Kaikista maailman uskonnoista, joita on paljon, pidän kristinuskoa sinä oikeana. Mitä todennäköisemmin se johtuu siitä, että olen kasvanut kristillisen kulttuurin keskelle. Jos olisin syntynyt johonkin toisenlaiseen kulttuuriin, asia voisi olla toisin, koska silloin uskonnollista ehdollistamista ei olisi välttämättä tapahtunut tällä tavalla.
Sen tarkemmin en osaa määritellä, mikä kristinuskon sisäisistä uskonnollisista kuppikunnista sitten olisi oikea. En edes usko, että sitä ainoaa oikeaa uskontoa on olemassa, koska kaikki uskonnot ovat enemmän tai vähemmän ihmisen keksimiä virityksiä.
Jos lähdetään raamatun maailmasta, siitä, missä minkäkin kristillisen uskonnon juuret ovat, niin ainoastaan katolinen- ja ortodoksinen kirkko pohjautuvat alkukirkkoon. Olen ortodoksi ja taipuvainen ajattelemaan, että alkuperäisestä uskosta kiinni pitävä kirkkokunta voi hyvinkin olla oikeassa. Kumpi sitten oli alkuperäisempi ja oikeampi, ortodoksisuus vai katolilaisuus? Sitä en tiedä, mutta kavahdan katolilaisten suhdetta aborttiin, joka vaikuttaa julmemmalta, kuin ortodoksien aborttisuhde.
Kaikki muut kristilliset uskonnot ovat sen jälkeen keksittyjä viritelmiä. Protestanttisuus, johon meidän luterilainen kirkkomme kuuluu, sai syntynsä 1500-luvulla. Sama aikakausi koskee anglikaanista ja kalvinistista kirkkoa. Babtismi on syntynyt 1600-luvulla, metodismi 1700-luvulla ja vapaakirkko 1800-luvulla. Sitten on vielä jehovan todistajat ja mormonit, joiden juuret ovat 1800-luvussa. Lestadiolaisuus syntyi sekin vasta myös niinkin myöhään, kuin 1800-luvulla ja helluntailaisuus 1900-luvulla.
Kun kurkistaa uskontojen historiaan, niiden takaa on nähtävissä aina ihmisen luoma kädenjälki. Eihän nyt esimerkiksi voida tosissaan olettaa, että 1800-luvulla Ruotsin Lapissa syntynyt lestadiolaisuus olisi se ainoa oikea uskonto, kun raamatun ajoista ja Jeesuksen ristinkuolemastakin on jo se parituhatta vuotta aikaa. Silti jotkut elävät tässä harhassa.
Niillä ihmisillä, joilla on taipumusta uskonnolliseen ajatteluun, on valitettava taipumus myös kuvitella, että se uskonto, jota itse edustaa olisi se ainoa oikea. Näinhän ei voi tietenkään olla, koska uskontoja on paljon ja paljon on eri tavoin uskonnollisia ihmisiäkin. Mistäpä näistä kuppikunnista voi varmuudella tietää, mikä on harhaoppista ihmisen keksimää viritelmää ja mihin on, mahdollisesti, pyhä henki vaikuttanut.
Taivaaseen on monta tietä, eikä ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa uskontoa.
Eikö Jumala, Kaiken luoja, ole kuitenkin olemassa, vaikka kukaan ei uskoisikaan.
Ei Jumalan olemassaolo ole mitenkään ehdollista, kuten, jos et usko, joudut kadotukseen, tulee maailmanloppu et pääse taivaaseen.
JUmala ei myöskään tuomitse ketään ikuiseen helvettiin, vaan kehoittaa kääntymään pois teiltänsä, jos ne huonot ovat. Tekemään sitä mikä hyvää ja oikein on, eikä urputtamaan kaiken aikaa vastaan, koska kukaan ei voi pelastaa hänen kädestään.
Hän ei julista syyllistä syyttömäksi, vaan antaa kullekkin hänen tekojensa mukaan. Siinä se on oikeudenmukaisuus. Raamatun mukaan. Minä en tietenkään tiedä, mitä Jumala ajattelee tänä päivänä, ei ole kukaan kirjoittanut uutta jumalan sanaa.
Realistina rohkenen kuitenkin ajatella, että ei usko oikeaan uskomiseen mitään merkitse, vaan usko oikeaan toimintaan, joka on kaikille hyväksi, miellyttäisi myös Kaikkivaltiasta, hänen katsellessaan maailman lapsia. Kaikkihan me toivomme, että lapset olisivat kilttejä, sävyisiä, hyvin käyttäytyviä, vaikka tietyssä vaiheessa myös kapina kuuluu kuvaan.
Jeesus on minun mielestäni kapinallinen, hän hylkäsi perinnäissäännöt, kutan vaikka käsien pesun, ja tiskaamisen, jota meille ei sitten opetettu, ja vielä 1800-luvulla ihmisiä kuoli lääkärien epäpuhtaiden käsien takia. Silloin vasta asia huomattiin.
Piti sitten tulla vielä pandemia, että myös massat oppivat pesemään käsiä.
Oliko käsien pesu kirkon mielestä väärää oppia, kun se tuli fariseuksilta?
Kirkko oli sitä mieltä, että käsien pesulla juutalaiset omavanhurskaasti, omilla tomilla luulevat pääsevänsä taivaaseen ja armo jää osattomaksi. Eihän käsien pesu ole mikään uskonnollinen rituaali, se on hygieniaa.
Hlö, Jeesus hylkäsi kaikki ihmsityöt pelastuminen edellytyksenä, eikä arkiaskareita, oli itsekin puusepän tai rakentajan toimessa ennen julkista virkaansa. Silti Jumalan ainoa Poika.
Kettunen: Jeesus eivätkä hänen isänsä olleet puuseppiä, sillä keikan sana tecton viittaa yleensä ammattiteknikkoon ja tässä tapauksessa lähinnä kivirakentamiseen, sillä kivestä talot tuolloin tehtiin ja Jeesuta lähellä olevassa Zeforiksessa oli käynnissä laajat rakennustyöt. Mikäli tecton on synonyymi heprean bennajimille, se saattaa saada myös merkityksen ’oppirakentaja’!
Vaan taitaa kuitenkin olla yksi ainoa uskonto. Ristin usko!
Mitä sitten on tuo ristin usko? Se lienee syvimmältä sitä, että Vapahtaja opitaan tuntemaan ja omistamaan auttajaksi yksin uskossa. Se ei tapahdu muutoin kuin ristin koulussa, joka tuo mukanaan Kristuksen sisällisen tuntemisen ja hänen suuren armonsa syntistä kohtaan.
Raimo Mänttäri
”Niin hän puhui vielä muutamille,
jotka luottivat itseensä, luullen
olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat
muita tämän vertauksen:
Fariseus ja publikaani
Temppeliin käy
Fariseus –
Publikaani samoin.
Sama tie ja
ja sama määrä,
mutta eri tavoin
tavoittavat
taivaallista
Jumalaa ja Luojaa.
Toinen lyöden
rintahansa
etsii armosuojaa.
Toinen hurskaan
ylitsyksen
itsestänsä laulaa;
ansionsa esitellen,
ojellen kaulaa.
Toinen katseen
alas luoden
syntejänsä itkee.
Herran sanat
”hurskaan” miehen
hurskauden kitkee.
Syntejänsä
katuvalle
paljon Taivas antaa
Hurskauttaan
huutavan se
se viimeiseksi kantaa!
Toivottavasti en ihan väärin tehnyt, kun tänne laitoin.
”Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa uskontoa” Blogisti.
On hyvä muistaa, että Raamatussa on lopulta kyse Jumalaan (Luojaan) luottamisesta, eikä siis uskonnoista. Raamatusta ei edes löydy sanaa ”uskonto”. Kyse ei myöskään ole uskomuksista ja epäilyistä. Usko on lujaa luottamusta Jumalaan Kristuksen Sanan kautta. Olemme saaneet ilmoituksen (Evankeliumin) Luojalta, jotta emme hukkuisi ja synnin pettämänä paatuisi maailmassa vallitsevan vääryyden tähden. Ilman Jumalan Armoa me hukumme kaikki.
Kristuksessa Jeesuksessa ei auta uskonnollisuus, eikä omat hurskaat tekemiset, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko
On vain yksi tie taivaaseen: usko Jeesukseen. Ja on vain yksi oikea ja elävä uskonto: kristinusko. Kirjoittaja ajattelee, että kristinuskon eri vivahteet ovat itsenäisiä uskontoja. Näin ei ole. Ne ovat erilaisiin painotuksiin keskittyviä, mutta samaa uskontoa. Muita uskontoja ovat mm budhalaisuus, islam ja Intian sadattuhannet uskonnot, joilla ei ole elävää Jumalaa, joka toimii tänäkin päivänä.
Tuo kristillinen ’tämän päivän Jumala’ on toiminnassaan samanlainen kuin se outo sateenvarjo, joka lakkaa toimimasta aina silloin kun alkaa sataa, kuten taas kerran on Euroopassa nähty.
Seppo,
Ikäänkuin puhuisit ”esikuvin ja tunnusmerkein”, vaikka edes vertauksena sateenvarjo-älyämisesi ei palvele yritystä osoittaa Jumalan toimiva todellisuus uskovien elämässä naurettavaksi.
Reijo M. Olisi todella mielenkiintoista nähdä miten tuo ’toimiva todellisuus’ juuri nyt Euroopassa toimii ja näkyy…
Seppo,
Tämä pääsi ohittumaan. Jos vielä täällä käyt, niin vastineenani tuohon Euroopassa-toimivuuteen.:
Päättelisin, että Euroopassa, sinun mielestäsi, tilanne on sellainen, että se ei enää ole Herralla hanskassa.
Kaikki sotkut ja sekaannukset ovat koko ihmiskunnan ajan olleet Jumalan sallimia. Koska ihminen on yhtä vapaasti tahtova olento, kuin Jumala, niin ihmisen tahtoon on tämän maailmanajan hallitsija saanut tartuntapinnan, ohjaten maailmanmenoa ihmismielen kautta..
Uskoontultuaan ihmisestä tulee Jumalan työtoveri, jonka häirintään Saatana ihmisen katoavan osan, osien kautta, pyrkii vaikuttamaan, jopa valkeuden enkelin hahmossa laulaa kuin seireeni.
Niin Jeesuksen seuraaminen kuin Hänen vastustaminenkin on vapaasta tahdosta tapahtuvaa. Jumala antaa voiman seurata ja vastustaa Perkelettä, muttei väkisin. Eli itseemme nähden olemme jumalia.
Nyt tilanne Euroopassa ei ole pahempi kuin se on ollut NL:ssa, Kiinassa, Afganistanissa, Rwandassa, jne. Kaikkialla tämän maailmanajan hallitsijan voimat saavat ihmisen työkumppanuuden viedä lopulliseen tuhoon kaiken mahdollisen. – Näin paljon on Jumala kunnioittanut omaa luomisjärjestystään, siis ihmisen vapaata tahtoa, mikä kuitenkaan ei ole koskaan alistunut kulkemaan sitä tietä, jossa siunaukset ja suojelu annetaan. Tämä toteutui jo ensimmäisten ihmisten kohdalla, jotka kaikkeen hyvään opastettiin, ja myöhemminkin Jumala sanoi ”valitse siis elämä, oikea” ei turmelluksen tie kuten ennen vedenpaisumusta tai Sodoma-Gomorra.
Niin useinhan maailmassa on satanut ja ko sateenvarjo sallii itsensä olla siis aina kullakin sateella toimimatta.
Vapaan tahdon sitominen pahuuteen ei ole looginen välttämättömyys. Kyllä täysin hyvilläkin olennoilla voisi olla vapaus valita vapaasti, jos tarjolla olisi alusta asti ollut vain hyviä vaihtoehtoja. En näe mitään järkeä, että mittaisin lapseni tahtoa tai tottelevaisuutta asettamalla hänelle karamellipöydälle myös värikkäitä myrkkykaramelleja ja kieltäisin häntä sitten niitä syömästä…
Seppo,
On kysymys vapaasta tahdosta, halutako noudattaa ohjeita, olla kuuliainen, oli kysymys hyvästä tai varoitus/kielto pahasta. Enkelitkin, siis itse Saatanakin, vaikka tiesi seuraamukset halusi valita pahan.
Jumala jo Paratiisissa halusi olla reilu. Eli ei ilmoittanut, että olen kaikki järjestänyt niin, ettette voi syödä ”myrkkykaramelleja”, vaikka niitä on vain yksi tässä Paratiisissa. Ehkäpä vielä niin, että vaikka söisittekin, niin ei se mitään, perun vaikutuksen. Eli tahdoitte tai ette, niin lopputulos on sama. Eli tällä sinun logiikallasi vapaa tahto peruuntuisi sikäli, että vapaasti ei tarvitsisi valita kuin hyvä, pahaan valintaan olisi este.
Olet samalla linjalla paavin ja piispa Huovisen kanssa, mitä Isämeidän rukouksen ”äläkä saata meitä kiusaukseen” -kohtaan tulee, niin sinä niinkuin nämä mainittua kaksi kanssasi samanmielistä tässä asiassa, haluaisivat muutta tämän 2000 vuotta vanhan, alkuperäisen Jeesuksen antaman esimerkin/raamin rukoilla. Eli teidän kolmen mieli olisi ”äläkä salli meidän langeta kiusaukseen”. Eli anna omenan ja myrkkykaramellin olla vaikuttamatta, vaikka sen halusimme syödä ja vaikka ne sellaisiksi tiedämme.
On kysymys alhaalta tulevasta tulkinnasta, jälkitotuudesta, mutta se on tarkoitettu ulkopuolisille, ei Jeesuksen seuraajille, Jumalan lapsille.
Ohitit ongelma, eli sen että oikeasti rakastava Jumala ei olisi laittanut tarjolle sitä yhtäkään myrkkykaramellia, sillä J mikään logiikka ei edellytä, että tahto voisi olla vapaa ja ihminen tottelevainen vain jos valittavissa olisi se tarjolle pantu myrkkykin.
Vastuu on tarjoilijan, ei virheeseen houkutellun syöjän etenkin kun houkuttelija oli vielä Jumalan yksi poika!!!
Jumala haluaa, että me otamme tarjotun armon vapaaehtoisesti, eli seuraamme Häntä ja tottelemme Häntä vapaaehtoisesti. Kaikki ”karkit” ovat kuolettavia.
Sinä olet vapaaehtoisesti häntä seuraamatta. Tiedät kummankin vaihtoehdon, mutta usein ihminen ylpeyttään ei halua ottaa vastaan pelastusta, vaan haluaa seurata mihin päin ”pallo” pyörii.
Rakastava Jumala ei itseään kieltää saata. Hän on ilmaissut Sanassaan tien luoksensa, Jeesuksessa. Jos sen tarjotun pelastuksen hylkää kaikki on kuolemaksi, kaikki ”karkit”.
Kiertelet ja kaartelet edelleen ja teet rapuväistöjä. Olet riittävän terävä tajutaksesi ongelman, et vain uskaltane myöntää sitä.
Se että ’armoa’ ylipäätään tarvitaan ja jollekin piskuiselle joukolle sitten myönnetään (enemmistön joutuessa kidutettavaksi helvettiin) johtuu näet Jumalan itsensä luomasta asetelmasta, jonka kaltaista ei yksikään lastaan aidosti rakastava isä tai äiti omalle lapselleen kuoleman johtavaksi ansaksi asettaisi.
Seppo,
Et tietenkään ole tyytyväinen vastauksiini. Et myöskään tyytyväinen Jumalan luomaan, asettamaan maalliseen ja hengelliseen järjestykseen.
Maallisessa järjestyksessä on seuraamukset ja hengellisessä järjestyksessä on kaikki mitä elämään ajassa ja iankaikkisuudessa tarvitaan. Ainoa tosi tarve on sielun, meidän näkymättömän, ikuisuuden kestävän osan osa ikuisesti Jeesuksen seurassa. Myös vain maalliseen luottava voi saavuttaa kaikkea sitä mitä silmän näkyy ja ihmisten ihailua ja kiitosta kuolemaan asti. Eli kuten Jeesuksen kertomus rikkaasta miehestä tai rikkaasta oppineesta nuorukaisesta. Kumpikin omisti kaiken ajallisen ja toisen Jeesus määritteli olleen lähellä pelastusta, Jumalan Valtakuntaa. – Kuitenkin näissä kummassakin tapauksessa he kohtasivat ikuisuuden helvetissä.
Ei ole merkitystä olemmeko sairaita, köyhiä, rumia, ja vielä menetämme raajammekin, mutta ikuisuutemme on Taivaassa. Kaikki tapahtuu ihmisen pelastukseksi, jos hän haluaa sen vastaanottaa.
Lasten kärsimys loppuu esim kuolemaan mutta sitä ei edes muisteta, ei nouse mieleen, kun otollisessa tilassa oleva lapsi kuolee. Sen jälkeisessä ajattomuudessa ei tule edes mieleen maalliset tuskat.