EAPPI-väkeä on joskus syytetty siitä,että he eivät ole puolueettomia. Syytteessä on perää sikäli, että EAPPI-ohjelma on puolueellisesti kansainvälisesti hyväksyttyjen sopimusten mukaisesti ihmisoikeuksien puolella ja täysin puolueellisesti väkivallattomuuden puolella. Näissä kahdessa asiassa seuraa väistämätön konflikti Israelin harjoittaman politiikan kanssa, joka usein noudattaa kansainvälisiä sopimuksia omien tulkintojensa mukaisesti. Israelin toiminta perustuu myös armeijan, ei-väkivallattoman aatteen, toimintamallien ja ajattelutavan ihannointiin. Tämä ihannointi on luonnollisesti myös kristinuskon perusperiaatteiden vastaista ja EAPPI-ohjelma lepää kristinuskon ihanteiden varassa.
Mikään ei kuitenkaan estä EAPPI-setää ihailemasta Israelin saavutuksia. Niiden havainnointiin meillä on hyvät mahdollisuudet, sillä me ”kansainväliset” (kuten kaikki muutkin turistit) saamme kulkea vapaasti kaikkialla Pyhällä Maalla, toisin kuin israelilaiset, joita pelotellaan käymästä Palestiinalaisalueilla ja ja palestiinalaiset, joiden vapaan liikkumisen estää 110 erilaista pelkoon (eli ”turvallisuussyihin”) perustuvaa mutta pohjimmaltaan talousasioiden hallintaa koskevaa lupaa. Kaikki vapaata liikkumista rajoittavat esteet Pyhällä Maalla ovat israelilaisten asettamia.
EAPPI-setä vaihtaa sujuvasti maisemaa Itä-Jerusalemista hyppäämällä nopeaan ja pehmeästi kulkevaan raitiovaunuun, joka vie Länsi-Jerusalemin läpi linja-autoasemalle, mistä mukava ja ilmastoitu Egged-bussi vie Tel Aviviin vaimokultaa vierailulle noutamaan. Sanonta kuuluu: ”Jerusalem prays, Tel Aviv plays and Haifa works”
Tel Aviv on rantakaupunki: ei murhetta maailmassa. Tätä on vapaus: alkoholia saa, monen kymmenen kilometrin aurinkorannalla voi kulkea ja maata äärimmäisen minimalisesti pukeutuneena, juhlia voi aamuun asti, ranta-alueella istuvat sulassa sovussa kaikki kansat (paitsi tietenkin Palestiinalaisalueiden asukkaat, joilla ei ole normaalisti lupaa tulla Tel Aviviin) ja kyltit löytyvät myös venäjäksi, joka on alueen kakkoskieli. Arkkitehtuurista kiinnostunut löytää hienoja bauhaus-kokonaisuuksia (puhumme tietenkin 30-luvun natsien vieroksumasta rakennustyylistä, emme tavaratalosta) mutta päällimmäisenä Tel Avivista silmään jäävät suurella rahalla rakennetut valtavat merelle tuijottavat pilvenpiirtäjät, mammonan temppelit Pyhällä Maalla.
Kuvassa Bialik Street, sovellettua bauhausia.
Tel Avivin jälkeen suunnistimme Hertzliyaan, Tel Avivin satelliittikaupunkiin, tapaamaan ystäväämme Niliä ja hänen perhettään. Vaikka vierailumme oli lyhyt, pääsimme hetkeksi sukeltamaan vieraanvaraiseen umpitavalliseen israelilaiseen arkeen: tyttären flamenco-tuntiin, Tel Avivissa syntyneen äidin Suomi-muistoihin 80-luvulta, lääkäri-isän työkuvioihin. Yhdestä asiasta Nili meitä varoitti:isän kanssa ei kannata ruveta politiikasta keskustelemaan. Palestiinan maailma siirtyi taas israelilaiseen perspektiiviin: palestiinalaiset Länsirannalla eivät kuulu israelilaisten arkeen.
Jerusalem on pyhä kaupunki. Se tekee ihmisen mielelle jotain. Sen todella kiinnostavat nähtävyydet on katsottu parissa päivässä, shoppailija valitsee kenties mieluummin toisen kaupungin ja Pyhän Haudan kirkon irvokas ristiriitaisuus vieroittaa hengellisyydestä. Silti Jerusalem pysäyttää: sen historia on kaipuun ja elämän merkityksen etsinnän historiaa. Öisellä Öljymäellä sen näet: valtavan hautausmaan yli avautuu syvään koskettava näky: kolmen uskonnon pyhyyden tuntojen kohde on edessäsi. Ei ole vaikea ymmärtää, miksi Jeesus itki.
Sderotin kaupunki kuuluu Israelin ihmeisiin. Se on kaupunki lähinnä Gazaa ja on saanut osansa vihanpidosta. Sderotiin on vuosien varrella osunut kymmeniä raketteja Gazan puolelta. Jatkuvalla sodasta sotaan elämisellä on vaikutuksensa. Ihminen joutuu selviytyäkseen turruttamaan itsensä ja lopulta käy niin ,että sisältä kuolee osa ihmisyydestä: uhan alla eläessä ihmisestä kuolee kyky tuntea empatiaa.
Kunnioitettavimpia koskaan tapaamiani ihmisiä on sderotilainen Nomika Zion, joka ei suostunut menettämään ihmisyydestään osaa. Kun Israel iski Gazaan herkeämättömällä voimalla, Nomika ei suostunut nousemaan kukkulalle muiden kanssa katselemaan Gazaa ja hurraamaan joka räjähdykselle, vaan hän piti mahdollisuuksien mukaan yhteyttä palestiinalaisystäviinsä Gazassa ymmärtäen sen hädän, jonka kokee viaton silloin, kun rakkaat ihmiset kuolevat ja koti räjähtää. Hän tiesi, miltä se tuntuu, koska hän oli kokenut saman Sderotissa.
Tapasimme Nomikan hänen kodissaan Sdorotissa ja kuuntelimme kauneinta, mitä Israel voi tuottaa: rauhan, anteeksiannon, omien virheiden ja sotilaskunnian tuhoavuuden tunnustamisen aktiivista ääntä. ”Other Voice” on hänen järjestönsä ja toisenlainen ääni sanoo :”Ei minun nimessäni eikä minun turvallisuuteni tähden käydä tätä sotaa”. Kestävä turvallisuus perustuu muille asioille kuin sotilasmahdille. Juutalaistako minun täytyi tulla tapaamaan löytääkseni kirkkaimmin kristillistä rauhanasennetta edustavan ihmisen?
Nomikan kuuluisa artikkeli ”War Diary from Sderot” löytyy täältä
http://www.huffingtonpost.com/nomika-zion/war-diary-from-sderot_b_157497.html
Eero Mäntymaan tekemä vuoden takainen Nomikan haastattelu löytyy täältä
http://www.blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/article/?bid=675&id=46252
Seuraavana suunta Haifaan: rannalle taas.Haifa on esimerkki israelilaisesta yhdessä elämisestä ja monimuotoisuudesta. Asuimme merelle katselevassa nunnaluostarissa, söimme saksalaisessa siirtokunnassa, Haifan tärkein nähtävyys on Bahai-uskonnon puutarhat mutta sanontahan kuuluu: ”Haifa works”. Kaikille yhtäläisten oikeuksien antaminen ei ole sosiaalisen tasa-arvon tae mutta millä muulla tavalla voisi edetä maailmassa, jossa Amos Ozia lainatakseni ”History cannot be brought back to life” eli historiaa ei voi herättää uudelleen eloon? Haifa ei enää voi olla se kaupunki, joka se oli ennen vuoden 1948 mullistuksia ja väestönsiirtoja mutta se voi olla jotain muuta, aidosti israelilaista. Näin vaikka jännitteet säilyisivätkin: luostarimme vieressä kulkevan polun koristuksina olevista mosaiikkitauluista oli kaikista naputeltu Jeesuksen kasvot pois. Kenellehän hänen kasvonsa voivat olla niin loukkaavat juutalaisvaltion menestystarinan ytimessä?
Viikkomme päättyi Jerusalemin Kehillat Yedidya- seurakunnan sapatin aaton palvelukseen ja sen jälkeiseen sapattiateriaan juutalaisperheissä. Jumalanpalvelus oli koskettava, iloinen, rento laulun ja yhteisöllisyyden kokemus, johon meidät valmisteltiin hyvin. Seurakunnan PR-lady antoi meille palveluksen rungon englanniksi käännettynä ja muutenkin meille kerrottiin, mikä on kohteliasta tehdä ja mikä ei. Yllättävän vähän oli asioita epäkohteliaan käytöksen listalla. Seurakuntalaiset vaeltelivat ympäriinsä, lapset juoksentelivat ja ihmiset lörpöttelivät niitä näitä synagoogan takaosassa kun me pyhemmän pyhyyden tavoittelijat yritimme pysyä kärryillä palveluksen kulussa. Hyvin se onnistuikin ystävällisen naapurin opstuksella. Kokemus oli kuitenkin vaikuttava. Näin juutalainen usko on ollut toisaalta joustava ja ajassa muuttuva, toisaalta jykevästi menneiden sukupolvien perinteelle pohjaava. Valokuvia ei perjantai-illasta ole. Kameran ja kännykän käyttö on sapattina kielletty.Myös sapattimääräysten kokoelmaa päivitetään ajan henkeä seuraavaksi.
Sapattiateria lakimies Richard Alonin perheen kanssa oli suurenmoisen vieraanvaraisuuden, lämpimän yhdessäolon ja tiukan keskustelun yhdistelmä. Olimme jyrkästi eri mieltä monesta asiasta mutta monessa asiassa meitä yhdisti selkeä järkevä ajattelu erityisesti koskien siirtokuntien outposteja. On ilo ottaa yhteen ihmisten kanssa, jotka asiapuolella saattavat olla ärsyttävän yksisilmäisiä ja tietämättömiä mutta ihmisinä aitoja ja teeskentelemättömiä. Erimielisyytemme poliittisista asioista hautautui herkullisen ruuan, runsaan laulun ja juutalaisen perinteen selittämisen alle. Oma suomalainen musiikkiesityksemme ”Menninkäinen ja päivänsäde” nosti kyyneleet naisväen silmiin. Tiedä sitten,mistä syystä. Vasta lähempänä puoltayötä isäntämme saattoivat meidät taksiin molemminpuoleisen kehun ja yhteydenpitotoiveiden saattelemina. Uskon ystävyytemme jatkuvan.
Uskon ystävyyteni Israelin kanssa jatkuvan. Uskon sen jatkuvan, koska tiedän olevani oikealla puolella: ihmisoikeuksien, rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolella ja tiedän Israelissa olevan tuhansia ihmisiä, jotka Nomika Zionin tavalla näkevät oikeudenmukaisuuden ja rauhan ytimeen. Todellinen Israel on olemassa mutta toistaiseksi saamme tyytyä mammonaa ja sotilaallista maallista valtaa palvovaan ja pelossa elävään Israeliin. Työmme muutoksen puolesta jatkuu. Muutos tulee, koska vääryyden ja väkivallan on kerran väistyttävä. Inshallah.
”Edelleen on naiivia ajatella…” Uskoinhan minä sen jo ensimmäisellä kerralla. Se ei muuta sitä, että olen edelleen sitä mieltä, että mustavalkoinen kärjistäminen on vain askelen verran kehittyneempää asennoitumista. Ei lähi-idän tilanne ole mikään Villin Lännen legenda, jossa ovat hyvät häiskät pahoja häiskiä vastassa.
Martti Pentti sanoi sen oivallisesti. Näin se on. Tästä syystä erityisesti ns. Israel-kriittinen asenne pistääkin silmään. Kun esimerkiksi sanotaan, ettei ns. eristysmuuri ole turvallisuus- vaan bisnes-asia, osutaan oikeaan. Bisnes kukoistaa, kun ei ole terrorismia. Palestiinalaissijoittajat sijoittavat vuosittain monin verroin enemmän siirtokuntalaisfirmoihin kuin maanmiestensä firmoihin. Silminnäkijäkuvaukset Länsirannalta ovat ylentäviä verrattuna vielä muutaman vuoden takaiseen.
Paluumuutto on sekin vaikea kysymys. Operaatio lentävä matto oli nimensä veroinen, 50 000 jemeninjuutalaista salakuljetettiin Israeliin, kun valtion itsenäistymisen myötä puhkesi juutalaisvainoja. Ympäröivistä arabimaista pakeni arvioista riippuen 700 000 – 1000 000 juutalaista, jotka tosi kyllä muodostivat hirmuisen pakolaisongelman Israelissa. Mutta kun Palestiinan arabit 1947 eivät suostuneet YK:n päätökseen, Jordania tiesi, mitä tehdä: 1951 se valloitti Länsirannan. Olisi ollut käyttöä EAPPI-tarkkailijoille. Kun Hussein tapatti tuhansia palestiinalaisia pakolaisleireille, kukaan ei kiinnittänyt huomiota, paitsi episodin ajankohdasta itselleen nimen napannut terroristiryhmä, jonka oma kampanja tunnetaan. (siihen aikaan PLO:n ykkösvihollinen olikin Jordania, jossa yritettiin vallankaappausta, siitä kostona tuo leirien pakolaisten teurastus.)
Siis tämä alue, jota kaikki itsestään selvästi pitävät loukkaamatttomana palestiinalaisarabien maana, on ollut naapuriarabien lypsettävänä. Ja Urpo Karjalainen viittasi taas, että kas kun Egyptikin pistää tunnelit Gazan kiinni. Gazalaisillakin on edelleen Egyptin passi, korjatkaa, mikäli erehdyn.
Nyt tietenkin voidaan viisastella tästä historiasta. Riippuu kokonaan kertojasta, miten se esitetään. Siten KUA:n EAPPI-sivuilla on yhdenlainen kertomus. Kertomuksia haittaa myös se, että vain Israelilla on arkistot, palestiinalaisilla taas ainoastaan oma nakba-narraatio, joka historiakirjoituksena on vähän samaa lajiketta kuin Uusi testamentti, se on julistusta. Tämän takia alueen poliittinen historia tulee vielä kauan olemaan hämärän peitossa. Osa 1948 tapahtumista on edelleen salaiseksi luokiteltua, eli sadan vuoden päästä kotimaa.fi:ssä on paremmat blogit siitä aiheesta.
Jotenkin se ajatus, että muuten kaikki olisi PA:ssa hyvin, mutta Israel, on naiiveista kaikkein naiivein. Mutta Fayyad onneksi tekee kaikkensa, ja toivottavasti menestys jatkuu. Jos se ei ala näyttää valtiolta, ja toimi kuin oikeusvaltio, se ei voi toivoa jatkoa esimerkiksi EU:n silmissä. Sen täytyy pystyä itse organisoimaan asioita. Jos C-alue tyhjennettäisiin niin kuin Gaza, niin Gaza ehkä antaa osviittaa: sotahan siitä tuli.
C-sektori on aivan Oslon sopparin mukainen. Tämä Bennettt, jota en edelleenkään ole katsonut vakavasti, on varmaan sittenkin oikeassa, että niillä rahoilla, joita nyt on käytetty ns. rauhanprosessiin, olisi voitu ”rakentaa, rakentaa, rakentaa”, niin kuin se sanoi. Tietenkin koko alueella maakistat ja turkkilaisten ajalta perityt näkemykset kauppakirjoitsta ja sopimuksita ovat vaikeat. Kenelle tahansa maakauppojen tekeminen on todellinen riski. Kyllä niitten paimenten rajoittamine on rasittava asia, se on aivan selvä se. Ja se, että miehiä hakataan niin, että kalloluu paistaa kaljusta, se on inhottavaa, vielä Jahven nimissä nämä uskovaiset.
Gazan saarto on, huomatkaa, kv-sopimusten mukainen. Jotka vaativat kv-sopimusten noudattamista, vaatikoot sitä tässäkin.
Geneven kuuluisa artikla miehitysalueen asuttamisesta tietenkin aikanaan tarkoitti sitä, etttä saksalaiset olivat työntäneet juutalaiset härkävaunuihin ja ajaneet miehitetylle alueelle Puolaan. Onko se sama asia kuin C-sektori, jokainen voi itse muodostaa käsityksensä.
Tässäpä taas mittaa kommentille. Juha Hyrsky näytti taas ”Hyrskyn merkit” – tykkään tyylistäsi!
Kiitosta Huttunen tyylipisteistä ja kommenteista. Oli siellä paljon hyvääkin, näin meikäläisen näkövinkkelistä siis.
Joitain huomioita: ”Bisnes kukoistaa kun ei ole terrorismia” Tuo on vallan totta tuo mutta ei eristysmuurilla ole sen turvallisuuden eli terrorismin estämisen kanssa ollut mitään tekemistä kymmeneen
vuoteen. Bisneksen kanssa kyllä: muuri mahdollistaa tarkan kontrollin kunnolliselle työvoimalle ja muistuttaa neekerille neekerin paikan: muista, että olet palestiinalainen terroristialueelta. Joka hetki on hommasi katkolla ja there’s many more where you come from. Vapaa työvoima pursuilee sitten muurin raoista ja autiomaan pimeillä öisillä teillä ynnä vapaamminkin: kaikkien lellien ja tellien suhteen vapaa työväenliike kiinnostaa israelilaista epärehellistä työnantajaa ihan samoin kuin ketä tahansa epärehellistä työnantajaa.
Jotenkin juttusi, Huttunen, oli höttösen tuntuista tuossa keskivaiheilla ”Jotenkin se ajatus, että muuten kaikki olisi PA:ssa hyvin, mutta Israel, on naiiveista kaikkein naiivein ” Jesjes jos joku tuollaista väittäisi. Ei nimittäin väitä. PA:n heikkous on täysin yleisesti kaikkien, myös palestiinalaisten yleisen keskustelun alla, joten väitteesi on naivimpaa kuin itse väitteen sisältö. Eikös kuullostanutkin selkeältä? Palestiinalaisten sisäiseen hajaannukseen olen saanut mielenkiintoista lisätietoa täällä. Palannen asiaan vähän laajemmin parin viikon sisään.
Et puutu lainkaan kolmeen keskeiseen C-aluetta koskevaan asiaan: 1.Miksi Israel ei anneksoi C-aluetta, vaikka käyttää aluetta täysin suvereenisti omiin tarkoituksiinsa 2.Miksi C-alueella on kaksi eri oikeusjärjestelmää aidon apartheidin hengen mukaisesti 3. Miksi palestiinalaiset eivät SAA ”rakentaa, rakentaa ja rakentaa” kun israelilaiset ovat tehneet juuri sitä C-alueilla, Oslon sopparin väliaikaiseksi tarkoitetulla alueella, eli ”rakentaneet, rakentaneet ja rakentaneet” ihan Bennetin kuvaamalla tavalla?
Puhut halveksivasti paimenista ja heidän oikeuksistaan.Luulisi Babylonin surkeudesta laulelevan ymmärtävän paremmin, mitä on identiteetti ja jonnekin kuuluminen. Paimenet ovat konkreettisesti olemassaoleva elämänmuoto mutta myös symboli laajemmille asioille, joiden sivuuttaminen ja halveksunta on aivan konfliktin ytimessä.
Mielestäni kahden valtion malli ei ole realistinen. Palestiinalaisvaltio olisi liian heikko eikä se kykenisi vastaamaan alueen turvallisuudesta. Koko Länsiranta tulisi liittää Israeliin. Palestiinalaisille tulisi kuitenkin taata rajallinen autonomis-hallinnollinen itsenäisyys. Palestiinalaiset eivät saisi kuitenkaan automaattisesti Israelin kansalaisuutta. Heillä tulisi olla kuitenkin täysi liikkumisvapaus, ja ihmisoikeudet + sama asema lain edessä ja yhtäläiset sote-palvelut israelilaisten kanssa. Heillä voisi olla myös oma parlamentti, jonka tehtävä olisi valvoa palestiinalaisten oikeuksien toteutumista. Palestiinalaisparlamentin vallasta säädettäisiin Israelin perustuslaissa. Katsoin hiljattain dokumentin, jossa haastateltiin palestiinalaisia nuoria aikuisia. He sanoivat, että ei maa heille merkitse mitään, vaan se että he saisivat liikkua ja elää vapaasti kuten israelilaiset.
Risto Auvinen: tuo unelmasi on sangen lähellä omaani. En usko itsekään kahden valtion tulevaisuuteen eik usko moni palestiinalainenkaan. Sen sijaan moni haluaa uskoa tulevaisuuteen, missä palestiinalaisen todellisuuden ja historian muokkaama identiteetti tulisi luonnolliseksi osaksi elämää täällä Pyhällä Maalla. Palestiinalaiset kutsuvat tätä Pyhää Maata Palestiinaksi, aina merelle asti, israelilaiset kutsuvat Pyhää Maata Israeliksi. Molempien näkökenttä on vääristynyt historian kauhujen seurauksena ja he eivät näe, että molemmat puhuvat samasta maasta.
Luonnollinen kehitys veisi kohti kuvailemaasi Federaatiota, jos molemmat osapuolet tunnustaisivat virheensä ja korjaisivat ne ja arvostaisivat toinen toisensa olemassaoloa. Yhden suuren asian mainitset: Israelin perustuslain. Luuletko, että Israel haluaisi laatia itselleen perustuslain? Miksi se ei sitä ole tehnyt?
Kysymys Israelin perustuslaista tai sen puuttumisesta on erikoislaatuinen. 1947 YKn jakopäätöksen jälkeen, tai sen yhtenä reunaehtona, perustuslakia olisi ilmeisesti jotenkin edellytetty. Mutta sitten tultiin ongelmiin, kun 1949 David Ben-Gurionin johdolla todettiin, etteivät kaikki juutalaiset maapallolla ole vielä muuttaneet Israeliin, niin heitä ei voida sitoa konstituutioon ennen kuin he maassa ovat. EAPPI-setä Hyrskyn kysymys osuu yhteen ongelman keskeiseen ytimeen: Israel juutalaisvaltiona. Eikä se nytkään ole sitä, kun Israelissa on huomattava arabivähemmistö. Tulevassa yhden valtion mallissa, jos sellainen utopia toteutuisi, perustuslain säätäminen olisi vielä kahta hankalampaa. Luin aamutuimaan Uri Avnerin, Israelin vasemmistopoliitikko, emeritus, utopian, millainen on Israelin vasemmisto. Urin näyssä ohitettiin Jeesus mennen tullen oikealta ja vasemmalta: taivas tuli maan päälle. Sitten lueskelin muutamia reaalipolitiikan ja asennemaailman juttuja käsitteleviä artikkeleita. Avnerin näkly ei heti toteudu. Jos satakin vuotta eletään ja terveenä ollaan, niin noin 4 sukupolvea on sitten nähnyt meitä enemmän.
Tämä valtiojuttu on mielenkiintoinen. Usein esitetään kysymys, että onko Israelilla oikeus olla olemassa nimenomaan juutalaisvaltiona. Tämä kysymys nostetaan esille yleensä juuri ”israeliittien” joukoista, ja se ikäänkuin hissukseen sisältää oletuksen siitä, että monien mielestä ei ole. Jos katsotaan tarkemmin, juutalaisvaltion olemassaololle on kaksi vaihtoehtoa: kahden valtion malli ja yhden valtion malli, jossa kansalaiset eivät ole keskenään tasa-arvoisessa asemassa (kuten yllä on esitettykin). Ihmisten turvallisuus ja liikkumisoikeus on tietysti keskeistä, mutta idealistina ajattelen, että valtio, jossa on ensimmäisen ja toisen luokan kansalaisia, ei pitkän päälle voi olla hyvä malli, vaikka kuinka saisi sosiaali- ja terveyspalveluita. Se olisi toki silti parempi kuin nykyinen.
Ns. islamilaisissa maissa kristityt ovat usein alisteisessa asemassa. Siitä käytetään termiä ”dhimmi”. Sisältäisikö yhden valtion malli, jossa kansalaisia on kahta ryhmää, myös tällaisen monessa yhteydessä kritisoidun dhimmi-asetelman?
Tämä konflikti on niin sekaisin ettei siitä tahdo saada selkoa, ja kuten Huttunen totesi, historia näyttää kertojaltaan.
Tästä Pauli Lindebergin lausumasta tykkään:
Juuri siksi seuraan tätä blogia, ymmärtääkseni edes jotakin. Samasta syystä tässä niin kuin monessa muussakin asiassa olen hämmentynyt niistä, jotka niin varmasti tietävät. Joskus tietäminen voi olla suorastaan ymmärtämisen este.
Se, että muuri rauhoitti tilanteen, on kyllä kai asia, jonka kiistäminen ei käy, ainakin jos katsoo, miten dramaattisesti tuhoisien iskujen määrä väheni. Se, että sillä ei enää ole merkitystä, on testaamaton väite. Yritin viitata siihen, että palestiinalaisten omakin bisnes kuulemani mukaan voi paremmin, joskin he itse myös sijoittavat siirtokuntien firmoihin huomattavasti enemmän kuin palestiinalaisfirmoihin, mistä ei keskustella, kun muuten keskustellaan BDS-termein.
Juha Hyrsky, minun ei ole tarkoitus puhua paimenten pieksämisestä halveksivasti, jos jotain halveksuvaa oli kommentissani, se koski uskovaisia juutalaisia rautaputkineen.
C-alueella ongelmana on ilmiselvästi, että kun hallinto on kokonaisuudessaan Israelin, mutta palestiinalaiset eivät ole Israelin kansalaisia.
Onko A- tai B-sektorin palestiinalaisten olot paremmat kuin C-alueella? (Kysyn, kun en tiedä.)
En tiedä tämänpäivän voimasuhteita, mutta olen kuuullut myös ehkä hieman ironisesti esitetyn utopian kolmesta valtiosta. Hamas ja Fatah ovat sen verran paljon tappaneet toisiaan, että on myös heidän oma vikansa, kun Gazasta ja Länsirannasta ei puhuta samassa lauseessa.
Jos tulkitset tilastot kuten Israelin virallinen kanta on, tulokseksi tulee muurin suhteen tuo, mita sanot, Eero-Juhani. Ja siihen kantaan kun jaa, muurin nykyinen asema tulee hyvin perusteltua just niinkuin indoktrinoitu on Israelin maassa. Ihmetyttaa, etta et piittaa mainitsemistani muista asioista. Pidat silkan bisneksen toteutumisen hyvana asiana. Siina ei ole mitaan ihmettelemista, etta palestiinalainen raha juoksee rahan perassa kuten kaikki raha juoksee. Kylla se on niin, etta omatunto sen suhteen mika olisi oikein ja lojaalista tyyntyy mukavasti kun kahisuttaa shekelitukkoaan taskun pohjalla. Sen nyt tietaa omasta elamastaankin eika se tieto ole miellyttava. Onko sinusta?