”Ei ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin.”

Tuovatko sellaiset vallankäyttäjät kuten A Hitler, J Stalin, J-B Bokassa tai Idi Amin mieleen Jumalan asettaman esivallan? Näinhän pitäisi olla Roomalaiskirjeen 13. luvun alkujakeiden mukaan, jos Raamatun tekstiä ei pohdiskella muutamaa yksittäistä jaetta pidemmälle.

Roomalaiskirjeen 13. luvun alku KR92:n mukaan menee näin: ”Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan”(Ro13:1,2)

Kuningas Jaakon uusittu versio esittää jopa Jumalalle nimitysoikeutta hallituksiin kertomalla, että ”the authorities that exist are appointed by God”(NKJV). Onko Raamattu ja sen Jumala siis kaiken ihmisvallankäytön takana kautta koko ihmiskunnan historian? Miksi Raamattu toisaalla sanoo, että ”koko maailma on Pahan vallassa”, jos kerran Kaikkivaltias on kaikki vallanpitäjät nimittänyt?(1.Joh5:19)

Jeesus avaa problematiikkaa kristityn suhteesta vallankäyttäjiin antamalla painavan määräyksensä seuraajilleen: ”Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.” (Mat22:21) Tähän samaan tullaan myös Roomalaiskirjeessä myöhemmin, kun jakeessa 7 sanotaan, että ”antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu”.

Näyttää siis siltä, että kristityllä on jotakin, joka kuuluu vain Jumalalle, ja josta ”keisari” ei saa ottaa osaansa. Jumalan valta ja esivallan oikeudet eivät siis ole täysin ristiriidattomat. Varhaiskristittyjen toiminta kertoo asiasta enemmän.

Uskonnollinen eliitti ja vallanpitäjät eivät pitäneet alkuseurakunnan aktiivisesta saarnaamisesta, joka eteni niin yleisissä paikoissa kuin myös yksityisesti ovelta ovelle(Apt20:20). Esivalta katsoi, että ”he rikkovat keisarin säädöksiä ja pitävät kuninkaana toista miestä, erästä Jeesusta.”(Apt17:7)

Kun esivalta astui Jumalalle kuuluvalle reviirille, Jeesuksen ensimmäisillä seuraajilla ei ollut epäselvyyttä siitä, kuinka toimia. Ylipappi, korkeimman juutalaisen vallankäyttöelimen sanhedrinin puheenjohtaja, kuulusteli apostoleja seuraavasti: ”Me kielsimme jyrkästi teitä opettamasta sen miehen nimessä. Mutta nyt koko Jerusalem on täynnä teidän oppianne.”(Apt5:28) Ja hän sai vastauksen: ”Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä”.

Raamatun kokonaisopetus on siis se, ettei esivalta voi sanella kristityille sellaisia ehtoja, jotka rikkovat Jumalan lakeja. Mutta missä mielessä ne sitten ovat ”Jumalan säädöksiä”, kuten Roomalaiskirjeessä sanotaan?

Raamatun Danielin kirjassa kerrotaan muinaisista esivalloista ja ennustettiinpa siellä myös tulevia. Danielin 2. luvussa ei takerruta pikkuseikkoihin vaan puhutaan pelkästään suurvalloista, niistäkin hiukan valikoiden. Kuvapatsaskuvaus luettelee sarjan huomattavia esivaltoja, jotka alkavat patsaan päästä. ”Sinulle, kuningas, kuninkaiden kuningas, on taivaan Jumala antanut valtakunnan, vallan, voiman ja kunnian…Sinä olet kultainen pää”, sanotaan muinaisen Babylonian valtiaalle Nebukadnessarille.(jakeet37,38)

Ihmisesivaltoja kuvaava patsas kuitenkin kaatuu ja murskautuu pitkin pituuttaan. Sanasta esivalta poistuu etuliite ”esi” ja jumalallinen valta astuu esiin: ”Noiden kuninkaiden aikana on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu, eikä sitä valtakuntaa anneta toiselle kansalle. Se murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti”(Dan 2:44)

Näyttää siis vahvasti siltä Raamatun kokonaiskuvassa, että esivalta on vain väliaikainen järjestely. Vähän samaan tapaan kuin esiliina ja esilääkitys, se on vain askel takana olevaan ja lopulliseen. Kaikkivaltias siis sallii esivaltojen olemassaolon kunnes korvaa sen Jumalan valtakunnalla, eli Poikansa Jeesuksen Kristuksen taivaallisella hallinnolla. Ja vain tässä merkityksessä ja vain väliaikaisella sallinnalla ”häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa”.

Esivaltoja on ihmiskunnan historiassa ollut moneen lähtöön. Meillä Suomessa esivallat ovat tuottaneet paljon hyvää alamaisilleen, mistä voimme olla kiitollisia. Vaikka Raamatun mukaan ei nyt voida siis sanoa, että Sipilän hallitus tai Niinistön presidenttiys olisi taivaallisen pöytään nuijittua, ei suomalaisella kristityllä ole tietääkseni mitään sellaista lainsäädäntöä vastassaan, joka aiheuttaisi ristiriidan Jumalalle kuuluvan ja keisarille kuuluvan välillä.

Oletko sinä lojaali esivallalle kaikessa? Katsotko, että tottelevaisuudella rakennetaan yhteiskuntaa siihen suuntaan, että meillä kaikilla on täällä parempi olla? Löydätkö Raamatusta yhtäkään vallankumouksen siementä?