Minua on syytetty siitä, että keskityn EAPPI-blogissani päivänpoliittisiin asioihin enkä kerro arjen asioista. Seuraavassa sitten arjen asioita: niitä asioita, joita massiivisesti suurin osa israelilaisista ei koskaan näe, koska pelkkä ajatus elämisestä keskellä palestiinalaisia kauhistaa heitä. Tällä en tarkoita siirtokuntalaisia. Siirtokuntalaiset elävät omaa aidoilla, aseistetuilla vartijoilla ja armeijan läsnäololla eristettyä elämäänsä. Palestiinalaiset saattavat käydä työssä siirtokunnassa mutta siirtokuntalaisen poistuminen läheiseen palestiinalaiskaupunkiin normaaleille kauppa-asioilleen esimerkiksi olisi todella suuri erikoisuus. Pelko johtaa eristäytymiseen ja eristäytyminen tiedon puutteeseen.Tiedon puute johtaa sokeaan luottamukseen auktoriteetien viisauteen. Sokea luottamus auktoriteettien viisauteen johtaa oman suhteen luomisen vaikeutumiseen. Suhteen luomisen vaikeutuminen johtaa tunnekylmyyteen ja torjuntaan tuntematonta kohtaan. Palestiinalaisen arjen tuntemattomuus on rauhan suurin este Israel/Palestiinassa, koska se perustuu pelkoon ja pelko on rakkauden suurin este ja Saatanan paras tapa estää luottamuksen kehittyminen. Ilman luottamusta ei ole onnellista tulevaisuutta.
Rauhankyyhky vessamme ikkunan takana.
Tämä rauhankyyhky vessan ikkunamme takana katsoo asioita kuin kuvastimesta, oikeasti näkemättä sisään.
Aiti ja lapsi ovat elaman jatkumisen perusyksikko. Edelleen saa lukea joidenkin kirjoituksia siita, miten palestiinalaisaidit kasvattavat lapsensa vihaan ja opettavat heidat uhraamaan itsensa itsemurhaiskuissa. Vain omaan vihaan sairastunut mieli voi uskoa tahan, jos nakee, miten lapsia rakastetaan taalla. On aina yhta koskettavaa nahda ison karvaisen miehen nostavan pikkuisen tyttaren syliinsa, suukottelevan hanta nayttaen: olet minulle tarkea, olet elamani ja tulevaisuuteni. Alla autokuskimme Mofeed tyttariensa kanssa.
Kun lapset kasvavat, on luonnollista, että perheen perustaminen tulee ajankohtaiseksi. Tulkkimme Abed meni pari viikkoa sitten naimisiin, enkä ihmettelisi, jos ensi kesän EAPPI-ryhmä saisi todistaa perheenlisäystä. On aivan yleistä, että miehellä on kahdeksan lasta. Joskus varakkaammilla herroilla on kaksikin vaimoa mutta ei näillä meidän tuntemillamme nuorilla miehillä.
Ikähaitarin toisessa päässä naisilla on erityisen kunnioitettu ja arvostettu asema. Alla olevassa kuvassa elämälle naureskelevat EAPPI-kollegani Birgitta Rubenson Ruotsista, kansainvälisen terveyshuollon professori, joka aina Ruotsin kaavakkeita täyttäessään rastii kohdan ”syntynyt ulkomailla” (Etiopiassa) ja ”muuttanut Ruotsiin 20-vuotiaana”. Tosi siirtolainen siis. Hänen vanhempansa olivat lähetystyössä Etiopiassa, siinä selitys moiseen byrokraattia vaivaavaan vastaustyyliin. Toinen rouvista on Nawadjan suvun matriarkka, kuskimme ja hänen veljensä Nasserin,vuokraisäntämme, äiti. Lapsia hänellä on yhteensä kuusi.
Arjessamme on paljon ihmisten kanssa kohtaamista ja joskus hyvinkin ankaraa vääntöä. Nämäkin juipit yrittivät opettaa sedälle pari jalkapallokikkaa mutta ilman tuota ilmiselvää roikkumista olisin mennyt ja napauttanut pelivälineen verkon perukoille. Jaa, ei sillä kentällä kyllä verkkoa ollut. Senverran kovaa oli, että paikallinen pikaruokala sai asiakkaan lounasaikaan. Paikka on Yattan falafelkuningas. Pöytään kannetaan tietenkin neljät eri salaatit, hummustahnaa, leipää ja taatusti alkoholittomat juomat! Hinta on kolmisen euroa.
Aamu ja ilta: epäselväksi ei jää, minkä uskonnon alueella olemme. Kaikki eivät käy moskeijassa, vaikka aamuneljältä kutsu kuuluukin kuudesta eri paikasta. Vanhaan tyyliin aidosti laulettuna eikä mistään nauhalta.
Ilta on yhtä upea kuin aamukin asuntomme katolta katsottuna. Laskeva aurinko värittää kaukaisuudessa siintävät kukkulat ja äkkiä valaistuksesta huolehtivatkin kuu ja tähdet. No on meillä katuvalotkin!
Ensi blogissa palataan taas päivänpolttaviin asioihin! Inshallah tietenkin, kuten meidän kulmilla on tapana sanoa.
Ja että ne kierot juutalaiset eivät edes suostu ammuttaviksi!
Ilman että yrittävät kehittää puolustusohjuksia ampumaan alas Gazasta arabien ampuman jatkuvan ralettitulen. On ne juutalaiset niin epäreiluja.
”…säälittävät takapiharaketit ovat paukkupommeja verrattuna siihen ohjustorjuntajärjestelmään…” Eihän asejärjestelmien tehokkuuden vertailu sisällä mitään moraalista kannanottoa. Leipäveitsellä tehty murha on toki yhtä tuomittava kuin automaattiaseen sarjatulella.
En ymmärrä, mistä mietintämyssystä Lahtinen vetää noita tulkintojaan. Ehkä siitä samasta, missä tulkittiin palestiinalaisten ITSE pystyttäneen kylttejä tien varsille, missä varoitetaan juutalaisia tulemasta alueelle. Anna mun kaikki kestää muuta kyllä kestän Lahtiselle tiedoksi: en hyväksy rakettien ampumista Gazasta. Ihailen Israelin ohjustorjuntajärjestelmää. Se on minusta täysin hyväksyttävä puolustusratkaisu. En ole koskaan väittänyt enkä tule väittämään, etteikö Israeliin kohdistuisi turvallisuusuhkia. Ne uhat vaan eivät tule Länsirannalta kaikesta propagandasta huolimatta.
On syytä tuoda esiin myös toisenlainen israelilainen mielipide:
ICAHD on Israelilainen rauhan ja ihmisoikeuksien järjestö joka on omistautunut miehityksen lopettamiseen ja oikeudenmukaisen rauhan saavuttamiseen israelilaisten ja palestinalaisten välillä. ICAHD erityisesti vastustaa Israelin politiikkkaa tuhota palestiinalaisten koteja miehitetyllä länsirannan alueella. Niitä on tuhottu yli 26000 vuoden 1967 jälkeen. Lähde: http://www.icahd.org/node/239
Kaikesta propagandasta huolimatta Länsirannan ja palestiinalaisten turvallisuusuhka ei ole Israel, vaan antisionistinen vihan ideologia.
”On totta, että palestiinalaiset eivät hyväksy NYKYISENKALTAISTA juutalaisvaltioita… ”
Kerro, onko sinulle sitten selvinnyt MINKÄKALTAISEN juutalaisvaltion Gazan alueen ja Juudean arabit sitten hyväksyisivät?
Ainakin Hamas, jonka Gazan arabit vaaleilla halusivat valtaan, ei omissa lausunnoissaan anna minkäänlaiselle juutalaisvaltiolle tilaa alueella. Onko Juudean (”Länsirannan”) arabeilla joku muu tavoite?
”Antisionistinen vihan ideologia” Olisiko tätä ilman sionistista ideologiaa? Ideologiat ovat usein turvallisuusuhkia. ”Syvä iskumme on, viha voittamaton, meil’ armoa ei kotimaata. Koko onnemme kalpamme kärjessä on, ei rintamme heltyä saata.”
Lauri : Kiitos, kun mainitsit ICAHD:n tärkeän työn. Monet tahot pitävät ICAHD:n työtä ”antisionistisena”, koska se uskaltaa puuttua Israelin harjoittamiin epäkohtiin. Saanko kysyä,mihin Risto Auvinen vetää rajan? Ovatko israelilaiset rauhanaktivistijärjestöt mielestäsi ”antisionistisia”, koska ne tukevat palestiinalaisten taistelua ihmisoikeuksien ja inhimillisen elämän puolesta kritisoiden Israelin harjoittamaa politiikkaa?
Risto Auvinen: En ollenkaan ajattele, että palestiinalaisten ei pitäisi kehittää ajatteluaan Israelia kohtaan. Israel on ja pysyy. Mikä on sinun unelmasi (en sano suunnitelmasi,koska niitä on väsätty ja väsätään) palestiinalaisongelman suhteen? Ajattelen lähinnä maallisia ratkaisuja. Minkälainen olisi se maallinen juutalainen Israel, jossa palestiinalaiset voisivat asua? Olisiko se nykyisenkaltainen demokratia? Minkälainen?
Kysyn ihan oikeasta mielenkiinnosta, koska sinulla on selvä punainen lanka ajattelussasi (eräistä muista poiketen).
Laitan tähän joitain ajatuksia. Sionismi lähtee siis siitä, että juutalaisilla ei ole ainoastaan oikeus asua Palestiinassa, vaan heillä on oikeus perustaa alueelle juutalaisvaltio eli valtio jonka kansalaisuuden status on lähtökohtaisesti juutalaisesta kansallistunteesta johdettu ja jossa juutalaiset ovat po. valtion selkeä enemmistö. Tämä ei poista sitä, että myös ei-juutalaisella vähemmistöllä voisi olla yhtäläiset kansalaisoikeudet.
Antisionismi lähtee siitä, että juutalaisilla ei kansana ole oikeutta omaan valtioon Palestiinassa, tai että Israelin tulisi olla etnisesti sitoutumaton kaikkien kansojen – myös palestiinalaisten – valtio, vaikka se tarkoittaisi sitä, että juutalaiset olisivat Israelissa vähemmistönä. Antisionismi voi ottaa erilaisia muotoja. Se voi ajaa Israelin valtion juutalaisuuteen perustuvan kansallisen statuksen poistamista demokraattisin keinoin ja monikansallisen juutalaisten ja palestiinalaisten muodostamaa liittovaltiota. Tämä on täysin mahdollinen poliittinen ratkaisu, joskaan en pidä sitä realistisena. Israelissa löytyy kannatusta tällekin. Pelkkä Israelin politiikan vastustaminen (ICAHD) ei ole mielestäni antisionismia, vaikka aika usein nimenomaan sionistinen aate ja juutalaisvaltion ideaalista kiinni pitäminen nähdään Israelin kritiikissä väärän politiikan syynä. Antisionismi voi ajaa päämääriä myös väkivaltaisesti terrorismin keinoin, joka useimmiten perustuu antisemitistiseen ideologiaan juutalaisten luontaisesti pahuudesta tai juutalaisvaltion turmiollisuudesta kaiken pahan alkusyynä.
Minä olen sionisti, ja kannatan Israelin valtiota, joka on juutalaisvaltio ja jonka pääkaupunki on Jerusalem. Kahden valtion malli ei ole mielestäni enää realistinen vaihtoehto. Unelmoin siitä, että palestiinalaiset voisivat elää rauhassa autonomisena itsehallintoalueena Israelin rinnalla (Gaza, Länsiranta), jossa heillä olisi mahdollisuus tehdä työtä ja vaurastua.
Kiitos Risto selkeästä ja hyvästä vastauksesta. On ilo lukea perusteltua ja selväsanaista tekstiä, vaikka olisikin jos ei eri mieltä niin ainakin skeptinen eräisiin näkökulmiin nähden. Uskon, että palaamme niihin myöhemmin.
Juuri nyt vähän väsyttää, koska palasin juuri Meitarin checkpointin monitoroinnista. Tehtävämme on laskea checkpointin kautta kulkevat ihmiset ja raportoida mahdollisista hankaluuksista. Checkpointin työntekijät (siis eivät armeijan edustajat vaan yksityisen yrityksen työntekijät) suhtautuvat meihin ystävällisesti, tarjoavat joskus kahvia ja kyselevät, häiritsevätkö palestiinalaiset meitä . Usein tarkistamme yhdessä myös laskelmiamme läpi kulkeneista ihmisistä. Tähän asti viranomaiset ovat olleet tyytyväisiä ja kiittäneet yhteistyöstä. Palestiinalaisetkin kiittävät läsnäoloamme , luonnollisesti. Meitar on malliesimerkki hyvin toimivasta checkpointista, missä ihmisoikeuksia ei rikota. Meitar sijaitsee Vihreällä linjalla eli 1949 tulitaukolinjalla, joka on kansainvälisesti hyväksytty raja Israelin ja Länsirannan välillä. Meitar olisi luonnollinen rajanylityspaikka itsenäisen Palestiinan ja Israelin valtion välillä. Nykyisessä poliittisessa tilanteessa se kertoo tarinaa miehityksestä.