Kirkkoa ja yhteiskuntaa yleensä näkijän ja innovaattorin silmin katsova professori Heikki Hiilamo lipsahtaa katsomaan tuulilasin asemesta peruutuspeiliin vaatiessaan, että diakonian virat pitäisi myös uudessa seurakuntarakenteessa säätää seurakuntiin pakollisiksi.
Virhe ei ole kuitenkaan siinä, että kirkolliskokouksen tutkittavana olevassa uudistuksessa ainoa pakollinen virka olisi kirkkoherran virka. Virhe on siinä, että edes kirkkoherran virka säädettäisiin pakolliseksi.
Organisaatioiden rakentaminen jonkin viran ympärille ja sen näkökulmasta on auttamattomasti menneestä maailmasta. On toki ymmärrettävää, että ajatustapojen muuttaminen on vaikeata, koska kirkossa on totuttu ajattelemaan ja valmistelemaan asioita virkojen ja viranhaltijoiden näkökulmasta. Mutta ehkä olisi aika herätä tähän päivään.
Kirkon säädösvalmistelussa on pysyvä paradoksi: samaan aikaan kun vaaditaan vähemmän pykäliä ja vähemmän säädöstämistä, samaan aikaan halutaan, että kunkin tahtojan tärkeistä asioista pitäisi kuitenkin säätää yksityiskohtaisesti. Ja mieluummin vielä hiukan laajemmin kuin niukemmin.
Tarkastelukulmaksi olisi otettava se, mitä asioita ja tehtäviä on hoidettava ja sitten rakennettava työntekijäkunta työn organisointi sen mukaisesti ja niin, että saavutetaan tahdottu toiminta ja tulos. Seurakuntarajat ja virkarakenteet ovat tässä pohdinnassa useimmiten vain toiminnan este.
Diakonia on yksi kirkon ja seurakuntien keskeisistä toimintasektoreista ja ilman muuta siitä on huolehdittava, se on turvattava ja sitä on kehitettävä. Kenenkään ei tulisi mieleen väittää, etteikö seurakuntien – joiden tuloista yleensä yli 90 % on verotuloja – taloutta olisi hoidettava huolellisesti ja kaikkia seurakuntia julkisyhteisönä sitovien säännösten mukaan. Jos taloutta ei hoidettaisi, toiminta pysähtyisi muutamassa ajassa kuin seinään. Silti nyt eikä tulevaisuudessa ole yhtään pykälää, joka edellyttäisi talouspäällikön virkaa seurakunnassa.
Heikki Hiilamo tulee paljastaneeksi – ehkäpä tarkoituksellakin – perusongelman eli diakoniaväen tunteman luottamuspulan sekä pelon jalkoihin jäämisestä ja arvostuksen puutteen kokemuksen. Diakoniaväki pelkää, että seurakunnat eivät osaa eivätkä ymmärrä huolehtia diakoniasta, jos virasta ja viranhaltijasta ei ole pykälää kirkkolaissa tai kirkkojärjestyksessä. Olisi siis saatava säädös varmuuden vuoksi, jottei kukaan ajattelisi, että vain pappi tarvitaan.
Tämä on kestämätön lähtökohta. Samasta luottamuspulasta ja arvostuksen puutteen tunteesta on hämmästyttävän keskeisesti kysymys myös, kun kirkossa on vuosikausia käyty ja yhä käydään keskustelua ns. diakonaatista. Niin paljon olen vuosien saatossa ja tuoreeltaankin käynyt taustakeskusteluja ja ollut mukana valmisteluprosesseissa, että voin sen tosissani sanoa.
Eteenpäin päästäisiin paremmin kun puhuttaisiin asioista oikeilla nimillä ja peruutuspeiliin katsottaisiin vain sen verran, ettei maailma pääse huomaamatta ajamaan ohi.
KUA on julkisuudessa noussut kovin sanoin kritisoimaan Israelin siirtokuntapolitiikkaa ja kehottanut boikotoimaan ko. alueilta tuotuja tuotteita. Yhtä voimakasta tuomiota Hezbollahin tai Hamasin ihmisoikeusrikkomuksille en ole nähnyt tai sitten silmiini ei ole sattunut sellaista uutista. EAPPI-ohjelman uutisista on usein unohtunut myös se, kuinka paljon todellisuudessa Israel päästää humanitaarista apua palestiinalaisalueille ja kuinka paljon Israel itse tukee palestiinalaisia. Lisää kannattaa vaikka lukea täältä:
http://www.mfa.gov.il/mfa/foreignpolicy/peace/humanitarian/pages/default.aspx
On periaatteessa hyvä, että ihmisoikeuksien toteutumista tarkkaillaan, mutta tarkkailun pitäisi olla tasapuolista ja alueen kaikista isoimmista toimijoiden tekosista kannattaisi raportoida. Edelleen katson, että Israelin siirtokuntapolitiikka on pieni ihmisoikeusrikkomus siihen organisoituun väkivaltaan nähden, jota esimerkiksi Hamas ja Libanonin Hezbollah harjoittavat.
On erinomaista, että tämä aihepiiri nousee keskustelun alle. KUA saa merkittävää tukea suoraan seurakuntien talousarviorahoista. Tätä taustaa vasten on hyvä huomata vaikka sekin, että KUA on esiintynyt varsin näyttävästi esim. viime kevättalvena Helsingin yliopiston tiloissa järjestetyssä rauhanfoorumissa, jossa äänessä oli mm. tunnettu Israelin vasemmistojournalisti Gideon Levy sekä Israeli Committee against House Demolitions Suomen osaston johtaja Syksy Räsänen.
Täyttä asiaa!
EAPPI-ohjelman puolueettomuus on todella vähän niin näin.. Hienosti kirjoitettu artikkeli toimittaja Huttuselta.
Niinpä tälläkin palstalla pitkään eräs EAPPI-setä säännöllisesti kirjoitti blogiaan.
Protestoin silloin usein kommenteissani kyseisen ”Tiltun” puolueellisuutta ja yksisilmäisyyttä, samoin sitä, että kirkkomme (=seurakuntiemme rahat) tukevat KUA:n kautta moista vihapuhe- ja propagandaorganisaatiota.
Ilmeisesti olin melkoisen oikeassa.
Kirkon ei pitäisi politisoida, eikä vallankaan asettua konflikteissa tukemaan yksipuolisesti vain toista osapuolta. Oma ratkaisuni on ollut, että olen lopettanut kaiken tukeni KUA:lle, ja lompakkoni pysyy myös kiinni, jos joku kolehti tai tilaisuus jakaa sille rahaa.
Asioihin kannattaisi hieman perehtyä, ja vähän laajemmalla näkökulmalla, ennenkuin heittäydytään politrukkien ohjaamaksi hyödylliseksi idiootiksi (Leninin käyttämä ilmaus) tohottamaan, suurella tunteella ja täydellisen tietämättömyyden antamalla varmuudella oikeassaolemisesta.
Häpeä KUA.
Ekumeenista organisoitua juutalaisvihaa.
Ennen kuin täällä ryhdytään heittelemään kiviä KUA:n suuntaan ja syyttelemään antisemistimistä / juutalaisvihasta, kannattaisi katsoa, mikä on KUA:n oma näkemys asiasta.
Antti Pentikäinen on viisas mies ja hyvä johtaja. Kuunnellaanpa siis ensin hänen näkemyksensä asiasta. Mikäli virheellisiä ja yksipuolisia kantoja on otettu ja jostain syystä liitytty syrjiviin yhteisöihin, uskon että KUA:n oman strategian ja arvojen mukaista on vetäytyä näistä pois ja tehdä asiassa toisenlaisia johtopäätöksiä.
Yhdelläkään kirkon virallisella taholla ei ole varaa olla antisemitistinen tai muuten syrjivä – ei myöskään kirkon avustusjärjestöllä KUA:lla.
Olen samaa mieltä Jounin kanssa siitä, että kysymyksessä ei nyt sentään mikään juutalaisviha ole. Mutta alkuperäisen K&K:n jutun mukaisesti koen, että palestiinalaisten itsehallinnon ihmisoikeusrikkomukset ovat huomattavan vakava asia. Ei ole vain niin, että Israel sortaa omaa palestiinan kansaa. Myös heidän oma itsehallintonsa kurittaa sitä ja muutoinkin luo epävarmuutta alueelle pyrkimällä jatkuvasti aseistautumaan ja provosoimaan Israelia väkivallalla. Sama pätee Libanonin puolen poliittis-aseelliseen järjertöön eli Hezbollahiin.
Vastineessaan Kirkko & kaupunki -lehden sivustolla KUA:n vaikuttamistyön johtaja Aaro Rytkönen:
”EAPPI-ohjelman liittäminen terroristeihin loukkaa syvästi ohjelmaan osallistuvia suomalaisia kristittyjä. Tällaisen syytöksen sisältävä juttu antaa lehden journalistisesta linjasta epäammattimaisen kuvan.”
Lehti kirjoitti muun muun muassa näin:
”Kirkkojen Maailmanneuvoston EAPPI-ohjelma kytkeytyy toimintaan, jota tukevat useat terroristijärjestöt.”
”Suomenkielisten EAPPI-sivujen kohdassa ’Näin osallistut’ lukija ohjataan kairospalestine.ps-nettisivulle saatesanoin: ’Kehota kristittyjä toimimaan Kairos-julistuksen pohjalta.’ Kyseisen sivun taustalla on palestiinalaiskristittyjen joulukuussa 2009 julkaisema julistus Kairos Palestiina – Totuuden hetki. [ . . . ] Asiakirja on julkaistu myös KMN:n sivuilla.”
”Kairospalestine.ps-sivusto tukee avoimesti [ . . . ] Boycott, Sanctions and Divestment (BDS) -kampanjaa. Vuonna 2005 organisoitunut BDS-kampanja tähtää Israelin valtion taloudelliseen, akateemiseen, kulttuuriseen ja poliittiseen eristämiseen kansainvälisestä yhteisöstä. [ . . . ] Kampanja on Palestiinan itsehallinnon rahoittama. Sitä koordinoi Palestinian BDS National Committee, jonka päätukija puolestaan on Palestiinan kansallisten ja islamilaisten joukkojen neuvosto (Council of National and Islamic Forces in Palestine). Kyseiseen neuvostoon kuuluu useita terroristijärjestöjä, kuten Hamas, Popular Front for the Liberation of Palestine (PFLP) ja erityisen radikaalina tunnettu Islamilainen Jihad.”
Näin ollen lehden sanoma ”Kirkkojen Maailmanneuvoston EAPPI-ohjelma kytkeytyy toimintaan, jota tukevat useat terroristijärjestöt.” ei ole virheellinen. Rytkösen poru krsitittyjen loukkaamisesta ja epäammattimaisuudesta ovat turhia.
Toinen lainaus KUA:n vaikuttamistyön johtajan Aaro Rytkösen vastineesta:
”EAPPI-ohjelman toimintaperiaatteet perustuvat kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen, ihmisoikeuksiin sekä YK:n päätöslauselmiin.”
Rytkösen kristisoima Kirkko & kaupunki -lehden artikkeli toteaa muun muassa:
”Kirkon Ulkomaanavun vuonna 2012 käynnistämä Alkuperä merkkaa -kampanja korostaa: ’Emme boikotoi Israelia tai Israelin valtion alueelta tulevia tuotteita.’ Käytännössä asia on mutkikkaampi. Suomenkielisten EAPPI-sivujen kohdassa ’Näin osallistut’ lukija ohjataan kairospalestine.ps-nettisivulle saatesanoin: ’Kehota kristittyjä toimimaan Kairos-julistuksen pohjalta.'”
”Asiakirja on julkaistu myös KMN:n sivuilla. Julistuksen englanninkielisessä versiossa vaatimus miehitettyjen alueiden boikotista liukuu koko Israelin boikotoimiseen. Kairos-julistuksen pohjalta syntyi Kairos Palestine -ryhmä, joka on koonnut kirkkoja eri puolilta maailmaa globaaliksi Kairos-verkostoksi. Ryhmä pitää yllä kairospalestine.ps-nettisivua, ja sitä koordinoi palestiinalainen aktivisti Rifat Kassis.”
”Kirkon Ulkomaanavun kutsumana Suomessakin vieraillut Kassis on EAPPI:n entinen kansainvälinen koordinaattori. [ . . . ] Lähi-idässä. EAPPI:n vuosina 2005–2007 julkaiseman ChainReaction-lehden numeron 5/2007 pääkirjoituksessa Kassis totesi, että YK:n suunnitelma jakaa Palestiina juutalaisvaltioksi ja arabivaltioksi marraskuussa 1947 oli suuri epäoikeudenmukaisuus, eikä Israelia itse asiassa olisi pitänyt perustaa.”
Että mitä! Israelia ei olisi pitänyt perustaa ja kristittyjen pitäisi toimia Kairos-julistuksen pohjalta muun muassa boikotoimalla koko Israelia! Tällaista siis on Rytkösen mielestä kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen, ihmisoikeuksiin sekä YK:n päätöslauselmiin perustuvaa toiminta.
KUA:n vaikuttamistyön johtajan Aaro Rytkösen vastineesta edelleen:
” Lähtökohtana on näkemys siitä, että kauan jatkunut miehitys on vahingollinen sekä Israelille että palestiinalaisille. Israel toteuttaa parhaillaan yhtä pisimpään kestäneistä miehityksistä maailmassa.”
Tämä korostaa KUA:n ja EAPPI-toiminnan yksisilmäistä näkemystä tilanteesta. Miehityksen jatkuminen ei johdu vain Israelista vaan tilanteessa on muitakin osapuolia, joita Rytkönen ei syystä tai toisesta meinitse.
Israel valtasi Länsirannan vuoden 1967 sodassa sitä miehittäneeltä Jordanialta. Ei siis palestiinalaisilta, niin kuin moni uskoo. Sodan jälkeen YK:n turvallisuusneuvosto antoi päätöslauselman 242, joka sisältää vaatimuksia sodan molemmille osapuolille: niin alueen arabimaille kuin Israelillekin. Siksi Israel ei voi yksin toteuttaa 242:n ehtoja.
Viime huhtikuussa (taas kerran) kariutuneet Israelin ja palestiinalaishallinnon väliset rauhanneuvottelut tähtäsivät nimenomaan miehityksen lopettamiseen. Asioista ei päästy sopuun tälläkään kertaa, eikä Israelin ole turvallista vetäytyä keskellä sen suurimpia asutuskeskuksia sijaitsevalta Länsirannalta ilman kunnollista rauhansopimusta.
Israelin mainitseminen pitkään jatkuneen miehityksen ainoana osapuolena on Rytkösen taholta joko tahallista vääristelyä tai tietämättömyyttä aiheesta, jonka parissa hän toimii ammatikseen johtoasemassa.