Antti Kylliäinen, Olli Valtonen ja Mikko Salmi pitävät dogmeja mielipiteinä. Ortodokseille oppi, sen soveltaminen ja tulkinta on koko kristinuskon ydin. Suomalaispappien mielipiteet dogmeista vievät luterilaista kirkkoa uhkaavasti pois globaalista kristillisestä perinteestä.
Pääsiäisen alla Antti Kylliäinen kirjoitti: ”opillinen ajattelu ei näytä joitakuita dogmatiikkaan hurahtaneita lukuun ottamatta kiinnostavan enää ketään”. Olli Valtonen totesi: ”uskon kohde ei ole uskontunnustus” ja Mikko Salmi teesitti, että ”oppi ei ketään pelasta, sen sijaan toivoon sidottu usko vie perille”.
Ortodokseille oppi eli dogmit ovat kristinuskon ydin. Koko ortodoksisen kirkon pedagogiikka rakentuu dogmeihin, joita jumalanpalveluksissa meditoidaan keskiajan kirkkoisien Johannes Krysostomoksen, Basileios Suuren, Gregorios Nyssalaisen, Johannes Damaskolaisen ja Andreas Kreetalaisen Raamatun inspiraatiossa kirjoittamien hymnien välityksellä.
Kylliäisen, Valtosen ja Salmen kristillisyys vaikuttaa enemmän ideologialta kuin historialliselta uskonnolta. Sellaista kristinuskoa voi verrata hyvin muihin filosofisiin maailmankuviin, mutta vaarana on, että Jumalasta muovautuu näin vain ideoita ja arvoja. Pian ollaankin jo lähellä platonismia.
Dogmeista arvokkain on humanismin ydin eli ihmiskuva. Ortodoksinen ihmiskuva rakentuu näkemykseen, jossa jumaluuden keskeisin elementti on näkymättömän tuleminen näkyväksi. Ortodoksille inkarnaatio teki mahdolliseksi sen, että ihminen ei ole armoa aneleva maan matonen, vaan Luojansa kuva ja kumppani. Tämä dogmi on inspiroinut 2 000 vuotta miljoonia taiteilijoita ja tiedemiehiä.
Ei oppi ojaan kaada, eikä tieto tieltä työnnä! Jos kirkko luopuu historiasta ja sen viisaista dogmeista, se ei ole enää kirkko, vaan suomalainen ideologinen yhdistys.