Filosofit on kaikkina aikoina etsineet totuutta, jopa niin pitkälle että ovat itse sortuneet oman filosofian määrittelyssä itse kuvaten omia mielipiteitään tiedoksi, viisaudeksi.Platon mm. ylisti , että viisauden etsiminen puhdistaa sielun. Filosofeilla on ollut aina merkitystä meidän omaan ajatteluumme ja ovat usein jääneet elämään ”totuuksina” vielä pitkiksi ajoiksi meidän ajatusmaailmaan. Diagnoosi on tarpeellinen, jotta voimme löytää ratkaisun ja kaikessa ihmisen keksimässä tuotteessa se onkin hyvin onnistunut, mutta kun on kysymys ihmisestä niin asia onkin vaikeampi. Sigmund Freud , jota pidetään psykoanalyysin keksijänä teki varmaan potilaistaan oikeita havaintoja tulkitessaan että potilaan ongelmat johtuvat lapsuudesta (joka ei tosin määritä hänen tulevaisuutta kaikilta osin) ja kehitteli teorioitaan eteenpäin. Ja ensimmäisen havainnon tekemisen jälkeen kaikki voi mennä kuitenkin pieleen, kuten mielestäni Freudin kohdalla ja myös hänen muutkin teoriat. Freudilaiset teoriat ja ajatukset on kantaneet meidän aikoihin asti ja ovat luoneet perustaa osin meidän diagnosointikultuuriin koskien ihmistä. Ben Furman on Suomessa mm. näistä yhteyksistä kirjoittanut ja puhunut jo vuosikymmenen ajan.Niin sanottu ”tieteellinen totuus ” ihmisten hoidossa on tuotettuja diagnooseja ja sairauksia(jotka osin ovat luonnollisia ihmisen tunnetiloja eri elämän vaiheissa) ja sen jälkeen hoito perustuu löytää yhteys potilaan ja diagnoosin välillä. Ja vain diagnosoitu potilas saa apua ja se johtaa myös turhiin lääkehoitoihin ja pitkiin terapioihin, jossa on vaara johtaa ihmisen loputtomaan syy-seuraus itsetutkiskeluun (kehällisesti aina palaten ongelmiin)kietoutuen terapeutin ohjaamaksi kun syy mielestäni useimmin on itsetunnon puuttuminen . Elämme nykyään aikaa edelleen , että mielipiteet voimistuvat ja ovat viimein hyväksyttyjä ja sen jälkeen ne saavat tieteellisen statuksen leiman ja sitä tieteellistä totuutta ei tarvitse tänä päivänä todistaa ,vaan vedota yksimielisyyteen,yhtenäväisiin tutkimuksiin jne. Voikin kysyä onko ihmiset sisäistäneet totuuden filosofian periaatteiden mukaan tai minkään loogisen ajattelun kautta, vai onko ne tuotettu valmiina ja tänä median kukoistuksen aikana se on helppoa liikutella mielipiteet tosiasioiksi vajaan sukupolven aikana. Tieteellisten totuuksien osottauduttua ideologiseksi mielipiteen ohjaamaksi päätelmäksi ei kuitenkaan muutu kovin nopeasti tai korjaus on mediahuomiossa vain promille alkuperäiseen ” totuuteen” esimerkkinä vaikkapa koulukirjamateriaalit. Kuitenkin väärillä tieteellisillä tiedoilla saavutetaan ”erävoittoja” keskusteluissa epäilyksiä ja oikeata tietoa vastaan ja faktan tarkastuksista median aikana joukko on vähenevä. On laiskuus vallannut nuorison ja tiede itsessään ei halua toimia omien periaatteiden mukaan ,sillä tiede pitäisi taluttaa estradille arvosteltavaksi ja kritisoitavaksi.Nyt lööppi läpäisee miljoonat ihmiset ja ”totuuden siemen” on kylvetty.
Ihmisessä näkyvät muutokset(tieteellisessä tutkimuksessa) eivät juurikaan tutkijoita kiinnosta kuin joidenkin lööppien tasolla ja ne tutkimukset ei saa median ja kansalaisten huomioita, joissa näitä käsitellään ,kun esim. ihminen saa vapautua menneisyyden kahleista, päästä irti esim päihteistä ja sen tuomasta elämästä tai kun ihminen löytää elämälle tarkoituksen , joka on totuuden määritelmän mukaan nähtävissä niin ulkoisesti kuin aistittavissa ihmisessä sisäisesti, myös lääketieteen ja psykiatrian todistettavissa. Jälkidiagnosointi ei tunnu ketään kiinnostavan , mitä joku tuottaa ja mikä on se hedelmä, kun vaan saadaan nuija lyötyä pöytään ja asia on ratkaistu ja ihmisten nöyryyden puute,välinpitämättömyys estää käsittelemästä tehtyjä virheitä ja tarkastelemasta ”tuotettuja totuuksia” ja niiden seurauksia ja tämä trendi on läpäissyt ajattelumaailmaltaan lähes kaiken yhteiskunnallisen ja myös seurakunnallisen keskustelun.
Suuret filosofit on sanoneet että viisaus,totuus puhdistaa sielun ja antaa ihmiselle vapauden ,mutta raamattu kertoo että totuus tekee ihmisen vapaaksi ja Jeesus on tie , totuus ja elämä.
