Minua on syytetty siitä, että keskityn EAPPI-blogissani päivänpoliittisiin asioihin enkä kerro arjen asioista. Seuraavassa sitten arjen asioita: niitä asioita, joita massiivisesti suurin osa israelilaisista ei koskaan näe, koska pelkkä ajatus elämisestä keskellä palestiinalaisia kauhistaa heitä. Tällä en tarkoita siirtokuntalaisia. Siirtokuntalaiset elävät omaa aidoilla, aseistetuilla vartijoilla ja armeijan läsnäololla eristettyä elämäänsä. Palestiinalaiset saattavat käydä työssä siirtokunnassa mutta siirtokuntalaisen poistuminen läheiseen palestiinalaiskaupunkiin normaaleille kauppa-asioilleen esimerkiksi olisi todella suuri erikoisuus. Pelko johtaa eristäytymiseen ja eristäytyminen tiedon puutteeseen.Tiedon puute johtaa sokeaan luottamukseen auktoriteetien viisauteen. Sokea luottamus auktoriteettien viisauteen johtaa oman suhteen luomisen vaikeutumiseen. Suhteen luomisen vaikeutuminen johtaa tunnekylmyyteen ja torjuntaan tuntematonta kohtaan. Palestiinalaisen arjen tuntemattomuus on rauhan suurin este Israel/Palestiinassa, koska se perustuu pelkoon ja pelko on rakkauden suurin este ja Saatanan paras tapa estää luottamuksen kehittyminen. Ilman luottamusta ei ole onnellista tulevaisuutta.
Rauhankyyhky vessamme ikkunan takana.
Tämä rauhankyyhky vessan ikkunamme takana katsoo asioita kuin kuvastimesta, oikeasti näkemättä sisään.
Aiti ja lapsi ovat elaman jatkumisen perusyksikko. Edelleen saa lukea joidenkin kirjoituksia siita, miten palestiinalaisaidit kasvattavat lapsensa vihaan ja opettavat heidat uhraamaan itsensa itsemurhaiskuissa. Vain omaan vihaan sairastunut mieli voi uskoa tahan, jos nakee, miten lapsia rakastetaan taalla. On aina yhta koskettavaa nahda ison karvaisen miehen nostavan pikkuisen tyttaren syliinsa, suukottelevan hanta nayttaen: olet minulle tarkea, olet elamani ja tulevaisuuteni. Alla autokuskimme Mofeed tyttariensa kanssa.
Kun lapset kasvavat, on luonnollista, että perheen perustaminen tulee ajankohtaiseksi. Tulkkimme Abed meni pari viikkoa sitten naimisiin, enkä ihmettelisi, jos ensi kesän EAPPI-ryhmä saisi todistaa perheenlisäystä. On aivan yleistä, että miehellä on kahdeksan lasta. Joskus varakkaammilla herroilla on kaksikin vaimoa mutta ei näillä meidän tuntemillamme nuorilla miehillä.
Ikähaitarin toisessa päässä naisilla on erityisen kunnioitettu ja arvostettu asema. Alla olevassa kuvassa elämälle naureskelevat EAPPI-kollegani Birgitta Rubenson Ruotsista, kansainvälisen terveyshuollon professori, joka aina Ruotsin kaavakkeita täyttäessään rastii kohdan ”syntynyt ulkomailla” (Etiopiassa) ja ”muuttanut Ruotsiin 20-vuotiaana”. Tosi siirtolainen siis. Hänen vanhempansa olivat lähetystyössä Etiopiassa, siinä selitys moiseen byrokraattia vaivaavaan vastaustyyliin. Toinen rouvista on Nawadjan suvun matriarkka, kuskimme ja hänen veljensä Nasserin,vuokraisäntämme, äiti. Lapsia hänellä on yhteensä kuusi.
Arjessamme on paljon ihmisten kanssa kohtaamista ja joskus hyvinkin ankaraa vääntöä. Nämäkin juipit yrittivät opettaa sedälle pari jalkapallokikkaa mutta ilman tuota ilmiselvää roikkumista olisin mennyt ja napauttanut pelivälineen verkon perukoille. Jaa, ei sillä kentällä kyllä verkkoa ollut. Senverran kovaa oli, että paikallinen pikaruokala sai asiakkaan lounasaikaan. Paikka on Yattan falafelkuningas. Pöytään kannetaan tietenkin neljät eri salaatit, hummustahnaa, leipää ja taatusti alkoholittomat juomat! Hinta on kolmisen euroa.
Aamu ja ilta: epäselväksi ei jää, minkä uskonnon alueella olemme. Kaikki eivät käy moskeijassa, vaikka aamuneljältä kutsu kuuluukin kuudesta eri paikasta. Vanhaan tyyliin aidosti laulettuna eikä mistään nauhalta.
Ilta on yhtä upea kuin aamukin asuntomme katolta katsottuna. Laskeva aurinko värittää kaukaisuudessa siintävät kukkulat ja äkkiä valaistuksesta huolehtivatkin kuu ja tähdet. No on meillä katuvalotkin!
Ensi blogissa palataan taas päivänpolttaviin asioihin! Inshallah tietenkin, kuten meidän kulmilla on tapana sanoa.
”Palestiinalaisen arjen tuntemattomuus on rauhan suurin este Israel/Palestiinassa, koska se perustuu pelkoon… ”
Suurempi este taitaa olla aiheellinen pelko johtuen ns ”palestiinalaisten” terrori-iskuista ja niiden yrityksistä. Ohessa tuore tilasto alkuvuoden iskuista ja yrityksistä:
http://www.idfblog.com/2013/08/22/2013-terror-attacks-attempts-you-never-heard-about/
Terrori-sanan käyttö on osa arjen propagandaa, jolla israelilaisten olo saadaan turvattomaksi. Gazan säälittävät takapiharaketit ovat paukkupommeja verrattuna siihen ohjustorjuntajärjestelmään, jolla Israel pystyy todelliset uhkaavat iskut estämään. Ari: esittämäsi lista on lista tavallisten rikollisten sähläyksistä. Ei tuossa mitään terrorikuvioita ole muualla kuin uhkakuvia maalaavassa propagandassa. Uskot pelkoon ja olet sen vallassa. Jos olet kristitty, tiedät kyllä mitä Raamattu sanoo ajattelustasi.
Minusta on aivan luonnollista, että elämä palestiinalaisten keskellä kauhistuttaa heitä. Jos siellä vallitsee pelkkä rauhantahtoisuus, mikä sitten estää hyväksymästä Israelia tai vaikkapa kristittyjä arabiveljiä ja sisaria?
”opettavat heidat uhraamaan itsensa itsemurhaiskuissa.”
Tämä on totta, olen nähnyt omin silmin televisiossa äidin toivovan, että hänen lapsensa kerran kostaa ja tekee itsemurhaiskun….
Rauhan suurin este on edelleenkin se, että palestiinalaiset eivät hyväksy itsenäisen juutalaisvaltion olemassaoloa Palestiinassa. Kaikki muu on marginaalista, josta voidaan päästä sopimukseen ja yhteisymmärrykseen, mutta vain tämä yksi kysymys on rauhan este. Ei siirtokunnat, ei aluerajat, ei arjen tuntemattomuus tai mikään muu, vaan yksin se, että juutalaisilla ei saa olla omaa valtiota Palestiinassa. Kysy nyt Juha niiltä palestiinalaisilta, vaikka noilta joita kuvissa näkyy, että saako juutalaisilla olla oma valtio Palestiinassa, ja kerro meille, mitä he vastasivat. Myöntäväksi vastaukseksi ei riitä, että ”kyllä juutalaiset tänne mahtuvat” tai että ”kyllä täällä on tilaa kaikille”, vaan että ”kyllä, juutalaisilla on oikeus itsenäiseen valtioon Palestiinassa, me suomme heille, emmekä halua uhata tätä heidän laillista oikeuttaan.”
On sääli, jos ääritilanteista puhutaan yleistämällä, ikäänkuin normaalia elämää ja rauhaa juutalais- ja arabinaapurien kanssa ei enää olisikaan. He ovat monin paikoin eläneet sopuisina naapureina ja tehneet työtä yhdessä vuosikymmeniä. Yhä edelleen esim. Samariassa arabeja käy töissä juutalaissiirtokunnissa. Ja he ovat myös ystäviä keskenään. On näitä sopuisia ihmisiä kohtaan ikävää, jos asiat halutaan nähdä mustavalkoisina. Vihanlietsonta tai katkeran ilmapiirin suosiminen ei ole koskaan rakentavaa mihinkään suuntaan.
Juutalainen tai arabi voivat olla arvoiltaan samanlaisia ”tavallisia” ihmisiä, asuvat he sitten Israelin tai Palestiinan Itsehallinnon puolella. Toisia arabeja vaan sanotaan palestiinalaisiksi, toisia israelilaisiksi. Ja toisia juutalaisia sanotaan siirtokuntalaisiksi, toisia israelilaisiksi…
Vaikka suurikin osa arabikylien asukkaista ottaisi juutalaisvieraat vastaan tutustumaan arabikyliin ja elämään heidän keskelleen, eivät hekään voi sille mitään, että juutalaiset ovat suhteellisen suuressa vaarassa palestiinalaisalueilla. Abbasin viesti on ollut se, että Palestiinaan ei sitten asuteta ainoatakaan juutalaista. Se on raakaa puhetta, jolla on oletettavasti myös jonkin verran kannatusta kansan parissa. Israelin puolella on tällaisissa asioissa toisenlaista.
Viime vuosien (tai vuosikymmenten) aikana joissakin juutalaissiirtokunnissa on muodostunut väkivaltaisia ääriryhmiä, joista onkin Suomessa kirjoiteltu mm. Eappin ohjelman kautta. He lienevät enimmäkseen Amerikasta muuttaneita nuoria äärijuutalaisia
Kiitokset kommenteista. Ihan hyviä asioita tuotte esiin.
Jorma Ojalalle kertoisin, että täkäläinen tapa puhua julkisesti on äärimmäisen erilainen kuin se, mihin me olemme tottuneet. Siihen kuuluu suureen ääneen huutaminen televisiossakin ja kovien ylisanojen käyttö. Todellinen tunne on usein hyvin toisenlainen. Ja korostaisin vielä, että youtubeklippi melskaavasta äidistä on sekä yksittäistapaus että media-asetelma. Kun kamerat ovat poissa, löytyy aivan toisenlainen ihminen. Sellainen, jonka mekin tunnemme.
Kaikki kommentoijat tuovat myös esiin erittäin tärkeän asian: palestiinalaisten suhtautumisen juutalaisvaltioon. On totta, että palestiinalaiset eivät hyväksy NYKYISENKALTAISTA juutalaisvaltioita täysin ymmärrettävistä syistä. Uskonnolliset syyt eivät ole tärkeitä. Ne eivät ole tärkeitä edes nykyisen Israelin valtiolle, joka ei perustu uskonnolliselle juutalaisuudelle, vaan hyvin pitkälle ateistisen sodanjälkeisen sukupolven perustamille maallisille arvoille. Kai kaikki näitä kommentteja lukevat ovat tietoisia siitä, että suuri joukko ultraortodoksijuutalaisia ei hyväksy sekään juutalaisvaltiota nykymuodossaan? Heidän käsityksensä mukaan tuleva Messias luo tämän valtion.
Kysymys on luonnollisesti palestiinalaisten puolelta,millainen juutalaisvaltio on ja miten se käyttäytyy. Kun tehdyillä (väliaikaisiksi tarkoitetuilla) sopimuksilla Palestiinan alue on revitty, puhkottu ja eristetty elinkelvottomaksi kahden valtion ratkaisun toteuttamiseksi, jäljelle jää vain yhden valtion ratkaisu. En usko, että palestiinalaisille olisi mahdotonta elää sellaisessa ”juutalaisvaltiossa”, jossa heidän toiveillaan ja unelmillaan olisi paikka tulla kuulluksi ja nähdyksi. Uskon, että palestiinalaiset voivat tunnustaa juutalaisvaltion (eivät kyllä kaikki, se on selvää myös), jos tämä juutalaisvaltio olisi demokraattinen ja oikeudenmukainen ja tunnustaisi nykyisen tilanteen epäoikeudenmukaisuuden sen sijaan, että se ”turvallisuussyihin” perustuen eristää tietyn osan Pyhän Maan kansasta luoden kuvan sen luomasta hirveästä uhasta. Tämä samaan aikaan kun ”turvallisuussyihin” perustuen koululaistenkin silmien alla samainen nykyjuutalaisvaltio heiluttaa väkivallan symboleja: kovia aseita toistaen suoraan sanoen Jumalaa pilkaten ”Shalomshalom” ikään kuin Jumalan rauha voisi koskaan perustua väkivallan välineisiin.
Ongelma on, että ylipäätään uskotaan väkivallan ja pakkokeinojen toimivuuteen. Toki ne toimivat, mutta samalla ylläpitävät väkivaltarakenteita. Näin ne vain ruokkivat itseään, eikä mitään todellista muutosta saada aikaan.
Tämä koskee kaikkia osapuolia konflikteissa.
Hyvä huomautus Juhalta, että nykyinen Israel ei ole kaikkien, mm. ortodoksien hyväksymä valtio.
Hienoja kuvia ihmisten arjesta.
Itselläni on täällä Suomessa arabiystäviä, joku iranilainenkin, ja Saksassa juutalainen. Näistä kukaan ei kannata väkivaltaa.
Ultraortodoksit ovat jopa uhka Israelin kansalliselle eheydelle samoin kuin fanaattiset siirtokuntalaiset. Luin hiljattain artikkelin, jossa todettiin, että monet sekulaarit juutalaiset harkitsevat jopa muuttamista Jerusalemista pois fanaattisten ortodoksien vuoksi. Juutalaisvaltio on todellakin uskonnollisesti sekulaari valtio, mutta sehän ei tee tyhjäksi juutalaisten oikeutta kansalliseen kotiin tai että vain uskonnollisesti perusteltu juutalaisvaltio olisi jotenkin oikeutettu. Siionismi on nationalistinen, mutta lähtökohtaisesti ei-uskonnollinen hanke. Kristillinen siionismi on erotettavat tästä, koska se on lähtökohtaisesti uskonnollinen hanke, joka näkee Israelin valtion osanan Jumalan lopunajan suunnitelmaa. Juutalainen siionismi näkee Israelin valtion aivan yhtä ajallisena tai ajattomana kuin muutkin valtiot ilman erityistä jumalallista suunnitelmaa. Siionismi ja kristillinen siionismi tulisi voida näissä keskusteluissa erottaa toisistaan. Itse olen kristitty ja siionisti enkä sotke niitä toisiinsa.
”Gazan säälittävät takapiharaketit ovat paukkupommeja verrattuna siihen ohjustorjuntajärjestelmään, jolla Israel pystyy todelliset uhkaavat iskut estämään. ”
Tämä blogistin perustelu kertookin riittävästi hänen ennakkoasenteistaan ja puolueellisuudestaan.
Blogistin mielestä se, että Gazassa asuvat arabit ampuvat umpimähkään Israeliin raketteja on ihan OK, kun ovat niin vaatimattomia ”takapiharaketteja”. Mielenkiintoinen näkemys. Vallankin Suomen evl-kirkkoa edustavan tarkkailijan lähtöasenteena. Ilmeisesti kirkkommekin on siunannut nuo Gazan arabien ”takapiharaketit”. Niinhän kultaisella 70-luvulla rauhanliikkeen mielestä Neuvostoliiton ydinohjuksetkin olivat vain ”rauhankynttilöitä”. Aate ratkaisee, ja aatekavereilla on erivapaus!
Voisinko samalla periaatteella mennä losauttamaan naapuriin taloon päin haulikolla, ja selittää, etten edes osunut, ja ne oli vain sorsahauleja, ei isoja.
”Takapiharaketeissa” on myös 2m katjushoita, ja krh-ammuksia, ja joskus ne osuvatkin.