Muuten olen sitä mieltä, että valtion pitkälle suunnittelema hanke panna ehtoollisviini verolle on törkeä teko.
Ehtoollisviinillä ei pitäisi olla mitään tekemistä nautintoaineiden viihdekäytön tai alkoholipolitiikan kanssa. Sakramentti on täysin muuta.
Miksi kirkkoja ja uskonnollisia yhteisöjä pitää taas kurittaa?
Ehtoollisviinin verotuotto valtiolle olisi mitätön. Pienille ja köyhille seurakunnille se taas on merkittävä lisärasitus ennestään vaikeassa tilanteessa.
3/4 ev.lut. seurakunnista kertoo, että verotulot ovat taas laskeneet. Huomattava osa teki tappiollisen tuloksen. ”Voittoa” saaneilla taas on usein kyse satunnaiseristä, esim. siitä, seurakunnat myyvät henkensä pitimiksi omaisuuttaan, jos vain ostaja löytyy. Kun leirikeskus tms. on kerran myyty, sitä ei saa takaisin, ja moni asia on arvioitava uudestaan. Esim. rippikoulutyö menee uusiin puitteisiin eikä laatu taida parantua.
Joskus pienikin korsi katkaisee kamelin selän.
Voisiko valtion puolella ottaa järjen käteen ja peruuttaa suunnitelman, jota mikään EU-pykälä ei vaadi ja josta ei ole muuta kuin harmia?
”Askola ja Varis puhuivat myös siitä, kuinka ihmisiä ei voi jakaa hyviin ja pahoihin,”
Ei ole syytä jakaa ihmisiä hyviin ja pahoihin. Ihmisten teot ovat joko hyviä tai pahoja. Ja pahoista teoista seuraa rangaistus.
Olen samaa mieltä Askolan, Variksen ja Kaikusalon kanssa. Salmen kanssa olen kyllä jossain määrin eri mieltä siitä, seuraako pahoista teoista rangaistus, ainakaan automaattisesti. Jumalattoman talo menestyy, mikään ei sitä uhkaa. Sen tiesi jo psalminkirjoittaja.
Elias, otit esille tärkeän kohdan psalmeista. Mutta eikös sielläkin jossain sanota, että loppupelissä asia on toisin eli lopussa seisoo kiitos tai sitten ei seiso?
Tarkoitukseni oli sanoa, että pahoista teoista, rikoksista, kuuluisi lakien mukaan seurata rangaistus.
Psalmien monia kirjoittajia lohduttaa ajatus Jumalan tuomiosta; vääryyden suuresta sovituksesta. Jo he aikoinaan tiesivät sen, ettei oikeus välttämättä toteudu maanpäällisen elämän aikana.
Elias, juuri tuota minäkin tarkoitin, en vain osannut pukea sitä sanoiksi niin hyvin kuin sinä.
Jokainen ihminen on tavallinen. Ja jokainen ihminen on rikollinen. Syyllinen siis. Siksi rikos kiinnostaa meitä. Sillä vasta tietoisuus omasta syntisyydestä tekee ihmisestä ihmisen. Ja vasta Jumalan armo paljastaa meille meidän jokaisen ainutlaatuiset, yksilölliset, todelliset, rikolliset kasvomme.
Kari Peitsamo :” Sillä vasta tietoisuus omasta syntisyydestä tekee ihmisestä ihmisen.”
Hey c’moon! Puhu vain omista kokemuksistasi. Kun tartuin Raamattuun 10-vuotiaana, kokemus ei todellakaan ollut ”tietoiseksi tuleminen omasta syntisyydestä” , vaan tietoisuus siitä, että olen hyväksytty Karjalasta sotaa paenneen yrittäjäsuvun vasenkätisenä vasenkätisyytensä vuoksi koulukiusatuksi tulleena jälkeläisenä, joka haluaa puolustaa kotiseuduiltaan sotaa pakenemaan joutuneiden kansainvälisen oikeuden mukaista oikeutta puolustaa laillisia oikeuksiaan.
Tarkoitin, että kun ihminen varttuu aikuiseksi ja havahtuu omien ihanteidensa ja saavutustensa korjaamattomaan ristiriitaan, hän tajuaa, mitä perisynti on. Hänellä on silloin kaksi vaihtoehtoa. Joko sulkea silmänsä totuudelta ja yrittää yhä vain sitkeästi omissa silmissään moraalisesti kehittyä tai sitten heittää vanha langennut minänsä kokonaan pois. Se on mahdollista uudestisyntymällä Kristuksessa, mutta se edellyttää ihmiseltä ensin oman rikollisen mielenlaatunsa tunnistamista ja myöntämistä. Sillä rikoksentekijää ei voi armahtaa ellei hän ensin henkilökohtaisesti tuomarin edessä ilmoittaudu ja tunnusta.
En halua, että tavallisesta ihmisestä tehdään kiinnostava. Samalla hän menettäisi tavallisuutensa ja muuttuisi narsistiksi.
Tavallinen ihminen ei halua olla kiinnostava. Toisin kuin ”kirkko” luulee, niin seurakuntalaiset eivät halua kekkuloida mediassa ja olla kiinnostavia.
”Miksi kirkkoja ja uskonnollisia yhteisöjä pitää taas kurittaa?”
Miksi kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen pitäisi nauttia aina ja jokapaikasa erioikeuksia varsinkin silloin kun on kyse rahasta? Kirkot voivat aivan helposti säästää tuon verorahan tyytymällä vaikkapa vain hieman vaatimattomimpiin dekoraatioihin. Jokapaikan ei tarvitsisi kiiltää hopea ja kultaa tai kiilloitettua terästä.
Nimenomaan EU-pykälä vaatii.
Sitäpaitsi tämä olisi sitä norminpurkua jota hallitus ajaa.
Seppo Heinola :”Kirkot voivat aivan helposti säästää tuon verorahan tyytymällä vaikkapa vain hieman vaatimattomimpiin dekoraatioihin. Jokapaikan ei tarvitsisi kiiltää hopea ja kultaa tai kiilloitettua terästä.”
Kanssasi samaa mieltä oli ilmeisesti totalitaristinen kommunismi ml. Otto Wille Kuusinen, kun luostarit tuhottiin, omaisuus ryöstettiin ja munkit tapettiin. Käypä joskus katsomassa esim rajan taakse jäänees Kirvun ”kirkollista kulttuuria”. Kirkko on poltettu, esivanhempiemme hautausmaalla hautakivat kaadettu ja niiden päälle pystytetty nyt jo rapistuva panssarivaunuvarikko, jossa panssareiden piiput ovat satavarmasti osoittaneet länteen.
Isäni Kirvun pitäjään kuuluneessa entisessä kotikylässä Siperian vankileireiltä vapautuneet, joiden ei oltu annettu palata kotiseudulleen, pyytelivät anteeksi sitä mitä heidän oli pakko tahdä ja näyttivät käsivarsiinsa tatuoituja vankileirinumeroita.
Tuula, törkeän liioitteleva ’analogiasi’ ei ansaitse kommenttia.
Seppo Heinola :”Tuula, törkeän liioitteleva ‘analogiasi’ ei ansaitse kommenttia.”
Kiitos siitä, että kuitenkin kommentoit. : )
Mutta nyt voin Tuula kommentoida, että kohtuullisuus ei ole sama kuin kommunismi.
Ehtoollisviinin verottaminen on vapaa-ajattelijoiden hanke. Nimellisesti tasa-arvoa, käytännössä uskonnonvastaisuutta.
Eikä tässä kaikki: http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2017/01/12/varainsiirtoveron-ulottaminen-myos-uskontokuntiin/
Ei kirkko tähän kaadu, mutta onhan tuo aloite ajan merkki ajaltaan. Valtiovarainministeriön virkamies perusteli veronalaiseksi saattamista väittäen, että ehtoollinenkin on alkoholin nautintatilaisuus. Kyllä oli rippikoulu mennyt hukkaan, jos lie tullut käydyksikään. Ehtoollinenhan on ”kuolemattomuuden lääke” eikä mikään nautintoaine.
No miksi ette sitten tarjoa sitä rypälemehuna ilman etanolia-molekyylejä?
Koska Jeesus kumppaneineen ei nauttinut rypälemehua aan normaalia viiniä. Ehtoollinen on tuon aterian jatkumo.
Ehtoollisviinin alkoholi on teologinen kysymys, joka on kirkkojen sisäinen. Valtion asia on päättää alkoholiverosta.
Teettekö kaiken muunkin kirjaimellisesti ja prikulleen samoin kuin oletatte Jeesuksen ja opetuslasten tehneen? Epäilenpä että ette.
No, Ko viinin pitänee olla käymistuotetta tästä syystä:
Nimi Nooa kirjoitetaan hepreaksi Nuach ja nimi tulee taas lähelle sumerilaista sanaa unuch, joka merkitsi kaupunkia, jonka olivat Kaksoisvirtojen maahan sumerien savitaulujen kertoman mukaan pystyttäneet taivaalta laskeutuneet anunnaki-jumalat. Sumerilaisista savitauluista ilmenee edelleen, että nämä anunnakit harrastivat myös puutarhanhoitoa ja istuttivat alueen rinnemaille omia paratiisejaan kasveineen, pensaineen ja varsinkin hedelmäpuineen. Tekstit mainitsevat erityisesti, että Enlil-anunnaki antoi ihmiskunnalle hienoa valkoista viiniä. Sumerilaistutkija Secharia Sitchin näkee kuvauksessa suoran viitteen Nooaan ja kun myös vanhat perimätiedot ehdottavat ensimmäisten paratiisihedelmien olleen joko granaattiomenia, viinirypäleitä, viikunoita tai pomeloita, olemmekin saaneet aiheen seuraavaan:
Perimätiedon mukaan paratiisin hedelmät kasvoivat ehkä puussa, joka tuotti muinaisia sitrus -hedelmiä, nykyisen greipin esi-isiä, jotka lienevätkin eräitä vanhimpia ihmisen hyödyntämiä. Viinin nimi on hepreaksi eli onab, joka vokalisoituna eneb merkitsee myös viinirypäleterttua, jota vastaa myös synonyymisana eshkol , josta puolestaan tulee maskuliinista ’terttua’ eli miehen kiveksiä vastaava sana ashka . Mutta ashkulit tarkoittaa myös nykyistä greippiä, jota sanotaankin myös ’paratiisihedelmäksi.’ Nooa oli siis ihmiskunnan ensimmäinen viinitarhuri eli onab-mehun puristaja, joka siis juopui viinistään ja jonka kives-tertut (tässä hepr. paljaat’ tai ’arat’) Nooan pojat siis näkivät. Kertomuksessa on selvästi nähtävissä kertojan mieltymys vertauskuviin, kuvakieleen ja erityisesti sanaleikkeihin, joita Raamatussa muutenkin on noin 3o ooo. Kaikki tyylit ovat kertomuksessa mukana.
Sillä viinitarhurina Nooa edustaa Jumalaa, viinitarha on Israel ja Nooan peitetty häpy antaa armeliaan verhon kirjoitusten niille osille, jotka luonteeltaan ovat perin sukupuolisia, kuten sanat rypäs-ashkulit, viinirypäle-eneb, ja kives-ashka yhteenkuuluvuudessaan osoittavat.
Sillä viinirypäle muistuttaa muodoltaan suuresti miehen kivestä, molemmista saadaan juovuttavaa elämän nestettä (ks. myös kertomus Onanista), Nooan nesteestä syntyy uusi sukupolvi kuten ihmisen uudestisynnyttävässä ehtoollissymbolissa ehtoollisviini on tehty käymis-prosessoidusta rypälemehusta ja joka symboloi uutta liittoa ihmisen ja Jumalan välillä. (Tämä on uusi liitto minun veressäni…jne.).182
Näin siis paratiisihedelmän ’syöminen’ oli ’viinin’ eli kivesmehun juomista symboloiden miehen ja naisen yhtymistä ensinnäkin mielihyvän puutarhassa ja sitten Nooan viinitarhassa, joka on itse asiassa Edenin toisinto. Ei ole sattuma, että, nimi Eden kääntyy alkuperäisissä merkityksissään sanoiksi ’mielihyvä’ tai ’intohimo’. Laulujen laulussa ’intohimon puutarha’ viittaakin nuoreen neitseellisen neitoon, jonka ’puutarha’ on vielä suljettu. Kertomukset ovat saman aatteen kaksi eri versiota.