EAPPI-väkeä on joskus syytetty siitä,että he eivät ole puolueettomia. Syytteessä on perää sikäli, että EAPPI-ohjelma on puolueellisesti kansainvälisesti hyväksyttyjen sopimusten mukaisesti ihmisoikeuksien puolella ja täysin puolueellisesti väkivallattomuuden puolella. Näissä kahdessa asiassa seuraa väistämätön konflikti Israelin harjoittaman politiikan kanssa, joka usein noudattaa kansainvälisiä sopimuksia omien tulkintojensa mukaisesti. Israelin toiminta perustuu myös armeijan, ei-väkivallattoman aatteen, toimintamallien ja ajattelutavan ihannointiin. Tämä ihannointi on luonnollisesti myös kristinuskon perusperiaatteiden vastaista ja EAPPI-ohjelma lepää kristinuskon ihanteiden varassa.
Mikään ei kuitenkaan estä EAPPI-setää ihailemasta Israelin saavutuksia. Niiden havainnointiin meillä on hyvät mahdollisuudet, sillä me ”kansainväliset” (kuten kaikki muutkin turistit) saamme kulkea vapaasti kaikkialla Pyhällä Maalla, toisin kuin israelilaiset, joita pelotellaan käymästä Palestiinalaisalueilla ja ja palestiinalaiset, joiden vapaan liikkumisen estää 110 erilaista pelkoon (eli ”turvallisuussyihin”) perustuvaa mutta pohjimmaltaan talousasioiden hallintaa koskevaa lupaa. Kaikki vapaata liikkumista rajoittavat esteet Pyhällä Maalla ovat israelilaisten asettamia.
EAPPI-setä vaihtaa sujuvasti maisemaa Itä-Jerusalemista hyppäämällä nopeaan ja pehmeästi kulkevaan raitiovaunuun, joka vie Länsi-Jerusalemin läpi linja-autoasemalle, mistä mukava ja ilmastoitu Egged-bussi vie Tel Aviviin vaimokultaa vierailulle noutamaan. Sanonta kuuluu: ”Jerusalem prays, Tel Aviv plays and Haifa works”
Tel Aviv on rantakaupunki: ei murhetta maailmassa. Tätä on vapaus: alkoholia saa, monen kymmenen kilometrin aurinkorannalla voi kulkea ja maata äärimmäisen minimalisesti pukeutuneena, juhlia voi aamuun asti, ranta-alueella istuvat sulassa sovussa kaikki kansat (paitsi tietenkin Palestiinalaisalueiden asukkaat, joilla ei ole normaalisti lupaa tulla Tel Aviviin) ja kyltit löytyvät myös venäjäksi, joka on alueen kakkoskieli. Arkkitehtuurista kiinnostunut löytää hienoja bauhaus-kokonaisuuksia (puhumme tietenkin 30-luvun natsien vieroksumasta rakennustyylistä, emme tavaratalosta) mutta päällimmäisenä Tel Avivista silmään jäävät suurella rahalla rakennetut valtavat merelle tuijottavat pilvenpiirtäjät, mammonan temppelit Pyhällä Maalla.
Kuvassa Bialik Street, sovellettua bauhausia.
Tel Avivin jälkeen suunnistimme Hertzliyaan, Tel Avivin satelliittikaupunkiin, tapaamaan ystäväämme Niliä ja hänen perhettään. Vaikka vierailumme oli lyhyt, pääsimme hetkeksi sukeltamaan vieraanvaraiseen umpitavalliseen israelilaiseen arkeen: tyttären flamenco-tuntiin, Tel Avivissa syntyneen äidin Suomi-muistoihin 80-luvulta, lääkäri-isän työkuvioihin. Yhdestä asiasta Nili meitä varoitti:isän kanssa ei kannata ruveta politiikasta keskustelemaan. Palestiinan maailma siirtyi taas israelilaiseen perspektiiviin: palestiinalaiset Länsirannalla eivät kuulu israelilaisten arkeen.
Jerusalem on pyhä kaupunki. Se tekee ihmisen mielelle jotain. Sen todella kiinnostavat nähtävyydet on katsottu parissa päivässä, shoppailija valitsee kenties mieluummin toisen kaupungin ja Pyhän Haudan kirkon irvokas ristiriitaisuus vieroittaa hengellisyydestä. Silti Jerusalem pysäyttää: sen historia on kaipuun ja elämän merkityksen etsinnän historiaa. Öisellä Öljymäellä sen näet: valtavan hautausmaan yli avautuu syvään koskettava näky: kolmen uskonnon pyhyyden tuntojen kohde on edessäsi. Ei ole vaikea ymmärtää, miksi Jeesus itki.
Sderotin kaupunki kuuluu Israelin ihmeisiin. Se on kaupunki lähinnä Gazaa ja on saanut osansa vihanpidosta. Sderotiin on vuosien varrella osunut kymmeniä raketteja Gazan puolelta. Jatkuvalla sodasta sotaan elämisellä on vaikutuksensa. Ihminen joutuu selviytyäkseen turruttamaan itsensä ja lopulta käy niin ,että sisältä kuolee osa ihmisyydestä: uhan alla eläessä ihmisestä kuolee kyky tuntea empatiaa.
Kunnioitettavimpia koskaan tapaamiani ihmisiä on sderotilainen Nomika Zion, joka ei suostunut menettämään ihmisyydestään osaa. Kun Israel iski Gazaan herkeämättömällä voimalla, Nomika ei suostunut nousemaan kukkulalle muiden kanssa katselemaan Gazaa ja hurraamaan joka räjähdykselle, vaan hän piti mahdollisuuksien mukaan yhteyttä palestiinalaisystäviinsä Gazassa ymmärtäen sen hädän, jonka kokee viaton silloin, kun rakkaat ihmiset kuolevat ja koti räjähtää. Hän tiesi, miltä se tuntuu, koska hän oli kokenut saman Sderotissa.
Tapasimme Nomikan hänen kodissaan Sdorotissa ja kuuntelimme kauneinta, mitä Israel voi tuottaa: rauhan, anteeksiannon, omien virheiden ja sotilaskunnian tuhoavuuden tunnustamisen aktiivista ääntä. ”Other Voice” on hänen järjestönsä ja toisenlainen ääni sanoo :”Ei minun nimessäni eikä minun turvallisuuteni tähden käydä tätä sotaa”. Kestävä turvallisuus perustuu muille asioille kuin sotilasmahdille. Juutalaistako minun täytyi tulla tapaamaan löytääkseni kirkkaimmin kristillistä rauhanasennetta edustavan ihmisen?
Nomikan kuuluisa artikkeli ”War Diary from Sderot” löytyy täältä
http://www.huffingtonpost.com/nomika-zion/war-diary-from-sderot_b_157497.html
Eero Mäntymaan tekemä vuoden takainen Nomikan haastattelu löytyy täältä
http://www.blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/article/?bid=675&id=46252
Seuraavana suunta Haifaan: rannalle taas.Haifa on esimerkki israelilaisesta yhdessä elämisestä ja monimuotoisuudesta. Asuimme merelle katselevassa nunnaluostarissa, söimme saksalaisessa siirtokunnassa, Haifan tärkein nähtävyys on Bahai-uskonnon puutarhat mutta sanontahan kuuluu: ”Haifa works”. Kaikille yhtäläisten oikeuksien antaminen ei ole sosiaalisen tasa-arvon tae mutta millä muulla tavalla voisi edetä maailmassa, jossa Amos Ozia lainatakseni ”History cannot be brought back to life” eli historiaa ei voi herättää uudelleen eloon? Haifa ei enää voi olla se kaupunki, joka se oli ennen vuoden 1948 mullistuksia ja väestönsiirtoja mutta se voi olla jotain muuta, aidosti israelilaista. Näin vaikka jännitteet säilyisivätkin: luostarimme vieressä kulkevan polun koristuksina olevista mosaiikkitauluista oli kaikista naputeltu Jeesuksen kasvot pois. Kenellehän hänen kasvonsa voivat olla niin loukkaavat juutalaisvaltion menestystarinan ytimessä?
Viikkomme päättyi Jerusalemin Kehillat Yedidya- seurakunnan sapatin aaton palvelukseen ja sen jälkeiseen sapattiateriaan juutalaisperheissä. Jumalanpalvelus oli koskettava, iloinen, rento laulun ja yhteisöllisyyden kokemus, johon meidät valmisteltiin hyvin. Seurakunnan PR-lady antoi meille palveluksen rungon englanniksi käännettynä ja muutenkin meille kerrottiin, mikä on kohteliasta tehdä ja mikä ei. Yllättävän vähän oli asioita epäkohteliaan käytöksen listalla. Seurakuntalaiset vaeltelivat ympäriinsä, lapset juoksentelivat ja ihmiset lörpöttelivät niitä näitä synagoogan takaosassa kun me pyhemmän pyhyyden tavoittelijat yritimme pysyä kärryillä palveluksen kulussa. Hyvin se onnistuikin ystävällisen naapurin opstuksella. Kokemus oli kuitenkin vaikuttava. Näin juutalainen usko on ollut toisaalta joustava ja ajassa muuttuva, toisaalta jykevästi menneiden sukupolvien perinteelle pohjaava. Valokuvia ei perjantai-illasta ole. Kameran ja kännykän käyttö on sapattina kielletty.Myös sapattimääräysten kokoelmaa päivitetään ajan henkeä seuraavaksi.
Sapattiateria lakimies Richard Alonin perheen kanssa oli suurenmoisen vieraanvaraisuuden, lämpimän yhdessäolon ja tiukan keskustelun yhdistelmä. Olimme jyrkästi eri mieltä monesta asiasta mutta monessa asiassa meitä yhdisti selkeä järkevä ajattelu erityisesti koskien siirtokuntien outposteja. On ilo ottaa yhteen ihmisten kanssa, jotka asiapuolella saattavat olla ärsyttävän yksisilmäisiä ja tietämättömiä mutta ihmisinä aitoja ja teeskentelemättömiä. Erimielisyytemme poliittisista asioista hautautui herkullisen ruuan, runsaan laulun ja juutalaisen perinteen selittämisen alle. Oma suomalainen musiikkiesityksemme ”Menninkäinen ja päivänsäde” nosti kyyneleet naisväen silmiin. Tiedä sitten,mistä syystä. Vasta lähempänä puoltayötä isäntämme saattoivat meidät taksiin molemminpuoleisen kehun ja yhteydenpitotoiveiden saattelemina. Uskon ystävyytemme jatkuvan.
Uskon ystävyyteni Israelin kanssa jatkuvan. Uskon sen jatkuvan, koska tiedän olevani oikealla puolella: ihmisoikeuksien, rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolella ja tiedän Israelissa olevan tuhansia ihmisiä, jotka Nomika Zionin tavalla näkevät oikeudenmukaisuuden ja rauhan ytimeen. Todellinen Israel on olemassa mutta toistaiseksi saamme tyytyä mammonaa ja sotilaallista maallista valtaa palvovaan ja pelossa elävään Israeliin. Työmme muutoksen puolesta jatkuu. Muutos tulee, koska vääryyden ja väkivallan on kerran väistyttävä. Inshallah.
Raija Ala-Lipastille kiitos kutsusta ilkeilemättömään kommentointiin. Itse olen sitä mieltä, että tietyt ihmiset etenevät vain niillä ainoilla tavoilla, joita heillä on. Pikku ilkeilyt voi ottaa vastaan kuin… ihminen. Minua henkilökohtaisesti pieni haukku virkistää. Pitkä haukku kyllä pitkästyttää. Se on sen ilkeilyn paha puoli: ettei osaa lopettaa.
Olen kesän ajan lueskellut Mark Twainin matkakirjaaThe Innocents Abroad. Siinä hän kiinnittää huomionsa siihen, miten matkailijat ’näkevät’ Pyhällä Maalla sen, mitä he ovat etukäteen kuvitelleet kirjallisuuden yms perusteella näkevänsä.
Kiitos Martti Pentti, olet ajan hermolla ja erityisesti näissä maakauppa-asioissa…
Palestiinassa kesti turkkilaista osmanivaltaa v.1517 – 1917 eli tasan 400 vuotta. Tuon ajan lopulla englantilainen Rotchild rikastui erityisesti tiedohankintanopeutensa ansiosta, kun sai ennen muita tiedon Napoleonin tappiosta Waterloossa ja osti halpoja osakkeita, joiden arvo kohta nousi pilviin. Tämän Rotchild-suvun edustaja oli hyvissä väleissä Turkin johtajan kanssa ja hän sai 1910 –luvulla ystävällisellä toiminnallaan järjestettyä luvan venäjän juutalaisille jatkaa muuttoliikettään Palestiinaan.
Kun juutalaiset ilmaisivat halunsa oman valtion perustamiseen Palestiinaan, oli vastaus kuitenkin turkkilaisen runollinen: ”Jos Niilin vedet virtaavat Jerusalemiin, juutalaiset saavat oman valtion.” Näin kauniisti kerrottiin, että…: Ei käy.
Kuitenkin Levanten kokouksen 1916 jälkeen englantilaiset antoivat Balfourdin asikirjassa 1917 tukensa juutalaisten omalle valtiolle Palestiinaan.
Tässä paljon kaivattu maakauppasepustus:
Juutalainen Rotschildtin pankkiirisuku antoi ennen I maailmansodan syttymistä merkittävän lainan Turkin johtajalle, jonka vallassa Palestiina oli tuohon aikaan. Lainan vakuutena oli maa-alue juutalaisille heidän muinaisessa kotimaassaan. Tätä lainaa Turkin valtio ei koskaan maksanut takaisin. Neuvottelevilla osapuolilla oli sopimusoikeus määritellä uuden valtion olemassaolo. Vakuuden realisoitumisella oli oikeus. Tämän kansainvälisen sopimuksen ajankohta on tiedossa. Sopimuksen sisältö on selvä sopimuksen tekijäosapuolille ja kaikille muillekin.
Näistä seikoista aiheutuu se, että jokainen neliömetri tuota maata on juutalaisten omaa maata. Tuo maa-alue on kokonaisuudessaan juutalaisten omaisuutta kansainvälisen oikeuden perusteella. Siksi ymmärrämme kaikki, että ”juutalainen maa-alueen miehittäjä” on epätosi käsite eli sen totuusarvo on nolla, kun on kyse Palestiinan alueesta. Mielestäni ”Miehittäjä”-lausuma ei muutu todeksi, vaikka sen lausuisi kuka tahansa tai lausujia olisi paljon.
I maailmansota mullisti maailman ja osmanivaltakunta hajosi. Noihin aikoihin englantilaiset etenivät Egyptistä kohti Jerusalemia ja armeijan vedensaannin turvaamiseksi he rakensivat edetessään vesijohtoa, joka ulottui lopulta Niilista Jerusalemiin asti. Niilin vedet virtasivat Jerusalemiin…. V. 1920 San Remossa liittoutuneet jakoivat keskenään osmanivaltakunnan entisiä alueita ja Palestiinasta muodostettiin brittien hallitsema alue. Syyria kuului Ranskan alaisuuteen ja Irakista muodostettiin kuningaskunta. Kansainliitossa menettely hyväksyttiin. Niinpä lopulta Israelille on luvattu sen maa-alue kolmen laillisen kansainvälisen oikeuden mukaisen organisaation toimesta: Engantilaisten mandaattihallinto v. 1917 Balfourin julistuksella, Kansainliitto v. 1922 ja YK 1947.
Lisäksi koko alue on rahalla ostettu ja rahalla maksettu juutalaisten kotimaaksi.
Lisäksi juutalaiset ovat maahan tullessaan ostaneet toiseen kertaan isoja maa-alueita.
Edellä kuvattu kanainvälinen oikeus on rikottu mennen tullen ulkopuolisten toimesta ja juutalaisten tappioksi, eikä juutalaisille alun perin annettuja lupauksia ole pidetty. Vuonna 1922 Israelille aiemmin luvatusta alueesta poistettiin 77 % ja Israelille jäi vain 23 %. Näin perustettiin palestiinalaisarabeille oma Jordanian valtio. Sitten v. 1947 YK:n toimesta ehdotettiin tuon 23 % -osuuden jakamista edelleen juutalaisten ja arabien kesken. Juutalaiset ilmoittivat hyväksyvänsä senkin jaon, kunhan saisivat jotakin. Arabiosapuoli ei hyväksynyt jakoa ja ilmoitti haluavansa omakseen koko alueen. Lisäksi nuo kaasukammioista pelastuneet juutalaiset saivat kuulla, että jos Israel julistautuu itsenäiseksi valtioksi, he tuhoavat sen. Israel julistautui itsenäiseksi valtioksi ja arabiosapuoli aloitti sodan, mutta hävisi sen. Muistuu mieleeni yksi erikoinen tuon ajan sotahistorian tilanne, kun Syyriasta lähestyi Israelia kohti suuri panssarivaunuosasto. Sitä oli vastassa muutama mies vanhanaikaisen tykin kanssa, koska englantilaiset olivat vetäytyessään jättäneet parhaat aseet arabeille. Juutalaisten tilanne näytti täysin toivottomalta. Sitten he tähtäsivät ja osuivat ensimmäiseen panssarivaunuun. Silloin muut panssarivaunut pysähtyivät (Joos.23:10), kääntyivät ja lähtivät takaisin Syyriaan.
Mietin tätä mutta kannattaa katsoa kaksi kertaa…
http://www.facebook.com/l.php?u=http%3A%2F%2Fwww.aish.com%2Fjw%2Fme%2FThe_Legal_Right_to_Palestine.html&h=yAQC3jqPHAQBV6QMN1ax7NY1IQVV6xqp_A2P5pT0jX00YzA
Kiinnostavaa tuo mitä kirjoitat Tapani. Mutta eikö se tarkoita – siis jos tietosi pitää paikkansa – että maa kuuluisi lainasopimuksessa asetetun vakuuden perusteella, ei juutalaisille, vaan juutalaiselle pankkiirisuvulle? Sen olen jostain lukenut, että Herzl olisi tavannut ottomaanien sulttaani Abdulhamid II:n 1901 ja tarjoutunut maksamaan Turkin ulkomaan lainat jos juutalaiset olisivat saaneet korvaukseksi kotimaan Palestiinasta, mutta sulttaani kieltäytyi tarjouksesta. Voitko Tapani kertoa lähteesi?
>>>Todellinen Israel on olemassa mutta toistaiseksi saamme tyytyä mammonaa ja sotilaallista maallista valtaa palvovaan ja pelossa elävään Israeliin.>>>> Juha Hyrsky
Tuli kummasti mieleen Terijoen hallituksen ex-ministeri Tuure Lehén, joka välirauhan aikaan voivotteli runossaan, miksi Suomessa rakennetaan asuntojen sijasta linnoituksia.
Siihen aikaan rakennettiin rajalle Salpalinjaa.
Tässä käsilläni olevaa tekstiä vapaasti käännettynä ja siinä mainittuja lähdeviittauksia:
“…The reader will remember that Turkey fought on Germany’s side in W.W. I. A few powerful Jews, including the Rothschilds were responsible for the wording of the Treaty imposed on Germany that ended W.W. I…”
(Lähde: Armstrong, George. Rothschild Money Trust. CPA reprint of 1940 ed., pp.66-88. Also in this vein read Mullins, Eustice. The World Order. pp. 31-33 and other sources too.)
-Lukija muistaa, että Turkki taisteli Saksan rinnalla ensimmäisessä maailmansodassa. Muutama vaikutusvaltainen juutalainen, mukaanlukien Rothschildit olivat vastuussa Saksalle pakotetusta sopimuksen sanamuodosta, mikä lopetti ensimmäisen maailmansodan.
“ The treaty gave the Rothschilds the German owned railway rights in Palestine (which had been part of the Turkish Ottoman Empire), thus paving the way for the Rothschilds to have a sure leverage to dictate policy concerning Palestine. The Rothschilds had made loans to Turkey which amounted to almost one hundred million pounds. When the Turkish government collapsed after W.W. I because they were on the losing side, the Rothschilds had a claim on Palestine because of those unpaid Turkish loans.”
(Lähde: Darms, Anton. The Delusion of British-Israelism. N.Y.: Loizeaux Brothers, pp. 186-187.)
-Sopimus antoi Rothschildeille saksalaisomisteiset rautatieoikeudet Palestiinassa (joka oli ollut osa Turkkilaista Ottomanien valtakuntaa), tasoittaen siten tietä Rothschildeille omistaa suoran oikeuden määrätä Palestiinaa koskevaa politiikkaa. Rothschildit olivat myöntäneet Turkille lainoja, joiden määrä ylsi lähes sataan miljoonaan puntaan. Kun Turkin hallitus romahti ensimmäisen maailmansodan jälkeen oltuaan hävinneellä puollella, Rothschildeillä oli oikeus Palestiinaan turkkilaisten maksamattomien lainojen vaikutuksesta.
”The British government followed the dictates of the Rothschilds. The British were given a mandate over Palestine, and the Rothschilds were able to through their proxies in the British government, to create the steps that led to the nation of Israel.”
(Lähde: . Darms, op. cit., plus there are numerous other accounts of how Israel was started with British help, and one has to simply see who did it and their Rothschild connections.)
– Englannin hallitus seurasi Rothschildien käskyjä. Briteille annettiin mandaatti Palestiinaan ja Rothschildit pystyivät valtakirjojensa välityksellä Englannin hallituksessa luomaan askeleet, jotka johtivat Israelin valtion syntymiseen.
En tiedä oliko Turkkilaisten aluperäisissä lainpapereissa takuumainintaa Palestiinasta juutalaisten kotimaaksi, mutta siihen maksamaton velka johti. Tämä oli pankkärjestelmän asia. Tuo laittamani linkki käsittelee valtioiden asiaa ja valtioiden tekemää sopimusta, joka vielä paremmin selaisenaan antaa täydet kansainviset oikeudet juutalaisille koko nykyiseen Israelin alueeseen ja muihin ympärilä oleviin alueisiin. Se, että juutalainen pankkiirisuku olisi ollut maa-alueiden omistaja/oikeudenhaltija on mielenkiintoinen kysymys. Se ei ainakaan toteutunut muuten kuin heidän tahtonaan rakentaa juutalaisvaltio muiden valtioiden toimien välityksellä.
Miten me suomalaiset mahtaisimme suhtautua tietoon, että vaikkapa sveitsiläinen pankkiiri on ennen I maailmansotaa saanut maamme omistukseensa Venäjän tsaarin maksamattoman velan takuina?
Puhutaan Israelin miehittämästä Palestiinasta, se on vähän samanlainen asia kuin että Suomi miehittää Karjalaa, eikä antanut sitä Neuvostoliitolle, joka kommunistien myötävaikutuksella olisi ottanut sen.
Ns. Kansainvälinen yhteisö on tuominnut Israelin asumisen sillä maa-alueella, jonka se itse on sille antanut. Siinä YK on päättänyt omasta kuolemantuomiostaan ja vaikka se vielä ojentelee lihaksiaan, ne ovat kuolevan refleksejä.
Kuinkahan kauan tämä kansainvälinen leikki jatkuu arabivaltojen avittamana. Muka rauha ja rauhansopimus, sellaista ei arabien ja varsinkaan palestiinalaisten puolelta ole koskaan esitetty. Kysymys on koko ajan Israelin totaalisesta hävittämisestä. Jokainen pienikin asia on askel siihen suuntaan.
Konflikti ei pääty ennen, kuin Länsivallat ymmärtävät, että tässä on kysymys koko länsimaisen identiteetin ja kulttuurin hävittämisestä, joka alkaa Israelin tuhoamisella. Israel on tulppana islamismille, mutta meidän johtajamme eivät sitä tajua.
”…meidän johtajamme eivät sitä tajua.” Ketkä ovat meidän johtajamme? Suomi on tasavalta.