Käsittääkseni tilanne on tämä:
1) Ehdokkailta kysytään kannattavatko he avioliittolain muuttamista tasa-arvoiseksi. 2) Tätä kannattavista tulee valituksi yli puolet kansanedustajien määrästä. 3) Eduskunta ei saa aikaan lakia tasa-arvoisesta avioliittolaista.
Onko kumma, jos politiikkaa ei arvosteta tai jos kansalaista ihmetyttää?
Mutta käydäänpä eri mahdollisuuksia läpi:
A. Vaalikoneisiin ei vastata tosissaan. Ketkä valituista tunnustavat täyttäneensä vaalikoneita kännissä noppaa heittäen?
B. Mielipide on muuttunut. Tällöin pitäisi kertoa tämä ja mielellään perustella miksi toisaalta aiemmin kannatti ja toisaalta enää ei kannata.
C. Tilanne on muuttunut. Tämä tulisi kyseeseen jos päätös maksaisi ja taloustilanne olisi heikentynyt yllättäen. En näe miten näin voisi olla.
D. Tietoinen lehmänkauppa. Kuka sanoo, että kannattaisi lakia, mutta ostaa esimerkiksi KD:ltä tukea toiseen asiaan olemalla tukematta tasa-arvoista avioliittolakia?
E. Lain säätämisessä on teknisiä esteitä, pitää selvittää esimerkiksi suhde kansainvälisiin sitoumuksiin. Tämä ei tulle kyseeseen, koska samanlainen laki on voimassa muualla ja koska valmis lakiesitys on olemassa.
F. Yleinen mielipide on kääntynyt lakia vastaan. Tässä on käynyt päinvastoin.
Myös kohda D kuuluu demokratiaan, asioista neuvotellaan ja sovitaan kokonaispaketti, jonka taakse saadaan enemmistön kannatus. Mutta haluan silloin kuulla mitä hyvää asiaa on edistetty homoseksuaalien tasa-arvon hinnalla.
Tuleeko vielä muita vaihtoehtoja mieleen?
Vaihtoehto G: tämä on vain politiikkaa. Ennen vaaleja luvataan yhtä ja toista ja yhtätoista. Vaalien jälkeen niellään sen tulos, etsitään konsensus hallituksen aikaansaamiseksi ja luovutaan jostakin.
Jorin kuvittelema vaalikoneen kysymys on harhaanjohtava. Kukapa vastustaisi tasa-arvoa noin yleensä. Mutta eräiden toivomassa lainmutoksessa ei ole kysymys pelkästään tasa-arvoisista oikeuksista homoseksuaaleille, vaan myös avioliitto-käsitteen uudelleen määrittelystä. Vaikka olen valmis kannattamaan homopareille heiltä vielä puuttuvien avioliittoon verrattavien oikeuksien voimaansaattamista, pidän kuitenkin toivottavana, että avioliitto terminä säilyy perinteisessä merkityksessään, siis miehen ja naisen välisen liiton nimityksenä.
Jokainen vähänkin politiikkaa seurannut tietää, että vaalikoneet ovat lähinnä poliittista viihdettä. Ollaan siis lähellä yhdistelmää A + D, en tosin usko tuohon kännäysoletukseen. Vaalikoneet on tarkoitettu etupäässä iltapäivälehtien tasoisesti maailmaa seuraaville ja ajattelua harrastaville.
Kun tuttu ehdokas oli ähkien ja pähkäillen täyttänyt sen seitsemän vaalikonetta ja lopulta testasi, ketä kone ehdottaa hänelle ehdokkaaksi, hän sai vastaukseksi itsensä ollen itsensä kanssa politiikasta lähes 90 prosenttisesti samaa mieltä.
Raimon vastauksen ymmärtäisi, jos kysymys on jotain mallia ”Vanhustenhuollon määrärahojen riittävyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota.” tai muuta kiemuraista. Mutta nyt on minusta aika selvä kyllä/ei kysymys.
Tuo lähes 90 % on aika hyvä tulos. En tiedä, pystyisinkö itse vastaavaan.
Jori, siinäpä se vitsi onkin. Harva juttu politiikassa tai elämässä ylipäätään on joko kyllä tai ei. Sitähän vaihtoehto D tarkoittaa, eikös vaan. Hieno ja traaginen romaani tästä näennäis vaihtoehtoisesta maailmasta on Sofian valinta, josta on tehty elokuvakin.
Tätä tarkoitin iltapäivälehtimäisyydellä. Lehdet ovat täynnään ”mielipidekyselyjä” onko asia A tehtävä, kyllä vai ei? Elämä ja politiikka on huomattavasti mutkikkaampaa ja hienosyisempää.
Minulla ei esittämääsi peruskymystä vastaan ole mitään tai oikeastaan kannatan. Mutta ymmärrän myös poliitikkoja, joilla todellisessa poliittisessa tilanteessa asia ei ole aivan vaalikoneen esittämällä tavalla yksioikoinen.