Kovin mielelläni olisin kelvollinen. Ehtoolliselle en kuitenkaan tule kelvollisuuteni varassa, vaan sinun sanasi ja käskysi tähden, koska mielelläni olisin sinun opetuslapsesi. Kelvollisuuteni taas on mitä on.
Tunnustuskirjat/Iso katekismus/Alttarin sakramentti (sivu 416, kohta 62)
Minkä tähden Herran ehtoollista nautitaan; miksi olisi hyvä osallistua ehtoolliselle, vaikka epäilisimme omaa kelvollisuuttamme?
Kuka saa Herran ehtoollisella syntien anteeksiantamuksen?
Mitkä asiat voivat mielestäsi särkeä ehtoollisyhteyden?
Kuinka usein saa mennä ehtoolliselle?
Kuka on kelvollinen ja kuka on kelvoton ehtoollisvieras (vert. 1. Kor. 11:17-34)?
Kaikki julkaistut blogini:
Kari, kiitos erinomaisesta kommentista. Jos meidän pitäisi olla riittävän hyvä, niin koskaan emme täyttäisi sitä mittaa. Onneksi saamme polvistua ehtoolliselle muiden syntisten kanssa, kuten kerran publikaani Matteuksen kodissa. (Vert. Matt. 9: 9-13)
Kaksi pyhäpäivää peräkkäin, kaksi ehtoollista, molemmilla kerroilla intinktio eli leipä kastettiin viiniin. Toinen polvistuneena, toinen seisaaltaan. Mitä mieltä olette intinktiosta? Onko se hyvä tapa viettää ehtoollista?
Näinhän juuri. Tuota eilistä kommenttiani vain eri sanoin kertaillen: Varmaan monella, riippuen ehkä siiitäkin kuinka ahkera kävijä, on taipumusta ”terästää kunnollisuuttaan” vielä silloinkin, kun nostaa takamuksensa kirkonpenkistä ja suuntaa ehtoolliselle päin. Tuo terästäminen turhaa, reaktiona vain lakimainen.
Juha, kiitos omakohtaisesta kommentista ja hyvästä kysymyksestä.
Flunssa-aikana voi olla hyvä pyytää leivän viiniin kastettuna, jolloin ei tarvitse ottaa viiniä yhteismaljasta. Tosin ei sikaflunssan aikanakaan taudit levinny, vaikka yhteismaljasta seurakunta sai viinin.
Osmo, kiitos kommentista. Asiallinen käytös on paikallaan myös ehtoolliselle mennessä. Mutta meidän kunnollisuus on mitä on. Onneksi on rippi ennen ehtoollista, jolloin ei ripin jälkeen vielä ole paljoa syntiä kerinnyt tehdä.
Toinen pitää teemasta, toinen pitää sanasaivartelusta. Täällä on mukavasti jokaiselle jotakin.
Jos riita-asiat ovat jääneet ennen auringonlaskua sopimatta, eivät ne silti siinä tulleet anteeksi annetuksi. Lähimmäisenrakkauskin vaattii meitä sopimaan asiat.
Luther Isossa Katekismuksessa muistaakseni painottaa sitä, että se joka ei halua luopua synnistään on ehtoollisella kélvoton vieras.
Meidän ajallemme erityisesti on tyypillistä anteeksiantamattomuus ja kovuus, haluttomuus pyytää anteeksi ja sitä kautta hoitaa toista ihmistä. Ihmissuhteitten rikkoutumista ei voi kokonaan laittaa kiireisen elämäntahdin piikkiin, vaan anteeksiantamattomuus ja itsekkyys ovat – ainakin minun mielestäni – merkittävä syy.
Jorma, kiitos hyvästä kommentista. Niin, julkisyntinen ei ole kelvollinen ehtoolliselle.
”julkisyntinen ei ole kelvollinen ehtoolliselle.” Se on kuitenkin hänen oma asiansa, tuleeko hän vai ei. Se ei saa vaikuttaa minun osallistumiseeni ehtoolliselle, pidänkö jotakin samaan pöytään saapuvaa julkisyntisenä. Jos hätistän hänet pois, teen silloin itsekin julkisesti syntiä.
Martti Pentti, paimen tuntee seurakuntalaiset. Ei siinä muiden tarvitse sooloilla. Toki jokainen kristitty voi ottaa ripin vastaan, jos sitä häneltä pyydetään ja on luotettava.
Mitä mieltä olette intinktiosta? Onko se hyvä tapa viettää ehtoollista?
Ehtoollista vietossa tulisi seurata mahdollisemman tarkasti sitä, mitä Herramme sanoi ehtollisesta. Siksi olisi parempi, että leipä ja viini jaetaan erikseen, ja että ehtollisessa käytetään viinipuun antia, eikä marjamehua.
Silloin kun ehtoollista tarjotaan vanhalle heikolle sairaalle, silloin
voidaan intinktiota käyttää, muuten tulisi leipä ja viini jakaaa erikseen.