Kovin mielelläni olisin kelvollinen. Ehtoolliselle en kuitenkaan tule kelvollisuuteni varassa, vaan sinun sanasi ja käskysi tähden, koska mielelläni olisin sinun opetuslapsesi. Kelvollisuuteni taas on mitä on.
Tunnustuskirjat/Iso katekismus/Alttarin sakramentti (sivu 416, kohta 62)
Minkä tähden Herran ehtoollista nautitaan; miksi olisi hyvä osallistua ehtoolliselle, vaikka epäilisimme omaa kelvollisuuttamme?
Kuka saa Herran ehtoollisella syntien anteeksiantamuksen?
Mitkä asiat voivat mielestäsi särkeä ehtoollisyhteyden?
Kuinka usein saa mennä ehtoolliselle?
Kuka on kelvollinen ja kuka on kelvoton ehtoollisvieras (vert. 1. Kor. 11:17-34)?
Kaikki julkaistut blogini:
Jorma, kiitos erinomaisesta kommentista. Olen samaa mieltä kanssasi.
”On aika karseeta mennä alttarille pyytämään siunausta ja anteeksiantoa, kun vieressä on henkilö, jolle ei katso olevansa velvollinen antamaan anteeksi tai rakkaudessa pyytämään häneltä.” Pääseekö ihminen tällaisesta karseudestaan ikinä eroon täällä ajassa. Eiko alttarin sakramentti ole juuri se, miten se voisi onnistua? Viittaus Jeesuksen oppilaiden raadollisuuteen sillä aterialla, missä ehtoollinen asetettiin näyttää, ettei silloinkaan aterialle saapuvien uskoa tai omantunnon puhtautta arvioitu. Miksi meidän pitäisi tehdä se omana aikanamme?
Martti Pentti, ehtoollisrukouksen jälkeen rukoillaan yhdessä Isä meidän -rukous, jossa rukoillaan, että meille annettaisiin samalla lailla anteeksi kuin mekin annamme anteeksi. Rukoillaanko totisesti?
Én valittaen jaksa uskoa Pentin neuvomaan menetelmään.
Eiväthän asiat siinä pöydässä oikein korjaannu, se on henkilökohtainen soviteltava, kuten tuo toisella palstalla käsitelty Kristuksen kirkkolaki ohjaa tekemään.
Mitä se 10 000 talentin velan anteeksipyyntö velvoitti?
Ehtoolliselle lienee kelvollinen jokainen joka sinne haluaa tulla!
Sellaista ”kelvottomuutta” mitä Paavalin aikoina saattoi esiintyä, ei taida tänä päivänä löytyä.
”En valittaen jaksa uskoa Pentin neuvomaan menetelmään.” Metodistit luottavat menetelmiin, minä en. Tottakai pidän tavoitteena riitojen ja rikkomusten pikaista selvittämistä. Eikö se määräaika kristittyjen kesken olekin seuraava auringonlasku eikä vasta seuraavan sunnuntain messu? Miten usein sovinnon tekeminen kuitenkaan on käytännössä mahdollista? Ehtoollinen lienee myös sovintoateria Jumalan ja ihmisen välillä. Voisihan se olla se sovinnon tekemisenkin paikka meidän ihmistenkin välillä.
Mitä karseuteen tulee, Jeesus antoi ruumiinsa ja verensä meidän hyväksemme hyvin karsealla tavalla ruoskittuna, pilkattuna ja ristiin naulittuna. Ei kai meidän tarvitse tyyliseikkoja jännittää?
Jorma, olet oikeassa. Moni on kovettanut sydämensä, eikä halua antaa veljelle anteeksi.
Kari, kiitos hyvästä kommentista. Ajattelen pitkälti samoin, Joka haluaa ehtoolliselle mennä omasta halustaan ei tilanteen tai muiden ihmisten tähden on kelvollinen. Kelvollinen on myös ne arat kristityt, jotka epäilevät sunnuntai sunnuntain perästä omaa kelvollisuuttaan ja joskus rohkenevat menemään ehtoolliselle.
Martti Pentti, tämä on hyvä pääsääntö, mutta Lapissa voisi kesällä ja talvella pyrkiä heti sopimaan riita-asiansa.
Vakaumuksellisen kristityn omatunto saattaa joskus olla jopa liian arka. Sitä tuntee helposti niin, että mikä minä olen, että Jumala minua siunaisi. Pitäisi kai vain ajatella että ei Jumala kutsumistaan kadu. Jos kuulen kutsun niin saan mennä ja olla Hänen omansa riippumatta siitä millainen olen.