Ihmeen vähälle huomiolle on jäänyt lakoninen ilmoitus Suomi24 Kirkko kuulolla -palstalla. Palsta lopetetaan, kun vuosi vaihtuu. Kolme vuotta on muka pitkä ikä, ja nyt etsitään uutta.
Keskustelupalstan sijaan luodaan ”yhteisöprofiili”, jonka turvin ”kirkon edustajat” käyvät keskustelua muilla palstoilla. Tuo jää hiukan hämäräksi. Tarkoittaako se, että kuuntelu loppuu?
Monet tapaamani kirkon kriitikot ovat todenneet, että kirkko on äänessä liiankin kanssa, kuuntelua taas ei ole. Äkkipäätä näyttäisi kuin tässä mentäisiin vahvasti samaan suuntaan.
Ehkä viisaammat ja vastuussa olevat vastaisivat?
Toki Kirkko kuulolla on joskus ollut kuin inttäjien kokoontumisajot, mutta on siellä noussut myös monia teräviä avauksia, jotka mietinnöistä ja kiertokirjeistä puuttuvat.
Hyvä huomio Marja-Sisko Aalto. Huomasin saman jostakin tekstistä ja mieleeni tuli entistäkin enemmän kansasta vieraantuva elitistinen keskenään keskusteleva joukko. Mites sellaiselle poppoolle kävikään silloin ammoisina aikoina…
Tässä lienee oikea vastaus kysymykseesi:
http://katsomuksia.munfoorumi.com/viewtopic.php?f=13&p=7477#p7477
Sorry: tarkoitan tässä:
http://katsomuksia.munfoorumi.com/viewtopic.php?f=13&t=561
On ymmärrettävää, jos ajetaan alas paikka joka ei aja asiaansa. Itse olen ollut huomaavinani, että kirkon tapa ratkaista moniäänisyys on sitä, että se sekoittaa ns. yritysviestinnän jossa kaikki ovat ”sisäpiiriä” yleiseen uskontokeskusteluun joka muistuttaa enemmän journalismia. Lopputuloksena on usein sekametelisoppa, joka lähinnä repii ja loukkaa jotakuta.
On ihan hyvä, että ei leikitä kaikkien uskontojen asiantuntijaa tai jotain joka yhdistää. Eihän se sitä ole enää aikoihin ollut.
Minun nuoruudessa kirkolla vielä oli yhdistävää voimaa. Ja se käytti sitä jonkinlaiseen valtaan jota tehtiin pseudovalistuksellisesti. Sivutuotteena syntyi kohkaamista ja eri kulttuurien kohtaamista asenteellisesti ja olkiukottaen. (Tämä näkyy toki nykyään esimerkiksi kaikessa uusateismia käsittelevässä tekstissä. En itse ole uusateisti, mutta olen lukenut monia kirjoja aiheesta. On selvää, että tätä ei paitsi hyväksytä, myöskään ymmärretty. Sen verran olkiukkoja ja kristinuskon ehdoin tulkitsemisen kautta luotuja tekoristiriitojen esiintuomista on havaittavissa.)
Uskonto ei ole enää aikoihin ollut yhdistävä tekijä, vaan ns. erottava identiteetti. Eli on tärkeää olla konservatiivi, liberaali tai hipsteri jotta EI ole kuten ”ne toiset”. Tästä tuskin on paluuta.
Kenties paras rauhanrakentaja on tosiaan se joka osaa ensimmäisenä vaieta. Vaikeneminen voi olla myös kuuntelua. Ehkä onkin syytä että kirkko vähentää uskonnollisten kristillisten mouhottajien valtaa ja lopettaa toiminnan jolla nämä saavat halvalla lisää näkyvyyttä. (Olipa kysymys kirkon vuokraamisesta Pirkko Jalovaaralle tai vouhotusfoorumin palvelumaksuista.) Ihan oikeasti.
Nyt on pakko kysyä mitä asiaa silloin ajatellaan kun kuunnellaan ihmistä? Ei kirkko ole koskaan ollut ihmisten joukko jossa ei olisi erilaisuutta. Se mikä tästä kirkosta on tehnyt mölisevän ihmisjoukon on politiikka – se kun päästettiin kirkon hallintoon niin samalla syttyi tuli joka ei sammu vaan valta vie ja kirkko vikisee. Kyllä nyt jos koskaan olisi syytä nimenomaan kuunnella ihmistä sillä sinne se Kristuksen kirkko kuuluu missä ihmiset toinen toisensa kohtaavat.
Niin. Juuri tämä ”kuuntelun” määritelmä on jäänyt melko vajaaksi. Sillä kun puhutaan ”kuuntelemisesta”, niin on hyvin erilaisia tapoja lähestyä asiaa. Ja kirkko ja etenkin vapaan suunnan ihmiset sotkevat eri määritelmät yhdeksi epä-älylliseksi sopaksi josta ei jää jäljelle muuta kuin retoriikka.
Suomen evankelisluterilaisen kirkon viestintä on sekoitus yritysviestintää ja journalismia. Journalismi on ulkoista viestintää jossa on objektiivisuus ja erilaisten arvojen ja uskontojen hyväksyntää ja ymmärtämistä. Yritysviestintä sitten on sen oman imagon rakentamista ja samanmielisille viestintää. Se on journalistiselta kannalta epäkriittistä.
Jos kanta on, että Kirkon ei tarvitse puhua muista uskonnoista ja niiden esille nostamisesta, vain omasta uskonnosta, eletään yritysviestintää jossa kirkko ei voi mieltää itseään kaikkien uskojen asiantuntijaksi. Sen sijaan tässä on sanoma kolmiyhteisestä Jumalasta jossa ei olla puolueettomia. Kuitenkin monesti tämänkaltaista viestintää pidetään rakentavana.
Sekoitit kritiikissäsi konsepteja tavalla joka osoittaa sinun olevan aika pihalla siitä mitä esimerkiksi uskonnottomien rintamalla tapahtuu. En ole niitä jotka väittävät että menneisyys olisi yhtä samanmielisyyttä jossa ei ole monikirjoisuutta. Uskonnossa oli erimielisyyttä, mutta kristillisyys itsessään oli yhteisöllinen tematiikka. Vaikka oli eri näkemyksiä, kristillisyys oli identiteetti joka kuitenkin yhdisti.
Nykyään ei ole todellakaan näin. Usko on muuttunut erottavaksi identiteetiksi. Kristillisyys ja eikristillisyys ovat markkereita joilla luodaan juopaa eri ihmisryhmien väliin. On tärkeää identifioitua muuksi kuin nuo toiset.
Vertauksen kautta ; Jos kaikkialla on jääkiekkofaneja, niin eri joukkueiden kannattajia yhdistää mieltymys tähän urheiluun. Tästä voidaan saada yhteisöllisyyttä joka on siltoja rakentavaa. Kuitenkin jääkiekko voi innostaa huliganismiin, jossa oma joukkue on erottava identiteetti jonka puolesta ollaan valmis unohtamaan se, että sen väärän joukkueen kannattajatkin pitävät jääkiekosta. Ero on asenteissa.
Perimmiltään kuuntelu voidaan nähdä jonkinlaisena vakouluaktiona. Tiedonhankintaan (access) käytetty maksu ei pelkästään anna tietoa kirkolle, vaan tämä raha menee suoraan siihen että ihmiset saavat sanoa asioita niin että moni muu näkee ne. Joka on näiden kuunneltujen näkyvyyden voimistamista (power). Havainnointi vaikuttaa tässä systeemiin ja muuttaa sitä. Aiemmin irrelevantti vähemmistö saa näkyvyyden kautta lisää valtaa ja marginaalisesta mouhottamisesta saattaa tulla relevantti ongelma.
Väitänkin ihan suoraan että moni koheltajauskovainen on pahoillaan koska nyt ei enää saa huutaa. Kuuntelu on sivuseikka, jonkinlainen tekosyyargumentti jota käytetään koska totuus on liian karu – ja ennen kaikkea valtapelillisesti huono veto – sanoa ääneen.
Tämä näkyy etenkin siinä miten kirkon kuuntelu on hyvä, kunhan kuunnellaan fundamentalistimouhottajia. Mutta sitten korostetaan että kirkon kuuluu viestittää eineutraalisti sitä omaa sanomaansa enemmän.
Ja ei. Muutoksen syy ei ole politiikka. Syynä on syvä kulttuurin ja keskinäisen viestinnän muutos. Internet on suurempi syyllinen kuin se, että valtiokirkkomaisia piirteitä on jossain määrin vähennetty aikojen saatossa. Moni haikailee toki teokratian perään, mutta heillä ei tunnu olevan hajuakaan siitä mitä ns. internetmaailmassa tapahtuu.
Politiikka on suunnilleen se taho jolla on vähiten valtaa näihin asioihin. Kontrolloimaton internet on muuttanut kaiken. Vanhan ajan ”niukka julkisuus” (lehdistö ja TV olivat kanavamäärältään rajallinen ja muutenkin julkisuus oli niukkuuden alla). Silloin konsultoitiin asiantuntijoita, ja oltiin tätä kautta ratkaisukeskeisempiä.
Runsas ja helposti hankittava julkisuus (jopa minulla on hyvin suosittu blogi ja ylläpidän melkoisen suosittuna pidettyä hikipediaa) on johtanut siihen että ei voida vain kaapia talenttilaarista. Yleisen arvokeskustelun siirtyminen ”ratkaisukeskeisyydestä” ”identiteettikeskeisyyteen” on perimmäinen syy. Ja tämän takana on median infrastruktuurin muutos.
Kirkko ei voi palata vanhaan muuten kuin deletoimalla internetin. Hallinta ja ymmärrys sen sijaan näyttää olevan puutteellista. Siihen panostaisin.
Luterilaisesta perinnesopasta ja yliopistoteologiasta ei löydy tyydyttäviä vastauksia somessa esiin nostettuihin kysymyksiin, siis aikamme ihmisten kysymyksiin. Tämä olisi pitänyt olla selvää jo ennen someprojektin aloittamistakin.
Käykö tämän tosiasian myöntäminen liikaa (ammatti)ylpeyden päälle? Olen väittänyt täälläkin vuosikausia, että hengellisyys kysymyksineen on mahdollista hamottaa niin, ettei luterilaisen kristinuskokäsityksen kulmakivistä tarvitse luopua, mutta silti voi kohdata niin ihmisten hengelliset kokemukset, niiden puutteetkin kuin myös tieteenalojen nykykäsitykset ja aikamme oikeudenmukaisuuskäsitys.
On suostuttava pohtimaan Jumalan kädenjälkeä Raamatussa ja maailmassa, vaikka teologia ei voi tieteenä asiaan ottaakaan kantaa. Vasta sen jälkeen voi osallistua tasaveroisesti keskusteluun ihmisten kanssa, niin somessa kuin kasvokkainkin.
Vieläkään en ole löytänyt paikkaa, jossa näitä ajatuksian voi kunnolla ”testata”. Kirkon ilmapiiri tukahduttaa tämänsuuntaisen toiminnan, kun sen pitäisi kannustaa siihen, sillä vain se voi kääntää jäsenmäärän joskus kasvuun. Länsimaissa on sanoman kasvettava kohtaamaan tieteellinen tieto. Kun tätä ei tapahdu, kasvaa kristinusko vain kolmannessa maailmassa, jossa 1800 -luvun uskonilmaisut vielä kelpaavat.
”Länsimaissa on sanoman kasvettava kohtaamaan tieteellinen tieto.”
Mistä luulet sellaisen legioonan münchausenilaisia löytyvän joka tuollaiseen pystyisi?
”Mistä luulet sellaisen legioonan münchausenilaisia löytyvän joka tuollaiseen pystyisi?”
Jos uskot Raamatun kuvailemaan Jumalaan, uskoisit että kuka tahansa voi saada Jumalalta lahjan kyetä tuohonkin. Lahjan ”virittäminen palavaksi” voi kyllä olla vaikeaa, sillä joka puolella on innokkaita WBK:laisia sammuttamassa kaiken tutusta ja turvallisesta poikkeavan.
Olen löytänyt itseäni tyydyttävät näkökulmat yhdistämään sekä tieteen tulokset että Raamatun sanoman ihmisten kanssa komminikoivasta Jumalasta. Ihmettelen, jos samat näkökulmat ei kelpaisi kenellekkään toiselle!
Koska muitakaan ei hommaan ole tietääkseni tunkemassa, olen valmis laittamaan itseni alttiiksi. Tiedän vain että hommaan kelpuutettaisiin TT tai vaikka julkkiskin ennemmin, kuin puoli tuntematon, mutta 40 vuotta asiaa tutkinut ja testaillut maallikko.
Palsta on syytä lopettaa, koska keskustelu siellä meni saman toistoksi ja epäasialliseksi syyttelyksi.
Kirkko kuulolla -palsta kyllä ollut hyvin aktiivinen palsta – tekstiä siellä on paljon. Mutta palstan aktiivisimmat kirjoittajat tuntuvat olevan joko kirkon vastustajia tai vapaiden suuntien uskovia. Miksi kirkon pitäisi ylläpitää palstaa, jossa päivittäin kirkkoa syytetään ja sen uskoa ja sakramentteja halveksitaan kahdesta suunnasta?
Palstalla puhutaan jatkuvasti kirkolle tärkeistä asioista satuina, noituutena, taikatemppuina jne. Palstalla halveksitaan avoimesti kirkon sakramentteja, vaaditaan luopumista lapsikasteesta ja kehotetaan eroamaan kirkosta. Kun palstalla joku kysyy vaikkapa kasteesta tai ehtoollisesta jotakin, hän saa poikkeuksetta ensin lukuisan määrän vastauksia, joissa kerrotaan, että kyseisiä taikamenoja ei mihinkään tarvita.
Kertokaa – MIKSI kirkon pitäisi kustantaa mahdollisuus kirkon jatkuvaan arvosteluun ja halveksintaan?
Kertokaa – MIKSI kirkon pitäisi kustantaa mahdollisuus kirkon jatkuvaan arvosteluun ja halveksintaan?
Koska juuri se on kuuntelemista. Kuuntelemiseen ei saa kuulua ajatusta siitä, että keskustelijat löytäisivät kirkon piiriin. Silloin kuuntelu on ainoastaan väline jonkin saavuttamiseen. Aito kuunteleminen on sitä, että ottaa vastaan kaiken, mikä tarjotaan.
Tämähän kirkolle on ongelma. Se on näennäisesti avoin, mutta ei oikeasti suostu kohtaamaan ihmisiä, eivät edes kaikkia heitä, jotka ovat kirkon jäseniä.
Kirkko on kuulolla myös vuonna 2014
Kommentoin, koska katson olevani omalta osaltani vastuullinen tehtyyn linjaukseen ja päätökseen.
Keskustelu ja keskusteluun osallistuminen edellyttävät taitoa kohdata toinen ihminen, olla läsnä ja kuunnella. Kirkko on kuulolla myös silloin, kun se osallistuu keskusteluihin eri palstoilla suomi24 ympäristössä. Yhden oman palstan sijasta kirkko on läsnä eri palstoilla. Vanhaa kirkollista ilmaisua lainaten; kirkko kuulolla jalkautuu yhdestä kirkko rakennuksesta kujille ja aitovierille.
Tunnistan toki yleisen kritiikin siitä, että kirkko on usein liikaa äänessä kuuntelun kustannuksella. Mielestäni kirkko kuulolla yhteisöprofiili luo erittäin hyvän mahdollisuuden olla kuulolla ja ottaa osaa keskusteluun. Uusi toimintatapa antaa avoimemmat ja laajemmat toimintamahdollisuudet.
Toimiessamme suomi24 ympäristössä olemme oppineet kohtaamaan erilaisia ja eritavalla esitettyjä kysymyksiä, kommentteja, syytöksiä jne. Kaikki keskustelu ei ole ollut rakentavaa, eikä sen sitä ole tarvinnut ollakaan. Enkä oleta, että tämä paljoa muuttuu yhteisöprofiililla toimiessa. Mielestäni yksi tärkeä näkökulma kuulolla olemiseen on se, että meitä haastavat kysymykset tulevat kuulluksi ja kohdatuksi.
mono kuoppala
vs. yhteisökoordinaattori
Mielestäni Kirkko_kuulolla palstan lopettamispäätöstä on lähestytty aivan väärältä kannalta. Lopettamisperusteissa luetellaan ainoastaan sellaisia syitä lopettamispäätökselle, joissa ainoastaan Kirkko_kuulolla palstan vastuuhenkilöt ovat loukkaantuneet palstan kirjoittajien kommenteista, eivätkä lainkaan ajattele sitä, että palstalla on myös sellaisia henkilöitä, jotka ovat saaneet jotain itselleenkin, ja kokeneet palstan kautta henkilökohtaista lohdutusta ja saaneet apua arkipäivän murheisiin tai uskontoonsa liittyviin ongelmiin.
Lopettamispäätös on tehty muutaman häiriintyneen ihmisen kirjoitteluiden pohjalta, kuten nimimerkit Balttis tai Mirka.
Kirkko_kuulolla palstaa olisi voitu jatkaa ja kehittää sen toimintaa siten, että kaikkien kommentoijien ja keskustelijoiden viestit olisivat menneet vasta sitten palstalle, kun ne olisi ensin luettu ja armotta poistettu kaikki herjaukset ja palstalle sopimattomat tekstit.
Palstasta olisi saanut erittäin hyvän ja toimivan asiallisen palstan, kun vain toimintatapoja olisi muutettu, mutta näköjään sitä ei tehty, vaan palstan ylläpidosta vastaavat henkilöt ottivat täysin väärin ainoastaan itseensä kirjoittajien loukkaukset, eikä tätä tälläistä saisi tehdä palstan yleisluonteisuuden takia.
Nyt kävi niin, että ne ujot ja epävarmat henkilöt, jotka eivät kirkkoon uskaltaudu tai keskustelemaan papin kanssa, niin heidät jätetään taas sinne yksinäisyyteen painimaan omien ajatustensa kanssa, ja nämä syrjäytyvät taas, ja uskonpa, etteivät nämä henkilöt ala etsimään suomi24 palstalta muita palstoja, joissa he pääsisivät kirjoittamaan asioistaan kuin Kirkko_kuulolla palstalla, jonne oli helppo tulla.
Kirkko_kuulolla palstan tarkoitus unohdettiin tässä lopetuspäätöksessä kokonaan, ja koko sen olemassaolon ajan kuljettiin jatkuvasti palstan tarkoituksen viereltä. Pappien olisi ollut hyvä kertoa kirkon toiminnasta ja ohjata kirjoittajia myös uskonnollisten kysymysten ääreen, jotka kysymykset askarruttavat monia tai niistä ei tiedetä mitään kuten sakramenteista, mutta kukaan papeista ei astunut esiin esittämään luterilaisen kirkon näkemyksiä asioista, vaan tehtiin tälläinen valitettava päätös, että laitetaan laput luukulle – viis yksinäisistä ja hätää kärsivistä ihmisistä, menkööt muualle etsimään keinoa purkaa itseään anonyymeinä!!!
Palsta oli tarpeellinen ja sinne oli helppo tulla. mutta raha ratkaisi tässäkin asiassa ja ammattilaisten henkilökohtaiset tunteet, jotka määrittyivät ”minä itse ja minun loukatut tunteeni” -teeman alle!