Keskustelu hyvin on pysymyt oikeassa olemisessa avioasiassa joten sivuote toiseen voisi olla paikallaan.
Virike seuraavaan syntyi kommenttiketjun myötä edellisissä.
Näin asiana olisi Ehtoolliaineitten laatuluokitus oikeassa etiketissä ja sertifikaatti leivän mallissa, painatuksessa ja sen muodossa.
Kyllä rypälemehua ja vaikka muutakin luonnonmarjoista saatua voi käyttää juomana Ehtoollisella.
Kyse on siunatusta asiasta Kristuksen Veressä hengellisessä substanssin omistamisessa uskossa.
Samoin leipä asiassa taipuu esimerkiksi murretuksi ohrarieskaksi kun näin katsotaan ja peruste sama kuin edellä.
Kiistaa uskoisin syntyvän pitäisikö ohrarieskapalan päällä olla hitunen luonnon voita.
Edellisen en usko tulevan vaivaksi ja suntioidemme uskon hyvin valmistavan nämäkin välineet siunausta odottavaksi niin juomassa kuin leivässä.
Paavali piti kastetta kuolemattomuuteen kohoamisen lihaksitulemisena.
Nykykirkkomme lupaa vähemmän jolloin meille kasteessa luetaan kertakaikkiset lupaukset Jumalan yhteyden osallisuudesta ja Jumalan aina valmiina olevasta Armosta kun asiaan olemme valmiit.
Eikö kotiehtoollinen edellisen perusteella olisi saman Jumalan katsomista vaikkakin ilman Uhripappia.
Kotiehtoollinen ei synny kirkon statuksesta olla samalla kertaa hallinnoimiensa substanssien käyttäjä ja kaitsija.
Piispat eivät asiassa sooloile luvassa kun varmasti yhteistä kollegiaalista näkyä tarvittaisiin.
Voisiko ehtoollisen kuitenkin Jumalaan uskova kotona viettää. Asiaa ei tarvitsisi hoitaa striimattuun, vaan omaan tahtiin.
Paavali sakramentalisoi kasteen mikä tähän aikaan katsottuna tarkoittaa Paavalin pitäneen kastetta ensimmäisenä askeleena pyhityksen ja vanhurskauttamisen tiellä.
Näin kotiehtoollinen kävisi seuraavasti: Isä Meidän rukous, syntien tunnustaminen katumusta ja syyllisyyttä ymmärtäen, ja huomioiden, leivän murtaminen ja nauttiminen, kiitosrukous vaikkapa lainaamallani rukouksella toisesta blogista, ja päätökseksi Herran Siunaus.
Kiitosrukouksen yhteydessä voi asiaa laajentaa muistamalla läheisiä ja kauempanakin olevia kuin muuta sydämellä olevaa. Toki syntien tunnustaminen katumusta ja syyllisyyttä ymmärtäen vaati hiukka totuttelua mutta kyllä onnistuu kun jonku kerran asiaa koettaa.
Tässä käyttöön sopiva rukous: Min Jesus, jag tror att du är närvarande i altarets allraheligaste sakrament. Jag älskar dig över allt, och min själ längtar efter dig. När jag nu inte kan inte ta emot dig i altarets sakrament, så kom ändå på ett andligt sätt till mig. Jag tar emot dig som om du redan vore här hos mig, jag förenar mig med dig. Jag tillber dig i djupaste vördnad. Tillåt inte att jag någonsin blir skild från dig. Amen.
Ja sama suomeksi: Jeesukseni, uskon Sinun olevan läsnä alttarin kaikkein pyhimmässä sakramentissa. Rakastan Sinua yli kaiken, ja sieluni kaipaa Sinua. Kun nyt en voi Sinua ottaa vastaan alttarin sakramentissa tule kuitenkin hengellisellä tavalla luokseni. Tulen Sinua vastaan kuin jo olisit täällä luonani, haluan olla kanssasi. Ylistän Sinua syvimmälla kunnioituksella.. Salli minun koskaan tulla erotetuksi Sinusta, Aamen.
Edelliseen sopii myös virsikirjamme käyttäminen. Alkuun, loppuun, ja välille löytyy hakemistosta hyviä ja sopivia lauluja oman harkinnan mukaan, ja näitä voi käyttää säkeistöjä lukemalla. Laulaa ei siis tarvitse osata.
Onko Ehtoollisen sakramentalisoituminen este ettei kotiehtoollista voisi viettää.
Luther ja Augsburgin Tunnustus katsovat ripin asiaksi missä uskova maallikko voi ja saa olla vastaanottajana kuin päästäjänä, ja lupauksen antajana kuullulle Ihmiselle vaivan asiassa.
Lisäksi edellisessä Luther rippiä piti sakramenttina.
Meillä asiaa hengellisen substanssin välittämisessä uskovalla maallikolla ei niin haluta muistaa mutta edellistä katsoen Ihmisen Sydämensä Ylentäminen Jumalan puoleen vaikka kotiehtoollisen muodossa ei voi olla huono asia. Lisäksi kahden tahi useamman uskovan yhtaikainen läsnäolo Ehtoollisella kodissa on hyvä asia.
Asia ei tietenkään katso pois epäuskoa mutta sen tähden Herramme asiaa uskoakseni hyvin haluaa katsoa jotta paikkamme harjoituksessa huomaisimme.
Yksin aina Ihminen on oikeutettu Jumalansa yhteyteen kurottamaan. Erinomainen kohta on ehtoollisvuorolaulumme kehotus,”Ylentäkää Sydämenne Jumalan puoleen”, ja mihin seurakunta vastaa, ”Hyvin tahdomme Sydämemme Ylentää Herramme puoleen”.
Kun perinne tavoissa, niiden merkityksessä uskonnon harjoittamisessa, olisi absoluuttista totuutta seuraannossaan vaikutuksissa Ihmisten käyttäytymiseen Jumalan asialle antamalla siunauksella, voisi aktiivisia kirkon rivijäseniä olevan kovasti enemmän.
Näinhän ei ole, joten asiasta kait voidaan keskustella.
Mehukatti ei koskaan korvaa viinirypäleistä tehtyä viiniä. Viinin värillä ei ole merkitystä, kunhan viini on tehty viinirypäleistä. Viini ja leipä.
Mitenkä mielestänne leipä.
Ehtoollinen Jeesusta katsovalle haasteellisessa tilanteessa on kyettävä antamaan vaikka omaan sylkeen kostetetulle leivänmurun palaselle.
Tähän minä haluan uskoa.
Siunattu leipä pitää käyttää ehtoollisella viimeiseen murenoon asti. Mitään ei saa heittää pois. Toki sama koskee viiniä. Tippaakaan siunatusta viinistä ei saa jäädä käyttämättä. Kristuksen ruumis ja veri.
Mistä mahtoi tulla viinit ehtoolliselle heti kistinuskon rantautumisen jälkeen. Kuninkaan viinikellarista? Eihän viininviljely ole ollut luontaistra näillä leveyksillä?
Lauri Lahtinen. Itämerellä oli vilkkaat kauppareitit viimeistään keskiajalla ja jo aikaisemminkin. 1100-luvun ruotsalainen kuninkaanvalta oli hyvin toisentyyppistä (vaalikuninkuus) kuin myöhempi itsevaltius. Viini tuotiin sieltä, missä se kasvoi, mm. Etelä-Saksasta hansakaupunkien kauppiaiden välityksellä. Myöhemmin 1500-1600-lukujen taitteessa viiniä ei ajoittain saatu tuotua valtakuntaan Itämerellä vallinneen sotatilan vuoksi. Tällöin ehtoollista ei vietetty: viiniä ei korvattu vedellä eikä marjamehulla. Tästä käytiin kyllä keskustelua luterilaisten ja kalvinistien välillä. Se tunnetaan kirkkohistoriassa nimellä ”likvoristinen riita”. Pitäydytään me vain Kristuksen yksinkertaisessa ohjeistuksessa eikä yritetä olla Häntä viisaampia.
” In Vino Veritas, ” viinissä on totuus.
Tarkoittanee sitä, kun ihminen juo viiniä hänestä tulee avomielinen , kielenkannat irtoaa, ja voi paljastaa sisinpänsä.
Humalassa voi tehdä myös väkivaltaisia tekoja, silloin viini muuttuu vereksi.
” In vino veritas , joka on kirjoitettu myös kuten uino ueritas , on latinankielinen lause, joka tarkoittaa ”viinissä on totuus”, mikä viittaa siihen, että alkoholin vaikutuksen alaisena oleva henkilö puhuu todennäköisemmin piilotettuja ajatuksiaan ja toiveitaan. Ilmausta jatketaan joskus seuraavasti: ” In vīnō vēritās, in aquā sānitās ”, toisin sanoen: ” Viinissä on totuus, vedessä on hyvä järki (tai hyvä terveys).” Samanlaisia lauseita on kulttuurien ja kielten välillä. ”
”Herodotus väittää, että jos persialaiset päättivät jotain humalassa , he tekivät säännön harkita sitä uudelleen raittiinaan. Herodotuksen jälkeen kirjoittajat ovat lisänneet, että jos persialaiset tekivät päätöksen raittiina, he tekivät säännön harkita sitä uudelleen humalassa ollessaan ( Histories , kirja 1, kohta 133). [5] Roomalainen historioitsija Tacitus kuvaili germaanien pitävän neuvoa pidoissa, missä he uskoivat, että juoppous esti osallistujia salailevalta ”
https://en.wikipedia.org/wiki/In_vino_veritas