Tuijottelin elokuvan Only the truth matters. joka perustuu amerikkalaisten journalistien toimintaan Irakin sotaa edeltävässä tilanteessa.
Tuli mieleen kokemus, joka on liittynyt Ukrainan sotaan: miten on mahdollista meidän aikanamme?
Myös Irakin sota oli valtionjohdon sepite tosiasioista. Sitä perusteltiin Kaksoistornien iskulla ja Irakin joukkotuhoaseilla. Kummastakaan ei ole riippumattomien tahojen todisteita Irakiin liittyen.
Lukemissani ajankuvauksissa on kiinnostavia pätkiä, jossa kerrotaan vierailuista Bushin kabinetissa heti Kaksoistorni-iskun jälkeen. Kokemus oli ollut kauhistuttava. Väki oli ollut täysin kylmä ja lasisin silmin puhunut vain siitä, miten nyt päästään aloittamaan hyökkäys Irakiin.
Sydämettömyys New Yorkin uhreja kohtaan oli ollut taivaaseen huutava.
Samanaikaisesti alettiin selittää tarinaa terrorismista, terrorismin vastaisesta sodasta. Tosiasiassa terrorismi Yhdysvalloissa ja Euroopassa on 2000-luvulla ollut määrällisesti vähäistä. Joskus luin jonkun CIA:n raportin terrorismin uhreista 2000-luvulla. Luku oli parisensataa.
Irakin sodassa lasketaan kuolleen noin 100 000 siviiliä. Sen piti kestää kuusi viikkoa. Varsinainen hyökkäyssota kesti vuoden 2003 ajan, mutta sota aina vuoteen 2011 asti.
Maailmaa johdetaan satuiluin niin idässä kuin lännessäkin. Fantasiakirjallisuus on suuressa huudossa. La vida es sueno.
Mikko Yrjönsuuri kirjoitti hyvän kirjan Roistovaltion raunioilla Irakin sodan filosofisista perusteista tai perusteiden puutteista. Hän osoitti, miten 2000-luvun alussa Yhdysvallat oli samantyyppinen rikollinen kuin Venäjä nykyisin. Kirja käy läpi sodan teoriaa ja perusteita ja kansainvälisiä suhteita.
Tarina viestii senkin, miten nopeasti kaikki unohtuu, vallankin jos ollaan oikealla puolella katsomusten rajaa.
Satujen hinta on viattomien kärsimys. Joku jo ehti julistaa, että sähkönhinta viisinkertaistuu talvella. Se tarkoittaisi sitä, että sähkölämmitteisessä pikkutalossa asuvan takuueläkeläisen eläke ei riittäisi sähkölaskuihin.
Mutta johtajat saavat palkkansa. Fortumilla, joka ennenkin on ollut maankuulu miljoonakorvauksistaan, saa toimitusjohtaja puolimiljoonaa palkkiota täydellisestä ryssimisestään.
Jobin kirja on tullut ajankohtaiseksi. Rosvo menestyy ja hurskasta kidutetaan. Mutta voi kysyä, mitä sait, jos voitit koko maailman, mutta sait sielullesi vahingon.
Vaan jos vastaisuus muodostuu siten, että ollaan onnellisia huonelämmöstä ja lämpimästä ruoasta, eikö tämä ole loppujen lopuksi oikein hyvä asia?
Kului jokin aika, jonka kuluessa unohdettiin se, että maailmassa on sotia ja kulkutauteja. Sekin unohdettiin, että rutto vallitsi Euroopassa keskiajalta 1700-luvulle. Sen aikana tehtiin huikeita keksintöjä ja ihmiskunta kulki eteenpäin. Ehkä tämä on nykyisaikain toivo, ellei ole niin, että evoluutio on kääntynyt taaksepäin ja ihmisestä tulee pikkuhiljaa apina ja lopulta mikälie merenelävä.
Ajassamme on menossa mielenkiintoinen vaihe. Venäjä näyttäytyy meille konaan pahiksena ja vastapuoli kokonaan hyviksenä. Mitähän tulevat historian tutkijat tästä ajasta tulevat toteamaan.
Ja Mika Aaltola näyttäytyy profeettana, joka johtaa kansan luvattuun maahan.
Meillä on ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana henkilö, joka varsin suorasanaisesti ajaa kolmatta maailmansotaa.
Irak oli pahamaineinen diktatuuri, silti siellä länsiliittouma( USA, Iso-Britannia) tappoi ainakin 100 000 siviiliä.
Jos Venäjä olisi hyökännyt jonnekin niiden pienempien rajanaapuriensa kimppuun, jotka mahdollisimman kaukana Euroopasta, ei se meitä liikuttaisi tipan vertaa.
Hyvä kysymys Pekka Veli. Olen samaa asiaa itsekin miettinyt onko asetelma sentään niin yksiselitteinen ja mustavalkoinen, mitä annetaan ymmärtää.
Asetelma on hyvin yksiselitteinen. Putinin johtama autokratia hyökkäsi demokraattisen naapurinsa Ukrainan kimppuun tarkoituksenaan vaihtaa johto ja alistaa maa Venäjän ryöstettäväksi.
Tässä ei todellakaan ole sävyjä, rosvovaltio Venäjä murhaa ja raiskaa, Ukraina puolustaa kansalaisiaan. Venäjä on paha ja Ukraina on hyvä ja oikealla asialla. En ole nähnyt faktaa, joka kyseenalaistaisi tämän asetelman.
Eräs näkökulma lienee kuitenkin olemassa, josta Jesaja ja Aamos aikoinaan totesivat Jumalan maailmanhallintaan liittyen. ”Minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden, minä Herra teen kaiken tämän” (Jes47) Tai (Aam3) ”Tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta, jota Herra ei ole tuottanut.” Tosin Mika Aaltola ”profetoi” tänään IS:ssa: ”Venäjän voitto haihtuu ilmaan.” Mene ja tiedä kuinka käy, kun ”paha Kain”kävi ”hyvän Aabelin” kimppuun.
Siinhän se juuri onkin Jari, ettemme voi saada aina oikeaa faktaa sodasta. Meille kerrotaan vain se mitä halutaan kertoa. Eikä mitään muuta. Emme luota mihinkään tietoon mitä Venäjä jakaa meille. Samalla hyväksymme kaikki Ukrainan jakamat uutiset oikeina. Tämän saa aikaan se, että pidämme toisia pelkästää pahiksina ja toisia vain hyvikisinä.
Kirjoittaja nimimerkillä ”Pekka Veli Pesonen” tuntuu toistelevan Venäjän valheellista viestiä, että Ukraina on itse syyllinen hyökkäykseen. Ei ole, Venäjä on yksin syyllinen aloittamaansa murha-, raiskaus-ja ryöstöretkeen.
Nimimerkki ”Pekka Veli Pesonen” toistelee Venäjän propagandaa joko hyväuskoisuuttaan tai sitten pahalla tarkoituksella. Tätä ei voi tietää.
Näihin en enää reagoi, mutta toivon yleisellä tasolla eri blogien kirjoittajien harkitsevan Venäjän propagandan. poistamista.
Putinin linja kävi selville hänen puheessaan Münchenin turvallisuuskokouksessa 2007. Häntä ei kuitenkaan otettu vakavasti. Nato määritteli Venäjän strategiseksi kumppaniksi linjapaperissaan 2010. Lännen sokeus tuli ilmi myös 2014, kun vihreitä miehiä ilmaantui Krimille. Monet vakavasti otettavat läntinset asiantuntijatkin taivastelivat muutaman päivän eivätkä nähneet, että asialla oli Venäjä, ilmeisesti GRU.
Venäjä on luonut ”jäätyneitä” konflikteja, kaksi Georgiaan ja yhden Moldovaan. Myös Dombas oli ”jäätynyt konflikti” aina helmikuun lopulle saakka. Hyökkäys oli mitä ilmeisin siitä saakka, kun Venäjä jätti sotaharjoitusten päätteeksi kaluston Ukrainan rajalle, ja viimeistään siitä saakka, kun Venäjän ja Valko-Venäjän yhteisten sotaharjoitusten jälkeen venäläiset jäivät Valko-Venäjälle.
Ymmärrän, että muun maailman asioita vähemmän seuraaville kansaaisille Venäjän hyökkäys tuli yllätyksenä. Mutta ymmärrystä ei heru niille päättäjille, kuten kansanedustajille, ja tutkijoille, jotka 24. helmikuuta sanoivat yllätyneensä hyökkäyksestä. Millaisin silmälapuin he maailman menoa tarkastelevat?
Venäjän alkuperäinen tavoite alistaa Ukraina ja tuhota ukrainalainen kulttuuri, pyyhkäistä olemattomiin koko kansakunta, ei ole – vastoinkäymisistä huolimatta – muuttunut. Venäjä on tässä asetelmassa pahis, eikä sen toimia voi puolustella, jos haluaa olla rehellinen.
Meilläkin samoin kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Keski-Eurroopassa, kuten Saksassa, on äänenpainoja, jotka suhteellistavat Venäjän hyökkäyksen muistuttamalla, että myös Yhdysvallat ja Nato ovat syyllistyneet vastaavaan, ikään kuin se oikeuttaisi Venäjän hyökkäyksen.
Venäjän suunnalta saapuneiden ajatusvaikutteiden kannattajien retoriikkaan on ilmestynyt ilmaisuja, joiden mukaisesti ihannemaan pahuus olisi ollut heidän tiedossaan jo kauan. Putinin puheista 2007 ei kukaan kyennyt ennustamaan hyökkäystä Ukrainaan. Yhdysvaltain ja Naton toiminnan arvostelu ei luonnollisesti ole Venäjän barbarismin suhteellistamista vaan pikemminkin huomautus siitä, että suuri valhe on yhteinen ja yksityisellä ihmisellä ei ole sen piirissä merkitystä.
En oikein tiedä, miten suhtautua Petri J:n kommenttiin, jonka arvioin olevan suunnatun minulle. Putinin puheesta 2007 ei todellakaan voinut ennustaa hyökkäystä Ukrainaan, mutta se kertoi Venäjän tiukentavan suhtautumistaan Nato-maita kohtaan. Puheen sävy oli paikoin katkera. Pahoista aikeista Ukrainaa kohtaan on konkreettista näyttöä vuodesta 2014 lähtien.
Tekstilläni ei ollut tarkoituksena arvostella blogistia siitä, että hän puolustelisi Venäjää, eikä kiistää sitä, että suuri valhe on yhteinen.
Olipa hauskaa luettavaa tuo Jari Haukan omista tunnekokemuksistaan kommentoiminen. Hän kuitenkin ilmaisee onneksi, että kyse on vain siitä mitä hän itse tuntee. Sanoessaan: ” Pesonen tuntuu toistelevan”.