Omantunnonvapautta koskevan kansalaisaloitteen myötä abortti on taas noussut keskusteluun. En tässä ota kantaa itse aborttiin enkä siihen pitäisikö siihen osallistumisesta voida kieltäytyä. No ehkä sen verran, että kyseessä on laki, jonka seurannaisvaikutukset on arvioitava huolellisesti ennen sen mahdollista säätämistä. Muuten voi tulla karmeita yllätyksiä.
Mitä Raamattu puhuu abortista? Ei mitään. Raamatussa ei mainita suunniteltua raskauden keskeytystä.
Mutta Raamattu puhuu aiheutetusta keskenmenosta: Jos ihmiset tappelevat keskenään ja samalla töytäisevät raskaana olevaa naista, niin että hän saa keskenmenon mutta hänelle ei aiheudu muuta vahinkoa, lyöjä maksakoon sakkoa sen mukaan, mitä naisen aviomies vaatii tai miten asia oikeudessa ratkaistaan. Mutta jos muuta vahinkoa tapahtuu, annettakoon henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta, palovamma palovammasta, haava haavasta, ruhje ruhjeesta. (2. Moos. 21: 22—25).
Kyseessä ei siis ole henkirikos; sitä ei edes rinnasteta ruumiinvamman tuottamiseen. Kyseessä on rahalla korvattava vahinko. Jos vahingossa aiheutettu keskenmeno ei ole kuolemantuottamus, tarkoituksella tehtynä se ei ole murha eikä tappo.
P.S. Tarkkaavainen luki huomannee, että tässä Vanhan testamentin säädöksessä vahingossa aiheutetun keskenmenon kärsivä osapuoli ei ole raskaana oleva nainen vaan hänen aviomiehensä. Että se siitä tasa-arvosta muinaisessä Lähi-idässä.
Heikki, joka yleensä muistaa kirjoittaa fiksusti, on tässä lipsahtanut snobbailun tielle vakavassa asiassa. Kannattaisi vähän tässä asiassa jarrutella oikeassa olemisen pakkoaan. Sehän ei tunnetusti ole vain konservatiivien oikeus..
Yhtä vankoilla perusteilla voidaan tietysti väittää, että ”Kolminaisuus” ei ole raamatullinen käsite, koska sitä ei esiinny sellaisena Raamatussa.
Se on tietysti totta, mutta kyllä se asiana ja ilmiönä on siellä yhtä vankasti kuin Jumalan luoman elämän suojeleminen jo idullaan.
Timo Pöyhösen kommentti psalmista 139 – jonka Heikkikin varmaan kastetilaisuuksissa usein lukee – on muistutus siitä, että tuo psalmi jo itsessään on monumentti abortin epäraamatullisuudelle.
Sen sijaan asiaa voidaan tarkastella uudelleen eettiseltä kannalta, kun mukaan tulee sellaisia muuttujia kuin äidin henki vs. syntymättömän lapsen henki tms.
Kolumnin lopussa oleva heitto VT:n ajan tasa-arvosta on sen sijaan eksegeetille ala-arvoinen. Sitä kutsutaan, kuten Heikkikin hyvin tietää, ankronismiksi. Lisäksi tässä kontekstissa tuota heittoa voitaneen pitää myös populistisena.
Jouni Turtiaisella viisas kommentti. Myös minusta tässä johdatetaan nyt keskustelua sivuraiteelle erittäin vakavassa asiasssa.
Varmaan on totta, että Heikin lainaaman kohdan valossa emme kristittyinä voisi vastustaa aborttia, jos Mooseksen laki olisi meille ehdoton ohjenuora. Mutta kristitylle se ei ole ollut sitä sitten Jeesuksen ja Paavalin. Nimittäin ”laissa on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää” (Hepr. 10:1).
Asian kannalta relevantimpi raamatunkohta voisi olla vaikkapa jo viitattu Luuk. 1:44: ”Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani.”
Luukkaan evankeliumin mukaan Elisabet oli tuolloin kuudennella raskauskuukaudellaan. Suomen nykyisen aborttilainsäädännön mukaan tuon ikäisiä kehitysvammaisia lapsia saa vielä abortoida. Luukkaan evankeliumi ei kuitenkaan näe äitinsä kohdussa olevaa Johannes-lasta persoonattomana äitinsä elimistön osana vaan Jumalas-suhteessa elävänä yksilöllisenä ihmiselämänä. Johdonmukainen seuraus sille olisi, että syntymättömällä ihmiselämällä tulee olla myös ihmisarvo.
Psalmiin 139 on jo viitattu. Myös esimerkiksi Jer. 1:5 ja Gal. 1:15 kertovat syntymättömän ihmiselämän Jumala-suhteesta. Samoin keskustelussa on jo viitattu Didakheen eli ”Kahdentoista apostolin opetukseen”, varhaiskristilliseen tekstiin, jonka synnyn tutkijat ajoittavat 50-160 jKr. ja joka kieltää surmaamasta syntymättömiä lapsia. Aborttikielteisyys on siis ollut osa kristillistä teologiaa jo todella varhain.
Abortin vastustaminen ei ole kuitenkaan varsinaisesti mikään uskonasia. Tunnen itsekin aborttia vastustavia ateisteja ja agnostikkoja. Aborttia voi vallan hyvin vastustaa pelkän luonnollisen järjen, moraalitajun ja empatian pohjalta.
On biologinen tosiasia, että yksilöllinen ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä. Jo hedelmöittyneellä munasolulla eli tsygootilla on oma, ainutlaatuinen, inhimillinen geeniperimänsä. Sillä on ihmisen geeniperimä, joten se on ihmiselämää, sillä on oma, ainutlaatuinen geeniperimä, joten se on yksilöllistä ihmiselämää.
Kaikki tapahtumat hedelmöityksen ja kuoleman välissä on johdonmukaisinta ymmärtää yksilöllisen ihmiselämän kehitys- ja ikävaiheiksi. Kaikki yritykset vetää ihmisyyden raja johonkin kehitysvaiheeseen ovat täysin mielivaltaisia veteen piirrettyjä viivoja. ”Alkio” ja ”sikiö” ovat samalla tavoin ihmiselämän kehitysvaiheiden nimiä kuin vaikkapa vauvaikä, lapsuus, murrosikä tai aikuisuus.
”Varmaan on totta, että Heikin lainaaman kohdan valossa emme kristittyinä voisi vastustaa aborttia, jos Mooseksen laki olisi meille ehdoton ohjenuora.”
Ari Pasasen huomio eri raamatunkäännöksiin liittyvästä tulkinnanvarasta on myös huomionarvoinen. Vanhempi käännös antaa ymmärtää, että lapsi syntyy ennenaikaisesti, mutta vahinkoa ei tapahdu, äidille tai lapselle. Joten sakkorangaistus riittää.
Tällaisetkin seikat käännösten suhteen, kuten myös alkukielen merkitykset ym. on hyvä ottaa huomioon. Vaikka kaikki eivät ole niistä perillä, niin papin tulisi olla.
Lukee kuin piru Raamattua on vanha sanonta. Kun lukee Raamatun vanhaa testamenttia on syytä pitää erillään sen kertoma maallinen laki, jota kolumnin kirjoittaja käsittelee. Samoin on pidettävä erillään Juutalaisuus ja kristinusko.
Kyseinen esimerkki Mooseksen kirjasta kertoo maallisen lain käytöstä kyseiseen asiaan. Se ei ole mikään ohje tämän päivän kristitylle. Kymmenenkäskyn kohta älä tapa on suoraa Jumalan käskyä, jonka Mooses välitti kansalle. Se käsky sitoo meitä tänäkin päivänä.
Abortti on ihmisen tietoinen valinta, jonka tuloksena päätetään ihmiselämä. Viides käsky Älä tapa on edelleen voimassa ja sitä tulee noudattaa.
Arvaanpa, että eräästä toisesta kansalaisaloitteesta Heikki ei ajattele, että ”kyseessä on laki, jonka seurannaisvaikutukset on arvioitava huolellisesti ennen sen mahdollista säätämistä. Muuten voi tulla karmeita yllätyksiä.”
Jotkin kansalaisaloitteetkin ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.
Ilmari,
arvasit väärin. Kyllä avioliittolainkin seurakset on arvioitava huolellisesti.
Koskahan saamme niitä arvioita?
Ihmiselle, Jumalan luomana, on koko elämä Raamatun mukaisena puhtaan eettinen, mutta ei uskonnollinen, sillä uskontohan on vain teoria ilman elämää.
Jumala on Pyhä ja olemme vastuussa Hänelle koko elämästämme, sen todistaa Raamattu (Hebr.4:12, 13). Turha on taistella tätä vastaan. Vanhassa Testamentissa Jumala käski Israelin tuhota pakanakansoja, jotka saastuttivat Israelin kansaa. Raamattu puhuu ihmisten ja kansojen syntivelasta (1Ms.15:16).
Meille ihmisille Jumala antoi Mooseksen kautta Kymmenen käskyn lain, jonka kuudes käsky on ”Älä tapa”. Terveydenhuoltohenkilöstö on koulutettu ihmistä ja elämää suojelemaan, hoitamaan, parantamaan ja opettamaan oikeita elämäntapoja. Jokainen sosiaaliabortti on murha, sillä lapsi on Jumalan Sanan mukaan (Ps.139:16) jo heti hedelmöityksen jälkeen yksilö. Koko aborttilaki on murhiin vievä synti, sillä ”ei kukaan synnillänsä vahvista elämäänsä (Hes.7:13). Niinpä heitä, jotka tahtovat tehdä työtään Raamatun ja eettisen lain mukaan, ei pidä pakottaa mukaan surmatyöhön. Siunaus yksilölle ja kansalle on vain kuuliaisuus Jumalan Sanalle!