Hesarin pääkirjoituksessa (HS 26.11.) Saska Saarikoski kirjoittaa Amerikan Yhdysvalloista vapaan maailman suojelijana, joka on ase kädessä turvannut maailmanjärjestystä. Tämä asema ja pyrkimys USA:lla oli varsinkin sosialismin romahtamiseen saakka. Sen jälkeen USA:ssa eli kuvitelma, että maailma yhdistyisi sen johdolla. Näin ei käynytkään, vaan maailma pirstoutui blokkeihin.
Vähitellen Yhdysvallat on väsynyt olemaan muiden maiden turvallisuuden takaaja ja maksumies. Ehkä myös muualla on esiintynyt kyllästymistä USA:n johtoasemaan, erityisesti kun se vaatii liittolaisiltaan lisääntyviä panostuksia turvallisuuteen. Trumpin aika synnytti epäluottamusta USA:n ja sen liittolaisten välille.
USA:n merkitys maailman turvallisuudelle alkaa jälleen kirkastua, samalla kun sen vetäytyminen kriisialueilta jättää jälkeensä tyhjiön, esimerkiksi Afganistanissa terroristeille.
_ _ _
Pääkirjoituksen varsinainen pointti on vapauden puolustamisen ihanteellisuus, joka kumpuaa USA:n historiasta. Euroopasta uskonvainoja uudelle mantereelle paenneet puritaanit kokivat 1621 Amerikan alkuperäisasukkaiden, wampanoag-heimon ystävyyttä, joka pelasti heidät nälänhädältä. Sen muistoksi vietettiin eilen USA:n suurinta juhlapäivää, kiitospäivää ja syötiin kalkkunaa.
Puritaanijohtaja kutsui siirtokuntaa ”vuorella loistavaksi kaupungiksi, jota koko maailma katsoo.” Tästä on tullut USA:lle tärkeä vertauskuva valon maana, joka ohjaa maailmaa pois pimeydestä. ”Trumpin kaudella Yhdysvaltain valo on hiipunut, ja vaalien jälkeen se näytti sammuvan kokonaan. (Tällä viikolla)…Amerikkalainen demokratia on selviämässä tulikokeestaan. Sitä on kiitospäivänä syytä juhlia”, toteaa pääkirjoitus.
_ _ _
Puritaanit lainasivat kuvan vuorella olevasta kaupungista Jeesuksen vuorisaarnasta, kuinkas muuten. Mitä siis Jeesus opettaa? ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät isäänne, joka on taivaissa.” (Matt 5:14-16).
Mielessäni on muisto runsaan 20 vuoden takaa Gennesaretin järveltä. Olin kolmisen viikkoa Helsingin yliopiston arkeologisilla kaivauksilla Kinnertin rautakautisella rauniokummulla. Raskaan päivän päätteeksi seurasimme pimeän laskeutumista järven takana oleville vuorille. Illan punerrus värjäsi vuoret ensin roosan värisiksi ja sitten tihenevä hämärä sinisiksi. Vuorilta alkoi erottua valoja, jotka lisääntyivät ja osoittivat kylien paikat pimeillä rinteillä.
_ _ _
Jeesuksen aikana valo sytytettiin savilamppuihin. Valo nostettiin näkyville ja se valaisi koko huoneen. Ikkunoiden kautta valo näkyi kauas pimeään. Näin koko kylä oli kuin loistava majakka pimeydessä.
Vertaus lähtee liikkeelle yksittäisestä ihmisestä. Hänen tehtävänsä on asettaa valonsa esille muita varten. Valo auttaa näkemään ja toimimaan. Valo ohjaa eteenpäin. Valo ei ole kuitenkaan ihmisen omaa vaan peräisin oliiviöljystä. Samalla oliiviöljyllä voideltiin Israelin kuninkaat. Siitä tulee sana Messias. Toisessa vertauksessaan Jeesus puhuu viisaista morsiusneidoista, joilla oli öljyä ja lamput palamassa sulhasen tullessa häihin.
Öljy ja palava lamppu ovat valvovan uskon vertauskuva. Usko näyttäytyy valona ja hyvinä tekoina. Puritaanit katsoivat olevansa uskonyhteisö, jonka valo ja hyvät teot olivat merkkinä ja rohkaisuna muulle maailmalle pimeyden voittamisesta.
_ _ _
Lisääntyvä vastakkainasettelu saattaa viedä rohkeuden tuoda omia näkemyksiään julki. Kynttilä pannaan silloin vakan alle. Tämä on ongelma, josta Sanna Ukkola kirjoittaa päivän kolumnissaan Iltalehdessä. Hän toteaa, ”ettei tulisi mieleenkään jättäytyä pois keskustelusta ja lopettaa esimerkiksi kirjoittamasta kolumneja sen (vihapuheen) takia.
YLE:n Hyvin sanottu – Bra sagt -hanke pyrkii parantamaan keskustelutaitoja. Myös kirkossa on pohdittu ja laadittu kunnioittavan keskustelun sääntöjä. Ei ole kunnioittavaa puhua tai kirjoittaa loukkaavasti, mutta ei ole myöskään kunnioittavaa tulkita toisen sanomisia väärin ja olla loukkaantuvinaan.
Sanna Ukkola kertoo törmäävänsä jatkuvasti siihen, että yhä useammat eivät uskalla kertoa ajatuksiaan yhteiskunnallisista asioista muiden reaktioiden pelosta. Hän rohkaisee tuomaan ajatuksensa julki: ”Me emme elä totalitaarisessa maassa, jossa toisinajattelijoita lynkataan, me elämme yhdessä maailman demokraattisimmista maista, joissa ainoa asia mitä vaaditaan, on se, että avaat suusi.” Ei laiteta kynttilää vakan alle!
—
Jälkikirjoitus 3.12. Aloitin tämän kirjoituksen USA:n ajatuksella itsestään loistavana vapaan maailman majakkana. Ihanteellinen ajatus itsestä ei aina vastaa totuutta. Välillä valo on pimeää. USA:lla on mahdollisuus lisätä valon voimaa esimerkiksi liittymällä Pariisin ilmastosopimukseen, Maailman terveysjärjestöön, YK:n Lastenoikeuksien yleissopimukseen, Tupakan vastaiseen sopimukseen, Kansainväliseen rikostuomioistuimeen sekä parantamalla oman maansa suuria terveys- ja hyvinvointieroja. Sama kilvoittelu parempaan sopii muillekin maille ja meille itsekullekin.
Keskustelua ei synny jos ei saa olla erilaisia näkökulmia, maailmassa on tapahtunut hyvin paljon jo ennen Jeesusta ja savilamputkin ovat palaneet jo ennen Jeesuksen aikakautta, jopa hyvin pitkäänkin.
Mikä sitten olisi valoksi ihmiskunnalle?
Henkilökohtaisesti näkisin Kymmenen käskyä sellaisiksi.
Aikana jolloin vallitsi soturikultti suurimmillaan, kuten historiastakin voimme lukea, suuret sotapäälliköt ja maiden valloittajat, alistajat ja ryöstäjät nähdään suurina henkilöinä ja sankareina.
Mutta sopiiko siihen mitenkään valoksi sanat: ”Älä himoitse lähimmäisesi omaisuutta, palvelijoita karjaa, äläkä mitään mikä on hänen omaansa.”
Se on suorastaan radikaali räjähdys vallitsevia tapoja vastaan, ja vaatii erittäin suurta muutosta, jota ei tietenkään haluttu ottaa kuuleviin korviinkaan, koska sodassa voittajalla katsottiin olevan oikeus viedä esim. vuoden sato, raiskata naiset ja viedä miehet orjuuteen tai myydä orjiksi ja tuhota kaikki heidän rakentamansa. Eli poistaa heidät kartalta.
Ei ihme, jos juutalaisia on vihattu tällaisista sanoista. Kuten myös, ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi”, se kun velvoittaa ajattelemaan, että onko oikeasti totta se, mitä puhun jostakin toisesta ihmisestä tai kansasta. Tunnenko minä hänet tai heidät, vai uskonko vain kuulemaani.
Ja Sotaintoa on aina lietsottu sillä, että nähdään hyökkäyksen kohde uhkana ja pahana joka pitää tuhota. Ja jumala vaatii niin. Vaikka oikeasti on haluttu ryöstää sen rikkaudet ja omia ne itselleen. Tai saada lisää verotettavia, että voidaan haalia uusia sotia, ja aseita. Tappaminen aateloidaan aatteilla.
Kymmenen käskyä on muuttanut suuresti maailmaa, vaikka muutos on hidasta,
ja vaikka Luther vielä himokkaan räikeästi sanoikin, että kaikki mitä juutalaiset omistavat kuuluu tietysti meille. ’Te ette ole täällä mitään herroja’, kuten hän sanoo. Kymmenen käskyä oli hänellekin kompastuskivi.
Kymmenen käskyä on helmistä suurin, kun katsotaan auringon valossa, eli luonnollisessa valossa, jopa niin suuri, että sitä ei kestä katsoa, kuten Lutheristakin huomataan, se synnytti hänessä vihaa. Jokaista käskyä kannattaa pohdiskella, koska niissä on viisautta ja hyvin rohkeaa viisautta. Jos ihmiset niitä noudattaisivat, ei olisi pelkoa pimeässäkään, koska kukaan ei tulisi ryöstämään ja tappamaan.
Olen samaa mieltä, että 10 käskyn noudattaminen voi olla valona maailmalle, ainakin enemmän valona kuin joidenkin toisten syyttäminen 10 käskyn rikkomisesta. Nöyryys ja kilvoittelu sekä rakkaus nloistavat pidemmälle kuin muilta vatiminen.
Lutherin laajasta tuotannosta voidaan löytää negatiivisia esimerkkejä, mutta voittopuolisesti hänen kirjoituksensa, kuten löytönsä evankeliumin tuomasta vapaudesta Jumalan kapsille on silkkaa valoa.
”Astu valoon” kehotetaan sen porukan jäseniä, jotka enemmistönä aikanaan vuonna 1776 allekirjoittivat Usan itsenäisyysjulistuksen jota 1787 seurasi maailman tuolloin kehittynein perustuslaki.
Perustajaisillä oli käytössään symboleja, jotka kuvasivat valoa – kuten sitten Washingtonissa auringon sädettä kuvaava obeliski tai dollarin setelissä pyramidi.
Tämän veljeskunnan eräs ruotalaisloosi johtaa historiansa erämaaveljeskunnasta, jonka veljet kutsuivat itseään ’valon lapsiksi’.
On syytä pohtia sitäkin, mitä mielikuvia lukijan päässä saattaa tekstin vaikutuksesta syntyä. Lukija näkee kuvina tekstimme taakse. Emme siis luo vain tekstiä, vaan myös elävää kuvasarjaa lukijoiden mielessä. Sitä mitä kirjoitamme saattaa joku käyttää aivan toisenlaiseen tarkoitukseen, kuin mitä itse sen mielsimme.
Joskus työpaikalla harkitsin erään hauskan jutun kertomista kaverille. Tulin siihen tulokseen, että voisin sen kertoa, vaikka se sivusikin hyvin hiuksen hienosti, jotain sopimatonta.
Hyvin pian kuulin kuinka juttua vietiin eteenpäin ja olin siinä vielä läsnä. Kaveri kertoi muille: Pekka kertoi tämmöisen jutun:……. . Näin mielestäni harmittomalle jutulle tulikin aivan toinen ja paljon kiusallisempi merkitys, kun sen alkuperäisenä kertojana olikin tämä uskovainen.
Te olette maailman valo ja elämän suola, no hyvä, on mutta tuo maailman valo tarkoittaa kyllä kansaa. Israelin kansaa: ” Sinä olet minun palvelijani, sinä Israel, sinussa minä osoitan kirkkauteni ”
” hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle,
joka olet minun palvelijani,
kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat
ja tuoda takaisin Israelin säilyneet:
minä panen sinut pakanain valkeudeksi,
että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti. ”
Se on merkillistä, että kirkko ei näe sitä, että juutalaiset elävät ja Israelin valtio on palannut takaisin. Kolmannella vuosituhannella, yksi päivä kuin tuhat vuotta.
Kun raamatussa puhutaan siitä, kuinka tytär Siionille ( Jerusalem ) tulee ’kuningas ’ palaa entinen hallitus, se tarkoittaa Juudaa. Tytär Siionin kuningas on siis Juuda, pelastaja, puolustaja, rakastaja, vapahtaja vihollisista.
Ettei menisi ihan ohi aloituksen aiheen, voidaan sanoa että USA on yljän ystävä, koska ei ole juutalaisvihamielinen.
Meni silti.
Kuka meni, minne?
Blogisti kirjoittaa, kuinka uskonvainoja paenneet eurooppalaiset puritaanit kokivat 1600-luvulla ”Amerikan alkuperäisasukkaiden, wampanoag-heimon ystävyyttä”.
Mutta miten eurooppalaiset ovat seuraavina vuosisatoina vastanneet alkuperäiskansojen ystävyyteen?
”Kiitospäivä” ei ole alkuperäiskansoille kiitospäivä.
Näin se Jorma valitettavasti on. Luonnnonkansoille vieraanvaraisuus on luontaista, meille länsimaalaisille näyttää olevan luontaisempaa oman vallan lisääminen.