Kyllähän se kieltämättä hätkähdytti, kun kuulin Nykäsen Matin kuolleen. Vielä enemmän yllätyin siitä, miten media alkoi suitsuttaa Mattia, nekin tahot, jotka aiemmin olivat häntä pilkkanaan pitäneet ja häntä taloudellisesti hyväksikäyttäneet.
Kaikkein oudoimmalta tuntui, kun muuan piispa Nykäs-Matin jo miltei taivaan esikartanoihin saatteli: ”Pyhät enkelit johtakoot sinut ikuiseen elämään”. Tuo siunaus tai rukous tai toivotus on minusta sikäli outo, että en muista kuulleeni Matin koskaan Jumalasta puhuneen eikä meillä ole oikeutta täällä maan päällä lupailla kenellekään mitään erityisiä loppusijoituspaikkoja tekojemme perusteella tai niistä huolimatta.
No, jos jatketaan näitten omituisuuksien linjalla, niin minäkin voisin sanoa, että ”minun Matti Nykäseni” oli aluksi ujo ja arka Masa-hiiri, levoton ja rauhaton miehenalku, johon aivan ensimmäisten urheilijoittemme joukossa sovellettiin ns. mentaalivalmennusta, rentoutusta ja mielikuvaharjoittelua. Todennäköisesti myös hypnoosia.
Nykäsestä tuli toden totta kaikkien aikojen suomalainen mäkihyppääjä: Hän saavutti 4 olympiakultaa ja 5 aikuisten MM-kultaa Tämän lisäksi Nykänen voitti Keski-Euroopan mäkiviikon kahdesti ja maailmancupin yhteensä neljä kertaa. Erityinen huipennus Nykäsen urheilu-uralla olivat Calgaryn olympialaiset helmikuussa 1988, jolloin mies voitti kaksi henkilökohtaista kilpailua ja edusti Suomea myös joukkuemäessä.
Vaikka Nykänen olikin miltei suvereeni hyppyrimäkien kuningas, niin hänen pahimmaksi vastustajakseen osoittautui lopulta kuningas alkoholi. Vaikeudet alkoivat kasaantua, etenkin kun elämänhallinnan kanssa oli nuoresta lähtien ollut vähän niin ja näin. Nykäsen elämää vaikeutti myös diagnostisoitu ylivilkkaus sekä keskittymiskykyyn vaikuttava ADHD. Viime vuonna hänellä todettiin diabetes ilmeisesti niin ärtsynä, että hänen täytyi ruveta piikittämään itseään, pillerit eivät riittäneet. Sokeritasapainon heittely ei ole ollenkaan miellyttävä asia, minkä seikan jotkut lukijoista voinevat omakohtaisesti vahvistaa.
Mäkihyppääjän uran jälkeen Nykäsestä tuli keikkaileva ja levyttävä laulaja ja esiintyjä. Kultakannasta hänen ei tarvinnut luopua, sillä v. 1992 hän julkaisi ensimmäisen levynsä, joka myi kultalevyyn oikeuttavan määrän varsin nopeasti.
Kultakanta jatkui vaimokultien muodossa. Matti solmi kuusi avioliittoa viiden naisen kanssa, yksi kihlaus purkautui.
Kansa fanitti sankariaan, vaikka tämä sai kahdesti ehdottoman linnatuomion, ensin tuttavansa törkeästä pahoinpitelystä, toinen tuli vaimon pahoinpitelystä. Lienee turha edes mainita, mahtoiko alkoholilla kenties olla osuutta asiaan.
Nykäsen jatkuvan kansansuosion salaisuus on ainakin tämän kirjoittajalle mysteeri. Jos jotakin pitäisi arvailla, niin veikkaisin, että tällaiseen toilailevaan kaveriin voisi olla helpompi samaistua kuin johonkin siveyden sipuliin.
Urheiluselostajat kutsuivat Mattia ikoniseksi mäkihyppääjäsankariksi. Well, ortodoksisessa kirkosta hänestä tuskin aletaan ikoneita maalata. Laulukeikoilla Nykäsen perässä juosseet fanit pitivät häntä idolinaan. Well, well, idoli tarkoittaa epäjumalaa, jolla soisi olevan ihan jumalattoman hyvä lauluääni. Mutta vähemmälläkin näemmä pärjää, kun karismaa riittää.
Viimeisin Nykäsestä kuulemani uutinen oli jotenkin raastava. Mies myönsi, että hänellä on ollut aikoja, jolloin on mennyt liian lujaa,mutta nyt hänen suurin surunsa on, että hänen omat lapsensa eivät anna hänen tavata lapsenlapsiaan. Murheellista sinänsä, mutta ehkä nuo kolmen eri naisen kanssa saadut lapset ovat tahtoneet osoittaa isälleen, että itsepä teit valintasi. Tämä on meidän reaktiomme edesottamuksiisi.
Siunatuksi lopuksi. Tai edes lopuksi: Ainakin minulle herää kaikesta edellä kirjoittamastani kysymys, mikä elämässämme lopulta on tärkeintä: Urheilusankaruus, kansansuosio vai perhe, se läheisten joukko, johon tunnen kuuluvani.
PS: Juuri saamieni tietojen mukaan Matti Nykäselle oltaisiin puuhaamassa valtiollisia hautajaisia suurmiesten tyyliin. Älkäähän nyt ampuko yli, kun ette hänelle edes urheilijaeläkettä myöntäneet!
Matti Nykänen kuoli sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kotonaan Joutsenossa. Vielä perjantaina hän oli keikalla Helsingin Laajasalossa (ei liity piispaan mitenkään). Tuolta keikalta ohessa päätöskappale Lennä, Nykäsen Matti:
Tänään. torstaina, Nykäsen läheiset ilmoittivat, että Matin hautajaiset hoidetaan perhepiirissä. Ihan hyvä päätös. Jokohan Marri saisi levätä rauhassa, vai vieläkö on niitä, jotka aikovat hyötyä hänen kustannuksellaan?
Todella hyvä päätös Matti Nykäsen läheisiltä, perhepiiriltä. Terve järki voitti. Urheilu sektorilla voidaan järjestää omin tilaisuuksia menestyneen mäkihyppääjän muistoksi.
RR: ”Kultakanta jatkui vaimokultien muodossa. Matti solmi kuusi avioliittoa viiden naisen kanssa, yksi kihlaus purkautui.”
Juu, noissa naimapuuhissa jopa takavuosien arkkipiispaehdokas Miikka Ruokanen kolmine vaimoineen jää kirkkaasti toiseksi. Ruokasen viimeisin rakas tosin voisi olla ikänsä puolesta vaikka herra Ruokasen tytär. Mattikaan ei sentään moiseen urotekoon pystynyt.
Kimmo: Ruokanen piti erojaan katastrofaalisina epäonnistumisina. https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2010022611202828
En kuitenkaan halua nyt keskustella Ruokasesta vaan Nykäsestä. Kuten blogissa mainitsin, kolmen eri naisen kanssa saadut lapset eivät tahtoneet Matti-isoisän olevan missään tekemisissä lastenlastensa kanssa. Se puhuu karua kieltä ihmissuhteitten kunnosta. Toivottavasti kaunat katkeavat kuolemassa.
Kimmo W: ”Juu, noissa naimapuuhissa jopa takavuosien arkkipiispaehdokas Miikka Ruokanen kolmine vaimoineen jää kirkkaasti toiseksi. Ruokasen viimeisin rakas tosin voisi olla ikänsä puolesta vaikka herra Ruokasen tytär. ”
—-
-Tuomitsetko useampaan kertaan eronneen ja rakkaussuhteen, jossa on suuri ikäero? Kauheasti siitä tuomitsemisesta täällä muuten valitetaan…
Mutta tarkoitus oli puhua Matti Nykäsestä. Eikä pilkata ketään.
Hyvä on tehdä ero myös ihmisen tuomitsemisen ja ihanteen epäonnistumisen toteamisen välillä…
Ei ole hyvä asia erota yhtään kertaa. Mutta kukaan ei ole sen takia huonompi ihminen. Kaikilla ei vain asiat mene niin helposti kuin joillakin… Eikä se, jolla kaikki on hoitunut helposti yhden puolison kanssa, ole muita parempi.
Sari: Ymmärrän kyllä, että polyamoriaa puoltavana sanot, ettei yhden puolison kanssa pysyminen ole parempi vaihtoehto.
Kimmo on ateisti ja on elänyt frouvansa kanssa puoli vuosisataa. Minä ja vaimoni olemme uskovaisia ja olemme eläneet yhdessä yli 30 vuotta. Joku tässä pitkässä liitossa vain koukuttaa.
Ei kai Matti ollut sen huonompi ihminen kuin taannoinen piispakandidaattikaan. Jälkimmäisen kunniaksi kai voidaan kuitenkin mainita, ettei hän ainakaan tietääksemme koskaan pahoinpidellyt vaimojaan. No, Nykäsellä varmaan oli jonkun asteinen ADHD, johon hän ei koskaan saanut apua. Valitettavasti.
Seija, en ole polyamoriaa puoltava. 🙂 Eikä se liity tähän.
Kimmo voi vastata ihan itse, ja tiedän kyllä että hän on aina elänyt yhden vaimon kanssa, ja se on oikein hyvä asia. Ei pidä kuitenkaan tuomita niitä, joilla asiat eivät ole menneet yhtä hyvin. Kimmon kommentti vaikutti tuomitsevalta ja epäonnistunutta pilkkaavalta, ja siksi toivoin hänen vastaustaan ennemmin kuin sinun paikalle rientämistä…
Kimmokin muistaa aina huomauttaa, että asianosainen voi vastata omasta puolestaan…
Loppuosasta olen samaa mieltä, sikäli kun siinä nyt oli jotain mielipidettä, joten jäi taas vähän hämäräksi mitähän asiaa sinulla oikein oli….
Tarkkaan ottaen ei toki pitäisi sanoa, että eronnut on epäonnistunut, ihmisenä tai edes avioliittonsa suhteen…
Ero on monen asian summa. Joskus erotaan liian helposti, ja siitäkin on varmaan hyvä yleisellä tasolla puhua. Ei kuitenkaan paheksua yksittäistä henkilöä, jonka eron syistä ja taustoista emme tiedä.
Ja minusta ei ole syytä paheksua tai ivata myöskään jos pariskunnalla on suuri ikäero. Jos molemmat ovat täysi-ikäisiä. Siitä voi tulla kyllä erityistä haastetta suhteessa, mutta mikä idea on nimittää sitä ”uroteoksi”?
Ei vaikuta oikein hyvältä ja reilulta.
Sari: ”-Tuomitsetko useampaan kertaan eronneen ja rakkaussuhteen, jossa on suuri ikäero?”
Päinvastoin, onhan se toki ihailtavaa, että vanheneva herrasmies pystyy vaihtamaan aina nuorempaan vuosikertaan sitä mukaa kun frouvat alkavat rapistua. Ei siihen joka ukko pysty, en minä ainakaan. Voi se toki olla frouvankin ansiota ettei ole tehnyt isommin mieli yrittääkään.
Tämä oli hieman outo huomio kokeneelta papilta: ”Kaikkein oudoimmalta tuntui, kun muuan piispa Nykäs-Matin jo miltei taivaan esikartanoihin saatteli: ”Pyhät enkelit johtakoot sinut ikuiseen elämään”. Tuo siunaus tai rukous tai toivotus on minusta sikäli outo, että en muista kuulleeni Matin koskaan Jumalasta puhuneen eikä meillä ole oikeutta täällä maan päällä lupailla kenellekään mitään erityisiä loppusijoituspaikkoja tekojemme perusteella tai niistä huolimatta.”
Piispa Teemu Laajasalon rukous on yleisesti kristittyjen piirissä käytetty rukous, jota voidaan käyttää kaikkien kirkon jäsenten ja muidenkin kuoltua. Sehän ei vielä tarkoita taivaspaikkojen lupailua vaan on Jumalalle kohdistettu rukous, johon Jumala vastaa omalla tavallaan. Ymmärrän sen Jumalan laupeuteen vetoamisena. Ja muistaakseni on tiedossa, että Matille iltrarukous oli läheinen asia.
Toivo: Haa, Turtiaisen Jouni, niin ikään K24:n bloggaaja, ripitti minua jo Facebookin puolella tästä samasta asiasta miltei samoin sanoinkin.
Totta ihmeessä minä tiedän, että kyseessä on rukous, olen sitä itsekin tuolloin tällöin hautajaisissa käyttänyt. Ja silloin minulla olikin papin identiteetti. Vaan ei ole enää. Nyt eläkkeellä on hienoa saada katsella kaikenlaisia asioita ei-papillisesta näkökulmasta, miettien monia tuttuja asioita uudella tavalla, kyseenalaistaenkin.
Harva iltapäivälehtien lukija olisi oikopäätä oivaltanut, että kyseessä on rukous. Se olisi pitänyt selittää ihmisille. Näin muodoin tuo sana meni varmasti monilta yli hilseen. Minä olisin sanaillut jotenkin näin: Saamme jättää Matti Nykäsen koko elämän voittoineen ja tappioineen armollisen Jumalan käsiin. Hän sanoo viimeisen sanan meidän elämästämme.
Olisiko tämä mitään, Toivo?
Sorru, Hannu, kun tulin turhan virallisesti kirjanneeksi kriittisen palautteen. Itse olen tottunut käyttämään tuota piispa Laajasalon käyttämää rukousmuotoa. Sinun muotoilusi kelpaa ainakin alkuosaltaan, mutta lopun jättäisin pois. Itse muotoilen sen näin: Jätämme Matti Nykäsen voittoineen ja tappioineen armollisen Jumalan käsiin. ”Hän (Jumala) sanoo viimeisen sanan elämästämme” on kyllä totta, mutta maistuu tuossa hieman selittelevältä ja rautalangan vääntämiseltä. Tämä tietysti kertoo, että meillä on erilaisia tapoja ja että asiat ja ilmaukset herättävät meissä erilaisia mielikuvia.
”Kivitettiinhän Jeesustakin aikanaan, mutta nyt mies on maailman maineessa.”
– Matti Nykänen –