Caroline kuoli 18 -vuotiaana. Hän oli Coletten siskon tyttö. Hän oli lapsuutensa asunut Bankimissa, tätinsä Suzannen luona. Nuoruudessaan hän muutti luoksemme. Eli luonamme kuin meidän lapsemme.
Hän oli sairas syntymästään asti. Hän oli hyvin voimaton. Usein saimme kantaa häntä kaupungilla käydessämme, koska voimansa eivät riittäneet pidempään kävelyyn. Häntä oli hoidettu milloin mitenkin eri sairaaloissa. Kun hän tuli luoksemme niin syy selvisi. Hänellä oli synnynnäinen sydämen seinämän aukko. Verenkierto ei toiminut normaalisti.
Kamerunissa olisi ollut useampikin lääkäri jotka olisivat pystyneet leikkaamaan hänet, muttei ainoatakaan sairaalaa missä oli tarvittavat apulaitteet. Niinpä suunnittelimme matkaa Ranskaan. Tämän kustannuksien avustamiseen eivät kuitenkaan lääkintöhallituksen rajat riittäneet, piti tehdä ylilupa-anomus valtionvarainministeriöltä. Ennen kuin päätös ehti valmistua Caroline kuoli.
Caroline oli taitava laulaja. Hänen äitinsä Alice oli ollut pääkaupungin urbaaniseurakunnan naiskuoron johtaja. Caroline oli liian heikko laulamaan voimakkaan rytmistä musiikkia, mutta sen sijaan hän oli kehittänyt ihmeellisen hennon mutta herkän laulutyylin joka sai kuulijoitten sydämet väreilemään äänen solisevan soinnun mukaan. Kodissamme helkkyi laulu pitkin päivää, kun Coletten ja Carolinen laulu tempasi mukaansa myös naapuriasuntojen asukkaat. Kamerunissahan päivisin ikkunat ovat avoinna ja laulu kuuluu talosta toiseen. On ihanaa kuunnella kun kokonainen korttelin osa lauloi yhtä aikaa kotitöitä tehdessään.
Carolinen ja Coletten laulut kertoivat Jeesuksesta. Erityisesti Kamerunin kirkon liturgian laulut tulivat Carolinen sydämestä. Toisinaan Caroline saattoi laulaa liturgian kolmeenkin kertaan päivässä kaikkine rukouksineen ja teksteineen.
Liturgia oli Carolinen elämän suuri rakkaus. Siitä hän eli ja sitä hän luki ja lauloi.
Hän oli juuri ehtinyt täyttää 18 vuotta kun Herra kutsui hänet taivaan kotiin. Usko muuttui näkemiseksi ja liturgian ennakoiva kauneus sai täyteytensä taivaan täyteläisessä ylistysmusiikissa. Siellä ei ruumiin heikkous enää vaivaa eikä kipu eikä sairaus heikennä.
Kuvassa Caroline kotimme puutarhassa Yaoundéssa Kamerunissa. Kuva kotiarkistostamme.
Caroline kuoli vuonna 2004.
Kaunis kertomus. Tietysti olisi ollut ihanaa, jos apu olisi ennättänyt ajoissa ja sydän olisi voitu leikata kuntoon. Caroline laulaa nyt taivaan kuoroissa, joiden kauneutta voimme vain kuvitella.
Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut. Sitä me odotamme.
Ihana kertomus
Ihastuttava tyttö. Pahalta tuntuu, ettei apu hänelle ehtinyt. Kyllä taas kerran pistää miettimään maailman loputonta epätasa-arvoisuutta :(. Luojaa kiittää osastaan vielä jotenkin toimivassa maassa. Ja osuuttamme sen eteen, että muualla voisi olla edes vähän paremmin … Surullista :(.