Nykyään oli niin helppoa lottoaminenkin; ennen kassoja voi repäistä sopivan summaisen lipukkeen, lykätä se kassahihnalle ja tulla lotonneeksi lähes huomaamatta. Oliko se enää edes syntiä kun siitä ei puhujatkaan enää varoitelleet…? Taidettu pistää kaikessa hiljaisuudessa lakihenkisyyden Ö-mappiin SRK:n arkiston peränurkkaan pölyttymään. Kohta koko syntiä ei kukaan enää edes muistaisi.
Kyllä paksumpi lompakko olisi kevyempi kantaa ja toisi helpotusta muutenkin elämään, niin ja toistenkin elämään; eihän Perttu nyt kaikkia voittorahoja itse pitäisi, siitä saisivat osansa niin köyhät kuin kipeätkin. Jos rahaa tulisi oikein läjäpäin, niin olisihan se mukavaa ällistyttää kassajonossakin asiakkaita sanomalla: ”Pistäkää vain ruuat ja härpäkkeet hihnalle, minä maksan!” Mutta jos semmoiselle linjalle lähtisi, rahaa pitäisi tulla tosissaan läjäpäin, niin että sitä riittäisi silmän kantamattomiin vielä senkin jälkeen kun talot itselle ja ja kaikille 15 lapselle on hankittu ynnä lomaparatiisit Etelän lämmöstä.
Eikä pidä unohtaa uutta tilaihmeautoa perheelle, hätälähtöistä urheiluautoa itselle, vaimolle mukavaa pientä vaaleanpunaista ”kauppakassia”, kaikista älykkäimpiä älykännyköitä koko perheelle, uusien kotien sisustuksia, vaatteita joka lähtöön, uusia harrastuksia ja harrastustarvikkeita ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta mitä ikinä siinä onnenhuumassa keksii ja mitä markkinoille syötetään isolla vaihteella.
Sen jälkeen sitä voisi tosissaan sitten auttaa muita ja antaa -hetkinen!- isohkon summan myös rauhanyhdistykselle, niin ettei sielläkään enää tarvitsisi miettiä varainhankintoja ja pääsisi Sallikin vähemmällä, kun ei enää tarvitsisi suonikohjuissaan vääntäytyä tuon tuostakin kahvinkeittoon seurojen ajaksi ja leipoa myyjäisiin kaakkuja ja limppuja, kun ei omalle väellekkään enää riitä paukkuja leipomiseen.
Kyllä kun näin hyvät on suunnitelmat Herralan Pertulla tuleville voittorahoilleen, Kaikkivaltias sallii hänen voittaa! Ei epäilystäkään!
Pieni epäilys silti nosti päätään Pertun pääkopassa; entä jos en voitakkaan. Ahhdistus; ei saa epäillä, silloin ei voitakkaan! Jos uskoa olisi sinapinsiemenenkin verran, niin sillä vuoria siirtäisi, puhujakin on usein saarnannut. Jos epäilee, niin sitten mikään ei toteudu. Apua, Herra varjele minua epäileväistä epäilemästä, jotta minua kerrankin lykästäisi!
Miten päin pitäisi olla, jotta kahisevat kihisisivät kohta lompakossa…? Pitäisikö unohtaa koko juttu ja pitäisikö unohtaminen olla tahatonta, jotta se toimisi…? Tuska kun tietäisi! Onko asiasta tutkittua tietoa…? Perttu oli päiviä kovissa kiusauksissa ja ahdistuksissa; tuleeko voittoa vai ei? Lopulta kun hän kädet täristen pääsi tarkistamaan onnennumeroita ja selvisi, ettei ollut lykästänyt yhdenkään numeron kohdalla, hän syytti koko maapalloa epäonnestaan; ”haistakaa -sanonko mikä?- koko valtiovalta, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät!” Olisiko tuo nyt keneltäkään pois, jos kerrankin häntä, Perttuapa Perttua, lykästäisi oikein kottikärrykuormallisella kahisevaa? Ei luulisi, mutta niin vain ovat kaikki onnenumeroita myöten häntä vastaan, että ei voi hänen elämässään lykästää.
Lopulta homma kävi niin rankaksi Pertulle, että hänen piti nöyränä ja köyhänä poikana vähän avautua Sallille. Salli oli ensin aika tavalla kauhistunut, kun ei uskovaiset ruukanneet lotota ensinkään, mutta kun kuuli Pertulta, että joku puhujakin oli lotonnut, hän oli rauhoittunut.
– Ei se silti tee luvalliseksi syntiä, jos puhuja sitä tekee, ei synti voi muuttua!
– Onhan moni muukin asia muuttunut; ennen oli syntiä kasvattaa parta ja nyt asia on melkein toisinpäin; parta on melkein uskovaisuuden merkki.
– Joo, mut se on eri asia. Se katos liittyy siihen radikaaliseen liikkeeseen. Eikä hei Perttu-kulta raha onnea tuo.
– Ei se tuokaan, mutta aika paljon se ois helpotusta tuonut meillekkin ja jos tietäisit mitä kaikkea suunnitelmia minulla oli rahoille, tietäisit myös senkin, mitä kaikkea se olisi itse kenellekkin tuonut! Sinullekkin kauppareissuja varten sen ihanan vaaleanpunaisen auton, mikä nähtiin siellä yhdessä autoliikkeessä.
– Ei Perttuseni, minä oon ihan tyytyväinen meidän autonrumpsukkaamme, sillä pääsee ihan hyvin siirtymään paikasta A paikkaan B, sen kummemmin kakistelematta. Ja sitä paitsi Perttu, mehän ollaan rikkaita; meillä on iso katras lapsosia, joita ei voi edes rahassa mitata, ne ovat ihan mittaamattoman arvokkaita. Ja me ollaan kaiken lisäksi vielä kuninkaallista sukua ja taivaan perillisiä. Siitä perintöosasta kannattaa pitää kiinni, se vie iankaikkisuuteen, kun taas maallinen mammona turmioon!
Kyllä Perttu oli onnellinen viisaasta vaimostaan, kenelläkään ei ollut semmoista! Nyt Perttu ymmärsi olevansa rikkaampi kuin kukaan päällä maan! Ja tavallaan kahisihan se Sallikin rahanomaisesti, kun hänen nyloninsa hinkkasivat yhteen hänen tassehtiessaan keittiössä potunkeiton lomassa. Mikä taivaallisen ihana kahina, jonka Perttu ei soisi ikunaan lakkaavan!
Perttu otti Sallia vyötäisiltä kiinni, käänsi Sallin kasvot itseä päin ja pusuta moiskautti häntä hieman ruttuiselle ja vaalean pullealle poskelle ja tuumasi onnellisena; oma Kahisevani <3
– Anna minä teen nyt nämä hommat loppuun, jos ei ruoka ole kohta valmiina, jääkapilla ravaa porukkaa kuin Oulun ilmaisämpärijakelussa.
Perttu huokasi onnellisen huokauksen yläilmoihin; kiitos ihanasta ja viisaasta vaimosta, joka ei ole millään maailman rikkauksilla ja aartehilla mitattavissa.
Arkkipiispa on todennut, että kysymys on kansalaisten osallisuudesta. Kansalaiset muodostuvat kuitenkin yksilöistä. Miten nämä yksilöt sitten toisin voisivat osallistua Eurooppalaiseen projektiin kuin kuluttamalla sen mitä vatsa ja lompakko antaa myöten. Ajatellaanko tässä projektissa yhtään sitä, millainen on yksilö , joka voisi tyydyttää kaikki Hänelle asetetut toiveet. Kirkot sanovat voivansa pitää esillä yhteistä Eurooppalaista arvopohjaa puuttumatta poliittiseen päätöksentekoon. Mikä on se arvopohja, mistä tässä puhutaan ja missä Ihminen. Kirkkojen pitäisi muistaa, että Ihmisluonto on eri maapallon kolkissa toisistaan riippumatta tullut samanlaisiin johtopäätelmiin Ihmisluonnosta ja sen kehittymisen edellytyksistä ja myös siitä, millainen on kokonainen, tyydyttävä ja joskus jopa onnellinen elämä. Esimerkkeinä opettajista voisi mainita Mooses, Buddha, Kungfutse ja Jeesus. Viimekädessä ei siis ole kysymys joukoista ja niiden sopeutumisesta vaan yksittäisistä Ihmisistä. Jos Kristillisen Ihmiskuvan keskeinen hengellinen ydin on siinä, että Ihminen tulee heikoksi ja voimattomaksi ja joka sitten kirkon opetuksen mukaan opetetaan rukoilemaan Jumalalta takaisin sitä, mistä Ihminen oli ensi opetettu luopumaan, on menettely erikoista Ihmisarvon ja Yksilön arvostamista. Sitten voi kysyä, millainen on osallistuva ja rakastamaan pystyvä Ihminen. Kaikesta tarpeiden tyydyttymisestä huolimatta on tänä päivänä suurten Ihmismäärien elämä Euroopassa henkiinjäämistaistelua huolimatta siitä, että kyse ei ole nälän uhasta. Ja tässä on kysymys yksilöistä, jotka ovat tunnistaneet kysymyksen elämän merkityksestä. Meille kirkko mielellään kertoo Jumalan armosta, mikä on mahdollista saada uskomalla oikein, mutta kirkko ei kerro meille sitä, että meidän olisi opittava ja kyettävä armahtamaan myös Itseämme.
Tässähän on kyse luottamuksen palauttamisesta Euroopan Unioniin ja sen politiikkaan. Miksi Euroopan Unionin päättäjät eivät tekisi sitä itse?
Euroopan Unioni ei ole Eurooppa. Miten yleensä olisi mahdollista menettää luottamus Eurooppaan? Kyllä luottamus menetään hallintoihin, ei maanosiin, kulttuureihin tai mantereisiin.
Ensin Englannin kirkko kielsi äänestämästä itsenäisyyspuoluetta ja nyt Suomen kirkkokin juoksee EU:n avuksi. Liberaalit globaalistit ovat hätää kärsimässä?
– Niin, mielestäni arkkipiispa Mäkinen on perustellusti puheessaan painottanut Eurropan tulevaisuuden visiossaan keskeisiä asioita; yhteistä arvopohjaa ja eurooppallaista identiteettiä.
Poliittisessa päätöksenteossa ongelmahan on siinä, miten EU peru-s – sopimusta noudatetaan ja sovelletaan demokraattisesti EU – hallinossa ja päätöksenteossa eurovaalien tulokset, painopisteet huomioon ottaen.
Tulisiko esim. EU direktiivi- ja lainsäädäntötyön painopisteittä äskeisten EU vaalituloksen seurauksena siirtää EU maiden kansallisille parlamenteille ?
Lisätä itsenäisten valtioiden kansallisten hallitusten välistä yhteistyötä Eu maiden kesken ?
Ongelmanhan on myös siinä, että EU komissio ja parlamentti keskittyisivät vain merkittäviin yhteiseurooppalaiiin kysymyksiinei esim liitovaltio mallin pakonomaiseen junnaamiseen.
Eurooppalaiset arvot ja eri kansojen historia ovat hnkisesti rikas kultturinen perintö , mosaiikki, jota tulisi mielestäni vaalia liialta euroalueen raha- ja markkinatalouden ylivalta pyrkimyksiltä.
– Kommentini täydennys….. sana….. eikä….puuttuu lauseesta…. eikä EU – liittovaltio hallintomallin pakonomaiseen junnaamiseen EU päätöksenteossa.
Siinäpä arjen realismia muillekin uskovaisryhmille purtavaksi!!!!! Kiitos…
Odottelen taas lisää näitä arjesta nousevia tapahtumia huumorilla höystettynä…
Onneks munkin mies tykkää vähän köyhemmästäkin naisesta… vaikkei lestadiolaisia ollakaan. (ei entisiä tai nykyisiä.). Kiva kirjoitus. 🙂