Eikö kaikkien kukkien enää annetakaan kukkia?

 

Nyt menee kyllä Ruttopuiston rovastilla hämmennyksen sormi ihmetyksen suuhun: K24Uutiset  antaa mukisematta  ilmaisen puffin Tampereen Vapaa-ajattelijoitten Yhdenvertainen Suomi- kansalaisaloitteelle. Miksi ihmeessä? Mainostavatko vaparit yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon  nimissä tai edes piruuttaan kirkollisia hankkeita, vai?

Eikös elämänkatsomusten rauhanomaisesta rinnakkainelosta enää kukaan puhukaan mitään? Voi rutto sentään, nyt minä kyllä rutisen ja mukisen!

Seurakunnat pyrkivät olemaan läsnä kaikkialla siellä, missä on kirkon jäseniä: lastentarhoissa, kouluissa, sairaaloissa, vankiloissa, armeijassa, vanhainkodeissa, jopa kauppakeskuksissakin.  Mitä väärää tässä voisi olla? Armeijassa pidin omana palvelusaikanani  jumalanpalveluksia, rippikoulua, luentoja, hartauksia. Silti ne ihmiset, joiden kanssa pääsääntöisesti juttelin kahden kesken, olivat kirkkoon kuulumattomia. He tulivat nykäisemään hihasta ja sanoivat: ”Minä en kyllä kuulu kirkkoon, mutta olen pohtinut paljon yhtä asiaa…”

Jos kahdeksan suomalaista kymmenestä kuuluu kirkkoon, niin miksi enemmistöltä pitää tällä kertaa yhdenvertaisuuden nimissä ottaa pois kirkolliset palvelut esim. koulussa (aamunavaukset, koulupastoritoiminta, kirkolliset juhlapäivät)?

Tulee hakemattakin mieleen näistä vähemmistöpompottajista osuva esimerkki: Oltiin jollakin reissulla liikkeellä isolla 52-paikkaisella tilausbussilla. Kuljettaja kysyi, saako radio-ohjelma kuulua kohtuullisella volyymilla kaiuttimista, ei aivan hiljaa mutta ei liian kovaakaan? Vain kaksi ihmistä oli sitä mieltä, että radio pitää laittaa kiinni, muita se ei häirinnyt. Well, radio meni sitten kiinni. Mitäpä siitä enemmistöstä, kun paikalla oli kaksi varsin tyytyväistä änkyrää.

Vanhan kliseen mukaan kukaan ei opiskele koulua vaan elämää varten. Koulusta siirrytään yhteiskuntaan, joka ei ole uskonnoton. Miksi koulun pitäisi sitä olla? Silloinhan lapsille ja nuorille annettaisiin yhteiskunnasta vääränlainen, suorastaan harhainen kuva. Jumalaan on tutustuttava jo mahdollisimman varhain, ei vasta silloin, kun se on jo liian myöhäistä. Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat.

Jos minä olisin ateisti, niin varmasti en pitäisi niin infernaalista meteliä näistä jumala-asioista kuin aggressiiviset ateistit tätä nykyä. Minä kannattaisin sitä, että Jumala pyrittäisiin vaikenemaan kuoliaaksi. Vanha slogan Usko on yksityisasia voisi vielä toimia vallan hyvin. Jos Jumalaa ei ole, niin ei hänelle pitäisi uhrata niin paljon energiaa kuin Jumalasta osattomat käyttävät. Käy vielä kuin Don Quijotelle, joka näki tuulimyllyissä ties mitä hirviöitä. Nyt pakanat messuavat miltei innokkaammin kuin papit konsanaan.

 

 

  1. ”Eikös elämänkatsomusten rauhanomaisesta rinnakkainelosta enää kukaan puhukaan mitään?”

    Tähän minulla on kaksiosainen vastaus. Ensimmäinen lienee se, että moni kokee moderniin uskonnottomuuteen iittyvät tavat Don’t ask Don’t tell -henkisenä kieltona. Ja tällöin sen vastustaminen on tietysti asiallista. Kuitenkin yleensä ottaen rajoitteet koskevat ns. yhteissuorittamista. ”Suvivirsi”, tuo pikkumainen riidanaihe, on jotain jossa ollaan läsnä ja osallistutaan toimintaan tai ollaan mukana riippakivenä. Tällöin kysymys on nimenomaan rauhallisen rinnakkaiselon hakemisesta. Hieman kuten hyvien tapojen kohdalla on tehty. Tungetaan jotain joka näyttää sensuurilta, mutta tosiasiassa siinä asetetaan rajat joiden sisällä voidaan käydä asiallista keskustelua tai sitten ollaan vapaita pakenemaan jos jutut menee vaikka itselle epämukavasti jalkojenvälialueelle. Moderni uskonto taas korostaa jonkinlaista ”homo religiosusta” jossa olisi velvollisuus olla kiinnostunut, velvollisuus tietää ja velvollisuus perinteiden nimessä kunnioittaa uskontoa.

    Toinen osa taas on se, että uskontokeskustelua asiallisena ei ole. Huvittavaa on se, että kun aloitin uskontokeskustelun aktiivisena tuossa noin 12 vuotta sitten, olin sellainen jota kehuttiin. Että hyvä asenne jne. Uskovaiset pitivät rakentavana ja kohteliaana. Kuitenkin tilanne meni siihen että lähinnä siedin erilaista kyykyttämistä. Tässä prosessissa sitten tuli mm. tappouhkailuja ja muutenkin meni itsetunto entistä pahempaan solmuun. Hermoromahdus ja vuosikausien täysi pakkopoissaolo netistä. Palasin tuttuna ärjynä itsenäni. Toimii paljon paremmin. Käytännössä väitän että jos et puolusta itseäsi vähintään tällä tasolla osasi uskonnottomana uskontokeskustelussa on vain ja ainoastaan uhrin osa.

    Ymmärrän että uskovaisena sinusta reilua peliä on päätyä hakkaamaan vääräuskoisia. Huumorisi nimessä olet usein harrastanutkin tämänlaatuista sneerpilkkaa. Mutta olen moittinut niitä niiden kohdalla. Ihan vain tiedoksi, että olet tältä osin ”vahvasti osa ongelmaa”. En ole pahoillani tai yllättynyt, se pikemmin vahvistaa oletusta jonka tiedän jo valmiiksi ja jonka ehdoin olen liikkeelle lähtenytkin. En hyväksy, mutta pakko on elää niiden ehtojen mukana. Tai vaatia niiden muuttamista.

    • Tuomo: Kuten tuosta ingressistä varmaan hoksasitkin, piikkiä tässä bloggauksessa meni aika vahvasti K24Uutisten suuntaan. Eli jäin ihmettelemään, miksi kristillisiä piirejä halutaan valistaa tällaisella asialla. Ikään kuin kyseessä olisi maksettu mainos.

      Näitä uutisointeja lukiessani en enää oikein osaa sanoa, millainen hyvän uutisen tulisi olla. Välillä nuo pläykset näyttäytyvät puhtaina mainoksina, menovinkkeinä tai pelkkinä palsantäytteinä, toisinaan kärpäsestä tehdään härkänen, joskus ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Sensaatiohakuisuuttakin löytyy…

      Oli miten oli, minulle ne ovat olkia, joista rakennan blogimajani, johon kutsun lukijoita kylään. Osa kävijöistä tosin yrittää lähes joka kerran polttaa majani… 🙂

    • Toki hoksasin pääpiikkisi kohteen. Ihmettelinkin vain tuota yhtä ilmausta. Sitä kuulee usein. Ja se jää aika vieraaksi kyllä. Että missä todellisuudessa tämä on muuta kuin höpöpuhetta.

      Ylipäätään kaikessa uutisoinnissa mukaan näyttää livahtavan jotain jossa on vaikeaa erottaa mainosta asiasisällöstä. Paitsi wikipediassa jossa ei ole mainoksia, vaan ainoastaan maailmankuvallisia ja taloudellisia intressejä!

      Toivottavasti en sentään ihan olkimajoja polttele. Joku esitti että huumorisi ei kolahda minuun ja että toivoisin kenties tarkempia käsitteitä. Ongelma on kuitenkin enemmän siinä miten sitä käytetään. Huumori on supervoima. Ja et joka kerran, mutta kohtuullisen usein, käytät supervoimiasi tavoilla jotka tuskin ihan täysin vastaavat kristitynkään ihanteita. Kysymys ei siis tältä osin ole ”maailmankuvasta” vaan vähän eri jutusta. ”Vitsi, vitsi, se oli vain huumoria” ei ole tekosyy, sillä jos mainoksia ja asiasisältöä on vaikea erottaa, niin huumorin sisälle on tupattu ujuttaa erilaisia ajatuksia.

      Esimerkiksi jos otetaan vitsi ( http://freethoughtblogs.com/pharyngula/2014/02/17/cothrans-execrable-offerings/ ) on, ainakin jokaiselle uskonnottomalle, selvää että se viittaa todelliseen ilmiöön. Juuri noin suurin osa uskonnollisista keskusteluista mennään. Siis silloin kun keskustelun toinen osapuoli ajattelee ”keskustelevansa kiinnostavista asioista”. Tässä ollaan perimmiltään tilanteessa jossa ”jos olet hiljaa tunnustat häviösi, eli kristinusko onkin niin fiksu” ja jos vastaat niin ”kauheaa metakointia ja pakkomiellettä”. Eli no-win -tilanne. On sen verran yleinen että asiallinen keskustelu käytännössä ihan oikeasti puuttuu. Eikä siksi että ihmiset ovat ilkeitä. Linkin takaisessa on vitsissä myös rakenne josta sen tunnistaa huumoriksi. Ja se osaa varioida toistuvaa osaansa sen verran että kiinnostus säilyy. Ja on se silti ”hakkaamista”.

  2. Ensin nähtiin tärkeänä, että erilaiset kukat saavat kasvurauhan. Nyt näyttäisi siltä, että kristillistä kukintoa on ruvettu pitämään rikkaruohona, joka on ehdottomasti kitkettävä pois.

    Kristityt eivät voi mitenkään jäädä tällaista jyräämistä seuraamaan sivusta. On ilmeisesti vielä vanhemmallakin iällä sovitettava päälleen kristityn taisteluvarustusta.

    Jeesuksen sanat eivät ole mitään lällärikamaa, kun hän vakuuttaa Mt. 12:30: ”Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.”

    Jeesus ei siis ole mikään Jees-mies. Hän ei sano, että kaikki käy, kaikki kelpaa…

    Meidän on aivan välttämättä valittava puolemme!!!

  3. Tämä on käänteistä keitsiipiitä. Elikkä ankarassa kuulustelussa koitetaan ihminen tyhjentää kaikesta tiedosta, vaikka sillä tiedolla ei olisi mitään käyttöä.

    Jos lähdetään katsomaan maamme lyhyttä, mutta kunniakasta kirkkohistoriaa. Kirkko oli elämän keskus ja kirkkoherra kuninkaan luottomies suorassa ohjauksessa. Hänellä oli Augustuksen valtuudet, sai laittaa kansan verolle,. Elikkä papilan vilja, peruna, juusto,liha ja makkaravarastot piti oleman puutteettomat.

    Joku sitten keksi, ettei parisuhteen käynnistämisessä ole papilla pakollista osaa eikä hautaamisessakaan suurta apua, niin miksi ei vopisi vapautua, ettei vanhanemännän hautajaisiin tarvitse vasikkaa taluttaa pappilan navettaan. Yhteiskunta oli siis yksiääninen. Kun kaikki koputtelee samanlaista kattilaa samanlaisella puukauhalla, niin siinä ei ole riitasointuja. Kun sitten papisto laiskistui eikä enää otettu rippikirjaan ilmoittautumisia, kun lauantaita oli mukavampi viettää muuten, niin silloin kokonaisvolyymisa jäi pieni siivu hälyäänille. Hiljalleen jäi pois helvetin käry, koska on mukavampi puhua myönteisiä asioita ja tääs hälyäänet lisääntyivät.

    Kun tätä on nousujohteisesti harjoitettu, niin papiston ääni on käunyt niin pieneksi, että jotkut ajattelevat sen postaminen kokonaan ei aiheuttaisi puutostautia tai vieroitusoireita..
    Saatte siis vielä eläkeikään olla olemassa, kunhan olette hiljaa ja pidätte mölyt mahassanne. Kun Herran sanan hälyääntä ei kuulu, kenenkään omatunto ei voi herätä eikä vaivata. Nyt sitten pukinsorkkainen on päässyt päämääräänsä. Mutt onko kaikki sittenkään niin, jos Jumala on olemassa? Mitä sitten???

  4. Hannu Kiuru
    17.02.2014 19:40

    ”Ensin nähtiin tärkeänä, että erilaiset kukat saavat kasvurauhan. Nyt näyttäisi siltä, että kristillistä kukintoa on ruvettu pitämään rikkaruohona, joka on ehdottomasti kitkettävä pois.

    Kristityt eivät voi mitenkään jäädä tällaista jyräämistä seuraamaan sivusta. On ilmeisesti vielä vanhemmallakin iällä sovitettava päälleen kristityn taisteluvarustusta.”

    Koettais nyt vähän miettiä mitä on oman ”uskonnon” piirissä tehty kun oli valtaa??

    http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/F0711E53DD9579D0C225776900736CBC?OpenDocument&lang=FI

    http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/lehti.nsf/e1e392ad852e72f5c225680000404fa8/636b9fb3ddc03d19c22574c80029a02c?OpenDocument

    Nyt sitten huudellaan ”omia” oikeuksia eikä muisteta ”uskonisien” tekoja vaan sanotaan: ”Jos minä olisin ateisti, niin varmasti en pitäisi niin infernaalista meteliä näistä jumala-asioista kuin aggressiiviset ateistit tätä nykyä.”(Hannu Kiuru)

    Kuinkahan olis ollu kaikkien kukkien kasvattaja tämä pappi esim Lutherin aikaan tai 1800 luvulla, pistää miettimään????

  5. RR: ”Koulusta siirrytään yhteiskuntaan, joka ei ole uskonnoton.”

    Kyllä se hyvin pitkälti on uskonnoton, ja niinhän sen pitääkin olla. Jumalusko on henkilökohtainen asia, sen ei tule olla automaationa osa yhteisiä asioitamme.

    RR: ”Jos Jumalaa ei ole, niin ei hänelle pitäisi uhrata niin paljon energiaa kuin Jumalasta osattomat käyttävät.”

    On yhdentekevää onko Jumalaa vai ei, jos siitä kuitenkin seuraa ei-toivottuja ilmiöitä. Ne ilmiöt ovat joka tapauksessa todellisia.

    • Tom: MIssäs sitä uskontoa harjoitetaan tai usko näkyy muualla kuin yhteiskunnassa? Jossakin rinnakkaistodellisuudessako? Kristittykin on maailmassa, vaikkakaan ei maailmasta…

    • RR: ”MIssäs sitä uskontoa harjoitetaan tai usko näkyy muualla kuin yhteiskunnassa?”

      Noin leveällä logiikalla yhteyskunta on myös homoseksuaali, islamistinen ja vaikkapa agitiliininen (se koiraharrastushommeli, en tiedä taipuuko noin 🙂 ).

  6. Tom Saarikoski :”On yhdentekevää onko Jumalaa vai ei, jos siitä kuitenkin seuraa ei-toivottuja ilmiöitä.”

    Ihmisen käsitys Jumalasta on ”vajavaista”, mutta ihmisen ”arvojen perusta on aina subjektiivinen usko johonkin olivatpa arvot teistisiä tai ei, ja niiden takana on aina jonkin määrätyn arvon asettaminen muiden mahdollisten arvojen edelle riippumatta siitä onko ilmaisun esittäjä näistä arvoista ja niiden syntymekanismista tietoinen tai ei.” [Ahlmania] ja ”Kaikki henget pyrkivät täydellisyyteen. Kaikki – tässä on erheytymisiä mutta ei ainoatakaan poikkeusta – kaikki pyrkivät voimiensa korkeimman vapaan ilmauksen tilaan.” [Snellmania]

    Tätä ihmishengen vapautta ei saa estää sillä perusteella, että toisten tietoisuudessa ”voimien korkeimman vapaan ilmauksen tila” näyttää loppuvan aiemmin kuin toisten ja maailmankaikkeuden ”ääriraja” näyttää heidän tietoisuudessaan tulevan vastaan aiemmin kuin toisten.

  7. Uskonnot ova aina olleet, ovat ja tulevat aina olemaan osa sivistyneitä yhteiskuntia. Joka muuttaa väittää, ei tunne historiaa. Jossain maissa maisemaa täydentävät minareettien huiput, toisissa maissa kirkkojen ristit jne. Uskontojen pois kitkeminen on mahdoton tehtävä.

  8. Hannu Kiuru, vaikenet edellä esittämääni, miksi??

    Tuula Hölttä
    18.02.2014 08:26
    ”Ari Pasanen :”Nyt sitten huudellaan “omia” oikeuksia eikä muisteta “uskonisien” tekoja…”

    Eipä näytetä muistavan uskoa vailla olleiden esi-isien tekojakaan, joten se siitä.”

    Tuula Hölttä, en saa oikein ideastasi kiinni vai tarkoitatko että kun maailman ihmiset tekevät/tekivät kauheuksia niin myös uskovat niitä tekevät/tekivät???
    Eikö Jeesuksen seuraajat erotu mitenkään eli eikö Pyhä Henki vaikuta uudestisyntyneessä rakkauden tekoja???

    • Ari: Niin, ajatus siitä, että kaikkien kukkien on annettava kukkia, ei merkitse sitä, että minulle olisi samantekevää, mitä kasvaa, kunhan kasvaa. Pidin sitä jonkinlaisena suvaitsevaisuuden vertauskuvana, mutta nythän näemme, mitä tuosta suvaitsevaisuus-aatteesta on seurannut: lisää suvaitsemattomuutta.

      Jos kaikki suhteellistetaan, tasa-arvoistetaan tai yhdenvertaistetaan, joudutaan ojasta allikkoon. Jos millään ei loppujen lopuksi ole mitään väliä, niin nihilismi on lähellä.

      Laissez faire, antaa mennä vaan!

Hannu Kiuru
Hannu Kiuruhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (69 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121