Ei. En fanita Sirpa Selännettä. Silti toisin kuin suomalainen media, pidän Donald Trumpin voittoa Yhdysvaltojen presidentinvaalissa todennäköisenä.
Itseasiassa pidän sitä varmana.
Pakollinen disclaimer: en kannata Trumpin monia sisäpoliittisia tavoitteita, joita yhdistää Yhdysvaltojen köyhien edelleen kurjistaminen. En kannata varakkaiden verojen alennuksia. Minun on vaikea nähdä itseni ja Trumpin takana olevien konservatiivisten evankelikaalien välillä kovin merkittäviä talous- tai arvopoliittisia yhteneväisyyksiä.
Trumpin ja Kamala Harrisin taannoinen väittely villitsi suomalaisen median. Kuin yhdestä suusta kaikki olivat sitä mieltä, että Harris vei Trumpia kuin metrinmittaa. Joku olisi voinut luulla, että maamme media on osa Harrisin kampanjaorganisaatiota.
Minusta Kamala Harris ilmeilyineen vaikutti lähinnä koulukiusaajalta.
Minua on häirinnyt, että suomalaisessa keskustelussa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ei vakavasti ole mietitty, miksi Trump on niin suosittu. Miksi Trump on – kuten otaksun – Yhdysvaltojen seuraava presidentti? Mikä selittää Trumpin kannatuksen?
———————
1. Punaniskojen nousu ja sydänmaiden kapina
Vuonna 2016 oli Trump sai taakseen Amerikan sydänmaat ja voitti vaalit. Trumpin kannattajat löytyivät ennen muuta Yhdysvaltojen laajan maaseudun ja pikku kaupunkien asukkaista. Myös ennen niin kukoistavan ruostevyöhykkeen työläiset äänestivät Trumpia. Lisäksi moni kohtuullisen hyvin toimeentuleva duunari äänesti Trumpia ja Trump keräsi miltei kaikki konservatiivikristittyjen äänet.
Vaikkei Trump ole koskaan ollut äärioikeistolainen, hän osasi kosiskella sopivilla sanonnoilla myös tätä osaa amerikkalaista oikeistoa.
Trumpia äänesti lopulta lähes kaikki aiemminkin republikaaneja äänestäneet ja lisäksi vielä herätyskristityt ja ruostevyöhykkeen työläiset. Se riitti voittoon 2016. Oman arvioni mukaan se riittää voittoon myös 2024 ja Kamalan lyömiseen.
Oletettavasti Trump tulee saamaan jälleen maaseudun ja pikkukaupunkien äänet, Harris puolestaan suurten kaupunkikeskusten. Perustellusti voi kysyä hoippuuko Yhdysvallat sisällissodan partaalla? Syytä muistaa, ettei USA ole koskaan ollut samassa määrin yhtenäinen kansallisvaltio kuin monet Euroopan maat.
Myös amerikkalainen mediatodellisuus ja – teollisuus on pahasti ja syvästi jakautunut.
Yhdysvalloissa on kyse samasta ilmiöstä kuin Suomessa ja muissa länsimaissa, mutta potenssiin kaksi. Missä määrin halutaan luopua perinteisestä amerikkalaisuudesta (tai suomalaisuudesta) ja hyväksyä liberaalin, usein vasemmistosävytteisen woken ja identiteettipolitiikan kosmopoliittinen ja monikulttuurinen agenda sekä perinteisen sukupuolijärjestelmän romuttaminen?
Keskeinen kysymys on myös miten suhtautua maahanmuuttoon ja etenkin muslimien maahanmuuttoon?
Trump lienee globaalisti tunnetuin maahanmuuttokriitikko, joka – itselleen ominaisesti – on sanonut, etteivät kehitysmaat välttämättä lähetä Amerikkaan parhaimpiaan. Yhdysvalloissa – kuten muuallakin länsimaissa – maahanmuuttokriittisyys on kohdistunut nimenomaan kulttuurisesti hyvin toisenlaisista olosuhteista tulleisiin.
Yhdysvallat on ollut historiansa aikana maahanmuuton luvattu maa, mutta hyvä muistaa, että Yhdysvaltoihin suuntautunut maahanmuutto on ylivoimaisesti suurimmalta osaltaan tullut länsi- ja pohjoiseuroopan valkoisista protestanttisista maista sekä etelä-euroopan katolisista ja näihin kulttuurisesti rinnasteisista maista.
En itse löydä sanoja sille vähän perverssille ilmiölle, joka länsimaissa on vallannut alaa, myös Suomessa. Tarkoitan kaiken oman (kristillisen) kulttuurin ja perinteen kieltämistä tai vähintäänkin ylimielistä ivaa sitä kohtaan. Voidaan puhua kaiken ”oman” kieltämisestä.
Kaikki eksoottinen, kaikki mahdollisimman vieras ja etäinen suhteessa länsimaiseen juutalaiskristilliseen traditioon on hyvää, parempaa, oikeaa ja kaunista. Kaikkea esimerkiksi islaminuskoisista maista tuleva katsotaan jos ei avoimesti ihaillen, silti hyväksyen ja ilmiöt, jota kantaväestössä ei sallittaisi, sallitaan kulttuurisena ja uskonnollisena omaleimaisuutena. Jos kritisoit lähi-idästä tulleita homovastaisuudesta, olet rasisti.
Ovatko Trumpia 2016 äänestäneet 63 miljoonaa amerikkalaista homofoobikkoja, maahanmuuttaja – ja naisvihaajia, rasisteja ja fasisteja kuten on väitetty? Tai kiihkokristittyjä, kuten Ylen esittämä dokumentti sopivasti ennen vaaleja antoi ymmärtää.
En usko. Mielestäni kyse on siitä, että arvo-ja identiteettipolitiikka on mennyt yli. Se on mennyt yli hilseen tavalliselta arjen kansalta. Ja syystä. Koska se turvallisine tiloineen ja esilukijoineen on täysin järjetöntä.
———————–
2. Kulttuuri- ja arvosodat ja media
Katolinen Biden taiteili demokraattipuolueen keskellä, mutta Harris kumartaa puolueen sekularistista vasemmistosiipeä. Harris kannattaa kaikkia niitä asioita ja arvoja, joita Trumpin taakse asemoitunut arvokonservatiivi allianssi jyrkästi vastustaa.
Harris kannattaa aborttia, Trump vastustaa, vaikka Ivanka kannattaa. Olipa kyseessä sukupuolivähemmistöjen oikeudet, ilmastonmuutos tai melkein mikä tahansa, ehdokkaiden näkemykset ovat päinvastaiset.
Harris on 1960-luvun kansalaisoikeusliikkeen ideologinen lapsi, Trump tulee varakkaasta keskiluokasta. Harris on juristi, Trump sotilasakatemian käynyt ja siellä menestynyt. Jotain sotilaskoulusta jäänyttä kuvaa Trumpin raivoisa reaktio veri korvasta valuen murhayrityksen jälkeen.
Trump on Obaman kaudesta alkaen onnistunut yhdistämään Yhdysvaltojen varsin sekalaisen konservatiivisen liikkeen eri poliittiset fraktiot. Trump on saanut taakseen nationalistiset ja paluuta historiassa taaksepäin tekevät paleokonservatiivit, minimivaltiota ja ihmisen kaikinpuolista vapautta valtiosta kannattavat libertaristit sekä kulttuuri- ja arvokonservatiiviset evankelikaalit ja kaikki siltä väliltä.
Äärioikeistolainen Trump ei ole koskaan ollut, mutta sopivasti flirttaillut senkin kanssa taatakseen itselleen Yhdysvaltojen monenkirjavan laitaoikeiston äänet.
Onkin yllättävää, että kaiken sen jälkeen, mitä Trumpista on sanottu, hän edelleen on supersuosittu. Trumpia on pidetty homovihaajana, naisvihaajana, rasistina, fasistina, kunnianhimoisen ilmastopolitiikan mitätöijänä, oikeusvaltion vihollisena, narsistina, psykopaattina jne.
Kuulostaa tutulta, eikö totta? Samat epiteetit on Suomessa liitetty perussuomalaisiin ja Euroopassa populistiseen oikeistoon.
Trumpia on pidetty Yhdysvaltain kansakunnan jakajana, vikapäänä polarisaatioon, vaikka Trump on seuraus, ei syy. Suomen media on ollut miltei tyystin kyvytön analysoimaan, mistä Trumpin valtaisa suosio johtuu.
Trump on ollut liberaalille lehdistölle samanlainen sokea piste kuin Hamas ja Palestiina, maahanmuutto ja järjen (ja biologian)vastainen sukupuoli- ja identiteettipolitiikka.
Kulttuuri- ja arvosodat riehuvat kaikkialla läntisessä maailmassa. Kun aineelliset perustarpeet on historiallisessa mittakaavassa ennennäkemättömällä tavalla tyydytetty, ovat keskiöön nousseet arvot, identiteetit, hengellisyys ja tunteet. Meillä Kamala Harris näyttäytyy ikään kuin ”normaalina”, poliitikkona, joka pyrkii kaikkeen siihen, mitä me pidämme oikeana ja hyvänä ja Trump vastaavasti outona, anomaliana, poikkeuksena, jota mahdoton edes yrittää ymmärtää.
Eikä sitä ainakaan suomalainen media ole tehnytkään. Kun Trumpin kannattajat ottavat Trumpin puheet vakavasti, mutta eivät kirjaimellisesti, ottaa media Suomessa Trumpin sanat kirjaimellisesti, mutta ei vakavasti.
Yhä useammin liberaali länsimainen, itseään faktaperusteisena pitävä media on kuin pokkariversio jostain kehnosta moraalinäytelmästä, jossa jo etukäteen tiedetään, kuka on hyvä ja kuka paha. Pyrkimys edes alkeellisesti ilman leimoja ymmärtää kulttuuri- ja arvosotien molempia osapuolia ontuu pahasti.
Jopa suomalainen tiedemaailma on jakaantunut. Televisiossa ja lehdissä hölisee päivästä toiseen tutkijaa ja toimittajaa, joiden mukaan Kamala Harrisin voitto on varma. Samalla Yhdysvaltojen poliittisen ja uskonnollisen kentän paras ja etevin suomalainen asiantuntija Markku Ruotsila on boikotissa.
Ei ihme, että meillä ennusteet eivät perustu faktoihin vaan toiveisiin.
———————–
3. Kristillinen oikeisto
Trumpin moraalisiin lankeemuksiin ei aivan pieni muistilehtiö riitä, silti konservatiivikristityt miltei yhtenä naisena ja miehenä kannattavat Trumpia. Mikä saa Yhdysvaltojen kristityt kannattamaan miestä, jonka elämä on ollut kaikkea muuta kuin kristillinen eikä pieneltä osinkaan muistuta romanttista kristillistä konservatiivista ydinperhe-onnelaa.
Luultavasti konservatiivikristittyjen kannatuksen taustalla oli ja on pelko. Kauhu siitä, mihin liberaali, vasemmistolainen arvo- ja identiteettipolitiikka on Yhdysvaltoja viemässä. Katsokaa kampuksia. Jos edes vihjaat professorina, että sukupuolia on kaksi, saat potkut. Ihan sama vaikka Trump itse on ehkä kaukana kristitystä, kunhan puolustaa perinteisiä kristillismoraalisia perhearvoja ja vastustaa aborttia (vaikka Ivanka kannattaa).
Onhan julkisesti kaikilla tiedossa, eikä Trump ole sitä peitellyt, päinvastoin, että Trumpin oppi-isä etenkin nuorempana ja hyvä ystävä oli Norman Vincent Peale, reformoitu pastori ja menestysteologian yksi keskeisimmistä ja kuuluisimmista nimistä.
Konservatiivikristittyjen on helppo kannattaa Trumpia, koska konservatiivikristillisen maailman kaikkein tärkeimmissä asioissa eli abortissa ja suhteessa Israeliin on Trump näiden kanssa samaa mieltä. Mitä siitä, jos Trumpin elämäntavat ovat aika ajoin ja melkein aina olleet muuta kuin kristillisiä, eihän tässä pastoria seurakuntaan valita, ajattelee moni konservatiivikristitty.
——————————–
4. Trumpin talouspolitiikka
Kun valtio on demokraateille usein ratkaisu, on se republikaaneille osa ongelmaa. Demokraatit pitävät yleisesti pohjoismaita ihanteenaan, kun taas yhä useammalle republikaanien kannattajalle kirjaimellisesti luettu Raamattu toimii kätevästi myös talouspolitiikan ohjenuorana.
Jos demokraatit kannattavat Harrisin johdolla talouspolitiikassa valtiollista sääntelyä, ovat republikaanit vapaan markkinatalouden kannalla. Ei liene ihme, että kapitalismin ruumiillistumana ja markkinafundamentalistina nähty Trump on ehdottomasti vapaan markkinatalouden fanittaja. Trumpin edellinen presidenttikausi oli sellaista markkinafundamentalismin voittokulkua, että vastaavaa tuskin on nähty edes Reaganin kaudella.
Veroja kevennettiin, etenkin tuloasteikon yläpäässä, mutta myös työväestön osalta. Köyhät köyhtyivät, kun julkisia tukia vähennettiin. Yritysveroja alennettiin radikaalisti verrattuna Obaman kauteen. Elinkeinoelämän sääntelyä minimoitiin.
Trumpia voidaan kutsua hyvällä omallatunnolla talouspolitiikaltaan uusliberaaliksi, vaikkei aivan puhdas libertaristi olekaan.
Kristilliselle oikeistolle, konservatiivisille evankelikaaleille tämä sopi hyvin. Nähdäänhän siellä vapaa markkinatalous peräti Jumalan tahtona ja osana luomisjärjestystä. Kaikki mikä on uusliberaalia talouspolitiikkaa vastaan on myös raamatunvastaista. Näinhän se käytännössä toimii kristillisdemokraateillakin Suomessa.
Trumpin talousajattelu nojaa tarjontapuolen talouspolitiikkaan ja erityisesti Reaganin talousasiantuntijan Arhur Lafferin talousteoriaan, jonka mukaan veronalennukset saavat ihmiset ahkeroimaan ja tekemään mieluusti lisää töitä, kun nämä tietävät, ettei valtio vedä välistä suurinta – tai juuri mitään – osaa. Lafferin lautasliinaan piirtämä käyrä on sivumennen sanoen osoitettu lukuisia kertoja hölynpölyksi, mutta se ei estä esimerkiksi Suomenkin nykyhallitusta perustamasta talousajatteluaan siihen.
—————————
5. Entä Trumpin ulkopolitiikka?
Yhdysvaltojen sydänmaiden kansalliskonservatismi ei lähtökohtaisesti ole koskaan kannattanut Yhdysvaltojen kaikkialle suuntautuvaa ”maailmanpoliisina” olemista. Pikemmin päinvastoin. On tahdottu mieluummin tukea isolationismia, eristäytymistä.
Oikein tai väärin, hyvä tai paha, mutta yhtä kaikki: Trump on yksi niistä hahmoista ja keskeisin, joiden ilmaantuminen on merkinnyt erään aikakauden loppua. Monenkeskiseen sääntöpohjaiseen maailmanjärjestykseen luottanut lopulta melko lyhyt aikakausi on menossa mailleen. Se joutuu luopumaan kauniista kuvitelmistaan ja antamaan tilaan ulkopoliittiselle (inho)realismille ja geopolitiikalle.
Yhdysvaltojen haastajaksi on noussut Kiina eikä Venäjällä ja sen tekemisillä tiettyyn rajaan asti ole erityistä merkitystä Yhdysvalloille. Tärkeää Trumpin Amerikalle on saada Ukrainan sota mahdollisimman nopeasti loppumaan, koska Kiina. Ukraina on maailmanpolitiikassa sivunäyttämö, jos sitäkään.
Trumpin oma, anteeksipyytelemätön toimintatapa ja tinkimätön ”amerikka ensin”-politiikka tulee näkymään ennen muuta Euroopassa.
Ei Trump Natoa hylkää eikä Eurooppaa, mutta pistää sen tilille. Yhä enemmän jäsenmaiden tulee itse vastata omasta puolustuksesta ja osallistua omalla painoarvolla kustannuksiin. Suomeksi sanottu liittolaisten on maksettava siitä sotilaallisesta sateenvarjosta, jonka he Yhdysvalloilta saavat.
Trumpin maailmaan ei sovi, että Yhdysvallat tekee Euroopan puolesta likaisen työn ja maksaa, kun Eurooppaa makaa tekemättä mitään.
Israelille Trumpin valinta lupaa hyvää. Trump on tunnettu siitä, että on ollut pitkään Israelin ystävä ja tukija ja samoin pääministeri Netanyahun hyvä ystävä. Joku kriitikko voisi sanoa, että roisto roiston tuntee, mutta jätän sen sanomatta.
Niille, joiden mielestä Trumpin venäjä-politiikka on naivia, mutta muutoin Trump sotahullu, on todettava kaksi asiaa: USA ei Trumpin presidenttikaudella hyökännyt minnekään. Sitä ei ollut ennen Trumpia tapahtunut 40 vuoteen. Ehkä olisi syytä noteerata sekin, että Trumpin presidenttikausi oli kylmän sodan päättymisen jälkeen ainut ajanjakso, jolloin Venäjä ei käynyt yhdenkään naapurimaansa kimppuun.
Onko Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi hyvä vai huono asia Suomelle?
Paha sanoa, mutta arvelen, että etupäässä hyvä. Siksi, koska Trump – politiikkansa mukaisesti – pyrkii tekemään rauhan nopeasti Ukrainassa. Kamala Harrisin ukraina-politiikka olisi todennäköisesti noudattanut bidenilaista perinnettä, ollut jahkailevaa ja päättämätöntä. Yhdysvallat olisi tukenut Ukrainaa, mutta riittämättömästi. Vähän kuin Euroopan maat, Saksa etunenässä.
Suomea Trumpin silmissä nostaa ennen muuta Suomen iskukykyinen armeija sekä se, että puolustusmenojen osuus BKT:sta ylittää reippaasti Naton asettaman tavoitteen.
—————————–
Jos olisin Suomessa pitkään asunut amerikkalainen, ketä kannattaisin? Äänestäisinkö Harrisia, jonka talouspolitiikka on lähimpänä sydäntäni, joka edelleen on vasemmalla? Vai ärsyttäisikö suomalaisen median yksipuolisuus ja suoranainen valheellisuus niin paljon, että vastoin omia preferenssejäni äänestäisin Trumpia?
Sanna Ukkola Show ssa oli Mikko Hautala vieraana ja oli objektiivista arvioita ehdokkaista . Monet asiantuntijan mielestä usassa äänestetään sitä joka tuottaa enemmän rahaa talouteen ja se on vahvasti trumpin puolella . Suomen media ottaa uutiset pääsääntöisesti ja myös kirjeenvaihtajat ovat demokraattien puolella . Ja tietyllä tavalla on helppo Trump mollata . Kuitenkin samat jutut tulee että Trumphin valtaan nousu toisi jopa 3 maailman sodan . Hänen CV ei kiinnosta ed kaudelta . Kuka usan pressoista teki enemmän rauhansopimuksia tai kuka ei aloittanut yhtään sotaa? Pakolaisongelma muureineen on usan iso kriisi oli vallassa kuka tahansa . Oliko jopa enemmän tullut siirtolaisia Biden kaudella kuin suomen asukasluku . Maailma on paha ja johtajuutta kaivataan . Usan rooli muistetaan Vietnamina tai Irakista , mutta kaikki ne muut unohdetaan . On kuitenkin historian valossa ollut selvää että Venäjän historiaan on kuulunut aina laajentumispyrkimyksiä ja tämän aikoinaan Mauno Koivisto sanoi että se on pidettävä mielessä , joka oli esim Tarja Haloselta unohtunut täysin . Ei Putin ole mielipuoli vaan toimii kuten maassa on toimittu . Krim meni helposti ja Putin sai huomata EU heikkouden ja väsyneen pressan usassa . Ja hetki oli sitten mennä Ukrainaan . Nyt vasta keskustellaan Euroopan johtajuudesta , kun sota vellonut pari vuotta . Voi aiheellisesti kysyä olisko Putin mennyt Ukrainaan jos Trumph olis vallassa . Ja mitä enemmän arvaamaton johtaja on vastapuolella niin sitä vähemmän otetaan riskejä . Trumph todennäköisesti voittaa vaalit ja eurooppa saa kuulla NATOn 2% puolustusmäärärahoista ja media huutaa että Trumph haluaa hajottaa sotilasliiton . Kysymys ei ole henkilövaalista vaan vaikutusvaltaisimman maan johtajasta jonka linja vaikuttaa aina Suomeen saakka . Usan jakautuminen ei ole Trumphin aikaansaannos, vaan sama jakautuminen on muuallakin ja sen keskiössä USA josta kaikki virtaa tänne .Kamala Harris on valtion johtaja ksi harvinaisen heikko , joka katsoo syyttäjän silmälasien takaa asioita ja kokemattomuus . Tykkäsi Trumphista tai ei niin olis hyvä olla objektiivinen , kuten monet amerikkalaiset , suuri kelpaa jos asioita hoidetaan heidän hyväksi
Muistelen, miten Suomessa aikanaan Reagania ivattiin. Juice teki jopa pilkkalaulun. Reaganin politiikka oli kuitenkin keskeinen tekijä Neuvostoliiton luhistumisessa. Kulttuurisodat riehuvat. Kun länsimaissa keskitytään sisäisiin välienselvittelyihin heteronormatiivista patriarkalismia vastaan, monet autoritaariset valtion hierovat käsiä tyytyväisinä.
Yhdysvaltalaiset valitsevat itselleen hyödyllisimmän presidentin. Tähän meidän eurooppalaistenkin on tyydyttävä.
Tosiasia on, että Eurooppa on siipeillyt USA:n turvassa viime vuosikymmenet. Pian tullee karu herätys todellisuuteen. Kun Trump runnoo rauhan Ukrainaan, siitä tulee Venäjän alusmaa ja Venäjän sotilaat ovat Puolan rajoilla. Silloin nähdään missä määrin Euroopalla on kykyä puolustaa itseään ja estääVenäjän (taustalla Kiinan) pyrkimys levittää valtansa Atlantille asti, kuten on sen julkinen tavoite.
Lopuksi on todettava, että sota on Venäjälle puhdas liiketoimi. Panoksena on halpa sotilaiden henki ja sotatarvikkeet, voittona Ukrainan viljelysmaat ja mineraalivarat. Näiden avulla Venäjä (lue Kiina) voi hallita Afrikkaa ruokakiristyksellä ja koko muuta maailmaa raaka-aineilla.
Nämä ovat aluksi Europan huolia eli eivät vaikuta USA:n toimiin. He köllöttelevät tyytyväisinä valtamerin takana rakentelemassa omaa maataan.
Euroopan oma puolustus on retuperällä. Täällä on keskitytty laskemaan sukupuolia, kun vähän matkan päässä katsovat sodan kylmät kasvot. Sillä välillä kun länsi-euroopassa hierotaan edelleen monenkeskistä sääntöperäistä maailmanjärjestystä, ja vastaanotetaan pakolaisia kaikkialta sieltä, mistä ei pitäisi, Venäjä ottaa sen minkä saa.
”Sääntöperäisen maailmanjärjestyksen” takuuna oli USA:n sotavoima, joka piti yllä sääntöjä. Näin ei enää ole. Erilaiset täysin kelkasta tippuneet scheininit ja koskenniemet puhuvat täysin mennen maailman juttuja juridiikasta jne. Tosiasia on, että maailmanpolitiikassa on aina vain voima ratkaissut.
Ennen voimaa oli USA:lla, joka piti yllä järjestystä, tietysti oma etu mielessään. Eurooppa eli siivellä ja alistettuna. Nyt kaikki on muuttunut ja Kiina luo uutta järjestystä, jossa länimaiden ajamat ”ihmisoikeudet” on hylätty ja ihmisen ainoa rooli on toteuttaa tyrannien ja vallassa olevan luokan tahtoa.
Olen samaa mieltä. On ihan kiva leikkiä ”monenkeskistä sääntöperusteista maailmanjärjestystä”, mutta mitä sitten, kun kentälle tulee joku, joka vähät siitä piittaa? Tyynessä säässä on kiva laskeskella sukupuolia ja hioa turvallisen tilan sääntöjä, mutta entä sitten, kun säätila vaihtuu?
Pointti mielestäni on, ettei Trump – tai joku Trumpin kaltainen – ole syy vaan seuraus. Demokraattipuolue on Yhdysvalloissa valitettavasti puolueen vasemman laidan arvopoliittisten BLM-aktivistien käsissä ja Trumpin kaltaiselle hahmolle on poliittinen tilaus.
Katselin yhden dokumentin aborttisodasta Yhdysvalloissa. Toisella puolella oli joku abortin vastustajapastorihörhö lippis väärinpäin päässä, ja toisella puolella klinikka, joka liukuhihnalla ”murhaa” muutamalla pillerillä syntymättömiä ihmisen alkuja. Kuvastaa jotenkin sitä polarisaatiota laajemminkin, mikä Yhdysvalloissa on.
Kiitos, Kari-Matti, hyvästä ja jopa ”inhorealistisesta” analyysista. Itse toivon toki, että analyysin lopputulemassa olet väärässä. Näen kyllä realistisesti, että kamppailu ehdokkaiden kesken on tasaväkistä, johtuen osin USA:n vaalijärjestelmästä, mutta muutenkin. Vaa´ankieliosavaltiot taitavat jälleen ratkaista lopputuloksen. Voittaakseen Harrisin pitäisi voittaa niistä ainakin pari-kolme suurta. Maailman, Euroopan ja USAnkin kannalta toivon, että Harris voittaa, sillä Trump on sen verran sekoileva, että on oikeasti arvaamattomuudessaan ja myös kostonhalussaan vaarallinen.
Olen kanssasi osittain samaa mieltä. Silti: mikäli yhtään on luottaminen Trumpin edelliseen presidenttikauteen ja nykyisiin puheisiin, on mahdollista, jopa todennäköistä, että Trump tekee rauhan Ukrainaan.
Kamppailu tulee olemaan tasaväkinen, mutta Trumpin kannatus 2016 presidentinvaaleissa nousi usean prosenttiyksikön verrattuna edeltäviin gallupeihin. Lisäksi populistiehdokkailla todellinen kannatus jää usein gallupeissa piiloon. Kyse tosiaan voi olla lopulta muutamasta tuhannesta äänestäjästä. Voittaa kumpi tahansa, sitten alkaa syyttely vaalitulosten väärentämisestä. Näin teki 2016 Hillary Clintonin leiri ja 2020 Trumpin kannattajat. Vaalijärjestelmää on lisäksi – parhaansa mukaan – kumpikin osapuoli pyrkinyt muokkaamaan mieleisekseen.
Viittasihan Sanna Ukkola myös ”Selänteen todelliseen syntiin joka oli se, että ”hän kehtaa kannattaa Trumpia”, jonka koko Suomen media tuomitsee ”Tuonelan jokeen.” On tämä aika kerrassaan mielenkiintoinen kun ”väärä(t) mielipide(t)” saavat koko median sekaisin tässä yhden totuuden maassa. Tulee mieleen seuraava Kari Suomalaisen piirros.
https://x.com/pbyrokraatti/status/1520280220313468929
Lisäksi ihmettelen, että mielestäni vähälle huomiolle on jäänyt sotatieteen dosentin Ilmari Käihkön kolumni Ylessä, jossa hän viittaa lännen todellisuudesta vieraantuneeseen naiiviin moraalisuuteen, joka hänen mielestään ”johtaa romahdukseen Ukrainassa.”
”Taipumattomuus tosiasioiden edessä johti aikoinaan täydelliseen tappioon Afganistanin sodassa. Samankaltainen kehityskulku uhkaa nyt Ukrainaa, kuten Käihkö toteaa. Saksan liittokansleri Scholz hymyilee kyllä sujuvasti mediassa, mutta todellisuus on toinen, joka on ollut jo pidemmän aikaa nähtävissä mihin suuntaan ollaan menossa.
Karin piirros on erinomainen. Punavihreä arvopoliittinen soturi Ville Ranta on kaukana Karista.
Lännen vaarallisin synti mielestäni todellakin on postmoderni naivi uusmoralismi. Historian ehkä suurin massamurhaaja Stalin kysyi Moskovassa ivallisesti moralismiin jossain määrin taipuvalta Tannerilta, monta divisioonaa teillä on?
Miten käy meidän poloisten kun luovumme Israelin kanssa tehdyistä asekaupoista, joiden varassa puolustuksemme ”everstin mukaan” lepää. Ukrainan tuki hiipuu kun aseita ei ole meillä eikä muilla jaettavaksi ja Venäjä valmistautuu sotaan täysillä. Meille ei aseapua sitte riitä, kun ne on vähissä jo kaikilla. Joten jäämme taas Isonveljen jalkoihin.
Kolme viikkoa vielä saadaan ihan rauhassa olla. Pitäis käydä ostamassa näkkileipää lisää.
Ei Suomi ole luopumassa Israelin kanssa tehdyistä asekaupoista, enkä itsekään pidä sitä tarpeellisena. 2000-luvun alussa ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista uskoi ja luotti siihen venäjä-politiikkaan, mitä muun muassa Tarja Halonen edusti. Muu on jälkiviisautta. Nyt suurin osa ns. asiantuntijoista on sitä mieltä, että Venäjää ei pidättele mikään. Jos antaa tuumaakaan periksi Ukrainan maaperää, Venäjä välittömästi säntää kohti Eurooppaa ja valtaa sen.
Joukko- eli ryhmä-ajattelu on vaarallista. Sitä vaan tässä ihan tavallisena arjen tollona vähän äimistelen, että kun Venäjä on saanut 2.5 vuoden aikana uhrattua satojatuhansia sotilaita ja vallattua Ukrainaa muutaman neliökilometrin niin miten helkutissa se on ilmestyskirjamainen uhka Euroopalle?
Viisas toki aina varustautuu ja Suomen pitäisi mielestäni välittömästi sanoutua irti esimerkiksi maamiinojen kieltävästä sopimuksesta.
Itse pidän Trumpin valintaa presidentiksi uhkana lähinnä Yhdysvaltojen miljoonille köyhille, en niinkään Euroopalle enkä Suomelle.