Missä päätetään sosiaalisesta demokratiasta? Miten työnantajien ja työntekijöiden välinen sopimuskulttuuri muokkautuu muuttuvaan maailmaan?
Talouden vaihtelut ovat nopeutuneet: työsuhteet ja -tehtävät vaihtuvat, työtä tehdään silloin kun sitä on. Nuorten lisäksi meidän vanhempienkin pitää oppia sopeutumaan tähän.
Onko tulevaisuuden sosiaalinen demokratia ammatti- vai aatepohjaisen järjestäytymisen pohjalla?
Työntekijöiden järjestäytyminen on toki tärkeää, mutta ammattiliittojen soisi muuttuvan katoavien ammattien puolustamisesta enemmän yksilöityvien työnkuvien edunvalvojiksi. Tulevaisuudessa yksi tällainen liitto voisi olla esimerkiksi käsityöläisten unioni, johon kuuluisi luovan työn tekijöitä kutojista kääntäjiin.
Ammattiliittojen pitää olla myös työvoimatoimistoja. Unionien täytyy neuvotella erilaisten työnantajien kanssa markkinoiden tarpeista ja työntekijöiden kouluttamisesta uusiin tehtäviin. Tulevaisuuden työntekijäunioni etsii jäsenilleen enemmän työmahdollisuuksia kuin taistelee saavutettujen etujen säilymisen puolesta!
Työelämä on koko yhteiskunnan peili: siitä ei saa paratiisia, mutta helvetiksikään sen ei soisi muuttuvan.
Ruotsin kirkossa on n. 6,3 miljoonaa jäsentä ja n. 22 000 työntekijää.
Suomen kirkossa on n. 4,1 miljoonaa jäsentä ja n. 20 000 työntekijää.
Ja ihmetellän miksi Suomessa seurakuntien talous on tiukoilla.
En tiedä.
Niiden ihmisten, jotka tekevät päätöksiä työllisyysasioista, pitäisi saada pakollisena työhönsä kuuluvana koulutuksena rehellinen kenttätyöskentely. Vuosi työttömänä työnhakijana voisi saada kummasti parannusta aikaan työmarkkinoilla sekä ymmärtämystä työttömiä kohtaan.
Jyrki Härkönen: ”Tulevaisuuden työntekijäunioni etsii jäsenilleen enemmän työmahdollisuuksia kuin taistelee saavutettujen etujen säilymisen puolesta!..”
Jos joku on työssä alalla, missä on ei ole mikään kovin korkea palkka, ja omaa isot asumiskustannukset asuntolainan tai vuokran muodossa, ja ottaen huomioon muut korkeat elinkustannukset, ei siitä nyt voi moittiakaan, jos joku taho taistelee heidän elämänsä taloudellisten edellytysten puolesta.
Jyrki Härkönen: ”Työelämä on koko yhteiskunnan peili: siitä ei saa paratiisia, mutta helvetiksikään sen ei soisi muuttuvan.”
Aika lähelle sitä viimeksi mainittua se aika monienkin kohdalla muuttunut kiireen, stressin ja siksi, että työntekijöistä pyritään puristamaan yhä enemmän ja enemmän irti ja sitä yhä lyhyemmässä ajassa.
Joku tällaisissa työoloissa työskentelevä voisi hyvinkin todeta blogista, että helppohan se jonkun ylidiakonin kommentoida asioista, joista ei itse tiedä. ”Maalla on helppo olla viisas, kun merellä on hätä.”