Näin elämän ehtoopuolella sitä silloin tällöin miettii, mitä on tullut tehtyä.
Olenko tavoittanut ne asiat, joista joskus haaveilin?
Toisaalta, miksi ylipäätään tulisi arvioida menneisyyttään minkään mittarin tai kriteerin mukaan?
Eikö se riitä, että olet saanut nauttia pitkän ja värikylläisen elämän!
Jos inventaariota tulisi tehdä maallisen mammonan perusteella, niin minulla on todella huono tilisaldo.
Myönnän kyllä, että joskus pieni haikeus kaihertaa rinnassa, kun vierailen ystävien ja sukulaisten kodikkaissa kodeissa ja kesämökeillä. Minä en omista mitään. Mutta lohduttaudun sillä, että olen joskus tullut maailmaan ihan paljaana ja tyhjänä ja lähdön hetkellä täältä emme saa mitään mukaamme.
Toisaalta on oltava rehellinen itselleen ja palattava sinne nuoruuden ja varhaisaikuisuuden valintoihin.
Mistä silloin unelmoin? Mihin halusin panostaa? Toteutuivatko haaveeni?
Kyllä, moni asia toteutui.
Pikkutytöstä asti haaveilin opettajaksi. Ja niin minusta tuli kutsumusopettaja maaseudun pieniin kouluihin.
Koko ikäni olen haaveillut eduskuntaan pääsystä. Mutta en tullut valituksi aikoinaan politiikan jännittävissä pyörteissä edes kunnanvaltuustoon, vaikka tipalla oli yhden kerran. Arpa ratkaisi toisen hyväksi.
Se unelma ei siis toteutunut, mutta sain ihan riittävästi kyllä tehdä työtä paikallispolitiikan parissa vuosikausia.
Kolmas haaveeni on ollut aina myös oman kirjan tekeminen.
Ja nyt tuossa lähelläni on muutama pahvilaatikko uunituoreita ( lähes) runokirjojani!
Yksi lähtökohta runokirjalleni oli säilyttää minusta jotakin jälkipolville.
Ja kun oikein listaan ilonaiheita elämässäni, saan pitkän listan : rinnallani on rakastava aviopuoliso. Omien lasteni lisäksi minulla on iso joukko lastenlapsia. Aikoinaan ei ollut helppoa ison perheen pyörittäminen ja rahallisesti olimme aina hyvin tiukoilla. Mutta miten sitä äidin sydän iloitsee, kun lapset edistyvät ja pärjäävät maailmalla. Toisaalta on aina joku, jolla on vaikeuksia ja niinpä auttaminen pulaan joutuneita kohtaan on tärkeä asia. Vaikka aina ei voi rahallisesti auttaa jälkikasvuaan, niin henkistä tukea voimme antaa.
Rakkaus se on kaikista asioista tärkein.
Niin läheisten kuin lähimmäisten kesken.
Minulla on vapaaehtoistyöni ja muutama hyvä ja luotettava ystävä.
Voiko ihminen toivoa enempää?
Ei voi muuta kuin kiittää!
Elämämme kiitollisuuden perusta on syntymämme länsimaiseen demokratia ympäristöön, jossa Jeesuksenkin korostama ihmisarvostus on parhaiten toteutunut, siin oma päätösvalta oman elämän ratkaisuihin.