Kuvassa Marian päivän messua vietetään Limbessä tullipäällikön kotona 25.3.2006. Kuten tavallisesti niin lapsia ja nuoria on paljon osanottajien joukossa.
Marian ilmestyspäivää vietetään yhdeksän kuukautta ennen joulua. Kun joulun vietto oli vakiintunut joulukuun 25. päiväksi, niin siitä oli loogisena seurauksena, että Marian ilmetyspäivää alettiin viettämään maaliskuun 25. päivänä.
Vanhan perinteen kertomaa
Kolmivuotiaana Maria oli otettu Jerusalemin temppeliin kangastöitä oppimaan. Kahdentoista vuoden ikäisenä hänet kihlattiin eli tuon ajan käytännön mukaisesti juridisesti naitettiin Joosefille.
Joosefilla oli aikaisemmasta avioliitostaan lapsia: Raamatussa Jeesuksen kasvinkumppaneita eli ”veljinä” ja ”sisarina” mainitut Jaakob, Joosef, Juuda, Simeon, Ester, Martta ja Salome.
Näistä tunnetuimpia ovat Jaakob Vanhurskas, joka oli vanhempi kuin Maria ja josta tuli Jerusalemin piispa, kun Pietari oli lähtenyt Jerusalemista,
ja Salome, joka naitettiin Sebedeuksen vaimoksi ja jolle syntyi Jaakob ja Johannes, joista tuli Jeesuksen läheisiä opetuslapsia.
Kotona ollessaan Maria sai tehtäväkseen kehrätä purppuran värisiä ja punaisia lankoja Jerusalemin temppeliin tulevaan uuteen verhoon. Silloin enkeli Gabriel ilmestyi ja kertoi Jeesuksen syntymästä.
Tästä kertoo ikivanha kirkon perinne.
Jumala ottaa ihmisyyden olemukseensa
Marian ilmestyspäivä on teologisesti erittäin merkittävä juhlapäivä. Sisällöltään se on joulun kanssa yhteen kuuluva. Uskontunnutuksemme sanoo: ”Minä uskon — Jeesukseen Kristukseen — sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta —.”
Jumalana Jeesus on ikuinen, koko maailmankaikkeuden syntyyn vaikuttanut, kaikkivaltias, kuten Nikean uskontunnustus sanoo:
”Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, —”
Kun Jumala otti Ikuisen neitsyen kohdussa ihmisyyden, niin siitä lähtien Jeesus on sekä Jumala että ihminen yhdessä persoonassa. Näin hänen kärsimisensä, ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa, hänen täytetty pelastustyönsä, pääsiäispyhien suuri sanoma, on tehty sekä Jumalana että ihmisenä, yhtenä persoonana. Meidän uskonpuhdistajamme iloitsi siitä, että myös taivaassa Jeesus on Jumala ja ihminen. Näin meillä on ihminen Jumalan valtaistuimella puhumassa meidän ihmisten puolesta. Raamatun puhe siitä, että Jeesus rukoilee meidän puolestamme saa siis todella syvän merkityksen: Jumala itse rukoilee puolestamme.
Neitsyt tulee raskaaksi
Marian ilmestyspäivän ensimmäinen lukukappale kertoo profetian, joka sai täyttymyksensä yli 700 vuotta myöhemmin. Profeetta Jesaja lausui sen Syyro-Aramealaisen sodan aikana. Sotaa käytiin 734-732 eKr.
”Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.”
Tähän liittyy Matteuksen evankeliumin rohkaisun sana Marian kihlatulle Joosefille:
”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.»
Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
– Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel –
se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Sunnuntai 24.03.2019
Marian ilmestyspäivä
Herran palvelijatar
1. lukukappale: Jes. 7:10-14
Anselmin kysymykseen, miksi Jumala tuli ihmiseksi, voimme siis vastata, että hän tuli pelastamaan meidät. Hän tuli jotta voisi koko ajan olla meidän kanssamme, Immanuel = Jumala on meidän kanssamme.
Anselmi itse tutkii kirjassaan syvällisesti, mitä tämä pelastuksen työ Jeesukselta vaati, ristin työn suurta merkitystä meille ihmisille ja meidän pelastuksellemme.
Marian ilmestyspäivän tekstejä pääsee lukemaan sivulta
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20190324
”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel –
se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.”
Oikein, katso nuori nainen tule raskaaksi jne.
Väite Jeesuksen neitseestäsyntymisestä ei perustu vanhan testamentin profetiaan, vaan Luukkaan ja Matteuksen evankeliumien kuvaukseen. Ko. profetiatekstiä Matteus käyttää tapansa mukaan osoittamaan, että Jeesuksen elämänvaiheille löytyy vanhatestamentillisia ennakointeja, joiden tehtävänä Matteuksella on todistaa Jeesus oikeaksi Messiaaksi. Sana ”neitsyt” tulee Matteuksen tekstiin kreikankielisen vanhan testamentin käännöksen perusteella, jossa käytetään sanaa ”parthenos”.
Jesaja tosin toteaa: (7:14)
”Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.
Seppo
Viittaat tuohon Jesajan profetiaan siinä muodossa, kuin Matteuksen evankeliumi on sitä referoinut. Matteuksen evankeliumin alkukielessä kreikassa käytetään sanaa παρθένος,
parthenos, ”neitsyt”, ”neitonen”, yleisesti ”ei naimisiin mennyt nainen”, myös miehistä sellainen joka vielä ei ole ollut sukupuoliyhteydessä naiseen. Toki Homeroksen runoudessa myös juuri naimisiin mennyt nainen.
Jesajan kirjassa 7:14 on heprean sana הָעַלְמָ֗ה , hā-‘al-māh, joka eri yhteyksissä voi tarkoittaa nuorta naisihmistä, joka on juuri saavuttanut tai on saavuttamassa sukuskypsyyden: ”pikkuneiti”, ”neitonen”, ”nuori nainen”, ”neitsyt” jne.
On kuitenkin huomattava että hepreassa on myös muita sanoja joita voidaan käyttää lähes samassa merkityksestä, esim.:
na·‘ă·rāh — נַעֲרָה , neitonen jne
bə·ṯū·lāh — בְּתוּלָה , neitsyt jne.
Kun sanojen käyttöä ajatellaan juutalaisessa hyvin kollektiivisessa yhteisössä, niin kaikilla näillä oli elämäntilanne sellainen, että sukupuoliyhteys aloitettiin vasta huomattavasti ”juridisen vihkimisen” eli kihlauksen jälkeen, vasta silloin kun juhlallisin seremonioin oli vietetty häitä, joiden aikana morsian kuljetettiin isänsä kodista sulhasen eli jo paljon aikaisemmin sovitun miehensä kotiin. Vanhemmat olivat saattaneet sopia kihlauksesta eli nuoren parin avioliitosta jo vuosia ennen häiden viettoa, ei kuitenkaan ennen tytön kolmen vuoden ikää. Kihlattu tyttö oli juridisessa mielessä naimisissa oleva.
Tästä syystä pelkäsään käännöksen sanoja vaihtamalla ei tuon yhteiskunnan aikainen tosiasiallinen tilanne muutu.
Siis koskematonta naista tarkoitti sana betula. Alma saattoi olla koskematon tai ei. On naivia kuvitella että kaikki naiset olisivat koskaan missään kulttuurissa olleet aina ennen naimisiinmenoan koskemattomia.
Jos ei muuten niin ainakin jonkun oli joksus joku rasvainen lähiomainen insestoinut.
Kreikan neitsyttä vastaavaa sanaa parthenos käytettyiin myös temppeliportoista eli sitkään sanaa ei aina
ymmärretty vain koskemattomuuden ilmaisuna.
Nämä raamatun alkutekstin sanat on helppo tarkistaa. Kuten Seppo toteaa, ”koskematonta naista tarkoitti sana betula ja alma saattoi olla koskematon tai ei”.
Kreikan sana par·theʹnos tarkoittaa saamieni tietojen mukaan sekä naimatonta miestä että naimatonta naista. Kyseinen sana esiintyy 14 kertaa ja aina viittaa sukupuoliseen koskemattomuuteen, näin ainakin Vinen mukaan, Strongin sanakirjan ollessa samaa mieltä:
https://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs=G3933&t=KJV
Kun Seppo kerrot, että ”sanaa parthenos käytettiin myös temppeliportoista”, viittaat ilmeisesti Raamatun ulkopuolisiin lähteisiin? Onko tuollaisesta merkkejä myös kielitieteilijöiden aineistoissa?
Kuten Yrjö Sahama toteaa, Marian neitsyys ”perustuu Luukkaan ja Matteuksen evankeliumien kuvaukseen”.
Esimerkiksi näin: ”(Joosef) ei yhtynyt häneen, ennenkuin hän oli synnyttänyt pojan.”(Mat1:25) ja ”Maria kysyi enkeliltä: ’Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon’.”(Lu1:34)
Aiemmin olemme Matiaksen kanssa pitkään keskustelleet Marian neitsyydestä Jeesuksen syntymän jälkeen sekä Vapahtajamme Raamatussa mainittujen veljien ja sisarten perhehistoriasta. Marian ”ikuinen neitsyys” perustellaan vain ja ainoastaan Raamatun ulkopuolisilla lähteillä, Iso Kirja ei sellaiseen anna mielestäni mitään aihetta.
Seppo
Kaikissa kulttuureissa sanoja käytetään myös niiden varsinaisen merkityskentän ulkopuolella joidenkin erityistilanteiden kuvaukseen. Kielen käyttöhän on aina luovaa toimintaa, samaten myös erilaisten ilmausten käyttäminen tyyliin ”kamalan kaunis” erittäin kauniista puhuttaessa.
Omalta puoleltani olen vakuuttunut, että Jesajan kirjan profetiassa tuo nuorta naista ilmaiseva sana on parhaiten käännettävissä sanalla neitsyt.
Jesajan profetia nimittäin moittii kuningas Ahasta tämän aikeista liittoutua Assurin kuninkaan Tiglatpileser III: n kanssa, 745-727 eKr.. Tämän nimeen sisältyy epäjumalanpalvelukseen viittaava poika-sana: Tiglatpileser, hepreaksi tiglat-pěleser, assyrian lähteissä Tukulti-apil-Ešarra, ”Minun apuni on Esharran poika”. Ešarra viittaa Aššur -jumalan kunniaksi rakennettuun Assurin kaupungissa sijainneeseen temppeliin.
Tämän Assuriaan liittoutumisen vastapainoksi Jesaja painottaa, että Jumalan kansalla on oma temppelinsä, jossa ainoa oikea ja todellinen Jumala asuu. Tähän Jumalaan luottamiseen kehottaa myöhemmässä tekstissä mainittu profetia: ”poika on meille annettu” ja tässä seitsemännessä luvussa oleva profetia neitsyen raskaaksi tulemisesta.
Kieliopillinen erikoisuus on, että hepreassa tuossa neitsyt-sanassa on määrätty artikkeli sellaisessa lauseyhteydessä, johon se tavanomaisen artikkelin käytön mukaan ei kuuluisi: uuden asian ilmaisevan sanan kanssa, kun tämä mainitaan ensimmäistä kertaa tekstissä.
Tuon profetian kokonaistilanteen ja sen sisältämän sanoman huomioon ottaen pidän Septuagintan kääntäjän ratkaisua erittäin herkästi tuon tekstin pulssin tajunneen taitavan tulkitsijan onnistuneena ratkaisuna, johon myös vanhan ajan nerokkaimpiin kääntäjiin kuuluneen Hieronymuksen antama vastine ”virgo”, ”neitsyt”, maailman merkittävimmässä käännöksessä Vulgatassa pitäytyy.
Tiedämme että Ahas, assuriaksi ”Lauḫazi”, ei toiminut Jesajan profetian mukaisesti vaan teki liiton Tiglatpileser III:n kanssa Damaskossa. Näin Juudasta tuli Assurian vasalli. Tuossa liittoutumisessa Ahas julisti Tiglatpileser III:n edessä assurin kielisen vasalliksi tulon julistuksen: ”aradka u marūka anāku”, ”olen sinun palvelijasi ja poikasi”.
Voimme ajatella, että Ahas toimi reaalipoliitikon tavoin ja pyrki pelastamaan sen, mitä pelastettavissa oli. Pitkän päälle tuo kuitenkin oli lopun alkua. Liitosta seurasi, että Juudan valtakunta joutui ylettömien verojen maksajaksi. Näin jälkeenpäin, tuloskirja kädessä, voimme todeta, että maa köyhtyi ja vajaan puolentoista vuosisadan perästä menetti itsenäisyytensä.
Rauli
Partaenos merkitsi alunperin myös kreikassa vain yleensä nuorta naista.
Netti ”In fact, in Greek literature, there are numerous uses of this word going all the way back to H o m e r to refer to young women who decidedly a r e n o t virgins. The possible meaning “virgin” develops because young women were assumed to be chaste, but chastity is not an essential characteristic of this concept. As a result, the use of parthenos to refer to Mary is not alone sufficient evidence for textual support of the virgin birth.”
Seppo
Kieli kehittyy ja sen mukana myös sanojen merkitykset. Olen tuosta homerisesta käytöstä maininnut jo yllä.
Mutta voimme todeta että esimerkiksi New American Standard Bible käännöksessä, NASB Translation,
parthenos sanan vastineita Uudessa testamentissa on seuraavasti:
chaste (1), virgin (9), virgin’s (1), virgins (4).
Jopa Strong antaa parthenokselle myös merkityksen maiden, joka tarkoittaa nuorta naimakelpoista naista. joka ei välttämättä ole koskematon.
Seppo
Ylhäällä olen jo sanallisesti kertonut tästä neitonen -vaihtoehdosta, sanakirjallisesti tämä siis ei ole välttämättä mikään mahdoton käännös. Mutta olen myös kertonut miten tuon aikaisen juutalaisen yhteiskunnan tilanteessa sanat neito ja neitsyt sanat eivät eroa toisistaan, koska yhteiskunnan kollektiivinen kontrolli oli hyvin voimakas.
Tämä ei ole ainutlaatuista maailmamme historiassa. Onhan myös muualla ollut kulttuureita, missä kuri on ollut erittäin kova, esim. erääseen aikaan Japanissa oli piirejä, joissa irtosuhteissa olleille saattoi seurata kuolemanrangaistus, kuten muutamissa arabimaissa on ollut vielä meidänkin aikanamme.
Mikäli alkaisimme viilailemaan joistakin sanavastineiden pikkufinesseistä, voisin ottaa esille kotikirjastoni erilaisia kreikan sanakirjoja, joita on toistakymmentä eri laista ja eri kielillä. Toistaiseksi ei keskustelu vielä – onneksi – ole mennyt sellaiseen saivarteluun, että minun olisi tarvinnut pöyhiä tuota kotikirjastoni osastoa.
Matias
Luonnollinen selitys on aina, mikäli on mahdollinen, yliluonnollista uskottavampi. Tässä mielessä sinun kannattais -kielimies kun olet, tunkeutua esim. Marian kohdanneen nuoren miehen Gabrielin nimen etymologiaan ja sen merkityksen rooliin esim. heprealaisessa elämänpuussa.
Seppo
Sekä Jesajan profetian että Matteuksen evankeliumin kertomus edellyttää nimenomaan yliluonnollisen merkin saamista. Jesajan antamat merkkien luokitukset ylhäältä tai alhaalta viittaavat tähän ja Matteuksen selkosanainen todistus, ettei mies ollut häntä siittänyt, kertovat että yliluonnollinen on tässä yhteydessä luonnollinen.
Kuten ehdotin otapa Matias enemmän selkoa tuon Gabriel nimisen nuoren miehen roolista asiassa etenkin hänen nimensä gGabriel (vrt. gabar,gebur, geboren jne) merkityssisällön kautta: Nomen est omen: nimi on enne mutta myös vihje…
Seppo
Olen tuota ”selvilleottoa” harrastanut jo vuodesta 1965 alkaen, kun aloin Danielin kirjan tutkistelun ensiksi aramean kielellä itämaisten kielten professorin Jussi Aron luentosarjassa. Valmis suoritus samana keväänä.
(Samaan aikaan hänen pitämässään heprean kurssissa meillä oli menossa 1. Mooseksen kirja).
Samaisessa luentosarjassa meidän muutaman joukossa olivat myös sittemmin Vanhan testamentin, erityisesti Septuagintan ja Qumran tutkimuksen, tutkija Raija Sollamo, professori ja Helsingin yliopiston vararehtori, sekä sittemmin itämaisten kielten professori Tapani Harviainen.
Viimeksi vain parisen vuotta sitten kertasin Danielin kirjan tutkistelua muutaman tieteellisen kommentaarin avulla, kun valmistauduin Riihimäellä pitämääni helatorstain saarnaan, jonka teksti oli Danielin kirjan arameankielisestä osasta.
Mielestäni tuollainen tavallisen kahdella jalalla kulkevan mieshenkilön hahmo ei alkuunkaan sovi Danielin kirjassa kahdesti mainitun Jumalan lähettilään olemukseen,
ensinnäkin koska hän ilmestyi näyssä, Dan 8:15-17,
ja toiseksi koska hän tuli paikalle lentäen, Dan 9:21.
Tuohon aikaan ei lentokonetta vielä ollut keksitty, joten tuo Danielin kirjan Gabriel ei voinut tehdä, kuin aikoinaan ensimmäisen vaimoni Marian (k. 1998) opiskelukaverit, jotka tulivat meille Helsingistä Ahvenanmaalle Kumlingeen vierailemaan vuokrakoneella lehtäen, koska se oli taloudellisesti edullisempaa kuin omalla autolla tulo. Koko seurue pääsi jopa halvemmalla kuin julkisilla kulkemalla.
https://biblehub.com/multi/daniel/9-21.htm
Matias, en toki tahtonut epäillä oppineisuutta joka monin verroin ylittää omani. Toki ymmärsit etten hakenut samuutta Marian tavanneen Gabrielin ja Danielin Gabrielin välille. Kas kun sama nimi voi eri aikoina olla omistettu ihan eri olennoille tai ihmisille. Ja se sana enkelinkin voi viitata niin monen eri ja erilaiseen olentoon tai henkilöön.
Mutta en saanut vastausta tuohon Gabriel nimen etymologiaan. Minusta gabriel ei sattumalta saa juureksen heprean adjektiivia gabar eli voima josta sana geber eli voimakas mies, sanaa käytettiin nimenomaan myös aviomiehestä vaimonsa vastakohtana. Eli geber näyttää merkisevän myös miehistä voimaa so. potenssia. Siksi se myös on yhden heprealaisen elämää luovan puun sefiran nimi. Sen lukuarvo 216 ei sattumalta vasta myös sanaa arieh eli Leijona.
Seppo
Puhuin Danielin kirjan tutkimuksesta siksi että molemmat eli siis kaikki Vanhan testamentin kohdat, joissa tuon arkkienkelin nimi esiintyy, ovat juuri nuo puheenvuorossani esittelemäni kohdat.
En siis lähde ohi sen mikä on noiden sanojen käyttökenttä vanhimmassa heprealaisessa tuotannossa. Virheellinen sanojen osilla pelaaminen nimittäin voi pahimmillaan johtaa sellaiseen merkitysten väärinkäytöksiin kuin lapsen selitys sanasta ”silmiinpistävä”, sellainen joka pistää neulalla silmiin.
Luukkaan evankeliumin puhuessa enkeli Gabrielista tarkoitetaan nimenomaan samaa arkkienkeliä kuin Danielin kirjassa, Evankeliumi aivan selvästi puhuu enkelistä: ” — enkeli Gabrielin —”.
Niin Danielin kuin Luukkaan teksteissä on selvää tekstin sanoman vastaista lukea näissä mainittujen enkelien sijaan jotakuta muuta kuin enkeliä.
Matias,et ole ensimmäinen teologi joka yriyttää selviytyä tietyistä kiusallisista mahdolisuuksista ja ongelmista kvasivitsein.
Asioita itse harkitsemaan kykenemättömät voivat antaa noille ’silmiinpisträville’ ablodeja ja minuakin ne huvittavat….muista syistä.
Niin sana geber merkitse myös ’paisua’ vahvistua’ ja näin ei olekaan ihme että, ne jumalien pojat jotka yhtyivät ihmisten tyttäriin ja saivat näiden kanssa jälkeläisiä olivat nefilim-gibborimeja ja gibbor-nimityksen juurena on taas samainen sana geber, josta tulee myös saksan geburt, synnyttämiseen liittyvä sana: ”Die Geburt ist zum Glück noch ein natürlicher Vorgang.”
Ja enkeli merkitsee yksinkertaisesti ’lähetti’ ja lähetti Gabriel voi olla aivan hyvin tavallinen nuori uros, josta käytettiin pesher-nimeä Gabriel. Näin enkelinimiä käyttivät teologian tohtori Barbara Thieringin mukaan juurikin essealaiset nuoret miehet, jotka pukeutuivat valkeisiin puhtaisiin vaatteisiin.
Seppo
Eivät totuuden edessä mitkään väitteet sinänsä ole ”kiusallisia”. En todellakaan häpeä kertoa totuutta. Päin vastoin.
Sen sijaan minusta on vain turhanpäiväistä sotkea joihinkin selkeisiin kysymyksenasetteluihin sellaisia kyseessä olevista asioista sivuun meneviä seikkoja, joilla ei tuon asian kannalta ole mitään tekemistä.
Ensinnäkin mitä tekemistä on germaaniseen kieliryhmään kuuluvalla saksan kielellä tekemistä heprean gäbär, גֶּבֶר , ”mies”, sanan kanssa. Tuo saksan kielen sana selittyy paljon luontevammin oman germaanisen taustansa pohjalta.
Gabrielin osana olevan gäbär -sanan käännöksestä esimerkkinä NASB Translation: boy (1), everyone (1), man (54), man’s (3), men (8), warrior (1).
Olen jo aikaisemminkin todennut, ettei Barbara Thieringin teorioita ole seurattu tieteellisessä maailmassa aivan siitä syystä, että hänen teoriansa huitovat ilmassa ilman riittäviä kosketuskohtia konkreettisiin historiallisiin lähteisiin.
Suosittelen sinulle uutta Qumranin tekstejä sisältävää teosta
Kuolleenmeren kirjakääröt : kriittinen suomennosvalikoima
Kirja
Sollamo, Raija, toimittaja. ; Pajunen, Mika S., toimittaja. ; Antin, Katri, kääntäjä.
Gaudeamus [2017]
Teos on kattava kokoelma ajanlaskun alun tienoilla Qumran -yhteisön kirjoituksia. Suomennosten yhteydessä kerrotaan myös käsikirjoitusten löytöhistoriasta ja ajoituksesta sekä sisällöstä ja tulkinnasta.
Kuolleenmeren kirjakääröt on tarkoitettu tutkijoiden, asiantuntijoiden ja muiden aiheesta tarkemmin kiinnostuneiden käyttöön. Se on laajennettu versio samojen tekijöiden toimittamasta teoksesta Kuolleenmeren kadonnut kansa: Qumranin kirjoituksia (2015).
498 sivua ; 23 cm
”Kuolleenmeren kirjakääröt : kriittinen suomennosvalikoima on tutkijoiden, asiantuntijoiden ja muiden aiheesta tarkemmin kiinnostuneiden käyttöön tarkoitettu kriittinen versio samojen tekijöiden toimittamasta, suurelle yleisölle suunnatusta kirjasta Kuolleenmeren kadonnut kansa : Qumranin kirjoituksia (Gaudeamus, 2015).” –Johdanto.
Julkaisija [Helsinki] : Gaudeamus [2017]
Julkaisija Turenki : Hansaprint Oy
toimittaneet Raija Sollamo & Mika S. Pajunen ; suomentajat: Katri Antin [ja 32 muuta]
ISBN 978-952-495-379-5 nidottu
Toivottavasti tuon tai sen helppolukuisemman laitoksen 2015 vuodelta (”Kuolleenmeren kadonnut kansa: Qumranin kirjoituksia) vapaudut vapaudut noista Barbaran lentävän fantasian luomista mielikuvista realistisempaan näkemykseen Qumran -yhteisön ajattelusta.
Oppi Mariasta eli mariologia on aina myös kristologiaa eli oppia Jeesuksesta. Niinpä tunnustuskirjammekin käsittelee Autuaan neitsyen tehtävää nimeomaan siinä kappaleessa, missä puhutaan Jeesuksen kahdesta luonnosta.
Kirkkomme pitäytyy vanhan kristikunnan yhteiseen tunnustukseen.
Luterilaisen tunnustuksen mukaan
1) Maria oli neitsyt ennen Jeesuksen syntymää.
2) Maria oli neitsyt synnyttämisen tapahtumassa. Hän ei menettänyt neitsyytensä merkkejä synnytyksen aikana.
3) Maria on neitsyt myös synnyttämisen jälkeen. Hän on ikuinen neitsyt.
Marian ilmestyspäivän suurena sanomana on, että ajattelemme inkarnaation suurta salaisuutta: Jumala otti ihmisyyden omaan olemukseensa Jeesuksessa. Jeesus on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Tästä syystä oikea oppi Mariasta eli mariologia on oikeata oppia Kristuksesta eli kristologiaa.
Niinpä kirkkomme ei lähde hajaannuksen tielle omien viisastelujensa polkuja kulkemaan, vaan pitäytyy johdonmukaisesti yhteisen kirkon vanhaan perintöön. Tällä on valtava merkitys ekumeenisessa yhteistyössä. Olemme samassa joukossa kaikkien vanhan kirkon perinteeseen pitäytyvien kirkkojen kanssa.
”Niinpä kirkkomme ei lähde hajaannuksen tielle omien viisastelujensa polkuja kulkemaan, vaan pitäytyy johdonmukaisesti yhteisen kirkon vanhaan perintöön.”
Ilmeisesti viittaat noihin opinkohtiin 2 ja 3?
Olisi mielenkiintoista saada arviosi seuraavasta. Kuinka moni luterililainen pappi tai maallikko uskoo Marian ikuiseen neitsyyteen? Minulle on syntynyt se käsitys, että aika moni on ”lähtenyt hajaannuksen tielle omien viisastelujensa polkuja kulkemaan.”
(Kysymykselläni en halua uusia erittäin asiallista keskustelua, jota käytiin blogissasi osoitteessa https://www.kotimaa.fi/blogit/maria-ikuinen-neitsyt/ Asiat kun tuli silloin kohtuullisen perusteellisesti puitua)
Rauli
En tiedä kuinka moni edes tuntee meidän kirkkomme oppia enkä myöskään kuinka moni uskoo?
Oleellista minulle on se että kirkkomme tunnustautuu koko kristikunnan yhteiseen perintöön, joka vanhan kirkon aikana oli itsestään selvyys ja johon myös sekä reformaation että puhdasoppisuuden ajan oppineemme ovat pitäytyneet.
Sikäli kuin poikkeamaa tästä ikivanhasta perinteestä on niin se on koko maailman kristikuntaa ja sen Jumalalta saamaa yhteistä kutsumusta ajatellen poikkeamista yhteiseltä tieltä ja omille sivupoluilleen menoa.
Mielestäni Marian ikuinen neitsyys on myytti, johon lopputulokseen ei voida Raamattua avoimesti tutkimalla päästä.
Tämä kaikki on katolista alkuperää eikä meidän pitäisi olla tämän kanssa missään tekemisissä.
Vain harva osaa alkukieltä, mutta se ei ole mikään este Raamatun ymmärtämiselle, mikä ei tosin ole tietysti haitaksikaan.
Jumala osoittaa kuitenkin totuutensa lapsenmielisille.
Vain Pyhä Henki voi kirkastaa Jumalan sanan. Muistakaamme, että Jumala opettaa nöyrille tiensä.
Jumala on kutsunut läpi historian palvelukseensa niitä, jotka eivät mitään ole.
On erehdys kuvitella, että Jumala muuttaisi mieltään tässä asiassa.
On mielestäni turhaa puhua kirkkomme tai kirkkojen loistavasta menneisyydestä tai yhteisestä opillisesta taipaleesta kun näemme kuinka kirkko on luopunut monessa kohdassa Sanasta ja päätymässä täysin hakoteille niinkuin se on tosin ennenkin ollut. Tässä ei ole siinä mielessä mitään uutta.
Nyt pitäisi ymmärtääkseni kantaa oikeasti huolta sieluista, jotka ovat menossa kohti kadotusta sillä aikaa kun papit ja piispat askartelevat ”tämän puoleisissa asioissa” tai julistavat kaikki autuaiksi.
Totuus on kuitenkin, että ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta niinkuin Raamattu opettaa.
”Aabraham uskoi Jumalaa ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.”
Joka uskoo Jeesukseen, pelastuu, mutta joka ei usko, se joutuu kadotukseen.
Tapakristillisyys, jota jouluna ja myös pääsiäisen aikaan harrastetaan, jossa kuitenkaan sydän ei ole mukana, ei vie ihmistä toivottuun lopputulokseen vaan aivan muuhun.
Jeesus sanoo: ”Mene ja myy kaikki ja seuraa minua.” Siinä on kristityn ainoa oikea asenne, kokosydäminen antautuminen. Puolittainen kristillisyys ei johda kirkkauteen.
Jorma
Muutama kohta
1) Marian ikuinen neitsyys juontaa juurensa jo kirkon alusta. Se ei ole myöhempi keksintö, vaan peräisin jo Jeesuksen perhepiiristä peräisin olevasta perinteestä.
2) Ensimmäinen tapakristitty oli Jeesus. Hän osallistui joka sapattina synagogan liturgiaan.
3) Sana ”katolinen” tarkoittaa kirkon yhteistä uskoa. Se on peräisin kreikan kielisistä sanoista, jotka tarkoittavat sitä yhtä ja ainoata, apostoleilta peräisin olevaa uskoa Kristukseen tunnustavaa yhteisöä, joka kokoaa kaikki maailman uskovat yhteen laumaan. Se tarkoittaa, että kirkon olemukseen kuuluu se, että koko maailma on koottava yhteiseen Jumalan kansaan. Se julistaa, että kirkko on yksi, koska Kristus on yksi ja koska Kristuksen pelastustyö kuuluu koko maailmalle, niin myös kirkon sanoma kuuluu kaikille kansoille yhteisesti.
Oliko se nyt v.431 kun Efesoksen kirkolliakokouksessa Marialle annettu nimeksi Jumalan synnyttäjän kunnianimi Theotokos.Roomalaiskatolisen kirkon dogmeissa ilmoitetaan ”Jumalan totuutena” että Maria on ”ainainen ja ikuinen neitsyt”.Raamatusta piittaamatta Konstantinopolin viides ekumeeninen kirkolliskokkous v.553 myönsi Marialle tittelin Aieparthenos eli ikuinen neitsyt.Paavi Martinus I vv.649-655 vahvisti ensimmäisessä laternaalikonssiilissa 649 ja vieläpä ensimmäisenä virkavuotenaan että Marian ”ikuisen neitsyyden” uskonkappaleeksi;”Siunattu ikuisestineitseellinen ja tahraton Maria on Jumalan äiti,koska hän menettämättä koskemattomuuttaan synnytti Hänet(Jeesuksen) ja Hänen syntymänsä jälkeen säilytti neitsyytensä pyhänä”.Marian ikuinen neitsyys vahvistettiin myäs Tridentin kirkolliskokouksessa 1545-1563.Tässä hieman vain kirkkohistoriaa Marian ikuisesta neitsyydestä.Lisää jokainen voi lukeä Roomalaiskatolisen kirkon historiasta jos on halua.
Mielestäni tärkeää on se mitä Raamattu meille kertoo Mariasta.Maria oli Vanhan testamentin ennustuksen mukaisesti neitsyt Jeesuksen synnyttämiseen saakka Jes.7:14.Tämän pidemmälle Raamattu ei todista hänen neitsyytensä jatkuneen.En tiedä montako vuotta Joosefin ja Marian avioliitto kesti mutta Maria synnytti ainakin 4 poikaa ja 3 tytärtä. Matt.13:55,56,Mark 6:3 kertoo Jeesuksen veljien nimet Jaakob,Joosef,Simon,Juudas.Viimeinen maininta Mariasta on Apt.1:14 jakeessa.Tämän jälkeen ei Raamatussa puhuta mitään Mariasta.Ainoastaan Jeesuksen veljistä Paavali kertoo vielä kahteen otteeseen 1 Kor.9:5 ja Gal.1:19.Myös Jaakob mainitaan seuraavissa Raamatun kohdissa Apt.15:13, 21:18 ja Jaak.1:1.
Raimo
1) Otat esille muutaman kirkolliskokouksen ja esittelet niiden päätöksiä. Valitettavasti annat siinä mielessä harhaanjohtavan käsityksen, että nuo opit muka olisi keksitty vasta noiden kokousten yhteydessä.
Historiallinen totuushan on että noissa kokouksissa vain pitäydyttiin kirkon alusta asti julistamaan oppiin.
Esimerkiksi se että Maria on Jumalan äiti, tulee esille jo Elisabetin tervehdyksessä, missä tämä kutsuu Autuasta Jumalansynnyttäjää ”Herramme äidiksi”, käyttäen sanaa, jota käytetään HERRAsta Jumalasta.
2) Juutalaisessa yhteisössä sanoja ”veli” ja ”sisar” käytettiin sosiaalisissa merkityksissä, kasvinkumppani, saman yhteisön jäsen, saman kansan jäsen jne..
Jo yllä olen kertonut siitä, että biologisesti nämä Jeesuksen veljet ja sisaret olivat Joosefiin lapsia tämän ensimmäisestä avioliitosta.
3) Tulisi liian pitkä juttu ottaa esille jokaikinen väitteesi ja kuvata sen pahasti värittämäsi näkökulma. Jotta saisit historiallisesti luotettavaa ulottuvuutta tietoihisi, mikä kylläkin merkitsee kokonaan uudenlaisen näköalan avautumista, mikäli historia sinua kiinnostaa, niin suosittelen sinulle kirjaa, jossa on suomeksi esitelty kaikki merkittävät Mariaa koskevat tekstit aivan Jeesuksen maanpäällisestä elämästä alkaen aina noin 750 jKr. asti.
Teos on pätevän professorin erittäin pätevää tekstiä.
Serafim Seppälä
Elämän äiti. Neitsyt Maria varhaiskristillisessä teologiassa.
Helsinki: Maahenki, 2010.
ISBN 978-952-5652-87-1.
Suosittelen, jotta voisit laajentaa noiden luettelemiesi historiantietojesi taustoja perehtymällä jo vuosisatoja ennen noita kirkolliskokouksia olevia opetuksia noista opeista, joihin noissa kokouksissa on viitattu.
Matias: ”2) Juutalaisessa yhteisössä sanoja “veli” ja “sisar” käytettiin sosiaalisissa merkityksissä, kasvinkumppani, saman yhteisön jäsen, saman kansan jäsen jne..”
Mutta ei taatusti käytewtty joka kerta ja vain yo merkityksissä; kontekstihan se tässäkin oikean tulkinnan määrää, ja Raulinkin esiintuomat jakeet, joissa puhutaan ensin Jeesuksesesta Joosefin nimen omaan poikana ja sen jälken hänen veljistäänj a sisaristaa viittaavat ilmiselvästi veljiin ja sisariin lihallisessa merkityksessä. Muu tulkinta on tässä kohtaa todella älyllistä epärehellisyyttä ja sitten niin viimeisen päälle.
Seppo
Kun on käytettävissä vanhaa luotettavaa tietoa pyhän perheen elämästä, niin silloin se mitä toisissa yhteyksissä kerrotaan selittyy sillä. Silloin ei kyseessä ole mistään musta-tuntuu menetelmän vaihtoehtojen valikoinneista, vaan yksinkertaisesti lisätiedosta.
Ei jokaiseen paikkaan panna esille kaikkea mitä tiedetään, vaan se mikä missäkin kohdin on riittävä asian kertomiseksi. Olisi suorastaan vastaanottajien rasittamista jos joka kerta toistetaan kaikki mitä jostain asiasta tietää. Niinpä en minäkään pannut kaikkia niitä vastineita noista perhesuhteista, joista olen tietoinen. Miten paljon noista olisi sanottavaa käy ilmi esimerkiksi siitä, että aikoinaan Nikolainen kirjoitti jopa kolme tieteellistä kirjaa aiheesta ”lähimmäinen” ja jokaisessa otti esille tähän liittyvää sanastoa eri yhteyksissä ilman, että hän toisti itseään.
Vaikuttaa siltä, että sinä Matias olet poikkeus näillä palstoilla uskoessasi Marian ikuiseen neitsyyteen. Toisaalta sinun rinnallasi on (periaatteessa) toista miljardia katolista, joiden uskoon mariologia kuuluu olennaisena osana.
Puuttuisin vielä tuohon ”opinkohtaasi” 2, jonka mukaan Maria selvisi synnytyksestäkin immenkalvon rikkoontumatta. Tämäkin pohjautunee selkeästi Raamatun ulkopuoliseen informaatioon, kenties juuri noihn vanhoihin perinteisiin?
Raamatun ntama kuva on kuitenkin se, ettei Marian synnytyksen jälkeisessä elämässä ollut mitään tavanomaisesta poikkeavaa. Meille kerrotaan, että Mariallekin ”tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua…” Miksi puhdistautuminen?
Mooseksen laissa sanottiin, että ”Kun nainen on synnyttänyt pojan, hän on sen jälkeen seitsemän päivää epäpuhdas”(3.Mo12:2. Edelleen vaadittiin, että ”Kun pojan tai tytön synnyttämisestä määrätty puhdistumisaika on kulunut umpeen, naisen on tuotava papille pyhäkköteltan oven eteen vuoden vanha karitsa polttouhriksi ja metsäkyyhky tai muu kyyhkynen syntiuhriksi.”(jae6)
Koska Maria ja Joosef olivat vähävaraisia, heille oli mahdollista se, mitä tuon ajan jumalisissa säädöksissä edelleen sanottiin: ”Jos naisella ei ole varaa lampaaseen, hän tuokoon kaksi metsäkyyhkyä tai kaksi muuta kyyhkystä, toisen polttouhriksi ja toisen syntiuhriksi, ja pappi toimittakoon sovitusmenot. Tämän jälkeen nainen on puhdas.”(jae8)
Jos Maria olisi ollut poikkeuksellisella tavalla synnitön ja puhdas synnytettyään Vapahtajamme ihmiseksi, miksi tällainen puhdistava uhri olisi ollut tarpeen? Jeesuksesta Raamattu toki sanoo toistuvasti hänen olleen synnitön, mutta missä maininta Marian erityisasemasta tässä suhteessa?
Rauli
1) Kultillinen epäpuhtaus tarkoittaa sitä että synnytyksen jälkeisenä aikana ei tuona aikana osallistua toisten mukana yhteisiin kokoontumisiin. Tämä eristäytyminen muutoin auttoi merkittävästi vastasyntyneen lapsen ja äidin terveyttä.
2) Tuosta Marian neitsyyden merkkien säilymisen perinteestä kertoo jo Jaakobin protoevankeliumi. Ollaan siis aivan vanhimmissa perinteen kerrostumissa.
3) Marian synnittömyydestä puhuu myös oppi-isämme Luther, tavalla joka lukee synnittömyyden nimenomaan Kristuksen hänelle armosta lahjana antamaksi. Kunnian saa lapsi, jonka hän synnytti.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että Mooseksen lailla oli myös terveydellisiä vaikutuksia.
Toteat, että ”Marian synnittömyydestä puhuu myös oppi-isämme Luther”. Oliko tuo arvostamani raamatunkääntäjä siis eri mieltä kuin Raamattu? Siellä kun todetaan ihan kaikista Aadamin jälkeläisistä, että ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta”(Ro3:23)
Rauli
Ilmeisesti minun selostukseni ei ollut riittävän selkeä. Siksi yritän toistaa ajatuksen kulkua. Mielestäni Lutherin tuotannossa tuon Marian synnittömyyden perusteena on Vapahtajamme erityinen suosio.
Samalla on ehkä myös aihetta huomata, että Lutherilla oli myös muutamia muitakin ikivanhaan perinteeseen perustuvia mariologiaa koskevia lauseita, joita sisarkirkkomme katoliset sitten vuosisatoja myöhemmin ovat edelleen kehittäneet ja muotoilleet heidän kirkkonsa erityisiksi virallisisiksi oppilauselmiksi, mitä taas meidän luterilaisessa kirkossamme ei ole tapahtunut.
Tämä vain kuvaa että kun puhumme yhteisen kristikunnan vanhasta perinteestä, niin samasta perinteen valtavirrasta on tullut esiin osaltaan yhteisiä näkökantoja, kirkko siis on yhtenäisempi kuin pintapuolisesti voisimme edes aavistaakaan, mutta samaan aikaan muutamissa perinteen käytön painotuksissa on vuosisatojen kuluessa tapahtunut myös eri suuntaan meneviä kehityskulkuja.
Tässä kohdin lienee myös paikallaan tuoda esille se mitä olen useammissakin yhteyksissä aikaisemminkin tuonut esille, että uskonpuhdistus ei perusteissaan ollut katolisuutta vastaan, vaan päin vastoin: Tavoitteena oli ikivanhan katolisen kirkon omimman olemuksen esille nostaminen siten, että pyrittiin vapautumaan sellaisista sivulle menneistä kasvannaisista, jotka estivät katolisen kirkon varsinaisen sanoman esille tulon. Kirkon perinteen kantavana periaatteena on jo ikivanhoista ajoista alkaen ollut uskontunnustuksessakin mainittu kirkon apostolisuus, eli siis Raamatun eli luotettavan apostolisen sanan varassa toimiminen.
Matias.En ole minkään sortin pappi tai teologi.Olen vain lukenut jonkin verran kirkkohistoriallista tekstiä ja toki Raamattua.Toki netistäkin saa paljon tietoa.Olen kyllä ymmärtänyt kun Raamattua luen,että nämä Jeesuksen veljet ja sisaret olisivat olleet Joosefin ja Marian yhteisiä jotka syntyivät Jeesuksen jälkeen.Raamattua lukiessani ymmärrän Marian olevan samanlainen elämän tien kulkija kuin muutkin naiset.Mielestäni Jumala ei valinnut jotain poikkeuksellista,hurskaudessa ja puhtaudessa ylivertaista naista vaan aivan tavallisen juutalaistytön pienestä Nasaretin kaupungista synnyttämään meille Vapahtajan jotta Jumalan Poika olisi kaikessa meidän kaltaisemme yhtä paljon synnin kiusaama kuin mekin kuten Heb,2:17-18 kertoo.Itse en voi uskoa sitä että Maria ja Joosef olisivat eläneet Jeesuksen syntymän jälkeen jossakin platonisessa suhteessa.Ymmärtääkseni heillä oli myös määrätynlaista kanssakäymistä kuten Matt.1:25 kertoo.Historia toki kiinnostaa aina ja otan kiitollisena vastaan suosittelemasi kirjaehdotuksen.
Raimo
Kiitos halustasi ottaa selvää asioista.
Tuo viittaamasi Matt. 1:25 on aivan asiatarkasti ottaen sellainen, että siinä ei sanota mitään muuta kuin, että Jeesus on syntynyt ilman Joosefin siittämistä. Sen pidemmälle meneviä johtopäätöksiä ei sen jakeen perusteella voi tehdä.
Tekstin vastaisen tuohon myöhemmin ympätyn logiikan mukaan tullut vastakkainasettelu: ”Ennen synnytystä vastaan synnytyksen jälkeen”, on keksitty vasta 1700 -luvulla, kun valistuksen aikana eräissä piireissä tuli muotiin keksiä sellaisia tulkintoja, joissa tarkoituksellisesti pyrittiin pääsemään eroon ”vanhoista dogmaattisista käsityksistä”.
On totta, että Mat1:25 kertoo Mariasta vain sen, että ” (Joosef) ei yhtynyt häneen, ennenkuin hän oli synnyttänyt pojan.” Se informoi meille jostakin poikkeuksellisesta: avioparilla ei ollut sukupuolielämää vaimon raskausaikana.
Mistään päin Raamattua ei sitten löydy perusteita sille, että aviopuolisoiden selibaatti olisi jatkunut avioliiton myöhäisemmässä vaiheessa. Vai onko Matias sinulla tiedossasi jokin Raamatun viittaus sellaiseen?
Rauli
Vanhan perinteen mukaan jo lähtökohdissaan tuo avioliittosopimus oli sellainen että Joosef otti Marian suojatikseen, ei tavanomaiseen seksuaaliseen yhdyselämään tähtäävään avioliittoon.
Tämä tieto ei ole peräisin Raamatusta vaan perinteestä. Mutta se ei ole Raamatun vastainen vaan ainoastaan täydentää sitä historiallista kuvaa mitä meille on säilynyt Vapahtajamme kasvinympäristöstä.
Koska otsikossa viittaan Pyhään Anselm Canterburylaiseen, 1033/1034 – 21.4.1109,
joka toimi Canterburyn arkkipiispana vuodesta 1093 alkaen, julistettiin pyhimykseksi vuonna 1494. Sitten lännen kirkkojen eron jälkeen sisarkirkkomme katoliset julistivat hänet kirkonopettajaksi vuonna 1720.
Hänen tuotantoaan on suomennettu, kääntäjinä todella päteviä henkilöitä:
Anselm Canterburylainen: Jumala ihmiseksi. Minkä tähden Jumala tuli ihmiseksi. (Cur Deus homo, 1098.) Latinasta suomentanut Heikki Koskenniemi. Johdanto Simo Kiviranta. Kristikunnan klassikkoja 5. Helsinki: SLEY-kirjat, 1991. ISBN 951-618-000-0.
Anselm Canterburylainen: Ymmärrystä etsivä usko. (Proslogion, 1077–1078.) Johdanto, suomennos, selitykset Paavo Rissanen. Hengen tie 13. Helsinki: Kirjaneliö, 1986. ISBN 951-600-698-1.
Netistä hänen tuotantoaan voi lukea englanniksi esimerkiksi osoitteesta:
http://www.ccel.org/ccel/anselm/basic_works.i.html
Matias. Pyydän anteeksi, jos tämä kuullostaa jankuttamiselta, mutta toisin vielä muutaman yksityiskohdan mukaan tuohon Vapahtajamme inhimilliseen perhetaustaan.
Evankeliumikertomus ei puhu mistään erityisjärjestelystä Joosefin ja Marian välisessä liitossa. Paitsi tuon raskausajan pidättäytymisen. Näin tuosta aviosuhteesta Raamattu:
”Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana.”
Koska Mooseksen laki kohteli varsin suorasukaisesti avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita, ja ”Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.”
Niinpä Jeesuksen taivaallinen Isä puuttui tapahtumien kulkuun: ”Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi.”(poiminnat Matteuksen 1. luvusta)
En mahda sille mitään, mutta perinteen esittämä käsitys sitä, että ”Joosef otti Marian suojatikseen, ei tavanomaiseen seksuaaliseen yhdyselämään tähtäävään avioliittoon” on suorastaan Raamatun sanomaa vääristelevä. Joosef oli varmasti uhrautuva mies, mutta olisiko hänelle enkeli voinut luvata niin paljon liikoja, että sai kannustusta ”ottaa Maria vaimokseen”. Jos kerran sukupuolielämä oli rajattu pois.
Olisiko tässä erityisavioliittoajatuksessa taustalla se edelleen perinteisiin nojaava ajatus, että sukupuolielämä avioliitossa tahraisi Marian erityistä pyhyyttä, jonka kirkko jo varhaisessa vaiheessa traditioonsa Raamatun ulkopuolelta adoptoi?
Miksi Jeesuksen syntymästä evankeliumikertomus sanoo, että (Maria) ”synnytti pojan, esikoisensa”, jos lapsi olikin samalla myös kuopus?
Jos Joosefilla olisi ollut edellisestä avioliitosta melkoinen lapsikatras, miksi Raamattu ei asiasta edes hiiskahda? Kun Kristus syntyi vaatimattomaan talliin, ei veljiä ja sisaria ollut tulokasta toivottamassa tervetulleeksi. Entä missä nuo lapset olivat Egyptiin matkan aikana?
Ja sitten voi Raamatusta kuitenkin päätellä, että myöhemmin Jeesuksen veljet ja siskot olivat paikallisesti hyvin tunnettuja: ”Eikö tämä ole se rakennusmies, Marian poika, Jaakobin, Joosefin, Juudaksen ja Simonin veli? Täällä hänen sisarensakin asuvat, meidän keskuudessamme.”(Mark6:3)
Kun Raamattu kuvailee myöhemmin Mariaa ja Jeesuksen veljiä, meille opetetaan esimerkiksi, että ”Jeesuksen vielä puhuessa väkijoukolle hänen äitinsä ja veljensä olivat tulleet paikalle. He seisoivat ulkona ja tahtoivat puhua hänen kanssaan.” Miten tuosta ilmaisusta, enempää kuin muustakaan Raamatun sisältämästä voisi päätellä, ettei Maria ollutkaan noiden Jeesuksen veljien oikea äiti?
Rauli
1) Kuten jo yllä kirjoitin, niin juutalaisessa ajattelussa sanoilla isä, äiti, veli ja sisar oli nimenomaan sosiaalinen merkitys: samassa perheessä asuvat. Sanoja käytettiin hyvin monessa eri sosiaalisessa kerroksessa eri yhteyksissä: aivan biologisista sisaruksista samaan sukuun kuuluviin, samoissa pienissä ryhmissä kokoontuvista aina suuriin kansoihin asti, jopa kansojen välisiin yhteyksiin liittyvissä keskusteluissa valtioiden välisiä liittoja tehtäessä, jne. (Ks. yllä kommentissani mainittu Ahaksen vasallisopimuksen sanamuodosta Tiglatpileserille: ” — isäni.”
Noiden sanojen hengellis-sosiaalinen yhteys esiintyy vielä nykyaikanakin aktiivikäytössä, kun seurakunnassa pappi tai joku muu tervehtii seurakuntaa sanoilla: ”Rakkaat veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa.”
2) Egyptin aikaisessa oleskelussa ei ollut mitään sen ihmeellisempää kuin muidenkaan monilapsisten perheiden meno toiselle paikkakunnalle.
Muuan ikivanha perinne kertoo jopa sen korttelin missä pyhä perhe asui. Muuan kriittisesti suhtautunut yritti kumota tuota perinnettä kirjoittamalle etteivät he voineet asua siellä koska kyseessä on juutalainen kortteli. Eipä mokoma huomannut että juuri tuolla havainnollaan, että kortteli oli juutalaiskortteli, hän suorastaan antoi perinnettä tukevan kannanoton: Eihän juutalaisperheelle ole mitään sen luontevampaa paikkaa asettua asumaan kuin toisten samaan kansallisuuteen kuuluvien joukkoon. Mikäli tämä perinne on oikea, niin silloinhan pyhä perhe asui siellä omiensa seurassa.
3) Kristittyjen keskuudessa sellaisia mielipiteitä, missä alettiin kritisoimaan Marian ikuista neitsyyttä, alkoi esiintyä vasta 1700 -luvulla. Useimmiten ne nousivat sellaisista suunnista, joiden tarkoituksena oli vastustaa ”dogmaattista uskonkäsitystä”. Eivät mokomat huomanneet että yhden dogmaattisen järjestelmän sijaan panivat vain toisenlaisen dogmaattisen järjestelmän. Itse historiallisen todellisuuden kuvaamiseen heillä ei kuitenkaan ollut mitään muuta lisättävää kuin oman filosofisen ennakkokäsityksensä mukainen aikaisemman käsityksen kanssa ristiriidassa oleva ennakkoluulo: Kyseessä siis oli väite vastaan väite -tilanne.
Usein kyseessä oli se, etteivät nämä uusien oppien esittäjät jaksaneet paneutua vanhempien tutkijoiden tuotantoon vaan peittelivät laiskuutensa vippaskonsteille, kun sanoivat että heillä on uusi tapa tarkastella asioita. Vanhoissa puhdasoppisuuden ajan ja sen perintöä seuraavissa teoksissa, kun jokainen väite perusteltiin sekä Raamatulla että vanhan kristillisen perinteen ja teologian yli puolentoista vuosituhannen uutteran tutkistelun tuloksilla.
Esim tässä muutaman kymmenen sentin päässä minulla juuri nyt sattuu olemaan vanha Buddeuksen 1320 sivuinen latinankielinen dogmatiikka vuodelta 1724, ja ilman sivunumerointia oleva laaja hakemisto vielä sen lisäksi.
Vaikka en tuohon edustamaasi perinteeseen Marian ikuisesta neitsyydestä voikaan yhtyä, arvostan sinun halukkuuttasi perustella näkemyksiäsi. Siitä vilpittömät kiitokseni, kuten tästäkin asiapitoisesta keskustelusta.