Tuovatko sellaiset vallankäyttäjät kuten A Hitler, J Stalin, J-B Bokassa tai Idi Amin mieleen Jumalan asettaman esivallan? Näinhän pitäisi olla Roomalaiskirjeen 13. luvun alkujakeiden mukaan, jos Raamatun tekstiä ei pohdiskella muutamaa yksittäistä jaetta pidemmälle.
Roomalaiskirjeen 13. luvun alku KR92:n mukaan menee näin: ”Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan”(Ro13:1,2)
Kuningas Jaakon uusittu versio esittää jopa Jumalalle nimitysoikeutta hallituksiin kertomalla, että ”the authorities that exist are appointed by God”(NKJV). Onko Raamattu ja sen Jumala siis kaiken ihmisvallankäytön takana kautta koko ihmiskunnan historian? Miksi Raamattu toisaalla sanoo, että ”koko maailma on Pahan vallassa”, jos kerran Kaikkivaltias on kaikki vallanpitäjät nimittänyt?(1.Joh5:19)
Jeesus avaa problematiikkaa kristityn suhteesta vallankäyttäjiin antamalla painavan määräyksensä seuraajilleen: ”Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.” (Mat22:21) Tähän samaan tullaan myös Roomalaiskirjeessä myöhemmin, kun jakeessa 7 sanotaan, että ”antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu”.
Näyttää siis siltä, että kristityllä on jotakin, joka kuuluu vain Jumalalle, ja josta ”keisari” ei saa ottaa osaansa. Jumalan valta ja esivallan oikeudet eivät siis ole täysin ristiriidattomat. Varhaiskristittyjen toiminta kertoo asiasta enemmän.
Uskonnollinen eliitti ja vallanpitäjät eivät pitäneet alkuseurakunnan aktiivisesta saarnaamisesta, joka eteni niin yleisissä paikoissa kuin myös yksityisesti ovelta ovelle(Apt20:20). Esivalta katsoi, että ”he rikkovat keisarin säädöksiä ja pitävät kuninkaana toista miestä, erästä Jeesusta.”(Apt17:7)
Kun esivalta astui Jumalalle kuuluvalle reviirille, Jeesuksen ensimmäisillä seuraajilla ei ollut epäselvyyttä siitä, kuinka toimia. Ylipappi, korkeimman juutalaisen vallankäyttöelimen sanhedrinin puheenjohtaja, kuulusteli apostoleja seuraavasti: ”Me kielsimme jyrkästi teitä opettamasta sen miehen nimessä. Mutta nyt koko Jerusalem on täynnä teidän oppianne.”(Apt5:28) Ja hän sai vastauksen: ”Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä”.
Raamatun kokonaisopetus on siis se, ettei esivalta voi sanella kristityille sellaisia ehtoja, jotka rikkovat Jumalan lakeja. Mutta missä mielessä ne sitten ovat ”Jumalan säädöksiä”, kuten Roomalaiskirjeessä sanotaan?
Raamatun Danielin kirjassa kerrotaan muinaisista esivalloista ja ennustettiinpa siellä myös tulevia. Danielin 2. luvussa ei takerruta pikkuseikkoihin vaan puhutaan pelkästään suurvalloista, niistäkin hiukan valikoiden. Kuvapatsaskuvaus luettelee sarjan huomattavia esivaltoja, jotka alkavat patsaan päästä. ”Sinulle, kuningas, kuninkaiden kuningas, on taivaan Jumala antanut valtakunnan, vallan, voiman ja kunnian…Sinä olet kultainen pää”, sanotaan muinaisen Babylonian valtiaalle Nebukadnessarille.(jakeet37,38)
Ihmisesivaltoja kuvaava patsas kuitenkin kaatuu ja murskautuu pitkin pituuttaan. Sanasta esivalta poistuu etuliite ”esi” ja jumalallinen valta astuu esiin: ”Noiden kuninkaiden aikana on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu, eikä sitä valtakuntaa anneta toiselle kansalle. Se murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti”(Dan 2:44)
Näyttää siis vahvasti siltä Raamatun kokonaiskuvassa, että esivalta on vain väliaikainen järjestely. Vähän samaan tapaan kuin esiliina ja esilääkitys, se on vain askel takana olevaan ja lopulliseen. Kaikkivaltias siis sallii esivaltojen olemassaolon kunnes korvaa sen Jumalan valtakunnalla, eli Poikansa Jeesuksen Kristuksen taivaallisella hallinnolla. Ja vain tässä merkityksessä ja vain väliaikaisella sallinnalla ”häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa”.
Esivaltoja on ihmiskunnan historiassa ollut moneen lähtöön. Meillä Suomessa esivallat ovat tuottaneet paljon hyvää alamaisilleen, mistä voimme olla kiitollisia. Vaikka Raamatun mukaan ei nyt voida siis sanoa, että Sipilän hallitus tai Niinistön presidenttiys olisi taivaallisen pöytään nuijittua, ei suomalaisella kristityllä ole tietääkseni mitään sellaista lainsäädäntöä vastassaan, joka aiheuttaisi ristiriidan Jumalalle kuuluvan ja keisarille kuuluvan välillä.
Oletko sinä lojaali esivallalle kaikessa? Katsotko, että tottelevaisuudella rakennetaan yhteiskuntaa siihen suuntaan, että meillä kaikilla on täällä parempi olla? Löydätkö Raamatusta yhtäkään vallankumouksen siementä?
Kiitos Rauli blogista.
Minusta Jeesuksen toiminta oli radikaalia, jossain mielessä jopa vallankumouksellista. Voisin kuvitella Jeesuksen hengailemassa nyky-Suomessa Romanian romaanien parissa. Mikä kohtalo toisaalta Jeesuksen opetuksen mukaan odottaisi Helsingin kaupunkia eli tässä tapauksessa esivaltaa, joka jätti romaanikerjäläiset tylysti pakkaseen?
Paavalin ja Lutherin esivaltaopin mukaan esivallan kai kuitenkin pitäisi olla niin sanotusti hyvän puolella pahaa vastaa. Näin ei ollut esimerkiksi kansallissosialistisessa hallinnossa, missä Jehovan todistajien kohtalo oli sama kuin juutalaisten ja lukemattomien muiden.
Kiitos kommentistasi, Kari-Matti.
Jeesus oli todellakin siinä mielessä radikaali, että kertoi aikalaisilleen, mitä Isä taivaassa ajatteli omaisuuskansansa taivalluksesta Palestiinan maaperällä.
Vapahtajamme lausunto ”keisarille kuuluvasta” ei totisesti ollut mitään populismia. Hän kun varmuudella tiesi, että Rooman määräämät verot olivat katkera pala juutalaisille. Jeesus puolsi verojen maksamista juuri sille valtiolle, joka pian teloittaisi hänet!
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että Paavalin ”esivaltaopin mukaan esivallan kai kuitenkin pitäisi olla niin sanotusti hyvän puolella pahaa vastaan.” Näinhän Paavali kirjoittaa Raamattua: ”Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen… viranomaiset ovat Jumalan palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään.”(Ro13:4,6)
Jeesuksen suhtautumisesta romanialaiskerjäläisiin olisin myös varma Raamatun pohjalta: sääliä ja myötätuntoa ja opetusta Jeesukselta olisi varmasti heille tullut. Voi olla, että myös aineellista apua. Helsingin kaupungin vastuusta Jeesus tuskin olisi kovinkaan otettu. Hän kun tiesi ihmishallinnon vaatimattomat kyvyt auttaa sosiaalisissa ongelmissa: ”Köyhät teillä on luonanne aina.”(Mat26:11)
Jeesus kohdisti opastuksensa mielestäni ensisijaisesti seuraajilleen, yhteiskunnalliset päättäjät ottavat niistä valitettavan vähän eväikseen. Tämän maailman ruhtinas kun ohjaa maailmaamme ihan toisenlaisilla pelisäännöillä.
Room.12:18 ”Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa”
Tuossa on jotain oleellista Raamatun periaatteesta, samoin on kirjoitettu: ”Onhan kaupungin rauha myöskin teidän rauhanne”
Jos me taas katsomme läpisormien vääryyttä, jota maailmassa tapahtuu ja jos se vääryys on vielä valtaapitävien taholta tapahtuvaa, niin kaiketi meidän tulee nousta ylös ja asettua sorretun ja vähäisen puolelle valtaapitäviä vastaan.
Esivallan ymmärrän lähinnä rangaistuksen toimeenpanijana. Kun joku on rikkonut lakia, niin sen säätämää rangaistusta vastaan meidän ei tule asettua. Näin ymmärrän että kaikki laki tulee Jumalalta ja lainrikkojaa kohtaa rangaistus. Näin tulee olla.
”Mutta me tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille,
haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan-autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumin mukaisesti, joka on minulle uskottu.” 1. Tim.1:8-11
Toteat Ismo, että ”Meidän tulee nousta ylös ja asettua sorretun ja vähäisen puolelle valtaapitäviä vastaan.”
Millä keinoin? Ohjeistaako sinun mielestäsi Raamattu nousemaan esivaltoja vastaan?
”Asettukaa sotarintaan Baabelia vastaan, yltympäri, kaikki jousenjännittäjät. Ampukaa sitä, älkää nuolia säästäkö; sillä se on tehnyt syntiä Herraa vastaan.
Nostakaa sotahuuto sitä vastaan joka taholta. Se antautuu, sen pylväät kaatuvat, sen muurit sortuvat. Sillä tämä on Herran kosto. Kostakaa sille, tehkää sille, niinkuin sekin on tehnyt” Jer.50:14-15
Tuossa Jeremian kirjassa on kuvaus hengellisestä sodasta Baabelia (sekoitusta) vastaan ja kyllähän me Kristittyinä olemme sodassa, vaikka sitä ei aina kovin esillä pidetä. Onhan sekin valtaapitäviä vastaan nousemista, ettei kanneta yhteistä iestä Jumalattoman kanssa.
Väkivaltainen vastustaminen on taas toinen juttu. Siihen Raamattu, eikä Jeesus meitä ohjannut, kuitenkin sanoi: ”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan” Matt.10:34
Sanotaanhan myös: ”Sota ja hävitys on säädetty loppuun asti”
Kristitty kääntää poskensa ja antaa tappaa itsensä, jos saa Jumalalta sen armon, että saa kuolla uskonsa tähden. Tässä kohden muslimi on ymmärtänyt martyyrikuoleman päinvastoin, sillä valitsee itse tappaa itsensä, tehdäkseen palvelusta Jumalalle. Kristitty taas elää rauhassa kaikkien kanssa ja väistyy, kunnes ei pääse enää pakoon ja kohtaa vainoojansa, kuin lammas joka viedään hiljaa teuraaksi.
En siis löydä Raamatusta, muuta keinoa nousta esivaltaa vastaan, kuin asettua elämään Kristuksessa. Jeesus sanoo:
”Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ’Ei ole palvelija herraansa suurempi’. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.
Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.
Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt heillä ei ole, millä syntiänsä puolustaisivat.
Joka vihaa minua, se vihaa myös minun Isääni.
Jos minä en olisi tehnyt heidän keskuudessaan niitä tekoja, joita ei kukaan muu ole tehnyt, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt he ovat nähneet ja ovat vihanneet sekä minua että minun Isääni.
Mutta se sana oli käyvä toteen, joka on kirjoitettuna heidän laissaan: ’He ovat vihanneet minua syyttä’.
Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta.
Ja te myös todistatte, sillä te olette alusta asti olleet minun kanssani.”
Joh.15
Kiitos Ismo vastauksestasi, joka oli varsin mukavasti linjassa Raamatun kanssa.
Jeesus totesi todellakin, että “älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.” Jatko tosin osoittaa, ettei hän tuossa asiayhteydessä tarkoittanut kahakoita esivaltaa vastaan vaan että ”viholliset ovat oman talon väkeä”.(Mat10:36) Kaikkia perheenjäseniä ei Raamatun totuus kiinnosta, mikä voi johtaa hyvinkin jyrkkiin jakaumiin perheen sisällä.
Tuo toinen sitaattisi kertoo kyllä sitten, että keisari haluaa myös tulevaisuudessa sellaista, joka kuuluu vain Jumalalle-
”En siis löydä Raamatusta muuta keinoa nousta esivaltaa vastaan kuin asettua elämään Kristuksessa”. Samat sanat myös minulta tähän kohtaan.
Miten sitten on poliittisen esivallan valinta? Kuuluuko sellainen sinun mielestäsi kristitylle? Entä esivallan puolesta rukoileminen?
Vaikka kysymykseni on suunnattu Ismolle, kenties muutkin haluavat ottaa esivalta-kristitty akselilla asioihin kantaa.
Ehkäpä edellä mainitussa Paavali-sitaatissa oli kyse myös viisaasta taktikoinnista, jonka tarkoituksena oli pitää kristityt niin sanotusti roomalaisen esivallan ”tutkan alapuolella”. Rooman kansalaisuuden saaneena Paavali oli varmasti hyvin perillä siitä, miten häikäilemättömästi roomalaiset tukahduttivat kaikki vähäisimmätkin poliittiset levottomuudet. Näin ollen hän saattoi hyvinkin katsoa järkeväksi ohjeistaa kristittyjä seurakuntia olemaan haastamatta tai kyseenalaistamatta esivaltaa millään tavoin.
Kiitos myös tuon taktiikkapuolen tuomisesta keskusteluun.
Itse asiassa jo Kristus opetti tietynlaista varovaisuustaktiikkaa silloiset ”ympäristöriskit” huomioon ottaen: ”Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset.” (Matt. 10:16) Ja varovaisuus oli myös linjassa sen kanssa, mitä Raamattu sanoo esivallan puolesta rukoilemisesta.
Paavali nimittäin opastaa nuorempaa palvelustoveriaan Timoteusta rukoilemaan ”kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta”. Mutta syy on varsin epäpoliittinen: ”jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti”.(1.Tim2:2)
Merkitseeköhän tämä sitä, että talousleikkausten tai soteuudistusten puolesta ei Raamattu opeta rukoilemaan? Mutta sitten kristitty on täysin lojaali, kun ”keisarin” toimeenpano-osasto uudistukset kansalaisten käytäntöön lanseeraa?
Tiedän että JT,:t eivät käy äänestämässä. Pidän sitä täysin käyttämättömänä. Siinähän on mahdollisuus vaikuttaa millainen esivalta on.
Et ole Juhani suinkaan ainoa, joka pitää käsittämättömänä sitä, etteivät Jehovan todistajat käy äänestämässä. Eivät niin missään päin maailmaa. Ja minä puolestani ymmärrän oikein hyvin sen, että sinä äänestät, en kannata oikeastaan edes nukkuvien puoluetta. Senkään ideologia ei minua nappaa. Minäkin olen joskus äänestänyt, ja ollut jopa vaalijulisteita tien varsille pystyttämässä.
Olet tietenkin oikeassa myös siinä, että äänestämällähän nämä esivallat valitaan. Jos äänestetään huonosti, tulee huono esivalta ja fiksuilla valinnoilla saadaan sitten kunnollisempi hallinto. Näin tietysti meillä demokratioissa, jota pidetään yleensä parhaana ihmisten keksimänä menetelmänä hoitaa yhteisiä asioita. Kun tämänkin tunnustan, tuntuuko äänestämättömyyteni entistäkin kummallisemmalta? Kenties.
Koko äänestyskäyttäytymiseni – tai oikeammin äänestyskäyttäytymättömyyteni – perustuu tiukasti Raamattuun. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, mitä Jeesus opetti hallinnollisista asioista?
Jeesuksen toimintaympäristössä ei tietenkään ollut demokraattisia virtauksia vaan esivallat olivat kaikki yksinvaltiaiden temmellyskenttiä. Koska Jeesus osoitti varsin paljon kyvykkään hallitsijan ominaisuuksia, kanssaihmiset keksivät hänessä piilevät lahjat. Seurauksista kertoo Johanneksen evankeliumi: ”Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle.”(Joh6:15)
Mitä suurimmalla todennäköisyydellä reaktio olisi ollut sama, jos hänelle olisi tarjottu ehdokkuutta parlamenttiin tai muuta poliittisen hallinnon asemaa.
Jeesus kuitenkin on kuningas, toitottaa Raamattu monta monituista kertaa. Mutta hänen kuninkuutensa on jotakin erilaista – ja jotakin vielä demokratiaakin parempaa. Jeesus opetti, että ”minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin”.(Joh18:36)
Eikö tuossa sanouduta melkoisen vahvasti irti paitsi päivänpolitiikasta myös kaikenlaisesta tämän maailman poliittisesta vallankäytöstä?
Olen sitä mieltä, että jos demokratiassa äänestää, täytyy ottaa vastaan myös tarjottuja vastuita kukin kykyjensä mukaan. Jos minä Jeesuksen seuraajana kävisin tämän maan puoluetta äänestämässä, katsoisin velvollisuudekseni myös olla käytettävissä. Ja hupsheijaa: olisin sellaisen hallinnon palveluksessa, josta Vapahtajani sanoutui irti.
Otan vielä yhden monista niistä syistä, jotka estävät minua ottamasta poliittista kantaa edes äänestyskopissa. Mielestäni ei ole suinkaan vähämerkityksinen asia se, mitä Raamattu kertoo ”tämän maailman kuninkuuksille” tapahtuvan – ja siinä samassa myös demokratioille.
Katsohan Raamattusi lähes viimeistä lukua Ilmestyskirjan 19. Siellä kerrotaan tämän maailman hallinnon tylystä alasajosta.
Aluksi Raamattu paljastaa Jeesuksen olevan nyt siinä oikeassa kuninkaan asussaan: ”Minä näin taivaan avoinna: näin valkoisen hevosen ja sen selässä miehen. Hän on uskollinen ja totuudellinen, hän tuomitsee ja taistelee vanhurskaasti… Hänen suustaan lähtee terävä miekka. Sillä miekalla hän lyö kansoja, hän paimentaa niitä rautaisella sauvalla ja polkee viinikuurnassa kaikkivaltiaan Jumalan hehkuvan vihan viinin.”(Ilm19:11,15) Jeesuksella on nyt niitä apujoukkoja, joita hän maan päällä ollessaan kertoi voivansa pienellä kutsuhuudolla avukseen saada: ”Hänen jäljessään tulivat taivaan sotajoukot, valkoisilla hevosilla ratsastavat soturit.”(jae14)
Ja sitten tulee hetki, jolloin kenenkään ei kannattaisi olla ”tämän maailman kuninkaiden” puolella. Taivaan linnuille nimittäin annettiin kutsu ”juhla-aterialle”: ”Saatte syödä kuninkaiden lihaa, sotapäälliköiden ja mahtimiesten lihaa, ratsujen ja ratsastajien lihaa, kaikkien lihaa, niin vapaiden kuin orjien, niin pienten kuin suurten.”(jae18)
Vaikka olisi turhan mutkat suoriksi sellainen johtopäätös, että äänestäminen johtaa lintujen ruuaksi Jumalan valtakunnan interventiossa, jotakin Raamattu meille nyt opettaa: Jeesukseen turvautuvalla rojalismilla on ikuinen tulevaisuus edessään. Demokratia on vain väliaikainen järjestely maapallollamme. Koska vielä parempi hallintosysteemi on tuloillaan, olen katsonut järkeväksi sitoutua kaikin tavoin sen palvelukseen.
Ja vielä korostuksen vuoksi: minulla eikä kenelläkään muulla Jehovan todistajista ole minkäänlaista kapinointihalua esivaltoja kohtaan. Sellaiseen Raamattu ei anna lauseenkaan verran aihetta. Systeemin korjaamisen tekee sataprosenttisesti se kuningas, ”joka ei ole tästä maailmasta”.
Ymmärrän tuon ajatuskulun Rauli, mutta toisaalta eipä siitä äänestämisestä mitään haittaakaan ole. Onhan parempi, että maata johtaa Jumalaa pelkäävä hallitus, kuin täysin Jumalaton?
”Helmassa pudistellen arpa heitetään, mutta Herralta tulee aina sen ratkaisu” Sanal.16:33
”Onhan parempi, että maata johtaa Jumalaa pelkäävä hallitus, kuin täysin Jumalaton?”
Olen samaa mieltä. Mutta kuinka realistista on semmoista hallitusta odottaa? Siksi satsaankin kaikki panokseni siihen Jeesuksen johtamaan.
Mitä ä tarkoitat käsitteellä ”olla hallinnon palveluksessa ”. Onko olemassa jotain maallisia virkoja joita et voisi ottaa vastaan vaikka tarjottaisiin?
Miellyttävä havaita, että luit kommenttini tarkkaan ja teit varsin hankalankin kysymyksen. Yritän vastata, vaikka tiedoissani saattaa olla ammottavia aukkoja sanan ”hallinto” suhteen. Olen kuitenkin valmis ottamaan informaatiota asiasta sellaisilta, jotka tietävät asioista enemmän.
En voisi ottaa vastaan mitään poliittista mandaattia. Esimerkiksi kaupunkimme sivistyslautakuntaan en voisi osallistua jäsenenä. Lukiomme pitkäaikaisena vararehtorina olen muutaman kuukauden tehnyt rehtorin töitä, ja saman sivistyslautakunnan asiantuntijana olisin voinut olla, jos käsky olisi käynyt. Muunlaisia poliittisen hallinnon pestejä ei ole koskaan todistaja-aikanani minulle edes tarjottu. Voi tietysti olla niinkin, etteivät kykyni olisi niihin riittäneetkään, mikä on suojellut minua kieltäytymisen tarpeelta.
Ehkä meissä Jehovan todistajissa on jotakin samaa kuin varhaiskristittyjen asenteessa. Esimerkiksi teoksessa On the Road to Civilization, A World History kerrotaan:
”Ne, jotka hallitsivat pakanamaailmaa, ymmärsivät tai arvostivat vain vähän varhaiskristillisyyttä. – – Kristityt kieltäytyivät osallistumasta eräisiin Rooman kansalaisten velvollisuuksiin. – – He eivät ottaneet poliittisia virkoja.”
Jälleen haluan tähän lopuksi huomauttaa, että poliittiset vallanpitäjät voivat pitää meitä varsin lojaaleina alamaisina. Yksikään vallankumous ei meistä saa alkuaan. Se taivaallinenkin tulee ihan ilman meidän myötävaikutustamme.
On kyllä veteen piirretty viiva joskus asiantuntijan ja jäsenen välillä. Asiantuntija saattaa esitellä asian mutta hänellä ei ole äänioikeutta. Tuskin ketään väkisin lautakuntiin pakotetaan mutta periaatteessa niistä ei voi kieltäytyä. Jotenkin Tämä mallinen hallintokin on hoidettava.
Virkoihin ei nimitetä ellei hae mutta mikä nyt sitten on poliittisen hallinnon pesti sinun alallasi? Opetusministeriön kanslia,- tai osastopäällikkö? Koulutoimenjohtaja? Kunnallisen lautakunnan jäsen joka on nimitetty asiantuntijana? Käräjäoikeuden lautamies?
Olen taasen samaa mieltä kanssasi: aina ei ole helppo vetää rajaa poliittisen vaikuttajan ja asiantuntijavaikuttajan välille. Onneksi meillä on Raamatun antamien suuntaviivojen ohella myös omatunto. Niillä keinoin jokainen sitten vetää henkilökohtaiset johtopäätöksensä omassa elämäntilanteessaan.
Poliittisen hallinnon pestejä en ole henkilökohtaisesti koskaan joutunut pohtimaan tarkemmin. Jos joku toinen Jehovan todistaja toimii virkamiehenä keskushallinnossa tai koululaitoksen paikallisena virkamiespäällikkönä, en asiaa sinänsä kummastelisi. Jokainen vastaa ratkaisuista ihan itse, on Raamatun vankka sanoma.
Mitä korkeammalle portaalle virkamies Suomessa kohoaa, sitä enemmän hän yleensä on poliittisten vallankättäjien parissa työtään tekemässä. Koska me näemme Raamatun ohjeistuksessa periaatteen ”kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä”(1.Tim6:8), emme pyri kovinkaan kummoisiin tehtäviin. Ja tämä on erinomainen suoja myös poliittisen puolueettomuuden säilyttämisessä.
Kirjoitit myös, että ”jotenkin ”tämä maallinen hallintokin on hoidettava”. Minä kunnioitan täysin määrin niitä, jotka uhraavat voimiaan ja aikaansa yhteisten asioiden hoitoon. Vuosien varrella olen voinut seurata työkavereiden työpanosta kunnallispoliitikassa, ja olipa yksi heistä pari kautta Arkadianmäelläkin. Vilpittömästi ovat yrittäneet asioita hoitaa, ja rapaakin on silmille tullut puoluekannasta riippumatta.
Raamattu on siinäkin hyvin realistinen, että aina löytyy niitä ihmisiä, joilla on ”pyrky päällä” ja haluavat jopa kaikin voimin olla tekemässä poliittisia päätöksiä. Itse näen kuitenkin Jesuksen opetuksesta vain lojaaliuden ”keisaria” kohtaan enkä ”keisariksi” asettumista Olen myös ymmärtänyt, että kyllä meitä lainkuuliaisia ja tunnollisia veronmaksajia tarvitaan, vaikka emme poliittiseen vallankäyttöön osallistukaan. Tässä mielessä olemme melkoisen isänmaallisia kaikissa niissä 236 maassa, jossa toimimme.
En oikein pysty seuraamaan ajatteluasi. Kyllähän sinä nykyisessä työssäsikin poliittista hallintoa palvelet. Yhä edelleen hyvinkin korkeisiin virkoihin nimitetään ihmisiä politiikan ulkopuolelta, ammattitaidon perusteella.
Muistan jostain lukeneeni että JT:t eivät kovin paljon arvosta esim akateemista koulutusta? Että esim nuoria ei kannusteta akateemisen opintoihin vaikka olisi lahjakkuuttakin?
Palvelen poliittista hallintoa työssäni, kyllä noinkin voidaan asia ilmaista. Mutta millainen olisi se ansiotyö, joka ei millään tavoin niin toimisi? Ja on aivan eri asia palvella ”keisaria” kuin olla itse ”keisarin” asemassa, Jeesuksen terminologiaa taas käyttääkseni.
Meidän Jehovan todistajien keskuudessa ei tule esille millään tavoin akateemisen koulutuksen määrä tai sen laatu. Konventeissamme voi peräkkäisinä puhujina olla professori ja sitten ihan puhtaasti kansakoulupohjalta lavalle astunut. Pukukangaskin voi vähemmän koulutetulla olla parempaa laatua.
Toisten akateemisen koulutuksen me kyllä sitten noteeramme: enpä haluaisi mennä sellaisen kirurgin operoitavaksi, jolla juuri akateeminen koulutus ei ole pannut ammattitaitoa alulle.
On totta, ettei meidän keskuudessamme kannusteta nuoria akateemisiin opintoihin. Ja syy asuu taas siinä Raamatussa.
Apostoli Paavali oli koulutukseltaan tuomari, eikä mikä tahansa tusinalakimies vaan arvostetun Gamalielin oppilas(Apt22:3). Hän sanoi aikansa akateemisesta koulutuksesta vähemmän ylistäen: ”Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona”. Ja minkäkö vuoksi: ”Sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu.” Huomasitko priorisoinnin?
Niinpä Paavali jätti akateemisen uransa ja elätti itsensä teltantekijän käsityöammatissa. Sitten hän saarnasi Jumalan valtakuntaa, perusti seurakuntia ja kertoi tulevaisuudestaan Jeesuksen hallitsijatoverina taivaassa(2.Tim2:12). Mistä hän jäi paitsi urakehityksessään sinun mielestäsi?
”Soisin kaikkien elävän niin kuin itse elän”, sanoo Paavali Raamatun sivuilla viitaten toiseen tärkeään valintaansa naimattomuuteen1.Ko7:7). Tässä kuten myös ammatinvalinnassa näen sen piirteen, että Raamattu ei kannusta tekemään ammatista elämän päätarkoitusta vaan elatuksen hankkimiskeinon. Toki myös työpanoksella voimme auttaa lähimmäisiämme monilla tärkeillä tavoilla – kun teemme työmme kunnolla. Ymmärrät varmaankin jo tämän perusteella, miksi oppiarvot aivät meitä kauhean kummasti kiinnosta.
Tämä Raamatun antama kannustus ”etsimään valtakuntaa ensin”(Mat6:33) ei pakota ketään. Koska vaadittavan koulutuksen kesto ja määrä ovat Suomessa kasvaneet paljon viimeisten vuosikymmenien aikana, todistajanuoret epäilemättä käyvät kouluja pidempään nyt kuin joskus aiemmin. Jokainen ratkaisee Kaikkivaltiaan edessä ihan itse sen, miten elämänlahjaansa käyttää. Onhan meillä kaikilla se vapaa tahto.
Jos ihmisellä olisi vapaa tahto, niin tarkoittaako se, että ihminen voi toimia myös vapaasti, tuon tahdon mukaan?
Vapaa tahto on epäilemättä meillä kaikilla, ja sen tahdissa voimme toimia. Raamatun antamaa informaatiota kaikilla ei ole, ja siksi vapaata tahtoa käytetään niin monella tavalla.
Kaikkivaltiaan valistuskampanja on kuitenkin täsmallisesti ajoitettu. Pietarinkirjeen lausunto paljastaa syyn siihen, miksi nykyisiä esivaltoja ei vielä ole korvattu Kristuksen hallnnolla: ”Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.”(2.Piet3:9)