Chilen arkkipiispa vaikeni – toinen pakeni

Viime päivinä Chilen mediassa on esiintynyt arkkipiispa-kardinaali Ricardo Ezzati, pitkästä aikaa. Kansallispäivän jumalanpalvelusta 18.9. hän ei johtanut julkisen paineen vuoksi. Painetta syntyi tasavallan presidenttiä myöten. Kardinaali oli ajettu nurkkaan, hänen oli väistyttävä. Kuukautta aiemmin 21.8. Ezzati oli ollut menossa oikeuteen kuulusteltavaksi syytettynä. Hän haki lykkäystä ja sai sitä 3.10. saakka, sillä asianajansa mukaan hän tarvitsi aikaa perehtyä syyteaineistoon, jota oli tullut lisää. Voisi siis kuvitella, että kuluneella viikolla arkkipiispa-kardinaali, joka moneen kertaan oli sanonut että ”totuus vapauttaa” olisi tullut esiin ja puhunut suunsa puhtaaksi alaisensa Óscar Múñozin tekemisistä. Entinen arkkihiippakunnan kansleri oli joutunut tutkintavankeuteen syytettynä hyväksikäytöstä, jonka kohteena olivat varsinkin hänen omien sisarustensa lapset.
Toisin kuitenkin kävi. Kardinaali käytti Rancaguan oikeusistuimessa keskiviikkona oikeuttaan vaieta, jottei tekisi itsestään syyllistä. Tämä synnytti vastalauseiden myrskyn sekä pedofilian uhrien parissa että tiedotusvälineissä. Scarleth Cárdenas kirjoitti La Cuarta -julkaisussa 6.10.: ”On järjenvastaista, että ihminen kulkee läpi elämänsä antaen toisille ohjeita siitä, kuinka elämää tulee elää, mikä on oikein ja mikä ei, ja sitten yrittää pysyä lain kouran ulottumattomissa. Eikä voi ymmärtää, jos paavi ja piispat pyytävät anteeksi, mutta kun Ricardo Ezzati saapuu syyttäjän eteen selvittämään seksuaalisia hyväksikäyttötapauksia, hän ei sano mitään. -Mitä on siis pyydetty anteeksi? sopii kysyä. Ei voi liioin sanoa julkisuudessa, että ”totuus on tekevä meidät vapaiksi” ja – viikkoja myöhemmin – pysyä vaiti, kun pitäisi puhua: oikeuden edessä. Se on kuin lainaisi evankeliumia ja laittaisi sen sitten sutaanin alle piiloon. -Mitä kävi lupaukselle tehdä yhteistyötä oikeuden kanssa?” Lupaus haihtui muotoon ”pelastukoon ken voi”.”
http://www.pressreader.com/chile/la-cuarta/20181006/282123522457157
Cárdenas jatkaa ajatuksella, että ajan pelaaminen auttaa vain väärinkäytöksiin syyllistyneitä, sillä he tietävät että tapauksilla on vanhenemisaika. Múñozin edeltäjä kanslerinvirassa Hans Kast on puolestaan avautunut syyttäjälle. Hän on kertonut Karadiman toiminnasta nuorten (aikuisten) miesten kanssa ja ilmiantanut Ezzatille toisen papin, Jorge Laplagnen. Kuitenkin Laplagne-juttu vaipui unohduksiin 2015 mennessä. Näyttäisi siis olevan julkisia, tuoreita henkilötodisteita Ricardo Ezzatia vastaan. Ne eivät yllätä, sen sijaan arkkipiispan asianajajan Hugo Riveran suhtautuminen julkisuuteen yllättää. Kaiken julkisuusmylläkän jälkeenkin asianajaja tekee työtään huutamalla julkisuuteen päämiehensä ”syyttömyyttä”, vaikka hän on syytetty. Yllättävä on myös Chilen oikeusjärjestelmä, jossa vetoomustuomioistuin (corte de apelaciones) on nähtävästi lähtenyt perjantaina tutkimaan mahdollisuutta vapauttaa Ezzati syytteistä ja painaa jo vankilassa käyneen Múñozin ceissi villaisella.
Mitä voi ajatella arkkipiispasta, joka esiintyy julkisuudessa enää juristinsa välityksellä, viivyttää ja vaikenee? Kirkon esipaimenesta, joka ei kelpaa julkisuuteen johtamaan itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelusta? Onhan tunnettua, että Ezzati on hakenut eroa ikänsä perusteella jo pari vuotta sitten ja toistanut eronpyyntönsä toukokuun massaerossa. Sanotaan, ettei paavilla olisi helposti löydettävää vaihtoehtoa. Voiko olla niin, että paavi puolestaan antaa Ezzatin tehdä ratkaisunsa julkisuudessa – vaikka ne olisivat kirkon kokonaisedun kannalta vääriä? CNN Chilen toimittaja huomautti, että arkkipiispa näytti seuraavan enemmän asianajajansa kuin paavin tahtoa. Chilen laki on tehnyt syytetylle (ei todistajalle) mahdolliseksi vaieta, mutta tätä ei katsota hyvällä, koska likapyykki jää jälleen kerran pesemättä. Karadima-uhri Juan Carlos Cruz luonnehtii Ezzatia termein ”rotta” ja ”pelkuri”. Vasta parin viikon päästä tiedetään edes se, saako Ezzati erivapautuksen oikeudessa vastaamisesta, koska Valparaíson hiippakunta sitä hänelle vaati. Jos tällainen vapautus annettaisiin, voisi kiihkeä katuparlamentti jatkaa kynttilämielenosoitustaan piispantalolla varmaan loputtomiin. Tunnelmia ei nostanut Ezzatin viikko sitten hyväksymä lastenkohtelusäännöstö. Kiellot ”hyväillä genitaalialuetta ja rintoja, läimiä pyllylle tai tarjota viinaa ja huumeita” saivat myös kansainvälistä huomiota. Ne poistuivat parissa päivässä arkkihiippakunnan sivustolta, mutta jäivät moneen muuhun paikkaan. -Mitä tämä kertoi kirjoittajistaan, maallikoista ja papeista? moni kysyi – eikä vähiten lapsiasiain valtuutettu.

https://www.dailymail.co.uk/news/article-6243279/Chilean-Archbishop-releases-bizarre-frightening-guidelines-warning-priests-not-touch-genitals.html
Chilessä on myös arkkipiispa, jota on itseään syytetty hyväksikäytöstä. Hän valitsi pakenemisen eikä ole enää fyysisesti Chilessä vaan pakeni jo 2000-luvun alussa Saksaan, sääntökuntansa Schönstattin toimipisteeseen lähelle Koblenzia. Kyseessä on Francisco José Cox Huneeus, jonka sukulaismies Alejandro Huneeus Cox hankki lähes 70 vuotta sitten yksityisen seurakunta-seminaarin El Bosquen Santiagosta. Huneeuksen seuraaja oli juuri pappisoikeutensa menettänyt Fernando Karadima. El Bosquen konservatiivis-patrioottisessa ympäristössä karismaattinen Karadima sai suosikkinsa innostumaan pappisvirasta. Maassa on ollut ainakin 50 pappia ja piispaa El Bosquesta. Francisco Coxin sukuyhteys El Bosqueen hämmentää – ainakin se vahvistaa paavin kommentin ”itseensä käpertyneestä” kirkosta. Franciscon tiedot on poistettu Chilen julkisesta sukupuu-ohjelmasta. Mies tavallaan katosi Chilestä, mutta 2004-2007 syytökset Saksasta ovat nostaneet pakenija-arkkipiispan päivänvaloon joka koskee myös Eurooppaa. Juuri tällaista julkisuutta Saksan kirkko tuskin kaipaisi tällä hetkellä.
Saksan piispainkokousta johtaa Reinhard Marx, joka on vaatinut selvää tilintekoa menneisyyden kanssa ja avointa keskustelua kirkon säännöistä, myös selibaattisäännöstä. Kardinaali Marxin kerrotaan käyneen Vallendarissa syyskuussa. Ehkä hän on myös keskustellut tapaus Coxista.

EDIT: Schönstatt on pyytänyt anteeksi F. Coxin asiaa, tunnustus tämäkin, ja aivan tuore:

http://www.cooperativa.cl/noticias/pais/iglesia-catolica/schoenstatt-pidio-perdon-por-su-actuar-ante-abusos-de-francisco-cox/2018-10-07/085103.html
Jotteivät asiat – ja sukulaissuhteet – näyttäisi vielä tämänkään jälkeen liian yksinkertaisilta, niin Francisco Coxin edeltäjä La Serenan arkkipiispanvirassa oli Bernardino Piñera, Chilen presidentti Sebastián Piñeran setä ja maailman tiettävästi vanhin emeritus arkkipiispa 103 vuoden iällään. Julkisuuteen on tullut tällä viikolla juttu siitä, kuinka setä-Piñera suhtautui välinpitämättömästi tapaan, jolla samaan aikaan La Serenassa toiminut Cox hyväili poikia piispalassa. Eräs heistä on Abel Soto, joka on noussut julkisuuteen. Chilen kirkon kunniaksi mainittakoon, että Cox ajettiin virasta jo vuosikymmentä ennen eläköitymisikää. Ikävä kyllä, luostariin sulkeminen ei ole mikään tae selibaatissa pysymisestä – varmaan juuri päinvastoin.
https://www.latercera.com/nacional/noticia/denunciante-obispo-cox-acusa-inaccion-bernardino-pinera-presunto-caso-abuso/342106/
Chilen presidentti Piñera tunnetaan suoraselkäisenä miehenä, joka on näyttänyt kaapin paikkaa kirkolle. Sukulaisen, vaikka 103-vuotiaan, saama huono julkisuus on toki ikävää, muttei suuntaudu häneen itseensä. Sen sijaan moraalinen pakko saada Chilen katolisesta kirkosta jokin ”tolkku” korostuu joka päivä, kun asiat vain roikkuvat. Samasta on puhunut myös kardinaali Marx. Kardinaalihyveistä tärkein tällä hetkellä on varmasti rohkeus. Sitä sopii toivoa myös maallisen vallan edustajille. Sebastián Piñera voi ottaa Cox-tapauksen esille tavatessaan Angela Merkelin alkavan viikon Euroopan-matkalla. Lauantaina 13.10. Piñeralla on audienssi paavin kanssa Vatikaanissa – muuten Piñera ei Italiassa liiku. Siinä tarvitaan jo tunneviestintää, toisin kuin Chilen oikeusistuimissa. Ensimmäinen agendan kohta voisi olla vaikka ¡Ya basta! – Jo riittää!