Vähemmän Ukrainaa otsikoissa – hyvä uutinen? Ehkä, ehkä ei.
Venäjä julistaa yhä tauotta, että ”Ukrainan venäläisiä” sorretaan ja esittää, että sillä on muka oikeus ja velvollisuus puuttua asiaan. Venäjän suuri yleisö ilmeisesti myös uskoo tähän. Presidentti Putinilla on siis kotimaassaan vapaat kädet toimia, miten parhaaksi katsoo.
Venäjä vaatii Itä- ja Etelä-Ukrainan irrottamista autonomiseksi alueeksi. Ukrainan keskusvalta höltyisi näin muodoin koko Mustanmeren rannikolla ja itäisillä teollisuusalueilla.
Ukrainan näkökulmasta konsepti on pelottava. Kun ”venäläisalueen” rajat on vedetty ja oma hallinto luotu sille, on helppo edetä Krimin tietä. Autonomiasta on lyhyt tie Venäjän helmaan.
Nyt näytetään luovan edellytyksiä Venäjän seuraaville siirroille. Suunnitelmat pannaan toteen ehkä piankin, tai ehkä vasta vuosien päästä. Putin pystyy kyllä nopeisiinkin siirtoihin, sen olemme jo nähneet.
***
Vaara kasvaa Ukrainan 25. päiväksi toukokuuta määrättyjen vaalien lähestyessä. Kun Ukraina valitsee uuden presidentin, Venäjän käsissä olevan ex-presidentti Janukovitshin arvo korttipakassa vähenee entisestään.
Olkoonpa herra millainen konna tahansa, Janukovitsh todella on Ukrainan viimeinen vaaleilla valittu presidentti. Venäjä voi käyttää häntä kumileimasimenaan hyväksymään mitä tahansa – ainakin 25.5. saakka.
Ellei Venäjä saa tahtoaan läpi neuvotteluissa, se voi horjuttaa Ukrainaa muilla tavoin. Tilattuja levottomuuksia siellä täällä idässä ja etelässä voidaan sitten käyttää todistelemaan, että vaalit eivät olekaan reilut eivätkä lailliset.
***
En usko, että Venäjä lähtee suoranaiseen sotaan. Talvisodan Suomen tavoin Ukrainasta tulisi maailmalla ihailtu sankarikansa. Slaavilaisen veljeskansan teurastus himmentäisi kunniaa, jota Putin historiankirjoissa tavoittelee.
Venäjä menisi tuolloin samaan ansaan, johon Neuvostoliitto lankesi Unkarissa 1956 ja Tsekkoslovakiassa 1968. Taktinen menestys, strateginen tappio. Onnistunut kurinpalautus kääntyisi pitemmän päälle sille itselleen häviöksi.
Silti jääräpäistä Venäjää on nyt vaikea pysäyttää. Sillä on vielä paljon aseita: kaasun hinta, kauppasuhteet, psykologinen sodankäynti niiden ukrainalaisten parissa, jotka uskovat Venäjän mediaa ja sen propagandaa. Vasta lopuksi otetaan käyttöön panssarit, jos tarpeen.
***
Venäjän toiminta näyttää jämerältä, päättäväiseltä ja suunnitelmalliselta. Suomalaisilla upseereilla on tapana sanoa, että venäläisiltä puutuu selkärankarefleksit. Heiltä löytyy kyllä useampikin suunnitelma kaiken varalle. Mutta olisikohan nyt kuitenkin kyse vain neuvostoaikana kasvaneen ja jo ikääntyneen eliitin kamppailusta oman asemansa puolesta?
Putin on nyt 61-vuotias. Hän voi olla vallassa vielä pitkäänkin ja aina välillä pumpata kansansuosiotaan korkeammalle kriisien kautta. Nationalismin lietsominen on uhatuksi itsensä tuntevien hallitsijoiden perinteinen keino.
Mutta miltä maailma sitten näyttää, kun Neuvostoliiton jälkeisenä aikana kasvaneet sukupolvet nousevat Venäjän johtoon – sitä olisi jo aika päättäjien ja tutkijoidenkin pohtia. Sekä kirkonmiesten ja -naisten myös.
Suurvallan strategioita ei luoda eikä muuteta yhdessä yössä. Siihen tarvitaan vähintäänkin muutama sukupolvi.
Äiti-(Neuvosto-)Venäjä on uhitellut pikkuiselle Suomi-neidolle niin kauan kuin jaksan muistaa. Kun olin lapsi, poliittinen tilanne oli sellainen, että jos Kekkosta ei valita uudelleen presidentiksi, niin NL tulee heti yli rajan. Telkkarista katsottiin Punaisen torin sotilasparaateja, joita vastaanottamassa oli aina joukko karvalakkipäisiä vanhoja ukkoja.
Isompana ymmärsin, että kyse oli poliittisesta pelistä, pelinappuloina uhkakuvat. Kävipä Kekkonen sitten tuon tuostakin Moskovassa Rauhaa hieromassa.
Pelko on väkevä ase, pelottelu ja uhkailu lamaannuttavat. Silloin eivät diplomatian keinot enää ole kovassa kurssissa. Joko se Putinin sotilastukikohta Suomen rajan tuntumassa on purettu?
Sinä, Mitro, katselet tilannetta pappina ja poliitikkona. Oletko aistinut Brysselissä näitä samoja tuntoja, joista blogissasi kerrot?
Ei se ole ohi-nimittäin Venäjän kauppa.Venäjän vientiä harjoittaa noin 4000 suomalaista yritystä ja tuontia 1300 yritystä.Suomesta vietiin Venäjälle tavaroita vuonna 2013 noin 5,4 miljardin arvosta ja Venäjä oli Suomen kolmanneksi suurin vientimaa sekä suurin tuontimaa 10,5 miljardin euron arvosta.Onko se ohi-nimittäin Venäjän kauppa,jos Ukrainan ja Krimin tilanteen takia Suomi joutuu Euroopan unionin Venäjään kohdistuvien talouspakotteiden maksumieheksi.Maksumiehen valtion budjetin alijäämä on jo valmiiksi alijäämäinen,joten taloudellisilla tosiasioilla pitäisi olla aina merkitystä valtioiden välisissä suhteissa.
Juha-Veikka Lammi :”Ei se ole ohi-nimittäin Venäjän kauppa.Venäjän vientiä harjoittaa noin 4000 suomalaista yritystä ja tuontia 1300 yritystä.Suomesta vietiin Venäjälle tavaroita vuonna 2013 noin 5,4 miljardin arvosta ja Venäjä oli Suomen kolmanneksi suurin vientimaa sekä suurin tuontimaa 10,5 miljardin euron arvosta”
Onko se koskaan ollutkaan? Venäjän kauppaa pidetään tärkeämpänä kuin ihmisoikeuksia ja myös kansainvälisen oikeuden mukaisia sopimuksia, joihin Suomen valtiokin on sitoutunut.
Tilanne on täsmälleen se, josta SKP:n kansanedustaja suurlähettiläs Beljakovin aikana 70 –luvulla haaveili :”Sidos Moskovaan oli yhtä tiukka kuin Stalinin aikana. Ajatuksena oli vähitellen sitoa maamme taloudellisesti ja poliittisesti NL:n vanaveteen niin tiiviisti, ettei minkäänlaista paluuta aikaisemman laatuiseen poliittiseen harhailuun sisäpolitiikankaan alalla enää ole. Suomen metalliteollisuus, voimatalous ja liikenne tullaan asteettain sitomaan NL:n intresseihin niin tiiviisti, että minkäänlainen poikkeaminen linjalta, jota SKP edustaa, ei tule mahdolliseksi.” (Kimmo Rentola: Vallankumouksen aave, Keuruu 2005)
Federaation siirtyminen toiseen ”valtiokapitalismiin” ei ole Suomen valtiota ja sen investointeja haitannut ja se on edelleenkin valmis hyväksymään kaiken mitä Venäjän valtaeliitti tekee. ”Business as usual”, kuten Aleksander Stubb sanoi. Skolkovon ”kansainvälisen innovaatiokeskuksen” nimellä tunnettu perunapelto odottaa suomalaisia kuokkijoita – ja suomalaisen julkisen sektorin kuten Tekesin pääomia.
Beljakov kuitenkin joutui palaamaan sitten heti kohta maitojunalla takaisin, Moskovan kutsumana, kun NL joutui valitsemaan ja asioi mieluummin Kekkosen kuin SKP:n kanssa. ”Vallankumoukselliseksikin” hätäisimpien luonnehtima tilanne kuihtui. Painostus silti jatkui, suomettuminen syveni.
Maailmalla on uhkakuvansa, Mutta uskovina tiedämme, että Jumala hallitsee ja Hän on Kaikkivaltias. ”Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa, kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla”. Me etsimme ensin Jumalan vanhurskautta ja Hänen Valtakuntaansa: Julistamme Sanaa, niin kuin on kirjoitettu itse eläen siitä, Evankelioimme juutalaisia ja autamme heitä muuttamaan kotimaahansa. Jumala johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoillen myös tässä lopun ajassa.
Kun tällä palstalla käsitellään uskontoon liittyviä asioita, niin kysymys blogin kirjoittajalle: Mitä mieltä tämä on siitä, että tiedoitusvälineissä esiintyneiden tietojen mukaan Venäjän Ortodoksisella kirkolla on hyvin läheiset suhteen maan vallanpitäjiin? Ilmeisesti tukee sitä ja siltä itse tukea. Eikö Raamatun alkukristillisyyden mukainen puolueettomuus olisi parempi toimintatapa?
Kun tällä palstalla käsitellään uskontoon liittyviä asioita, niin kysymys blogin kirjoittajalle: Mitä mieltä tämä on siitä, että tiedoitusvälineissä esiintyneiden tietojen mukaan Venäjän Ortodoksisella kirkolla on hyvin läheiset suhteen maan vallanpitäjiin? Ilmeisesti tukee sitä ja saa siltä itse tukea. Eikö Raamatun alkukristillisyyden mukainen puolueettomuus olisi parempi toimintatapa?
Holokaustin kieltäminen on ihmisen typeryyttä. Siinä on sinänsä riittävä rangaistus, varsinkin nettihörhöjen osalta. Heidän murheellista tilannettaan ei tarvitse enää sakoilla pahentaa.
Uskovan erityisesti täytyy muistaa rukoilla Israelin kansan puolesta,eikä saa unohtaa missään nimessä natsien ja muiden pelkureiden hirmutekoa.
Meidän tulee ymmärtää, että juutalaisten vainoaminen ei rajoitu natseihin.