Osana Kotimaassa käytävää avioliittokeskustelua emeritusarkkipiispa John Vikström kysyi keskusteluun osallistuneilta professori Miikka Ruokaselta ja emerituspiispa Eero Huoviselta suoran kysymyksen: ”Saammeko kristittyinä ja kirkkona pyytää Jumalalta, että Hän auttaa ja tukee heitä [samaa sukupuolta olevia pareja] antamalla siunauksensa heille ja heidän liitolleen?”
Kotimaa pyysi Huoviselta ja Ruokaselta vastausta Vikströmin kysymykseen. Eero Huovinen kirjoittaa:
***
John Vikström on valmis vastaamaan ”kyllä”, jos samaa sukupuolta olevat henkilöt pyytävät liitolleen kirkon siunausta. Miikka Ruokaselta ja minulta hän haluaa ”mahdollisimman selvän vastauksen”. Arkkipiispa tuntuu puhuvan meidän puolestamme, kun hän ”arvelee”, että olemme samaa mieltä.
John Vikströmiä ja minua yhdistää huoli kirkon ykseydestä, siis siitä, että kirkkomme vaikeissakin tilanteissa pysyy yhdessä. Avioliittokeskustelu on saanut kirkon näyttämään riitaiselta joukolta. Tästä olisi päästävä irti, yhteiselle tielle.
Yhteisellä tiellä kulkeminen edellyttää valmiutta kuunnella niitä perusteluja, joita toisilla on. Ei riitä, että esittää vain niitä näkemyksiä, jotka tukevat omaa ajattelua. On pyrittävä ymmärtämään myös toisia, silloinkin kun ei voi hyväksyä heidän ajatuksiaan.
Omissa kirjoituksissamme olemme John Vikströmin kanssa pyrkineet etsimään perusteluja sille, miten avioliitto voitaisiin tänään ymmärtää. John on esittänyt argumentteja, joiden nojalla samaa sukupuolta olevat voisivat saada liitolleen siunauksen. Minä puolestani olen kysynyt, millaisia erityispiirteitä miehen ja naisen väliseen avioliittoon sisältyy.
Nyt Vikström haluaa kuitenkin siirtyä perustelujen puolelta ratkaisun paikalle. Hän pyytää minulta selvää vastausta. Olenko valmis puoltamaan siunausta samaa sukupuolta olevien liitolle? Pannaanko minut seinää vasten?
Parasta olisi, jos ensin löytäisimme yhteiset perustelut ja sitten katsoisimme, miten selvän päätöksen voisimme saada aikaan. Ensin perustelut, sitten johtopäätökset.
Urheilukielellä voisi sanoa, että nyt olemme vielä painimatolla. Lopputulosta ei toinen ottelija voi vaatia ennen kuin on nähty, mitä matolla tapahtuu. Joukkuelajeissakaan ei riitä, että kärkijuoksija on maaliviivoilla, mutta muut vasta takasuoralla. Ihanne on, että koko joukkue pääsee maaliin.
Yhtäältä meiltä kaikilta edellytetään sydäntä, jotta ymmärtäisimme, mitä seksuaalisessa vähemmistössä eläminen käytännössä merkitsee. Tarvitsemme herkkyyttä ja rinnalle asettumisen taitoa. Toisaalta tarvitsemme myös teologisia perusteluja sille, millainen asema avioliitolla kirkossa on.
John Vikströmin toivomasta ”laajennetusta avioliittokäsityksestä” on mahdollista puhua, jos samalla puhutaan yhtä painokkaasti myös miehen ja naisen liitosta. Tästä olisin toivonut Vikströmin kirjoittavan selkeämmin ja laajemmin. Tätä keskustelua pitää käydä ennen kuin ratkaisuja tehdään.
Elleivät voimassa olevan avioliittokäsityksen perustelut tule kuvatuksi riittävän uskottavasti, silloin voi käydä niin, että sukupuolineutraali avioliittokäsitys alkaa vähitellen hallita ja tulla malliksi, johon kaikkien on sitouduttava. Tätä en usko John Vikströminkään toivovan.
Eero Huovinen
emerituspiispa, Helsingin hiippakunta
Kiitos rakas taivaallinen Isämme, että olet tähän pimeään maailmanaikaamme lähettänyt myös valoja, niitä ihmisiä, jotka eivät hyljeksi vähemmistöihin kuuluvia, jotka jaksavat seistä vastustamassa nykymaailman fariseuksia.
Seija Rantanen: Olisi mielenkiintoista kuulla, keitä mainitsemasi ”nykymaailman fariseukset ovat” Voisi olla mahdollisuus parannuksen tekoon, jos aihetta esiintyy.
Eiköhän jokainen nykymaailman fariseus tunnista itsensä, kun oikein tarkasti ajattelee.
Pentti: Esitin kysymyksen Seija Rantaselle, enkä Pentti Korhoselle.