Tänään keskiviikkona kirkolliskokouksessa alkaa odotettu keskustelu seurakuntarakenneuudistuksesta. Kirkolliskokouksen hallintovaliokunnan muutoin mallikkaaseen lausuntoon on haudattuna kivi, joka voi murtaa kirkon jäsenten keskuudessa arvostetuimman työmuodon eli diakonian.
Suomen evankelisluterilaisen kirkon aarre on seurakuntadiakonia. Missään toisessa luterilaisessa kirkossa ei seurakuntadiakonialle ole yhtä vahvaa toiminnallista asemaa (diakonian hallinnollisessa asemassa ja teologisessa statuksessa toki on toivomisen varaa).
Suomalainen seurakuntadiakonia kukoistaa, koska sillä on suhteessa muiden maiden luterilaisiin kirkkoihin paremmat resurssit. Kirkkojärjestyksessämme todetaan yksiselitteisesti, että ”seurakunnassa tulee olla kirkkoherran, kanttorin ja diakonian virka” (KJ 6:1). Hallintovaliokunnan esityksessä todetaan ilman laajempia perusteluita, että säädös voitaisiin tarvittaessa purkaa.
Hallintovaliokunnan ehdotuksen taustalla on ajatus siitä, että seurakunnat voisivat olla hyvinkin pieniä yhteisöjä, joissa muut kuin papin tehtävät voitaisiin hoitaa yhteisten tai vapaaehtoisten työntekijöiden avulla. Yhden viran suunta ei ole oikea.
Jos seurakunnista todella tulee pienimmillään ehkä vain muutamien satojen jäsenten lähiyhteisöitä, on virkoja toki ajateltava uudellaan. Ratkaisuna voisi olla se, että samaan virkaan yhdistetään erilaisia palvelutehtäviä – diakonia mukaan luettuna.
Diakonian viran perusta on kai seuraavissa Raamatun jakeissa Apostolien tekojen 6:nnesta luvusta. Koolla oli silloinen kirkolliskokous.
”1 Noihin aikoihin, opetuslasten joukon yhä kasvaessa, kreikkaa puhuvat alkoivat syyttää hepreankielisiä* siitä, että heidän leskiään syrjittiin päivittäisiä avustuksia jaettaessa. 2 Silloin apostolit, ne kaksitoista, kutsuivat koolle koko opetuslasten joukon ja sanoivat: ”Ei ole oikein, että me ruoan jakamisen tähden lyömme laimin Jumalan sanan. 3 Valitkaa siis, veljet, keskuudestanne seitsemän hyvämaineista miestä, jotka ovat Hengen ja viisauden täyttämiä, niin me asetamme heidät tähän tehtävään. 4 Silloin me voimme omistautua rukoukseen ja Jumalan sanan jakamiseen.”
5 Kaikki, jotka olivat koolla, pitivät tätä ehdotusta hyvänä. He valitsivat Stefanoksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, sekä Filippoksen, Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaksen ja Nikolaoksen, antiokialaisen käännynnäisen. 6 Nämä tuotiin apostolien eteen, ja apostolit rukoilivat ja panivat kätensä heidän päälleen.
7 Jumalan sana levisi leviämistään. Opetuslasten määrä kasvoi Jerusalemissa nopeasti, ja usko voitti puolelleen myös monia pappeja.”
Kyllä minä voisin olla sillä kannalla, että diakonia annetaan kokonaan sen alan ihmisille. Meidät papit on koulutettu sananpalveljoiksi ja sielunhoitajiksi, ei diakoneiksi. En minä osaa muuta diakoniaa tehdä kuin lahjoittaa jotain siihen työhön. Mutta saarnaan, pidän hartauksia ja kastan lapsia, vihin aikuisia avioliittoon tai siunaan heidän liittonsa ja siunaan haudan lepoon usein jo itseäni nuorempiakin. Se on minun tehtäväni, ei diakonia. Annan sen mielelläni sen taidon osaaville ja siihen koulutuksen saaneille.
Aiheellinen huoli blogissa. Samaan hengenvetoon totean, ettei kyllä muutaman sadan hengen seurakunta myöskään yhtä pappia työllistä. Eikä meillä koskaan tule sellaiseen olemaan varaakaan.
Suuressa maailmassa nimenomaan muutaman sadan seurakunnat ovat normi ja palkkaavat useitakin työntekijöitä. Miksei sitten Suomessa? Ovatko ne veroraht ainoa lähtökohta. Mitä jos seurakuntalaiset hoitaisivat seurakuntansa itse taloutta myöten? Pienet kodikkaat yhteisöt ovat luoksensa kutsuvia aivan eritavalla verrattuna suurserakuntiin. Ehdotan 10 000 omatoimista serakuntaa.
Hallinto luo/ vakiinnuttaa mielikuvat seurakunnasta. Virat pitävät muassaan perustehtäviä: sananharjoitusta, lähimmäisyyttä ja yhteyden rakentamista. Tuntomerkit auttavat löytämään maailman keskeltä kristillisen seurakunnan.
Hyvä Saarakkala. Poliitikkokin herää kirkon päämiehen valheelliseen aamuun!
Mäkisen tarkoitusperät ja politikointi ovat näyttäviä…
Vieläkö kirkonkellot soivat muutakin kuin hautajaisten merkiksi?
Mikä tuossa arkkipiispan kommentissa nyt on pielessä? Miten avioliiton arvo vähenee? Omastani ei kukaan ole ottamassa mitään pois. Ja miten lasten asema vaarantuu?
Nyt on ongelma se, että Mäkinen on tuota mieltä, ei niinkään se, että onko Mäkinen oikeassa. Poliitikko on juuttunut liikaa politiikkaan, sillä hänen puolueessaan on sanottu, että toista mieltä ei saa olla, vaikka olisikin.
Lapsiasiavaltuutettukin on samassa kierossa salaliitossa arkkipiispan kanssa. =)
”Rakkaus on lapsen koti, tälle ei pidä luoda esteitä, tätä pitää tukea. Tasa-arvoisen avioliittolain hyväksyminen on lapsen etu, toteaa lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila.”
http://www.lapsiasia.fi/nyt/tiedotteet/tiedote/-/view/1896433
Millainen lapsiasiavaltuutettu maassamme oikein on?
YK:n lapsen oikeuksien sopimus määrittelee lapselle oikeuden tuntea biologiset vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan. Tämähän ei toteudu homoyksiköissä.
Puhutaan tasa-arvosta jaihmisoikeuksista. Kenen? Missä on lapsen oikeudet? Miksi säätää tulevaisuuteen laki, joka romuttaa perheyhteisön.
En todellakaan olisi halunnut kasvaa lesboparin poikana. Jos äidilläni olisi ollut nainen miehenä. En todellakaan olisi halunnut kasvaa homoparin poikana. Jos isälläni olisi ollut vaimona mies. Mitähän minusta olisi tullut?
Sahimaa: ”En todellakaan olisi halunnut kasvaa lesboparin poikana. Jos äidilläni olisi ollut nainen miehenä. En todellakaan olisi halunnut kasvaa homoparin poikana. Jos isälläni olisi ollut vaimona mies. Mitähän minusta olisi tullut?”
Varmaan ainakin suvaitsevainen ja toistenkin ihmisarvoa kunnioittava kansalainen.
Miten niin?
Mikä pielessä?
Se, että Raamattua nimellisesti ohjeenaan pitävän kirkon pääjehu, ei noudata sen periaatteita.
Missä yrityksessä tai teollisuuslaitoksessa näin voi toimia?
Mitä periaatetta hän ei noudata? Jos maallisessa laitoksessa säädetään avioliitosta niin menettääkö kristillinen avioliitto arvonsa? Minun avioliittooni tuolla lailla ei ole ainakaan minkäänlaista vaikutusta.
Pitäähän meidän vastuullisina ajatella muutakin kuin omaa avioliittoamme.
Tulevat sukupolvet saavat perintönä vääristyneeseen seksuaalisuuteen perustuvan homoavioliiton.
Homous on yhteiskunnan rakenteita murentava luomisjärjestyksen vastainen seksuaalisen kanssakäymisen muoto.
Se on vastoin Luojan periaatteita, joka loi meidät miehiksi ja naisiksi (Aadamiksi ja Eevaksi, ei Eeroksi) ja käski miehen erota vanhemmistaan j aliittyä vaimoonsa. Raamatussa on lukuisia satoja esimerkkejä miehen ja naisen välisestä liitosta, ei yhtään esimerkkiä homojen tai lesbojen välisesta liitosta.
Ei avioliittoa saada perintönä. Eivät heteroavioliitot muutu homoavioliitoiksi. Homoutta on ollut tuhansia vuosia ja yhteiskunnat ovat aina kehittyneet. Ohueksi jää silloin todisteet. Jos Jumala loi vain Aatamin ja Eevan niin miksi ihmeessä nimesi on Pekka? Sinä uhmaat nyt Jumalan luomisjärjestystä ottamalla tuollaisen nimen.
Ihmiset ovat myöskin varastaneet, tappaneet, kiroilleet, tehneet huorin, kadehtineet, ahnehtineet yms. tuhansia vuosia. Ei se, että jotain väärää ja Jumalan lain vastaista tehdään tarpeeksi kauan, muuta tekoa hyväksytyksi.
Onhan tämä Mäkisen kanta ollut luettavissa koko ajan ja aisaparina Helsingin piispa koko ajan ihan samalla asialla. Kyllä tämä kansankirkko on menetetty kirkkona eikä vastaa enää käsitystäni luterilaisesta kirkosta muuta kuin yksittäisissä seurakuntien tapahtumissa.