Nuori tuli leiriltä ja järjestettiin juhlat.
Ei tultu kirkon ja konfirmaation kautta, koska kyseessä oli Prometheus-leiri.
Vieras päivitteli: – On se kauheaa, mihin tämä maailma on menossa.
Toinen viisas uskoi tietävänsä: – Voi voi, nyt et pääse kummiksi, et seurakuntaan töihin eikä kirkkohäitäkään tipu.
Päivän sankari totesi rauhallisesti: – Minä olen kyllä menossa rippileirille kolmen viikon päästä. Käyn nämä molemmat, kun kiinnostaa.
Pisteet nuorelle. Ajateltavaa meille muille. Eipä hökäistä omaa tulkintaa heti kättelyssä, vaan kuunnellaan ensin, mitä asianomainen itse sanoo.
Viisasta puhetta. Kiitos!
Olen asunut Imatralla sinun kanssasi samoihin aikoihin , mutta en usko että olemme tavanneet. Olen lukenut näitä tekstejäsi mutta nyt voin sanoa olevani samaa mieltä. Uuden sukupolven ajattelutapa ja käsitykset näistä uskon asioista ovat realistisia eikä meidän ihmisten tekemiä päätöksiä Jumalan persoonasta.
Tämä nuorihan oli ovela. Hän aikoo kuitata kahdet lahjat. Itse Prometheus-leiri on aikaa sitten kanonisoitu edustamaan erityisen suvaitsevaista ajattelua. Kriittistä artikkelia siitä on turha etsiä.
Tämä nuori on rippikoulun käytyään ison valinnan edessä: kumpaa uskoa? Toivotaan, että evankeliumi voittaa hänen sydämessään.
Eiköhän me jokainen olla valintojen edessä joka päivä, vaikka olisi miten rippikoulut käytynä ja Prometheukset käymättä.
Minunkin uskoni on välillä koetuksella, kun luen täältä näitä ’uskovaisten’ kommentteja, mutta toistaiseksi evankeliumi on voittanut sydämessä. 🙂