Edessä ovat todella tärkeät vaalit ja iso joukko kirkon ihmisiä on valmiina astumaan kansan palvelijoiksi. Kun ajatellaan viimeistä 70 vuotta Suomen historiassa, on vaaliasetelma paljon aikaisempaa parempi. Kirkko ja eduskunta, kansanedustuslaitos. Oli aikoja, jolloin vaalissa oli ehdolla lähinnä pappeja, kirkonmiehiä ja lähinnä oikealta. Näissä vaaleissa on kuva paljon monipuolisempi. Kirkon ihmisiksi tunnistettavat ehdokkaat edustavat paremmin kirkkokansan moninaisuutta.
Henkilökohtaisesti olen eniten huolissani Kristillisdemokraattisten ehdokkaitten määrän kasvusta, se tuntuu vaali vaalilta lisääntyvän. Kansanedustajien määrä heillä tuskin kasvaa, mutta kirkon työntekijöiden määrä ehdokkaina herättää huomiota. Jo puolueen nimi on Suomessa harhaanjohtava. ”Kristillisdemokraatit” tarkoittaa Saksassa katolisen kirkon poliittista siipeä. Suomessa pohja on olennaisesti kapeampi: Vapaat suunnat ja viidennen herätysliikkeen jyrkempi siipi.
Luterilaiselle kirkollemme on suuri ongelma, jos kirkko ja KD-liike ihmisten mielikuvissa sekaantuvat. Reaktiot Päivi Räsäsen politiikkaan ovat antaneet tästä esimakua. Kolme arkkipiispaa, Simojoki, Juva ja Vikström ovat vetäneet selvän rajan kirkon ja ”kristillisten” välille. Toivoisin, että piispakunta ei tänäänkään vaikenisi tästä varsin ilmeisestä asiasta. Sekaannuksesta voi olla kirkolle vain vahinkoa. Ensiksi: koska kirkon työntekijöiden määrä ”kristillisten” ehdokkaina näyttää kasvavan. Ja toiseksi: koska Lutherin kahden regimentin oppi on yhä käyttökelpoinen.
Huomaan pääseväni vasta nyt otsikon teemaan. ”Koti, uskonto ja isänmaa.” Kokoomuksen vanha vaaliteema, joka näyttää siirtyneen ”kristillisille”. Koetan sanoa siitä jotakin lyhyesti ja ytimekkäästi.
Jeesus oli vailla kotia ja isänmaata, eikä hän niistä paljon puhunut. Hän joutui jatkuvasti ristiriitaan uskonnon edustajien, uskonoppineiden ja aikansa vanhauskoisten kanssa. Kuinka siis on mahdollista, että paljon käytetty slogan nimenomaan kristittyjen joukossa on voinut olla ”koti, uskonto ja isänmaa”? Onko ne keksitty vasta Raamatun kirjoittamisen jälkeen? Kirkko ei ole nationalistinen, vaan kansainvälinen. Ja Uusi testamentti kertoo Jeesuksen lisäksi Paavalista, joka radikaalisti uudisti uskon sisältöä ja vanhaa tapaa tulkita uskon sisältöä.
Tätä on hyvä miettiä edessä olevien linjavaalien alla. Suomalainen yhteiskunta ja koko pohjoismainen hyvinvointivaltio on tullut murroskohtaansa. Ketä me nyt äänestämme? Linjavalinta voidaan tiivistää aika mustavalkoiseen ja yksinkertaiseen kysymykseen: Onko nyt purettava köyhien sosiaaliturvaa, jotta pystyttäisi alentamaan rikkaiden verotusta? Kummalle puolelle tässä linjavalinnassa asettuvat ”kristilliset”?
Kenen joukoissa kirkon ihmiset ja eduskuntaehdokkaat seisovat, tai kenen kuorossa he laulavat? Liittyvätkö he, tai kuka heistä liittyy Jaakko Haavion virteen? (jota muuten olen sen ajankohtaisuuden vuoksi ehdottanut tunnukseksi hengellisille kesäjuhlille): ”Ja murra valta mammonan.” (SV 199)
.
Kenen joukoissa seisot?
.
JUHA,
suuresti hämmästyin, kun avasin linkkisi: siellä olivat vastassa Marks, Engels ja Lenin ja laulu, jota en kyennyt kannettavallani kuuntelemaan. Tällainenko on viestisi Juha? Lisäksi siinä oli näkyvissä kommenttipalsta ja minun nimeni ja kuvani. IT-asiantuntijana pystyt Juha tällaisia temppuja tekemään minulle, IT-tumpelolle, mutta onko se korrektia tai reilua? Kuka sinut valtuuttaa tällaisia tekemään? Kannettavani on viime päivinä kovasti reistaillut, et kai sinä ole kylvänyt lustetta minun peltooni? Siis vielä: Millä luvalla? Tai kenen luvalla?
Vastaan nyt kuitenkin kysymykseesi, ikäänkuin voisin luottaa vilpittömyyteesi ja rehellisyyteesi. Seison monissakin joukoissa:
1. Minut on kastettu. Olen kristitty, Turun tuomiokirkkoseurakunnan jäsen ja myös sen Seurakuntaneuvoston jäsen, sekä seurakuntayhtymän sielunhoitotyön johtokunnan jäsen.
2. Olen suomalainen, reservin tykkimies (aseeton)
3. Olen pappi. Pappina olen saanut koulutuksen perheneuvojaksi, sairaalapapiksi, kirkkoherraksi ja työnohjaajaksi. Olen saanut myös yliopistollisen työnohjaaja-prosessikonsutti-koulutuksen.
4. Olen kirjailija ja kirjoittanut 12 omaa kirjaa sekä osallistunut erilaisiin antologioihin ja tieto- ja runokirjoihin. Toimin Suomen kirjailijaliiton hallituksessa ja Forum Artis:in johtokunnassa.
5. Opiskeluaikanani olin SKDL:n jäsen, minkä vuoksi Oulun tuomiokapituli harkitsi 9 kuukautta, voivatko he vihkiä minut papiksi. Niin kauan kuin olin papin työssä, en kuulunut mihinkään puolueeseen, enkä osallistunut järjestötyöhön. Nykyään olen sosialidemokraatti, puolueyhdistykseni on Turun kristilliset sosialidemokraatit.
Ehkä tämä riittää vastaukseksi sinulle. Ehkä kerrot sitten, kenen joukoissa itse seisot?
Olen sitoutumaton. Äänestän ainoastaan sellaista ehdokasta, jonka ajatukset jaan. Monesti äänestäminen jää väliin, jos vaalipäivänä on muuta tekemistä esim. olen mökillä. Ennakkoon en viitsi äänestää.
”Monesti äänestäminen jää väliin, jos vaalipäivänä on muuta tekemistä esim. olen mökillä. Ennakkoon en viitsi äänestää.”
Sopii hyvin muodostamaani kuvaan Juha Heinilästä valistuneena kansalaisena.
JUHA,
kerrot, ettet noudata sitä Raamatun neuvoa, että edistäisit sen kaupungin / valtion asioita, johon kuulut. Se on sinun valintasi ja olkoon niin.
Muuten et vastannut kysymyksiini, etkä myöskään siihen, miksi kiusaat minua lähettämällä minulle MARX, ENGELS, LENIN materiaalia. Siis uudestaan:Kenen joukoiussa SINÄ seisot?
Video sopii hyvin aiheeseen. Eipä sitä tarvitse avata, jos haluaa unhottaa historian. Kerroin, että olen sitoutumaton. Toki arvostan korkealle kirkkoministeri Päivi Räsäsen.
”Toki arvostan korkealle kirkkoministeri Päivi Räsäsen.”
Kirkko ei taida kovastikaan arvostaa.Tahtoen tai tahtomattaan Räsäskästä on tullut paras kirkon jäsenkadon edistäjistä. Siinä eivät enää vapaa-ajattelijatkaan pärjää kun Päivi avaa suunsa ja sylkee sammakoita.
Sitäkö sinä arvostat?
Joka vähääkään evankeliumeja lukee, huomaa kyllä, etteivät koti, uskonto tai isänmaa olleet Jeesuksen elämässä mitenkään ensisijaisia…
Huomaa kyllä senkin, että Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus on ihmiselämän pelastumisen kannalta ensisijaisinta ja tärkeintä, eikä voi muuta kuin ihmetellä ideologioita, jotka haluavat tuon suuruuden mitätöidä ja hävittää.
Mitenkäs tuo nyt kumoaa oman väitteeni?
Elias. Jeesus ei ole näissä vaaleissa ehdokkaana. Ja vaikka olisikin, niin saisimme ihan vapaasti itse määritellä meille tärkeät vaaliteemat. Jos kodin vaihtoehto on kodittomuus ja asuntopula, niin mielelläni kannatan kotia. Isänmaa-kysymys on Jeesuksen kohdalla anakronistinen, koska hegeliläiseen nationalismin perusteemat esitettiin vasta 1700 vuotta myöhemmin. Uskonnon suhteen kutsuisin Jeesusta hevijuuseriksi. Joka käänteessä puhui Jumalasta, uskosta ja rukoilemisesta sekä kävi ahkerasti synagogissa ja temppelissä.
itse en ole kristillisten tai kokoomuksen kannattaja, mutta suon jokaiselle vapauden muodostaa poliittisen kantansa. Jos joku haluaa tukea kotia, uskontoa ja isänmaata, olkoon vapaa tekemään niin. Ei siihen evankeliumia tarvita.
En nyt kyllä ymmärrä Tuula H:n tai Teemu K:n opetusta. En ole väheksynyt ristinkuolemaa tai ylösnousemustai enkä ole puhunut politiikasta.
Elias. Blogin otsikossa on eduskuntavaalit ja aiheena äänestäminen. Ajattelin, että Jeesus-puheenvuorosi liittyi jotenkin siihen.
Kunhan vain vahvistin Heikin esittämän ajatuksen Jeesuksesta ”Koti, uskonto, isänmaa” – kolmiyhteyden kritisoijana.
Se on vähän kulunut läppä, joka ei kestä tarkempaa tarkastelua.
TEEMU,
entäs tämä;:
”Jeesus aasilla ratsasti ennen,
nyt aasit Jeesuksella mennen,”
Kerran eräs ateistisen ja sosialistisen maailmankatsomuksen omaava ystäväni huomautti minulle, että on kovin ristiriitaista olla sekä tunnustava kristitty että isänmaallisen ideologian kannattaja. Minun oli myönnettävä hänen kritiikkinsä osuvaksi, mutta totesin että sekä kristillisyys että isänmaallisuus ovat niiin syvällä minussa, että kumpaakaan puolta identiteestistäni en voi kieltää. Luulenpa etten ole ainoa tässä asiassa ”epäjohdonmukainen” suomalainen.
YRJÖ.
eihän isänmaallisuudessa ole mitään vikaa, isänmaallisena minäkin pidän itseäni, vaikka olen vasemmistolainen ja aikanaan kieltäydyin aseista. Terve patrioottisuus, isänmaallisuus on ihan OK, enkä näe mitään moitittavaa myöskään karjalaisten kaipuussa kotiseudulleen.
Kokonaan toinen asia, jos isänmaallisuutena on pidetty tai pidetään kiihko-nationalismia, Suur-Suomi ajattelua, tai esimerkiksi sionismia siinä muodossa, jossa se polkee maahan palestiinalaisten oikeudet.
Heikille selvennykseksi, että isänmaallisuuteeni kuluu varusmiespalvelun suorittaminen ja kertausharjoituksiin osallistuminen aina kutsun kuulueessa.
YRJO,
siinäpä se, ei meidän isänmaallisuutemme ole, eikä sen tarvitse olla samaan muottiin valettua. Kaksi poikaani, kumpikin suorittivat varusmiespalveluksen, enkä millään tavalla pannut vastaan. Minä hyväksyn sinun isänmaallisuutesi, hyväksytkö sinä minun?
Toki ilman muuta pidän Heikkiä veljenä Kristuksessa. On ihan kristillistä olla vastaamatta väkivaltaan väkivallalla. Oma ratkaisuni on ollut toisenlainen. Näistä maallisista voinemme olla aivan sovussa eri mieltä.
Teemu Kaakkuri,
sen ymmärrän, että olet ”Koti, uskonto, isänmaa” kysymyksissä kovasti eri mieltä, joka kohdassa, mutta perustelusi eivät minusta näytä kovin vakuuttavilta.
”Jeesus ei oile näissä vaaleissa ehdokkaana.”
Ei olekaan, mutta hänet tunnetaan myös nimellä Jeesus Kristus, ja kristillisdemokraatit ovat näissä vaaleissa ehdokkaana, vaikka kristillisen puolueen rakentaminen ei saa tukea luterilaisesta teologiasta, minkä arkkipiispat Simojoki, Juva ja Vikström ovat selvästi julki lausuneet.
”Isänmaa-kysymys on Jeesuksen kohdalla anakronistinen, koska hegeliläisen nationalismin perusteet esitettiin vasta 1700 vuotta myöhemmin.”
Todella kummallinen perustelu. Ei Hegel keksinyt nationalismia, se eli kyllä väkevästi jo Jeesuksen aikana. Oli Simon Kiivailija, nationalisti ja Jeesuksen ristin päälle kirjoitettiin INRI, oletko kuullut?
Myös uskonto-kohdassa lyöt kirveesi kiveen. Totta on, että Jeesus puhui Jumalasta ja Jumalan valtakunnasta. Pointti oli kuitenkin siinä, että hän kerta toisensa jälkeen oli eri mieltä uskonoppineiden, aikansa vanhauskoisten kanssa.
Vaikka pappi olenkin, erityisesti tykkään keskustella. Dialogi on minusta hauskempaa kuin monologi. Pieni pettymys on kotimaa24 palstoilla aina huomata, että osa keskustelijoista ei vastaa argumenttiin omalla argumentillaan, vaan vaikenee. Kun joskus visioidaan huomisen tai tulevaisuuden kirkkoa, yksi minun toiveistani on, että se olisi vuorovaikutuksen kirkko. Ei niin, että yhteen tultua solistit ottaa tilaa ja väki kuuntelee, vaan että siinä olisi aitoa, todellista keskustelua. ”Kaipauksesta me lähdemme liikkeelle.”
”Isänmaan” merkitys on omana aikanamme erilainen kuin vastaavan sanan ”patria” Jeesuksen aikoina. Patria ja jonkinlaista patriotismiakin oli antiikissa, mutta teemme virheen, jos miellämme sen merkityksen oman aikamme termistä käsin.
Isänmaallisuus siinä muodossa kun kohtaamme sen kristillis-isänmaallisessa puhunnassa edustaa fennomaanien perintöä. Fennomaanit omaksuivat sen Snellmanilta ja Snellman Hegeliltä (ja Herderiltä). Hegeliläinen ajatus kansakunnasta, jolla on yhtenäinen kulttuuri ja kieli ja joka pyrkii täydellistymään valtioksi, oli antiikin ihmiselle tuntematon. Nationalismille olennainen kansakunnan käsite on aika myöhäinen ja eri asia kuin patria, joka Raamatussakin.
Selootit vastustivat roomalaisten ylivaltaa, mutta kovin hyvin ei tiedetä, mihin he itse varsinaisesti pyrkivät. Meillä nationalismin jälkeisillä ihmisillä on taipumus nähdä antiikin ilmiöt oman aikamme ilmiöiden kaltaisina. Sitä tarkoitin anakronismilla.
No mitä uskontoon tulee, Jeesuksen nokikkain asettuminen ylipappeja ja lainopettajia vastaan ei tee hänestä uskonnotonta tai uskonnon vastustajaa tai väheksyjää. Ehkä jopa päin vastoin. Temppelissä riehuessaan hän puolusti temppelin oikeaa ja uskonnollista käyttöä. Fariseusten kanssa väitellessään hän julisti oikeaksi kokemaansa näkemystä samasta uskonnosta, jota vastustajatkin edustivat. Väittely tapahtui ikään kuin saman uskonnon sisällä.
”Jeesus ei ole ehdokkaana.” Tarkoitin sitä, että jotkin asiat ja arvot voivat olla hyviä ja kannatettavia, vaikka Jeesus ei olisi niissä erityisesti kunnostautunutkaan. Kristittyä kutsutaan Jeesuksen seuraajaksi, mutta ei matkijaksi.
Koti-uskonto-isänmaa on kolmella termillä ilmaistu kokonaisuus, joka kuvaa enemmän konservatiivista asennoitumista kuin yksittäisiä sanojaan. Se on kyltti, symboli jota ei ole tarkoituskaan purkaa osiin. Se on teema, jonka konteksti on kokonaan toinen kuin Raamatun maailma, varhainen kirkko tai kristinusko, Jeesuksesta puhumattakaan. Sen takia sitä lienee aika turha paloitella osiinsa ja peilata maailmaan, josta on tuhansia vuosia aikaa. Ramatun maailma on ollutta ja mennyttä.
Teemu Kakkuri,
ensin anteeksi, että edellä kirjoitin nimesi väärin. Se oli lapsus, kirjasikin minulla on.
Viimeistä kommettiasi minun on vaikea ymmärtää, vaikka yritän. Sinä sidot termejä, sanoja johonkin historian vaiheeseen tai filosofiin, Hegeliin, tai fennomaaneihin. Kyllä termi kansallinen ja kansallisvaltio on ollut olemassa ja käytössä niin kauan, kuin ihmiskunnassa on ollut kansakuntia ja valtioita. Ei se alkanut 1700-luvulla vaan jo kauan ennen Kristusta. Juutalaiset ovat kauan olleet kansa ja myös valtio. Ja yhä tänä päivänä moni juutalainen haaveilee Davidin tai Salomonin ajoista.
Mutta minusta viet asian vielä pitemmälle. Saan kirjoituksestasi sen käsityksen, että meidän on vaikea soveltaa Raamattua omaan aikaamme, koska aika silloin oli niin toinen. Osaksi se on totta. Naisten kivittämiset, moniavioisuus ja moni asia, myös ylipappi Jeesuksen jälkeinen alkukirkon vähitellen muotoutuva, uudestaan palaava pappeus jää historian hämärään, eikä enää sovellu meidän aikaamme. Mutta: Jeesuksen opetus on minusta relevanttia, toimivaa ja myös omaan aikaamme sopivaa.
Jos kategorisesti ajattelisimme, että se oli niin täysin erilaista aikaa, putoaisi Uudelta testamentilta pohja. Ihminen on yhä suunnilleen se sama ja Jeesuksen parannuksen julistus kuuluu ja sopii myös meille.
Imitatio Cristi, Jeesuksen seuraaminen on ollut kristikunnassa alusta asti ja se istuu myös omaan aikaamme. Jeesuksia emme ole, emmekä siksi tule, mutta voimme ja saamme seurata Jeesusta.
Heikki Palmu :”Jeesuksia emme ole, emmekä siksi tule, mutta voimme ja saamme seurata Jeesusta.”
Totta, ja jos Jeesusta seuratessamme kunnioitamme YK:n ihmisoikeuksia ja niiden perustalle rakentunutta YK:n ihmisoikeuksia kunnioittavaa kansainvälistä oikeutta, on hyvä, että meidän ei tarvitse tukea ja kunnioittaa puolueita – eikä ulkoministereitä, jotka hyväksyvät kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien ”oikeanvärisen” rikkomisen, vaikka kysymys olisi heidän oman valtionsa kansalaisten oikeuksien rikkomisesta.
Ehkä tästä ei kannata enää käydä inttämään. Kansoja, heimja, klaaneja ja mita viitekehyksiä ihmisillä on tietenkin aina ollut. Samoin valtioita. Niitä kutsuisin kuitenki valtakunniksi tai kuningashuoneiksi. Ne perustuivat alamaisuussuhteille, sotilaalliselle ja taloudelliselle voimalle. Väestöllisesti varmaan aika kirjavia.
Isänmaallisuus siinä merkityksessä kuin se sisältyy koti-uskonto-isänmaa-diskurssiin on opittu ideologia. Suomessa se on tarvinnut tuekseen kansakoulun ja kansanvalistuksen, joka opetti ihmiset mieltämään itsensä suomalaisiksi. Suomalaisia oli tietenkin ennen sitä, mutta eri merkityksessä. Vielä 1700luvulla pohjalaiset eivät pitäneet itseään suomalaisina vaan pohjalaisina. Pääkaupunkiin he eivät lähteneet Turkuun vaan Tukholmaan. Karjalassa taas länsisuomalaisia kutsuttiin ruotseiksi. Ajatus yhtenäisestä Suomesta, jossa asuvat suomalaiset, jotka puhuvat suomea, iskostettiin vasta parisataa vuotta sitten. Vasta kun oli luotu illuuso isänmaasta saattoi esiintyä isänmaallisuutta.
Teemu Kakkuri :” Karjalassa taas länsisuomalaisia kutsuttiin ruotseiksi. Ajatus yhtenäisestä Suomesta, jossa asuvat suomalaiset, jotka puhuvat suomea, iskostettiin vasta parisataa vuotta sitten. Vasta kun oli luotu illuuso isänmaasta saattoi esiintyä isänmaallisuutta.”
”Illuusio” isänmaasta on merkinnyt sitä, että on paikka, johon ihmiset voivat perustaa oman kodin ja harjoittaa uskontoaan pelkäämättä suurvaltojen sotasaappaita, jotka tuhosivat karjalaisten kotiseutuja vv. 1337-39, 1348-51, 1395-97, 1411, 1444, 1464, 1473-97,1555-57, 1587-97,1610-17,1656-57, 1710-21…
Suuren Pohjan sodan jälkeen solmitussa Uudenkaupungin rauhassa 1721 luotiin lahjoitusmaajärjestelmä, jossa keisarille palveluksia tehneelle yläluokalle lahjoitettiin talonpoikien maaomaisuutta, jolloin he menettivät omistusoikeutensa. Katariina II:n valtakaudella lahjoituskirjoihin lisättiin maininta talonpoikien ”sielujen” lahjoittamisesta, jolloin talonpojat vajosivat venäläisen maaorjan asemaan.
Jos länsisuomalaisia opittiin kutsumaan ruotseiksi, itäsuomalaisia ortodokseja opittiin kutsumaan ryssiksi.
Laskiaissunnuntaina alkaneen Suuren paaston päättävän Lasaruksen lauantain kunniaksi: ”Minä murehdin ja valitan, kun ajattelen kuolemaa ja näen haudassa makaavan meihin Jumalan kuvan mukaan luodun kauneuden hahmottomana, vailla kunniaa ja muotoa.” (Pyhä Johannes Damaskolainen)
TEEMU,
inttämään en rupea, se olisi turhaa, mutta mitä ajattelet siitä, että isänmaallisimmat runot ja laulut on Suomessa tehty ennen itsenäistymistä, 1800-luvulla eli tsaarin alaisuudessa.
Silloinpa hyvinkin. Nationalismin kulta-aika Suomessa ja Euroopassa oli 1800-luvun jälkipuolisko. Kansallisromantiikka oli vallitseva suuntaus kaikessa taiteessa. Ja vähän uskonnossakin. Silloin syntyivät myös sionismi ja arabinationalismi, joiden satoa edelleen korjataan.
1900-luvun alkupuoliskolla eli Suomessa valtiollisen itsenäisyyden alkuvuosina taiteentekijöitä innoittivat jo uudet aatteet ja tyylisuunnat. Ja hyvä niin; kansallisromantiikka on aika tunkkainen ilmanala.
Katselin äsken Päivi Räsäsen tentin TV 1:ssä. Hyvin hän pärjäsi ja loppua kohti aina paremmin. Pitkä ura poliitikkona on koulinut häntä parempaan suoriutumiseen. Oli aika, jolloinka Bjarne Kallis oli ”kristillisten” osaava poliitikko, mutta ”uskovaiset” syrjäyttivät hänet. Oli tiukkapipoisten ja viidesläisten ynnä vapaiden suuntien aika, jolloin regimentit olivat puolueessa suloisessa sekamelskassa. Voi olla, etten tiedä enkä ole perillä, koska aina olen katsonut tätä puoluetta kaukaa ulkopuolelta. Joka tapauksessa Varkaudessa puolue menestyi todella hyvin, valtasi perinteisesti vasemmistolaisen kaupungin. Tämän jälkeen seudun ”kristillisten” ykköspoliitikko ja kansanedustaja vetäytyi ja juuri siksi, että Päivi Räsänen veti viidesläistä uskonnollista, ei poliittista linjaa.
Sittemmin, ainakin tuosta yhdestä tv-lähetyksestä päätellen Päivi Räsänen näyttäisi oppineen pitämään hiukan paremmin puurot ja vellit eri kattiloissa.
Se on hyvä, mutta ”kristillinen puolue” ei ole tulevaisuuden malli. Kristityn tulee olla heikon ja köyhän rinnalla. Raamatun, Uuden testamentin ja Jeesuksen antama suunta on tämä. Mutta erillistä puoluetta on Raamatun pohjalle vaikeaa tai mahdotonta rakentaa.
https://www.youtube.com/watch?v=c57nZKo9pLY