekstia, joka tässä tapauksessa on yhdysvaltalainen uskonnollisuus tänään.
In God We Trust -teksti dollarin setelissä on siinä täysin anekdotaalinen argumentti, siinä missä karibialaiset lahkot.
Lehdelle lähetetyt huomiot 2.12.2021. Lyhennetty ja muokattu. Kirjoittajina Lars Ahlbäck ja Petteri Lalu.
Kiitän kirjoittajia keskustelun avaamisesta. Pari kommenttia.
Ei Ihmisryhmän nimittäminen ”laittomaksi” ole tyylitöntä vaan kyse on objektiivisesta asiantilan toteamisesta. He ovat tulleet maahan ilman asianomaista lupaa. Jokaisella maalla on oikeus päättää millä kriteereillä hyväksyy siirtolaisia. Toinen juttu on keskustella, mitkä maahantulon ehdot ovat oikeita, se kuitenkin lienee osa USA:n sisäpolitiikkaa,
Käsittääkseni kaikki ”protestantit” ovat ortodoksisesta näkökulmasta lahkoja, kun taas karibialaiset afrikkalaisperäiset uskonnot kuten ”woodoo” tms. eivät ole ”lahkoja” vaan muita uskontoja, rinnastettavissa hindulaisuuteen, mormonismiin, ateismiin ja muihin ei-kristillisiin uskontoihin.
Olen samaa mieltä kirjoittajien kanssa, että Suomessa on oltava todella tarkkana venäläisten lähteiden kanssa. Kaipaisin esim. artikkeli aiheesta, missä määrin koko Venäjän ortodoksinen kirkko on Putinin taskussa. Olen melko varma että siellä on ryhmiä, jotka eivät ole tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen, jossa kirkko on alistettu valtion propagandan välineeksi.
Jari: Huomasitko uusimmasta Kotimaa-lehdestä Jussi Rytkösen kirjoittaman artikkelin juuri tuosta aiheesta?
En lue Kotimaa-lehteä, on maksullinen ja otsikoiden perusteella siinä on kovin vähän minua kiinnostavaa sisältöä. Mielestäni lehti tuntuu ajavan melko yksipuolisesti ateistis-nihilististä valtiokirkko agendaa, mihin vapaassa Suomessa toki on oikeus.
Jussi Rytkönen on käsittääkseni pätevä kirjoittaja, jolla varmaan on hyvä käsitys asiasta, maksumuurin takia juttu ei ole verkossa.
Jari. On tyylikästä lähteä siitä, että epäilyä laittomasta teosta ei käytetä ihmiseen tai ihmisryhmään viittaavana nimityksenä.
Laiton maahanmuutto on tosiasia, silti ihmiset eivät milloinkaan ole laittomia.
Suomen ortodoksinen kirkko on sitoutunut ekumenian hyvissä käytännöissä kunnioittamaan kunkin kirkon ja kristillisen yhteisön itseymmärrystä ja identiteettiä.
Sen mukaisesti ”emme hyväksy julistusta tai tiedotusta, joka korostaa oman kirkkokunnan tai kristillisen yhteisön ihannekuvaa ja antaa toisista kielteisen kuvan”.
Lahkoiksi nimittely on ristiriidassa tämän kanssa.
Kommentti on Petteri Lalun ja Lars Ahlbäckin yhteisesti laatima.
P.S. Käsittääkseni lehden digitilauksen saa viikoksi tutustumistarjouksena hintaan 1,95€.
Tarjous taitaa tulla, kun menee maksullisen digijutun kautta eteenpäin.
Jari Haukka kommentoi käsityksenään Kotimaasta : ”Mielestäni lehti tuntuu ajavan melko yksipuolisesti ateistis-nihilististä valtiokirkko agendaa, mihin vapaassa Suomessa toki on oikeus.” Tämä sen jälkeen, kun hän ilmoittaa, että ei lue kyseistä lehteä.