Harmittaan niin vietävästi aina kun, joku esittää että kirkon oppi ei ketään kiinnosta. Opimme ytimessä on kuitenkin ainoa lääke, joka voi poistaa syyllisyyden ihmisen mielestä. Terapian parhaimmatkaan menetelmät eivät samaan kykene.Ne voivat ainoastaan lieventää sitä raskasta kokemusta. Poistamaan syyllisyyttä yksikään ei kykene.
Onko mitään muuta niin raskasta taakkaa, kuin se että koko elämänsä kantaa syyllisyyttä omalla tunnollaan?
Eikä vain se, että syyllisyys poistuu. Uskomme ydin antaa myös sisäisen rauhan ja levon, sekä ilon. Rauhan, rauhattomuuden sijaan. Ei sitä rauhaa, joka on riippuvainen olosuhteista. Eikä siinä tarvitse enää pyristellä syyllisyydestä vapaaksi. Saa nukkua yönsä rauhassa , eikä päivällä nuo menneisyyden muistot ahdista. Sydämeen syttyy ilo, kuin pimeään huoneeseen valo.
Eihän tällaista aarretta ole missään muualla kuin tuossa oppimme ytimessä. Ajatella.
Suuri rikollinen joka istuu vankilassa tuomittuna ja hyljättynä ja hän voi kuulla tuon ydinasian ja omistaa sen sydämeensä. Vapautuu samassa hetkessä kaikesta entisestä elämästään ja saa aloittaa puhtaalta pöydältä. Vankilassakin hän voi kokea itsensä oikeasti vapaaksi, koska syyllisyyden taakka ei enää paina.
Tärkeintä hänelle on sen jälkeen se, ettei mikään vie hänen osuuttaan pois. Eikä mikään asia pääse jäämään tai tulemaan Jumalan ja hänen väilleen. Ainoastaan se mistä puhumme uskomme ytimessä, voi saada aikaan täydellisen muutoksen sisimmässä. Rikollinen jota ennen kaikki pelkäsivät muuttuu lampaaksi, jota kenenkään ei tarvitse enää pelätä. Tästä voimastako pitäisi päästä kirkossamme eroon. Voisimmeko yhdessä pohtien keksiä jotain parempaa?
Kirkon penkin ja vankilan ero on siinä, että vankilassa istuva tietää eläneensä väärin, mutta kirkon penkissä istuva ei välttämättä ole tietoinen syyllisyytensä syvyydestä. Siksipä vanki voi saada valtavan vapautuksen, mutta kirkon penkissä voi luulla, olevansa oikeastaan aika hyvä tyyppi. Ei hänessä kiinnostusta herää oppimme ydintä kohtaan. Jolloin pitää sitä tylsänä ja tarpeettomana.
Kirkossa on käynyt niin että ydinasia on sivuutettu. Tilalle on nostettu kaikkea muuta hyvältä ja kauniilta vaikuttavaa. Sellaista, jossa ei ole ytimen vaikuttavaa voimaa. Eipä sitten ihme, jos opetus ei kiinnosta. Voimattomuuden näkee jopa messun liturgiassa. Puhutaanhan siinä jopa riemuitsemisesta. Pitäisi kai se jotenkin näkyä. Jos väitetään, että riemuitsemme, eikä siinä edes hymyä nähdä, niin ketä sellainen riemuitseminen voisi kiinnostaa.
Nyt vähän helpottaa, kun sai purkaa tätä harmiani teille.
Seppo, kaikella kunnioituksella, mutta olet ymmärtänyt Kristuksen sanoman väärin.
Ihmiskunta on lähtökohtaisesti omassa varassa ja huonosti menee, sotaa ja kaltoinkohtelua riittää. Jokin on pahasti pielessä ja ihmisen teot ovat sen mukaisia, olemme sidottuja synnin kautta ja sielumme on ilman pelastusta.
”Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.” Joh.3:17-21
”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1.Joh.1:9
En minä Ismo ole puhunut edellä Kristuksen opista (v aikka helvetistähän hänkin enin puhui…) vaan kirkon opista, joka perustuu syntgiinlankeemus/helvettiopille, sillä helvetistähän sitä pelastutaan vai mitä…?
Helvetistä pelastumisesta on tosiaan erikoista ja erilaista opetusta.
Itse näkisin tämän elämän olevan jo itsessään täynnä ”helvettiä”ja pelastuminen tästä elämästä sellaiseen, jossa ei ole itkua ja hammasten kiristystä, ei pelkoa kuolemasta ja sen tuomaa surua… On mielestäni täynnä toivoa ja odottamisen riemua. Uskohan on paljolti Jumalan Lupauksiin luottamista.
Uskon, että Luoja joka on luonut ihmisen tietää mikä meille sopii ja synti ei ole meille hyväksi ja siksi Hän haluaa pelastaa jokaisen ihmisen pois synnistä. Taivaassa ei kaiketi ole vääryydelle (synti) tilaa ja siksi se täytyy meistä pestä pois kasteen kautta Kristukseen. Mitä tämä sitten lopulta merkitsee, onkin jo toinen juttu…
Ismo: ”Itse näkisin tämän elämän olevan jo itsessään täynnä ”helvettiä”ja pelastuminen tästä elämästä”
Jos helvetissä eläminen on tämän nykyisen maanpäällisen elämän kaltaista, niin voisin minäkin ihan vapaaehtoisesti harkita sitä iankaikkista elämää helvetissä. Muuten se iankaikkinen elämä taitaa olla aikalailla ylimainostettua ja saa minun puolestani olla. Ei siellä taivasten valtakunnassa kuitenkaan ole kavereitakaan. Osa niistä on jo, ja loput ainakin jossain vaiheessa menossa helvettiin. Sen verran syntistä sakkia kaikki, itseni mukaan lukien.
Niinpä Kimmo… En tiedä on ”helvetissä” ns. elämää?
Kaikkinensa soisin kaikkien ihmisten pääsevän pois sodan ja kaltoinkohtelun alta, elämään, missä ei olisi sairautta ja raihnaisuutta, kuolemaa ja surua, äidin ja isän huolta lapsista jne…
Mitään eroa meissä ei Kimmo ole synnin suhteen, tosin Jumalan on luvannut minulle Pelastuksen Poikansa Uhrin kautta. Ja onhan tuo Jumalan Uhri annettu myös sinun syntiesi tähden Kimmo.
Ismo, et tiennyt olisiko helvetissä elämää. No Jeesus sanoo yksiseliteisesti että helvetissä on ikuinen itku ja hammasten kiristys. Ei voi itkeä eikä kiristellä hampaita, jos ei elä…
Saulus lähetys: ”Raamattu käyttää sanaa aionios kun se puhuu iankaikkisesta elämästä ja iankaikkisesta rangaistuksesta (kadotus). Jos iankaikkinen kadotus ei olisi iankaikkinen ja jumalattoman sielu lakkaisi olemasta, eikä joutuisi olemaan kadotuksessa iankaikkisesti, niin silloin Matt 25:46 pitäisi olla toinen sana jos iankaikkinen tuli ja rangaistus ei olisi iankaikkinen ja sielu lakkaisi olemasta. Mutta koska iankaikkinen tuli (kadotus) ja rangaistus on iankaikkinen, niin siksi Matt 25:46 käyttää iankaikkisen rangaistuksen kohdalla samaa sanaa kuin iankaikkisen elämän, koska on kyse siitä että iankaikkinen elämä ei lopu koskaan, eikä iankaikkinen rangaistus iankaikkisessa tulessa lopu koskaan. Tämä kohta jo yksistään (monien muiden kohtien kanssa) todistaa ettei jumalattoman sielu kuole koskaan, eli lakkaa olemasta, vaan joutuu kärsimään iankaikkisesti kadotuksessa.”
Että näin sitä perustellaan ikuinen helvetti-sadismi Raamatulla
”Ja onhan tuo Jumalan Uhri annettu myös sinun syntiesi tähden Kimmo.”
Kiitti vaan Isamo, mutta minä en voi oikein kunnioittaa isää, joka tapattaa oman syyttömän poikansa ihan vieraiden ihmisten tekemien mokien takia. Ei ole reilua semmoinen käyttäytyminen, eikä oikeudenmukaista. Kaipa se Jumala kaikkivoipana ja -valtiaana olisi homman voinut fiksumminkin niin halutessaan hoitaa.
Jos olen syyllistynyt johonkin, niin olen kyllä valmis sössimisistäni vastaamaan ja niistä asiaankuuluvan (Suomen lain säätämän) rangaistuksen kärsimään. Iankaikkisen elämän perään en ole koskaan hingunnut, enkä hingu. Tämä nykyinen elinaikani pituus riittää mainiosti ihan riippumatta siitä kuinka kauan sitä kestää.
Tämän keskustelun ansiosta alan käsittää sitä miksi näin käy aina:
“Olen aina ihmetellyt sitä, että kristinusko herättää niin voimakasta torjuntaa monissa ihmisissä, vaikka kirkon tarjous on kerrassaan erinomainen.”
Sama tilaan syntyi Paavalille, jokaisessa paikkakunnassa, jossa hän vaikutti. Vastustusta tuli aina. Paavalin puheesa ihmisten oma kuvitelma omasta kunniallisuudestaan murskattiin ja tilalle nostettiin Vapahtajan sovitustyö. On aivan luonnollista, että ihmiset eivät siedä tällaista puhetta ja suuttuvat. Siksipä sana kehottaa meitä miettimään tarkoin miten vastaamme kommentteihin. Jos provosoidumme hyökkäyksistä joita kohtaamme, niin peli on jo menetetty.
On tärkeä pitää mielessä, ettei täälläkään kaikki ole uskovia. Ei heiltä voi odottaa muuta kuin vastustusta. Silloin, kun kyse on ytimestä. Hengellisistä asioista kyllä moni voi keskustella aivan asiallisesti, mutta ei tuosta uskomme ytimestä.
Siksi monet hartauspuheet hyväksytään, mutta ei sitä että ihmisiä kehotetaan ottamaan vastaan pelastus. Hartauspuheet kun antaa kuulijalle sen kokemuksen, että hän on aivan hyvä ja riittävä. Uskomme ydin murskaa tämän kuvitelman.
Tuskin mikään voi olla ärsyttävämpää, kuin tuo väite, että ei kelpaa sellaisenaan.
Nyt osuit Pekka naulankantaan…
Jeesus puhuu synnin tuomitsemisesta ja ihmisen pelastamisesta synnistä. Tähän viitekehykseen ei tarvita mitään helvetti opetusta. Kun Jeesus tuo esiin sen, että ihmisen sielu on hukassa ja jokainen ihminen tarvitsee sovitusta, joka tulee ihmisen ulkopuolelta yksin Kristuksen kautta, ja ettei ihminen itse pysty asiaa hoitamaan, niin alkaa vastustus ja vääntäminen ihmisen osuudesta jne.
Evankeliumi on lopulta hyvin selkeä, mutta ihminen on sen verran pimeässä, ettei näe Kristuksesta loistavaa valoa kovin helposti. Synnin murskaaminen tapahtui Golgatalla, mutta moni edelleen puolustaa syntiänsä, eikä tunnusta sitä.
Kiitos Ismo. Pohdinkin juuri sitä, miksi Toivo tuossa Teemun blogilla esitti, ettei omia harmejaan pitäisi laittaa blogitekstin muotoon. Jollen tässä olisi juuri näin tehnyt, niin enpä olisi päässyt asioiden yhteyttä oivaltamaan. Asian ymmärtämisellä on suuri merkitys jatkossa, kun pohdin miten kommentoin.
Evankeliumi on selkeän yksinkertainen NIILLE joille Jumala sen ilmoittaa, toisille mahdoton ymmärtää.
Kun Jeesus tuli maailmaan niin Hänen Sanansa on evankeliumia eli vain niiden kautta voi pelastua, ei ole muuta Tietä.
Jeesus julisti ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”. Siis voiko ihminen vedota tuon Sanan edessä johonkin muuhun? Onko siis ihminen voinut saada jotain johon vedota kun kuulee tuon Sanan?
”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” on yksi ja sama asia, ei siis ole erikseen tehtävä mielenmuutosta (jota tuo sana parannus tarkoittaa) ja erikseen uskottava Evankeliumi.
Tuo on kehotus ottaa Jumalan sana vastaan ja joka sen vastaan ottaa, on kääntynyt ja uskonut. Evankeliumissa on sellainen voima, että joka sen kuulee saa myös kaikki Jumalan lupaukset omakseen.
Siinä olet oikeassa, että ihminen ei voi vedota mihinkään, kuullessaan sanan Kristuksesta. Jumalan Sana on kaksiteräinen miekka, eikä siltä voi välttyä, etteikö toiset lähde pois Kristuksen luota, kun kuulevat Sanansa, kun taas toiset jäävät jalkojensa juureen.
Niille jotka lähtevät voi vilkuttaa. Evankeliumin julistaminen lähtiöille vain kovettaa vastustusta. Joten sitä ei pidä yrittää.
Ismo malinen tuot esille aikalailla kahtaa ajatusta, selitä jos olen ymmärtänyt väärin.
Siis ensimmäinen kysymys on että voiko ihminen itse tehdä uskoon tulossa jotain, tähän olen ymmärtänyt sinun sanovan ettei voi, olenko ymmärtänyt oikein?
Nytkin tuot yllä olevassa kommentissa taasen seuraavat asiat :
””Tuo on kehotus ottaa Jumalan sana vastaan ja joka sen vastaan ottaa, on kääntynyt ja uskonut. ””
”” kuullessaan sanan Kristuksesta. Jumalan Sana on kaksiteräinen miekka, eikä siltä voi välttyä, etteikö toiset lähde pois Kristuksen luota, kun kuulevat Sanansa, kun taas toiset jäävät jalkojensa juureen.””
Eikö tuossa ole ihmisen omia tekoja ”ottaa vastaan”, ”on kääntynyt ja uskonut””, ”lähde pois, jäävät”?
Olisikohan ongelmasi Ari siinä, että Jumalasi , niin heikko, ettei Hän kykene pysäyttämään lähtijää, vaikuttamaan uskoa ja – vastaanottamista. Sinähän et usko siihenkään, että Hän kykenee antamaan uskon pienelle kastetulle lapselle. Miten voisit uskoa Jumalalaan, joka voi ja kykenee suurempiin, kuin meidän kykymme käsittää. Toistat samoja kysymyksiä, jotka kertovat uskosi vähäisyydestä.
Pekka hyvä huomio, onk onyt siis kyse minun uskosta, olenhan todistanut kuinka Jumalan voima vaikuttaa, vai onko tämä jäänyt sinulta epäselväksi?
Mikä on mielestäsi israelin kansan todistus, onko se todistus Jumalan voimasta vai mistä?
Miksi israelilaiset joutuivat siihen tilanteeseen kuin se oli kun Jeesus tuli maanpäälle?