Sosiaalisessa mediassa tyrmätään usein väite, koska sen esittäjällä ei ole kosketusta ”siihen todelliseen elämään, jota ihmiset elävät”.
Kuka elää jotain muuta kuin todellista ihmisen elämää?
Jaakko Lyytinen ruotii Helsingin Sanomissa Jaakko Tapanisen ja Marko Ahtisaaren 10X-pamflettia ja nostaa esille ajatuksen digikuiluista. Digitalisaatio on tuonut yhä useammat kosketuksiin yhä suuremman tietomäärän kanssa. Sen sijaan, että tämä toisi ihmiskuntaa yhteen, ihmisryhmien välille syntyy digikuiluja. Yhteinen keskustelu pirstaloituu, äänekkäät ääriryhmät valtaavat keskustelun, ja mielipiteitä ohjaava valta piiloutuu.
Digikuilut erottavat ihmisryhmiä toisistaan. Yksittäisen ihmisen kokemukset toisenlaisista tavoista elää jäävät pintapuolisiksi. Oman kokemuksen arvo korostuu. Omasta elämänkokemuksesta tulee normi, jonka mukaan muita näkemyksiä mitataan.
Kohtaamisen kirkko tunnistaa yhteisen keskustelun tarpeen: ”Kuljemme toistemme rinnalla ja jaamme tarinamme.” Tätä me tarvitsemme. Tätä minä tarvitsen: kosketusta toisten elämään. Mitä vieraampi ihmiskunta on minulle, sitä vieraampi olen itselleni.
Silvotussa keskustelukulttuurissa ei ole varaa leimata vieraalta tuntuvia käsityksiä elämäntodellisuudesta irrallisiksi. Elämä ja maailma synnyttävät monenlaisia näkemyksiä. Niihin voi tutustua vain kuuntelemalla ja kuulemalla. Keskustelun ulkopuolelle sulkeminen on loukkaus ihmisen arvokkuutta kohtaan. Kun ihmisen arvokkuutta loukataan, koko ihmiskuntaa loukataan.
Adventtipaasto on alkanut. Valmistaudumme ottamaan vastaan Joulun sanoman.
Joulun sanoma vie ihmisen oman kokemuksensa ulkopuolelle. Joulun sanoma kertoo kirkkaudesta, joka loistaa yössä. Se nostaa marginaalit keskiöön. Se kertoo Sanasta, jonka kautta kaikki on luotu, mutta joka on maailmalle vieras. Joulun sanoma kertoo sekä yhteydestä että vieraudesta. Se ei päästä kuulijaansa helpolla. Juuri siksi tarvitsemme sitä joka vuosi, jotta voisimme löytää toisemme ja itsemme.
Kiitos hyvästä ajatuksesta
Kiitos kiitoksesta!
Haaveilimme joskus tietoyhteiskunnasta. Ei siitä vielä kauaa ole. Kehitys on johtanut ihan päivastaiseen suuntaan. Tietomme on sirpaloitunut. Tietomäärän kasvaessa on hallinnassa oleva sektori kaventunut. Teemme kauskantoisia päätelmiä hyvinkin vähäisen tietomäärän pohjalta. Lisäksi tietomäärämme ei kovinkaan moneen asiaan riitä. Tunteet saavat nyt tilaa enemmän ja asiantuntemus joutuu väistymään.Se joka osaa jatkossa ohjata kansalaisten tunnemaailmaa, se johtaa ja hallitsee. Tietoon ja asiantuntemukseen perustuvat argumentit ovat jo mennyttä aikaa. Joten järkipuheita ei enää tahdota kuulla.
”Tietoon ja asiantuntemukseen perustuvat argumentit ovat jo mennyttä aikaa. Joten järkipuheita ei enää tahdota kuulla.”
Näinpä tuntuu olevan ainakin uskonnollisilla keskustelupalstoilla. No, onneksi vallitseva suuntaus on kuitenkin se, että sivistyneissä länsimaissa sekularisaatio lisääntyy sitä mukaa kun oikeaan tietoon ja asiantuntemukseen perustuva maailma vähitellen avautuu.
En ole ollenkaan vakuuttunut, että tunteet saavat nykyisin tilaa aikaisempaa enemmän. Koska maailman kohtaloita on järkipuheella muka ohjattu? Kyllä kansakuntien suuret johtajat ovat aina hallinneet tunteilla, eivät asiantuntemuksella. Näin se on mennyt ja menee. Valitettavasti.
Ongelma on myös lähdekritiikin puute. Kaikkea löytyvää ”tietoa” pidetään sananarvoisena.
Tarvitsemme Joulua joka vuosi ja kunpa yhä useampi Suomalainen ottaisi vastaan maailmaan syntyneen Vapahtajan… Omakseen.
Tuo Hesarin juttu Jaakko Tapanisen ja Marko Ahtisaaren kirjasta tarjoaa hyviä näkökulmia. Saattaisi koko kirjakin olla lukemisen arvoinen. Ihan vaan sivulauseena, Tapaninen on Kotimaan entinen toimitusjohtaja.
Kun Timo-Matti olet Reformaatio2017 juhlavuoden projektisihteeri, niin tässä yhteydessä on kyllä pakko sanoa, että juhlavuodelta on kyllä heti alkumetreillä kadonnut kosketus todellisuuteen. En nyt puhu siitä, että nettisivuja on vaikea löytää ja perusviesti on sekava ja akateeminen, vaan siitä että kovin kaukana todellisuudesta on tällä hetkellä tärkeimpänä tapahtumana mainostettu Peregrīnā†iō-konserttisarja. Ihan siis todella näin kirjoitettuna.
Tunnustan ihan vapaasti tyhmyyteni, mutta minun todellisuudessani sanalla Peregrīnā†iō-konserttisarja ei ole mitään kosketuspintaa. Enkä todellakaan ota kantaa Markku Luolajan-Mikkolan musiikkiin, joka varmaankin on ihan korkeatasoista.
Mutta keksikää nyt ihmeessä joku edes vähän populistisempi nimi tälle musiikin genrelle. Kyllä nyt rakennetaan vähän liian syviä kuiluja – ja ihan ilman digitaalisuutta.
Peregrīnā†iō-konserttisarjaan
Kiitos kommentista. Tarkoitatko nyt muuten hiljattain avattuja reformaatio2017.fi sivuja vai sakasti.evl.fi/armoa2017-sivuja? Mielelläni otan vastaan pointtejasi nettisivuista, jos ehdit ja viitsit niitä antaa: miten löytämisen voisi tehdä helpommaksi, miten viestiä voisi muokata parempaan suuntaan jne. Tarkoitus on, että reformaatio2017.fi-sivut toimivat ns. kansalaisportaalina ja ovat käytettävyydeltään ja selkeydeltään mahdollisimman hyvät.
Ymmärrän pointtisi konserttisarjasta, vaikka olenkin eri mieltä. Omasta mielestäni Luolajan-Mikkolan konserttisarja avaa hienon näkökulman reformaation monitasoiseen kokonaisuuteen.
Mitä tulee nimien keksimiseen, merkkivuoden hanke, jossa toimin projektisihteerinä, ei juurikaan tuota tapahtumia. Sen sijaan teemme yhteistyötä varsinaisten tuottajien kanssa. Merkkivuoden tapahtumat heijastavat sitä, miten reformaatio elää Suomessa ja ulkosuomalaisyhteisöissä. Ne ovat toteuttajiensa näköisiä tapahtumia, eivät siis keskusjohtoisia.
Reformaation merkkivuosi tulee synnyttämään monenlaista pöhinää. Toivon, että jokaiselle löytyy pöhinästä jotakin. Toivon myös, että jokaiselle tarjoutuu tilaisuus astua ulos mukavuusalueelta ja löytää uusia näkökulmia reformaatioon ja sen sisältöihin. Reformaation monimuotoisuuden käsittäminen jos mikä on hyvä ase siiloutumista ja kuiluja vastaan.
Ensinnäkin en ymmärrä, miksi Reformaatio2017 juhlavuoden viettoon tarvitaan kahdet erilliset nettisivut ja kaksi eri slogania.
Toisekseen et vastaa varsinaiseen kysymykseeni: mitä todella tarkoittaa sana Peregrīnā†iō, ja juuri näin kirjoitettuna. Jos Reforaatio2017.fi sivusto on tarkoitus olla kansalaisportaali, pitäisi siellä käytetty kieli olla vähemmilläkin teologian opinnoilla ymmärrettävää.
Ok. Merkkivuosihankkeen valmisteluissa on ollut erilaisia vaiheita. Sakasti.evl.fi-sivusto on ensisijaisesti ev.-lut. kirkon työntekijöiden ja luottamushenkilöiden sivusto. Merkkivuosihankkeen alkuvaiheessa viestintä on suunnattu lähinnä näille tahoille. Siihen Sakasti on ollut riittävä väline. Kansalaisportaaliksi Sakasti ei taivu. Siksi hankkeelle on perustettu omat sivut nyt, kun viestittävää on enemmän. Jatkossakin molemmat sivustot jatkavat elämäänsä: Sakasti tulee palvelemaan yhä työntekijöitä, ja reformaatio2017.fi-sivusto pidetään sisällöltään laajemman joukon tarpeita vastaavana – ja näistä tarpeista otan mielelläni näkemyksiä vastaan.
Mitä kahta eri slogania tarkoitat? Kirkkohallituksen käynnistämässä hankkeessa sloganina on Armoa 2017! och samma på svenska. Merkkivuodelle on maailmanlaajuisesti annettu monia sloganeita, ja suomessakin eri toimijoilla on omia sloganeitaan ja teemojaan. Armoa 2017! -hankkeessa on menty johdonmukaisesti yhdellä sloganilla.
Peregrinatio viittaa eräänlaiseen pyhiinvaellukseen, jonka Markku Luolajan-Mikkola konserteillaan tekee. Konserttisarja on fyysistä ja hengellistä kulkemista musiikissa, historiassa ja toki tässä ajassa myös. Konserttisarjan kirjoitusasun, tietyssä mielessä logon, syntymisestä en osaa valitettavasti antaa tarkempia tietoja, mutta esim. t:n korvaaminen ristillä on ilmeinen viesti.
Kiitos kritiikistä, se on tarpeen. Pyrimme selkeyteen ja sen parantamiseen jatkossa. Toisaalta annamme mielellämme merkkivuoden toimijoille tilaa persoonalliseen ilmaisuun.
Tämä Reformaatio2017 taitaa kohta olla ihan oman blogin paikka. Mutta tässä sen verran totean, että ymmärrän kyllä juhlavuoden kunnianhimoiset tavoitteet puhdistaa uskonpuhdistus vanhoista rasitteista ja avartaa sen koko kuvaa.
Viestinnän ammattilaisena joudun kuitenkin toteamaan, etteivät tavoitteet ainakaan tässä vaiheessa oikein aukea. Nyt Reformaatio2017 jää jotenkin irralliseksi: missään ei esimerkiksi kertalukemisella kerrota kuka viime kädessä juhlavuoden järjestää: onko se ekumeeninen ja yleispoliittinen hanke, kuten kansalaisvaltuuskunnasta voisi päätellä, onko se kirkkohallituksen hanke, kuten päätoimikunnasta voisi päätellä, onko se Turun kaupungin ja seurakuntien hanke, kuten nettisivuilta voisi päätellä, onko sen logo ja slogan Reformaatio2017 vai Armoa2017 vai niiden yhdistelmä Omenapuu. Ja mistä todella tulee kummajainen Peregrīnā†iō, jonka syntyä projektisihteerikään ei osaa selittää eikä edes teologit ymmärrä.
Eniten minua kuitenkin ihmetyttää, miten hyvin Suomen ev.lut. kirkko ja luterilaisuus on onnistuttu suodattamaan ainakin nettisivuilta juhlavuoden toteuttajana.
http://www.reformaatio2017.fi/
Kyllä esimerkiksi saksalaisilta juhlavuoden sivuilta heti tajuaa logosta alkaen mistä on kysymys – Luther2017, 500 Jahre Reformation.
http://www.luther2017.de/en/
Jotenkin odottaisin, että Reformaatio2017 on lähtökohtaisesti Suomen ev.lut. kirkon juhla ja sen identiteetin vahvistamista. Oma vahva identiteetti on lähtökohta myös kaikkeen ekumeeniseen keskusteluun. Nyt vain näyttää siltä, että ei tästä mitään kansanjuhlaa tule, niin akateemisesti, korkeateologisesti ja ympäripyöreän aneemisesti on ainakin julkisuudessa lähdetty liikkeelle.
Vai olenko ymmärtänyt jotain ihan väärin?
Kiitos hyvistä pointeista ja kritiikistä. Kehitämme viestintää ja sisältöjä. Ilman palautetta tämä ei onnistu.
Reformaation merkkivuosi on todellakin monitahoinen kokonaisuus myös organisatorisesti, olet mielestäni ymmärtänyt sen aivan oikein. Armoa2017! on ev.lut. kirkon kirkkohallituksen käynnistämä ekumeeninen hanke. Turussa kaupungin ja seurakuntayhtymän hanke on vahvasti alueellinen mutta myös valtakunnallisesti merkittävä. Muilla tahoilla on omia merkkivuosihankkeita, jotka tekevät yhteistyötä valtakunnallisella tasolla. Merkkivuoden sivustolla annetaan tilaa näille kaikille. Merkkivuoden monimutkaisuus on toisaalta haaste, toisaalta se jo itsessään kertoo reformaatiosta ilmiönä.
Armon ja reformaation yhteiselo viestinnässä on osa merkkivuoden monitahoisuutta. Virallisessa logossa ja sen pohjalta syntyneessä omenapuussa on elementteinä sekä Armoa2017! että reformaatio 500 vuotta, juuri niin kuten olet huomannut. Armo viittaa merkkivuoden hengelliseen puoleen. Reformaatiosta puhuminen avaa keskustelua myös kirkollisten piirien ulkopuolelta tuleville tahoille. Reformaatio on ajanjakso, jonka yhteiskunnalliset vaikutukset Suomessakin ovat laajat. Monille toimijoille on luontevampaa paneutua reformaatioon merkityksiin jonkun muun tunnuksen kuin armon alla.
Saksassa Luther toimii keulakuvana. Saksalaisille valinta on ilmeisen luonteva, onhan Luther monille suorastaan kansallissankari. Suomen – tai Ruotsin – reformaation kannalta Luther ei oli samanlainen keskushahmo kuin Saksan reformaatiossa. Siksipä esimerkiksi Turussa on nostettu esiin pikemminkin Agricolaa, mutta hänellä ei tokikaan ole niin vahvaa roolia kuin Lutherilla on Saksassa.
Merkkivuosi tulee sisältämään tilaisuuksia, jotka ovat akateemisia ja vaativia. Toisaalta merkkivuoteen tuodaan paljon myös kansanjuhlan elementtejä. Keskeisenä painotuksena on paikallisuus: merkkivuotta ei vietetä edustuksellisesti harvojen vuotena vaan merkkivuoden vietto elää paikallistasolla.
Vuonna 2017 vietetään myös Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa. Reformaatio ja Suomen itsenäisyys linkittyvät toisiinsa monin tavoin. Tämä ei lainkaan vähennä vuoden monitahoisuutta – eikä tapahtumien määrää.
Vuonna 2017 Lutherin aneteesien julkaisemisesta tulee ensimmäisen kerran kuluneeksi täysiä vuosisatoja tilanteessa, jossa reformaatiota voidaan muistella ekumeenisesti. Siksi merkkivuosikin on jotain muuta kuin mihin olemme tottuneet. Se on paljon enemmän kuin Suomen ev.-lut. kirkon merkkivuosi. Se on merkkivuosi kaikille kristityille ja myös muille.
Monimutkaisuus on haaste, yksinkertaistaminen ja vanhan kertaaminen ei olisi rehellistä ja rakentavaa. Toivon, että monimutkaisuus ei näyttäydy ympäripyöreytenä vaan mahdollisuutena uudistumiseen.
Mitä tulee mainintaasi siitä, etten osaa selittää Peregrinatiota, joudun tunnustamaan viestintäni epäonnistumisen. Siksi kertaan keskeisen sisällön: Edellisessä kommentissani totesin, että peregrinatio (latinaa: ’pyhiinvaellus’) viittaa musiikilliseen ja hengelliseen vaellukseen, jonka Luolajan-Mikkola konserttisarjansa aikana tekee. Nimen ja logon syntyhistoriaa en osaa kertoa, koska en ole ollut paikalla enkä ole siitä kuullut kerrottavan. Sisällön siis ymmärrän vaikka en tiedä tapahtumaketjua, jonka myötä tunnus on syntynyt.
Rauhaa ja hyvää!
Oma kokemukseni on, että tätä korttia käytetään lähinnä silloin, kun joku toinen on eri mieltä kuin sanoja..
Niinpä. Ja valitettavan usein kortti pelataan tilanteessa, jossa molempien näkemysten edustajat ovat itse asiassa näkemyksissään varsin lähellä toisiaan – tietämättä sitä.